Kuinka tärkeää

Jos parisuhde menee omalla painollaan, tarvitseeko siinä sen kummemmin keskustella? Jos itse pitää keskusteluista, mutta ei oman murun kanssa (tai se ei ole keskustelijatyyppiä), niin onko oma muru silloin huono valinta kumppaniksi? Voiko niitä keskusteluja käydä omien ystävien kanssa sen sijaan ja silti kokea olevansa hyvässä parisuhteessa? Voiko punainen lanka pysyä ilman henkeviä turinoita? Kysyypi ihmettelevä nainen.
7484
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

haluavat tautotonta höpinää sekä että mies saa naisen nauramaan jatkuvalla syötöllä. 5 minuutin hiljaisuus ahdistaa naista, joka verbaalisena olentona ei osaa pitää suutansa kiinni minuuttia kauempaa. Myöskin miehen pitää olla komea ja hassu kuin klovni.

Äänestä
  • Jos se henkinen puoli on kunnossa, niin kommunikointi sujuu hyvin ilman puhumistakin. En silti koskaan halua pinnalliseen suhteeseen, jossa ei ole edes mahdollisuutta saada puheyhteyttä toiseen, muuten kuin arkiasioihin liittyen. Silloin kun puhutaan, niin on voitava puhua ihan mistä vaan.

    Äänestä

  • ~nainen~ kirjoitti:

    Jos se henkinen puoli on kunnossa, niin kommunikointi sujuu hyvin ilman puhumistakin. En silti koskaan halua pinnalliseen suhteeseen, jossa ei ole edes mahdollisuutta saada puheyhteyttä toiseen, muuten kuin arkiasioihin liittyen. Silloin kun puhutaan, niin on voitava puhua ihan mistä vaan.

    Onko suhde sinun mielestäsi pinnallinen, jos siinä ei sen kummemmin keskustella henkeviä kahdestaan? Minulla ei ole koskaan ollut miestä, jonka kanssa keskustelen henkeviä. No ehkä nuorena, parikymppisenä oli. Olen aina käynyt ne keskustelut ystävieni kanssa. Ehkä olen menettänyt sitten jotain jonkun keskustelevan naisen mielestä, itse tätä lähinnä kummastelen ja kyselen muiden mielipiteitä. Miessuhteeni ovat aina toimineet henkisellä tasolla muuten, näen koen. Onhan miehessä muutakin kuin puhuva suu, jota rakastaa.

    Äänestä

  • lisää kirjoitti:

    Onko suhde sinun mielestäsi pinnallinen, jos siinä ei sen kummemmin keskustella henkeviä kahdestaan? Minulla ei ole koskaan ollut miestä, jonka kanssa keskustelen henkeviä. No ehkä nuorena, parikymppisenä oli. Olen aina käynyt ne keskustelut ystävieni kanssa. Ehkä olen menettänyt sitten jotain jonkun keskustelevan naisen mielestä, itse tätä lähinnä kummastelen ja kyselen muiden mielipiteitä. Miessuhteeni ovat aina toimineet henkisellä tasolla muuten, näen koen. Onhan miehessä muutakin kuin puhuva suu, jota rakastaa.

    jos se sisältää seksin lisäksi pelkkää arkipäiväistä puhetta. Kyllä itse ainakin pidän tärkeänä sitä, että oma mies on se, jonka kanssa on helppo puhua kaikesta. On mulla hyviä ystäviäkin, joiden kanssa voi jotain puhua, mutta toisinaan tuntuu ettei ne kuitenkaan ole ihan samalla aaltopituudella kanssani. Siksi pidän sitä niin tärkeänä, että miehen kanssa toimii sekin puoli tietysti kaikki muukin..:)

    Äänestä

miehesi puutteet ystäviesi kanssa, niin ei siinä mitään ongelmaa ole. Jos tiedät olevasi tyytyväinen häneen sellaisenaan, niin sekin on jo iso voitto. Sitähän varten ne ystävät ovatkin.. Niiden kanssa puhutaan ja puhutaan, väännetään ja käännetään. Ei miehet oikeasti edes jaksa keskittyä naisten pitkiin selityksiin ja tarinoihin, saati lukea edes A4 pituista teksiä.. Ne jo paperin nähdessään alkavat haukottelemaan ja kysyvät "Onko tää kaikki pakko lukea?" Sellaisia ne suurimmaksi osaksi on.. Nainen korvaa toiselle naiselle sen mikä puuttuu miehistä.

Äänestä
  • Kiitoksia paljon.

    Äänestä

Pitää sen oman kumppanin kans pystyä keskustelemaan asioista.Hiljaako meinasit sitten parisuhteessa olla.Toivottaa vaan ne hyvät yöt ja hyvät huomenet ja muuta vastaavaa:)Ei tietenkää kaikkea kumppanin kanssa puhuta.Miehil on omat jutut mies porukoissa ja naisil omat jutut.Kyllä ihan tavallisista asioista pitäs pystyä keskustelemaan ja iloista ja suruista.Muutenkin niitä näitä puhella,eikä vain silloin kun on pakollista asiaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


on puhuminen? kirjoitti:

Jos parisuhde menee omalla painollaan, tarvitseeko siinä sen kummemmin keskustella? Jos itse pitää keskusteluista, mutta ei oman murun kanssa (tai se ei ole keskustelijatyyppiä), niin onko oma muru silloin huono valinta kumppaniksi? Voiko niitä keskusteluja käydä omien ystävien kanssa sen sijaan ja silti kokea olevansa hyvässä parisuhteessa? Voiko punainen lanka pysyä ilman henkeviä turinoita? Kysyypi ihmettelevä nainen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu