Toisinaan tuskastuttaa. On eräskin naiskaveri jolla on töitä ja koulua päivisin, jonka takia en viitsi ehdottaa tapaamista, koska on itselläni on aika paljon aikaa. Loogisempaa olisi siis HÄNEN ehdottaa tapamista minulle, koska HÄNEN aikataulusta tässä on enemmänkin kysymys. Tietenkin voi olla jostain muustakin kiinni. Tämän mailikaverin kanssa tapaamista ollaan kyllä suunniteltu jonkin aikaa. Mut ei tietenkään nainen kuitenkaan ajattele tällaisen logiikan mukaan, vaan mun kai pitäs kysellä koska on aikaa.
Yleensäkin sitä miettii, että miksi, kun jotkut naiset sanoo että miehen pitäs selkeästi kertoa mitä haluaa. Eihän naisetkaan niin tee !? :) Miksi miesten pitäs olla niin selkeän yksinkertaisia, jos joku mies on jopa monimutkainenkin ( EI me kaikki olla simppeleitä :) ).
Sit toinen kaveri on sellainen minkä kimpussa olin vähän väliä, en nyt vongannut, mut mä se aloitteentekijä aina olin. Kyseessä oli kai enemmän kaveri, vaikka seurustelun puolelle sekin juttu oli menossa - kiinnostusta kun tuntui olevan molemmilla. Nykyään sit ollaan kavereita, mut eipä se nainen edelleenkään osaa ehdottaa tapaamista. Ehkäpä se nainen on sit vanhanaikainen. Tulee kyl helposti mieleen myös että eikö hänellä ole itseluottamusta ehdotella miehillä näinkään pientä asiaa, kun nyt ei ole mistään kummoisesta kyse kuin kaverin tapaamisesta, tiedän kuitenkin että hän haluais.
Pointti on se että kyllä se mua vaan ärsyttää, jos huomaa että jutustelu ja yhteydenpito on aina melkein itsestä kiinni, haluan vastavuoroisuutta ! Ei sitä mieskään jaksa koko ajan tyrkyttää naiskavereilleen itseään, pitäs tuttujen kesken olla yhteydenpito helpompaa. Ei uskois että kukaan nainen käyttäytyy sillä tavalla että jos mieskaveri ei sitä tapaamista ehdota niin sit ei tavata, eikä itsekään viitsi ehdottaa. Sehän on ihan älytöntä ! Joku kai vois sanoa että tervetuloa naisten ihmeelliseen ajatusmailmaan, poika :) Vaik oon kyl jo 23 vuoden iässä :) Enkä mä jaksa innostua saman naisen vihjeistä, kun aiemminkin mut on tyrmätty, onko sitä niin vaikea ymmärtää. Ajatteletteko naiset oikeesti että "Ehkä sillä miehellä on sit jotain muita kevreita, tai puuhaa ettei kerkiä, ehkä se on löytänyt tyttöystävän" tai jotain vastaavaa. Eihän siinä ole mitään järkeä jos kaksi toisistaan kiinnostunutta ihmistä vehtailee keskenään, vaikka heistä vois tulla kaverit tai ehkä jotain muutakin, kun vaan olis toistensa seurassa ! Ihmetyttää lähinnä sen naisen puolelta, että miksi hukata ihmissuhde ? No loppujen lopuksi voin tietenkin sanoa että ei kaikki naiset ole tällaisia...
Mitä järkeä siinäkään on että jos mies ja nainen tapaavat toisensa ensin tuntemattomina, mutta sen jälkeen alkaa tutustumaan ja molemmat miellyttävät toisiaan, niin melko korkealla todennäköisyydellä ei se nainen kuitenkaan ehdota numeroiden vaihtoa, jos ei mies niin tee ? Eihän siinä ole mitään järkeä !? Te naiset menetätte monia kivoja miehiä, koska sitoudutte liikaa siihen passiiviseen rooliinne ja tyydytte vaan houkutteleen miehiä. Itseluottamusta teille aloitteen tekemiseen !
