suostu näkemään vanhempiensa loukkaavaa käytöstä.Yhteistä elämää on eletty pian 17vuotta.Heti alusta pitäen appivanhemmat näyttivät oikeat kasvonsa.Valheita,loukkauksia ja muuta kivaa on ollut näiden vuosien aikana.Itse olen yrittännyt alusta pitäen olla ystävällinen ja yrittää tulla kaikesta huolimatta heidän kanssaan toimeen.Ilkeä käytös sen kuin vain lisääntyy ja pahenee.Miten aikuiset ihmiset voivat käyttäytyö niin huonosti?Meillä on kaksi kouluikäistä lasta,jotka ikävä kyllä alkavat karttamaan isovanhempiaan.En ole isovanhempia koskaan heille mustamaalannut, vaikka aihetta olisinkin ollut.Lapset ovat viisaita ja tajuavat paljon.Vuoden verran olemme yrittänneet olla vähemmän heidän kanssan tekemisissä.Tilanne alkoi menemään niin hurjaksi.Olen alusta alkaen yrittännyt keskustella mieheni kanssa asiasta,mutta hän sanoo vain ettei ota kantaa mihinkään.Tietty lapset ovat aina vanhemmileen lojaaleja, mutta liika on liikaa.Suhteemme on kunnossa ja kaikki on hyvin.Harmittaa kovasti appivanhempien huono ja loukkaava käytös.Olisi ihanaa olla heidän kanssaan hyvissä ja läheisissä väleissä.Mutta kaikkehan ei voi saada. Heidän viimeisin hyökkäys oli ilkeät tekstiviestit koskien lapsettomuuttamme.Mistä lievät senkin asian saaneet tietoonsa.Tutkituta välillä yläpääsi alapääsi sijasta,kuului heidän ihana viestinsä.Todella ihania ihmisiä on maan päällä olemassa.
Mieheni ei
Helinä keiju
162884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vai olisitteko halunneet vielä lisää lapsia?
Ovat nähtäväti kuulleet että olet käynyt tytkimuksissa kun kolmatta lasta ei ole ilmaantunut.
Kummalliselta heidän käytöksensä vaikuttaa.
Samoin ihmetyttää se että miehesi ei puutu asiaan.
Kyllä miehen kuuluisi puolustaa perhettään asiattomia loukkauksia vastaan.
Jos hän ei tee niin ei ole myöskään ansainnut rakastavaa vaimoa ja lapsia.
Olen itse anoppi, minua on aikanani kohdeltu huonosti, en silti ole jatkanut samaa latua.
tosiaankin ovat saaneet selville lapsettomuutenne? Hyvin olette sen onnistuneet salaamaan, kun kerran teillä on kaksi lasta.
Minä en sinuna loukkaantuisi lainkaan lapsettomuusvihjailuista.
Onko muunlaisia loukkauksia? Ja mihin liittyvää? Kumpi on pahempi? Kuinka usein vierailee teillä? Minkä ikäisiä teidän lapset?
Mikä vitun lapsettomuus niiden kahden lapsen kanssa...?
on olemassa eri asteisia.Itse en voi tulla raskaaksi ilman nyky lääketiedettä.Ja silloinkin mahikset tulla raskaaksi ovat todella minimaalliset.Puhutaan senkundäärisestä lapsettomuudesta.Lapsemme ovat suuri ihme.Niin kuin kaikki lapset ovat.Esikoista yritimme kaikilla hedelmöityshoidoilla 4 vuotta.Kuopusta vain 2vuotta.Kolmatta raskautta olemme yrittänneet pian 5vuotta.Sairauteni mikä estää hedelmällisyyteni pahenee vanhetessani.Ja faktahan on,että jo 25vuoden jälkeen terveenkin naisen hedelmällisyys laskee puolella.En ole kiittämätön halutessani mieheni kanssa saada lisää lapsia.Ei mene päivääkään etten kiittäisi Jumalaa ihanista lapsistani.Saahan ihmisellä olla unelmia,vai mitä? Lapsemme ovat 10 ja 7 vuotiaat.Mutta kaikkeahan ei voi saada elämässä. Appivanhempani sanoivat esikoisesta ilmoittaessamme hyvin tylyyn sävyyn,että vain niin on asiat.Ei onnitteluja edes pojalleen. Ja kuopuksestamme kun kerroimme,Kommentti oli todella mielen pahoittava."Eikö yksi olisi riittännyt.Ettehän te vaan lisää halua?On ollut haukkumista lastenhoidosta,kodinhoidosta ynm.