Yleensäkin sitä miettii, että miksi, kun jotkut naiset sanoo että miehen pitäs selkeästi kertoa mitä haluaa. Eihän naisetkaan niin tee !? :) Miksi miesten pitäs olla niin selkeän yksinkertaisia, jos joku mies on jopa monimutkainenkin ( EI me kaikki olla simppeleitä :) ).
Sit toinen kaveri on sellainen minkä kimpussa olin vähän väliä, en nyt vongannut, mut mä se aloitteentekijä aina olin. Kyseessä oli kai enemmän kaveri, vaikka seurustelun puolelle sekin juttu oli menossa - kiinnostusta kun tuntui olevan molemmilla. Nykyään sit ollaan kavereita, mut eipä se nainen edelleenkään osaa ehdottaa tapaamista. Ehkäpä se nainen on sit vanhanaikainen. Tulee kyl helposti mieleen myös että eikö hänellä ole itseluottamusta ehdotella miehillä näinkään pientä asiaa, kun nyt ei ole mistään kummoisesta kyse kuin kaverin tapaamisesta, tiedän kuitenkin että hän haluais.
Pointti on se että kyllä se mua vaan ärsyttää, jos huomaa että jutustelu ja yhteydenpito on aina melkein itsestä kiinni, haluan vastavuoroisuutta ! Ei sitä mieskään jaksa koko ajan tyrkyttää naiskavereilleen itseään, pitäs tuttujen kesken olla yhteydenpito helpompaa. Ei uskois että kukaan nainen käyttäytyy sillä tavalla että jos mieskaveri ei sitä tapaamista ehdota niin sit ei tavata, eikä itsekään viitsi ehdottaa. Sehän on ihan älytöntä ! Joku kai vois sanoa että tervetuloa naisten ihmeelliseen ajatusmailmaan, poika :) Vaik oon kyl jo 23 vuoden iässä :) Enkä mä jaksa innostua saman naisen vihjeistä, kun aiemminkin mut on tyrmätty, onko sitä niin vaikea ymmärtää. Ajatteletteko naiset oikeesti että "Ehkä sillä miehellä on sit jotain muita kevreita, tai puuhaa ettei kerkiä, ehkä se on löytänyt tyttöystävän" tai jotain vastaavaa. Eihän siinä ole mitään järkeä jos kaksi toisistaan kiinnostunutta ihmistä vehtailee keskenään, vaikka heistä vois tulla kaverit tai ehkä jotain muutakin, kun vaan olis toistensa seurassa ! Ihmetyttää lähinnä sen naisen puolelta, että miksi hukata ihmissuhde ? No loppujen lopuksi voin tietenkin sanoa että ei kaikki naiset ole tällaisia...
Mitä järkeä siinäkään on että jos mies ja nainen tapaavat toisensa ensin tuntemattomina, mutta sen jälkeen alkaa tutustumaan ja molemmat miellyttävät toisiaan, niin melko korkealla todennäköisyydellä ei se nainen kuitenkaan ehdota numeroiden vaihtoa, jos ei mies niin tee ? Eihän siinä ole mitään järkeä !? Te naiset menetätte monia kivoja miehiä, koska sitoudutte liikaa siihen passiiviseen rooliinne ja tyydytte vaan houkutteleen miehiä. Itseluottamusta teille aloitteen tekemiseen !
Vastaukset 18
Vanhimmat
miehen on kerrottava haluavansa tavata... silloin voi sanoa haluavansa tavata kun se sopii naisen aikatauluun. Nainen haluaa tuntea olevansa niin kiinostava että mies on valmis järjestämään sitä aikaa kavereilta / harrastuksiltaan.
Loogista tai ei, mutta sellaisia useimmat naiset ovat.
Vaikka olen nainen ymmärrän täysin sinua. Vaikka minulla on jo iän tuomaa platinaa niin silti olen ottanut vaarin kun olen muutaman kerran kysynyt olisiko kiva tavata joskus mieskavereilta. No siinä suhteessa vaan miehet eivät (epävarmoja itsestään? ) olleet ihan sata kehtaavatko tulla näytille. Yksi oli joka kun minulle ei sopinut alkoi hieman vältellä.
Joten mikä sitten on paras tapa?? minusta voisit kysyä onko toinen osapuoli aattellut, että voisitte kohdata joskus. Jos vastaa kyllä niin sitten vaan odotat sopivaa kohtaa kun voit ottaa asian esiin. Puheissa tai meilissä. Mutta älä hätiköi. Minulla vaan on aina ollut välimatkaa toiseen. Jos asuu lähekkäin sitten on helpompaa kohdata...vaikka kahvilla.
Onnea sinulle kuitenkin ja tsemppiä sinulle vanhukselta =))
P.s. helpompaa on kyllä kun mies tekee aloitteen....sen verran olen kyllä itsekin vanhanaikainen.
joo deittinetistä löytyi tässä jokuaika sitten tyttö, kuukausia pidettiin yhteyttä mailitse ja sitten txt, ja lopulta tavattiin ja kaksikin kertaa, tyttö ulkoisesti kuin malli tai missi, aivan uskomaton. Sitten kun on ehdotellut tapaamisia tässä niin hyvin vaikeata on ollut hänellä löytää aikaa. Siis uskon hänellä jonkin tasoista kiiinnostusta olevan kun lähettelee txt-viestejä ym. ja kertoilee miten on mennyt. Mutta kyllä on vaikea tavata..en tiedä tuleeko tästä mitään mutta täytyy katsoa, jotenkin kyllä natsasi minuunkin tuo mitä alkuperäinen kirjoittaja tosiaaan kirjoitti, en siis näytä olevan yksin!
Mäkin tiedän yhden tosi kauniin näköisen naisen, tai ennemminkin tytön,joka juttelee vähän kaikkien jätkien kanssa. Sen seurassa on kiva olla kun se juttelee itsekin, eikä koko ajan vaan ODOTA miehen sanovan jotain. Jotkut kyllä pitää sitä liian kevytkenkäisenä, mut mitä sitten. Sen on helppo saada miesseuraa, ajatelkaapa sitä naiset ! Sillä on hyvä asenne, kyllä vaikuttaa vaikka huonomman näköiselläkin ois yhtä hyvä asenne. Ensin kyllä ymmärsin senkin naisen vähän väärin, mut nykyään juttelen sille vaan kaikenlaista ja luultavasti tulen pitämään yhteyttäkin häneen myöhemmin, jos se vaan sille käy :)
Mulle aika helposti tulee mieleen että jos joku kaunokainen aina odottaa miesten aloitteita niin se on ylimielinen ja tottunut liian hyvää, ja ainakin tää toinen pitää paikkaansa. Toisaalta miksi yrittää mitään, jos saa seuraa silläkin tavalla että korkeintaa houkuttelee miehiä ? No voi tosiaan menettää tai olla saamattaa monia hyviä ihmisiä tuttvaikseen. Moinen käyttäytyminen tuntuu kovin itsekeskeiseltä - onko se itsetunto niin huono että miesten pitää sitä pönkittää koko ajan ? Tiedän kyllä että tällaiseen ne naiset on vaan tottuneet. TOisaalta tulee mieleen että miehillä on tässä suhteessa hyvä itsetunto...Olkaa ylpeitä myös naiset itsestänne, jos ootte kauniin näköisiä mutta silti rentoja ja uskallatte ottaa aloitteita meisten suhteen ja vaikka vaan alkaa jutteleen tuntemattomillekin miehille...Teissä on sitä jotain, vaikka tiednäkin että ei se ole niin helppoa, kun voi joutua kestään huorittelua ym...
Että minä olen aina se aktiivisempi osapuoli. Joskus ihan ottaa pattiin, kun tulee tunne, että on koko ajan itseään tuputtamassa, ja miehet ne vain keksii tekosyitä ja kiireitä.