Jos olet sama helinä keiju kuin bio-, kasvatus- ja sijaisäiti palstalla, täys hörhö. Väittää ettei lapsille saa laittaa turvavaljaita, kasvanut itse lastenkodissa ja sillä on omat lapset huostaanotettu. Ja se helinä keiju kuuluu kulttuurivähemmistöön. Vai oletko eri helinä keiju? Jos olet eri, niin sinun kannattaa käyttää muuta nimimerkkiä.
mutta myös tällä palstalla on aikaisemmin esiintynyt Helinä keiju, jonka kirjoitukset usein saivat minut näkemään punaista.
Onkohan kyseessä sama henkilö?
todennäköisyydellä,sama ihminen.Joskus törmännyt tämän nimimerkin "outoihin" avauksiin,eri palstoilla.
Ensimmäistä kertaa tänne suomi keskusteluun kirjoitan.Taitaapi olla nimimerkillä jo käyttöä ennestään.Täten nimitän itseni uudellen.
Voi sua raukkaa oot samassa veneessä kuin minä joskus muinoin. Kärsin 15 vuotta, sitten eräänä päivänä jotain ratkesi ja päätin että nyt se on loppu, ei minun tarvi kaikkea sietää ja sanoin suhteen appivanhempiini irti. Elämä helpottui kerralla. Ei enää nöyryytyksiä, ei enää haukkumisia, ei enää valheita, ei enää parjausta, ei enää perättömiä syytöksiä. Lapsetkaan eivät ole sen jälkeen heitä nähneet eivätkä kyllä kaivanneetkaan, koska ei isovanhemmat välittäneet heistä aikaisemminkaan. Heille oli ja on olemassa mieheni sisko ja hänen lapsensa, todella "yli-ihmisiä" ovat he kaikki. Tiedän että parjaus ja haukkuminen jatkuu edelleen mutta nyt minun ei tarvitse kuulla sitä. Mieheni tapaa vanhempiansa silloin tällöin ja on aina vierailun jälkeen tosi huono tuulinen ja hermostunut. Mutta minä pidän pintani ja stressi on kuin pois pyyhkäisty. No mutta, entä lapset ilman isovanhempia, voi lapset ovat fiksuja. He ovat adoptoineet itselleen uudet isovanhemmat, mökkinaapurin lapseton pappa ja kotona lähellä asuva lapseton mummu ovat saaneet lapsistamme omat laina lapsenlapset joiden kanssa touhuta. Lapsetkin ovat onnellisempia kun näille uusille isovanhemmille he kelpaavat omana itsenään. Tee päätös sinäkin ja elämä alkaa hymyillä.
Jäi mieltäni vaivaamaan, että täytyy kyllä olla tosi painavat syyt, että äiti kieltää lapsiltaan näiden isovanhemmat.
Aikuisena lapset miettivät asioita uudella tavalla. Silloin he saattavat nähdä myös sellaisia asioita, joita äiti ei ole nähnyt tai kertonut heille lapsena, kun erotti lapset isovanhemmista.
Sen käsitän, että miniä ja isovanhemmat, molemmat?, eivät tule juttuun keskenään. Mutta lasten näkökulma on usein eri. Samoin isovanhempien suhde lapsenlapsiin, vaikka näiden äiti olisi kuinka mahdoton heidän mielestään tahansa.
Minusta pääsääntöisesti lapsilla on oikeus isovanhempiinsa. Sitä paitsi liian harvalla lapsella on kaikki neljä isovanhempaansa kovin monta vuotta. Nykyisinhän monet vanhemmat saavat lapset aika vanhoina.
Muistetaan myös, että me annamme käyttäytymismallin lapsillemme. Heillä on taipumus tehdä myöhemmin samoin kuin vanhempansa aikoinaan.
Tuli mieleeni, kun ed. kirjoittaja kertoi miehensä olevan vanhempiensa tapaamisen jälkeen hermostunut ja huonotuulinen, että voihan perustilanne rassata häntä enemmän kuin kirjoittaja tajuaakaan, eli siis riitatilanne.
mutta varmasti kukaan äiti ei halua,että ilkeät appivanhemmat mustamaalaavat sitten lastenlapsille heidän äitiään,tälläisiäkin voi olla ja jos lapsetkaan eivät kauheasti perusta ilkeistä mummoista ja ukeistaan,miksi heidät sinne väkipakolla pitäisikään viedä? Jos on oikeus olla ukki ja mummi,on oikeus ja velvollisuus osata myös käyttäytyä ihmisiksi,siis näiden vanhempien ja niin 'viisaiden' ihmisten! Ärsyttää niin,kun vanhoja ihmisiä pidetään yleisesti niin hyvinä ja viisaina,sen varjolla voivat sitten olla kuin pissapäisiä tahansa!