Ehket odota tällaista vastausta, mutta, tahdon kertoa naisellisen näkökantani sen kokemuksen perusteella, jonka olen lyhyeen ikääni (ikää 20- v.) saanut kasattua! Aina ei nimittäin todellakaan ole mies se, joka aloitteen tekee!!Minulla on eräs miespuolinen ystävä, 23- v, ja hän asuu 600 km päässä asuinkunnastani. Olemme tunteneet toisemme jo kohta 10- v, mutta vasta viimeisen 2 vuoden aikana olemme tutustuneet toisiimme paremmin ja ystävystyneet. No, täytyy myöntää, että jos kyse olisi minun mielipiteestäni/ tunteistani, emme olisi vain ystäviä, vaan hyvin hyvin paljon enemmän. No, hän ei kuitenkaan ole vielä tässä vaiheessa valmis mihinkään enempään, ja ymmärrän ja hyväksyn hänen kantansa. No, ongelma on tämä! Kun lomailen hänen kaupungissaan, haluaisin tietenkin viettää aikaa hänen kanssaan. Olen ollut häneen tiivisti yhteydessä, aina kun olen paikan päällä ollut, ja ehdottanut hänelle tapaamista. Hän on kuitenkin työssäkäyvä, ja ymmärrän, ettei hän raskaan työpäivän jälkeen aina jaksa lähteä treffailemaan ketään, ei edes läheistä ystävää!Hän on siis useammin kuin kerran antanut kielteisen vastauksen, vedoten siihen totuuteen, ettei hänellä nyt ole aikaa. Tämä ei olisi muodostunut kohdallamme lainkaan ongelmaksi, ellen olisi niin haavoittuvainen ja luokkaantunut hänelle siitä, että hän voi sanoa minulle, kun tulen 600 km päästä 10 km säteelle hänestä, että ei, ei hänellä ole nyt aikaa minulle!! Voisinko itse tehdä saman?! En, en yhdellekkään ystävälleni! Minulta vaati kuitenkin aika paljon rohkeutta, kerta toisensa jälkeen, pakkienkin jälkeen, ottaa häneen yhteys ja kysyä, voismmeko tavata/nähdä/jutella. Uskon, että ehkä hänkin haluaisi meidän tapaavan useammin, mutta, aikakin on rajallista. Aina ei kyse kuitenkaan ole siitä, toisille miehistä se, että nainen on aloitteen tekijä, saattaa tuntua liian sietämättömältä. Kun viimeksi olin käymässä hänen luonaan, olimme viettäneet yhdessä n. tunnin, kun hänelle soitettiin ja hänet kutsuttiin kylään. No, hän lupasi mennä, ja aloin lähtöpuuhiin. Olin lähdössä seuraavana päivänä kotiin, ja juteltavaa olisi ollut paljonkin. No, hän valitsi kaverinsa, Reisjärveltä asti oli kuulemma poikia tullut käymään. Hänellä ei siis nyt olisi aikaa minulle. Hävisin, pojat menivät minun edelleni. Voit vain kuvitella, millaisin miettein hyppäsin autonrattiin, ajoin pois... Nyt odotan häneltä edes jonkinlaista yhteydenottoa, anteeksipyyntöä, en vain tiedä, minunkin voimani ovat rajalliset... Odottavan aika on pitkä, ja olen jo lähes kyllästynuyt odottamaan. Mielstäni ystävyys, jossa ei aikaa riitä ystävyyden hoitamiseen, ei ole todellista ystävyyttä. Jossakin mättää, en vain tiedä missä. Olisikohan vika miehen ja naisen logiikan erilaisuudessa?! En tiedä, tiedäpä häntä...
Mutta, tämä ei varmaan ollut sitä, mihin hait vastausta!;) Halusin kuitenkin siksi kertoa pätkän ajatuksistani, että tietäisit, että joskus voi myös mies olla se, joka perääntyy, vetoaa kiireisiinsä...
Olen itse luonteeltani tyyppi, joka saa usein ja nopeasti miehet perääntymään. Minulla on paljon ystäviä, miespuolisiakin, ja olen luonteeltani sosiaalinen, avoin ja iloinen. Yleensä... :) Olen kuitenkin viime aikoina saanut todella karua palautetta käytöksestäni!! Olen kuulemma hyvin kummallinen, kun otan niin helposti yhteyttä miespuolisiin henkilöihin, jo muutaman tapaamiskerran jälkeen! En oikein ymmärrä, sillä mielestäni se, että kaveri kysyy kaverilta kuulumisia/ suunnitelmia vapaaillan viettoon, on ihan normaalia. Ei siinä tarvitse olla kyse mistään enemmästä! Nyt olen vaan tosiaan saanut kuulla, että ei tuollainen yhteydenotto ole kaikkien mielestä niinkään ymmärrettävää... Miksi ei?! Leimataanko minut sen perusteella, että otna yhteyttä kavereihini, joiden kanssa olen sopimut olevani yhteyksissä, tyypiksi, joka ihastuu ja piirittää kaveria armotta? En mielestäni muuten ole käytökseltäni mikään hutsahtava tyyppi, pukeudun kyllä tiukkoihin housuihin, ja ehkä myös paitoihin :), mutta käytökseni ei todellakaan ole "joka miehen omaisuuteen" vittaavaa, jos ymmärrät mitä tarkoitan...:) Missä mättää? Onko tässäkin kyse vain miehen ja naisen eroista? Saavatko miehet huoletta "piirittää" naispuolisia ystäviään, kuten sanoit, näin päin sen kuuluu monen naispuolisen mielstä mennäkkin, ja leimataanko naiset, jotka tekevät samoin, todella pian käveleviksi myyntikojuiksi?! En tiedä, enkä ole varma, haluanko tietääkään... Mitä mieltä sinä olet itse? Ymmärsin viestistäsi, että toivoisit itse naisten puolelta hieman enemmän rohkeutta...
MIES EI SELVÄSTIKKÄÄN OLE KIINNOSTUNUT SINUSTA SIINÄ MIELESSÄ..TAJUA SE JA LUOVUTA..
Johtuneeko nuoresta iästäsi vai mistä lie, mutta anna hyvä ystävä olla sen miehen jo rauhassa! Ei hän ole sinusta pätkääkään kiinnostunut, ei todennäköisesti edes ystävänä, eikä AINAKAAN tyttöystävänä, se on varmaa. Yhteydenottosi selvästi vain ahdistavat häntä. Itse olen sitä mieltä, että mies on se, joka tekee pääasiassa aloitteet, ei nainen. Jos mies ei tee aloitteita, hän ei ole kiinnostunut ja asiaa vain pahentaa se, että nainen ehdottelee kaikenlaista, ei ei ei!!!Älä ole niin naiivi, vaan jätä tämä mies omaan arvoonsa, äläkä ahdistele muitakaan kiinnostuksen kohteita, siitä ei hyvää seuraa.
..asia on niin että ihmettelen kun kaverini(miespuolinen)ei vastaa viesteihini eikä soita/käy koskaan.hermostuu vaan kun yritän kysyä mistä johtuu ja että mulle voi suoraan sanoo jos ei kiinnosta pitää yhteyttä.olen tärkeä hänelle kuulemma kuitenkin.samalla aaltopituudella.muttei tässä asiassa.en ymmärrä!laittelen viestiä ja soitan joskus, mut on vähentynyt kun on niin ykspuolista!tuntuu etten kehtaa häiritä häntä!kumpa ihmiset puhuis suoraan niin ei tarttis miettiä mistähän tää johtuu.ennen oli niin huippuja juttutuokioita.ja kumpikin tykkäs jutskailla puhelimessakin pitkään.vai johtuuko tää vain siitä että olen nainen?!miks sit ei aiemmin vaikuttanu???