Lapsi on lojaali vanhemmilleen. Hän kyllä osaa puolustaa äitiään, jos joku rupeaa häntä mollaamaan.
Lapsella ei ole samanlaisia estoja kuin vanhemmillaan. Hän voi täräyttää jyrkästi isovanhemmilleen mielipiteensä.
On myös huomattava, että lapsi on rehellinen. Hän kertoo kuten asia on, joten varoitan kaikkia puhumasta pahaa lapsen kuullen yhtään kenestäkään.
Ennen pitkää lapsi saattaa kertoa asianomaiselle, mitä äiti sanoi.
Jos isovanhemmat alkavat kertoa pahaa äidistä ja sanovat, ettei tästä sitten saa kertoa kenellekään, niin lapsi ahdistuu. Hän ei enää halua mummulaan ja siinä sitä sitten ollaan.
Kannattaa ottaa huomioon lapsen tunteet ja mielipiteet.
Aikuisten riidat eivät kuulu lapsille ja heidän korvilleen, joten sukuriidat eivät saa muuttua perintöomaisuudeksi. Pahat puheet ja vanhojen asioiden vatkaamiset lasten kuullen tai jopa heidän kanssaan, ovat aina väärin.
Jos on syytä varottaa lapsia jostakin asiasta, mikä tulee isovanhempien luona ehkä eteen, niin se on toinen juttu. Asialinjalla sitten!
Mutta miksi edes lähettää lapsia yksin mummolaan. Se on minua aina ihmetyttänyt.
Miksikö lähettää lapsia yksin mummolaan?
Minulla on kymmenen lastenlasta. Kyllä vain tänäkin kesänä on ollut aika huisketta, kun melkein koko ajan lapsenlapsia on meillä. Ja ihan kivaa meillä kaikilla on. Vanhemmat tuovat lapset meille, me puolestamme viemme lapsukaiset takaisin kotiin.
Lapset ovat muutamasta päivästä pariinkin viikkoon kerrallaan. Meillä on iso maalaistalo, vanhemmat ovat töissä Helsingin tienoilla.
Tuosta lojaalisuudesta vielä. Olenpa kuullut, miten pikkutyttö on sanonut äidilleen, ettei siedä sitä, että mummoa moititaan, koska mummo on aina kiva.
Tämä ei sattunut minulle, mutta olin läsnä ja kuulin tytön sanat äidilleen.
minun tilanteestani. Myös meillä kesti 15 vuotta ennenkuin minulle sanottiin, että olen ei-toivottu miniä. Siihen loppui viimein myös minun kumarteluni anoppilaan.
Sen jälkeen anoppi onkin saanut asuinkylässään marttyyrin aseman, eihän hänelle laitella enää itsetehtyjä kortteja valokuvineen ja onhan hän joutunut niin suuren surutyön tekemääm, kun ei näe enää neljää lapsenlastaan.
Mutta jäihän hänelle tyttären poika, joka lienee sukua taivaalle, onhan vanhempinaan kirkon palvelijat.
Liian monta vuotta meni pyrkiessä sukuun jäseneksi. Suostuin aloittamaan imuroinnin anoppilaan tullessa jo takki päällä, appi otti vastaan imurinvarsi käsissä. Ja lilluin mökkivierailuilla päiviä kylmässä vedessä kaulaa myöten huuhtomassa mattoja, jotka kaikki sattumalta pestiin juuri silloin, kun kerran kesässä pari yötä, huom. kutsuttuina, vierailimme.
Vanhin lapseni, nyt 18, sai vasta vuosi sitten sanottua, että hän on aina pelännyt mummoaan. Enpä älynnyt suojella häntä ajoissa.
Kyllä hulluja anoppeja ja appeja riittää, Sitä ihmettelen, kuinka he voivat kaiken haukkumisen ja pahan puhumisen, puhumattakaan alkuvuosien minulle kotiinsa asettaman porttikiellon jälkeen olla niin hurskaita ja sinut jumalansa kanssa. Viimeiseen saakka koettivat meitä erottaa, yhteisiä vuosi minulla ja heidän pojallaan on jo 23 vuotta ja edelleen on hyvä olla yhdessä. Ja välit paranivat,kun poikakaan ei ole juuri tekemisissä sukunsa(äitinsä)kanssa.
Nyt kuulehan keijukainen, näytät rakkaalle miehellesi ovea, sanot sille lapamadolle ettei takaisin ole tulemista ennen kuin on pistänyt monsteri-vanhempansa ruotuun. Ja sitten mie neuvon, että pyllistät oikein kunnolla kohti kameraa ja pistät potretin postiin. Pistä kuvatekstiksi vanaha kunnon FUCK YOU, niin eiköhän se ole laaki ja vainaa sitten se.