tiiäkkö, mun kohalla tilanne on prikulleen sama! se ero kuitenkin on, että kyllä hän useimmiten vastaa viesteihini/puheluihini, mutta, AINA oon minä se, joka ottaa yhteyttä! kyse ei oo kuulemma siitä ettei kiinnosta, hällä vaan on käsitys, että mitä sitä hätäilemään, aikaahan tässä elämässä on vaikka millä mitalla! monesti on tehny mieli kysyä, että mitä sitten, jos elämä yllättääkin, ja toinen sairastuu tai jotain?! mua ainakin harmittas lopun elämääni, ettei aikanaan vietetty enempää aikaa yhessä. mutta, kai tää aika/ yhteydenpito asia on miesten yleinen onglma! me naiset ollaan niin raukkoja, että haluttas, että miehillä ois aikaa/arvostusta meillekkin! ei pelkästään urheilulle, autoille, työnteolle... no joo, se siitä!!;)
Oothan sä oikeassa ja kiitoksia viesteistäs. Ihmissuhteiden valtatasapainot harvoin kun ovat tasapainossa, itse oon kai liian useasti kokenut että minä juuri oon se alistuksissa oleva, kaipa oon liian kiltti. Nyt aloin "taistelemaan" muutaman naiskaverin kanssa näistä asioista, lapsellistahan kai tää vähän on :)
Tuli sili vaan mieleen että miksi kestät moista miestä, jonka luokse vaan viittit tunnin tai muutaman takia ajaa 600 km. Tuntuu niin uskomattomalta, löytyis varmaan lähempääkin kivoja miehiä (?) Taidat rakastaa häntä, se ainakin selittää. Oot kyllä vahva nainen kun kestät moista. Helposti kyllä aloin ajattelemaan että yleensä huonomman näköiset, anteeksi vaan, jaksaa yrittää hyvän miehen löydettyään noin paljon kuin sä, mutta siitä tässä ei taida olla kysymys. Tuntuu kyllä renttumaiselta mieheltä, ainakin jossain määrin. Välillä sitä harmittelee että miksi naiset tykästyy tuollaisiin, mitkä mun mielestä kohtelee naisia ärsyttävästi. Miksei kiltemmät kelpaa ? Tuntuu toisinaan että naiset suorastaan tahtoo että niitä kohdellaan huonosti että saavat lisää haastetta elämäänsä. Tuntuu älyttömältä. Toisinaan se kyl pätee miehiinkin, kyllä vaan niissä vaikeissa naisissakin joku viehättää. Mä en taida olla noin paksunahkainen ja musta ihmisen kuin ihmisen pitää näyttää suuttumustaan, vaikka kai sä oot näyttänytkin hänelle, huonosti on kyllä asiat jos et ole ja toinen mun mielestäni alistaa. Ehket sä ajattele että se on alistamista, mulle se vaan tuli mieleen. Mä vaan mietin tollaisten "tapausten" myötä että onko kaikki sen arvoista, jos itselläni ois vastaava juttu niin miksi jaksaisin yrittää ? Itse punnitsisin mielipahan ja mielihyvän määrän ja sen perusteella päättäisin kuinka paljon haluan yrittää pitää yhteyttä vai haluaisinko ollenkaan. Tuntuu kyllä kovin järjelliseltä, toisaalta liian järjelliseltä, koska tunteet on aina pelissä ihmissuhteissa. Mutta niistähän mä en voi näin tuntemattoman ihmisen ollessa kyseessä tietää... :)
kiitos sanoistasi ja ajatuksistasi! osittain puhuit asiaa, osittain, no joo... yritän selventää tilannetta!;) joo,tällä hetkellä luulen, että rakastan häntä, todella! totuus on kuitenkin se, että hän on ensimmäinen miespuolinen ihminen, joka on päässyt minua noin lähelle, tunteiden ja keskustelujen puolella. oikeastaan n. 16- vuotiaaksi asti olin hyvin arka miesten suhteen. seurustelin silloin itseäni muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa, ja no joo, hän oli melkoisen väkivaltainen ihminen. onneksi sain itseni irti tästä suhteesta!! tämä nykyinen ystäväni on luonteeltaan kaikkea muuta kuin pahaluontoinen! mitenkähän sen sanoisin... no, herrasmies! (ehket yhy tähän, siihen perustuen, mitä siitä aiemmin kirjotin. mut, tilanne on hällekkin hankala, tiedän sen, kun vain jaksan asiaa järkeillä. hän tietää tunteeni ja toisaalta, hän itse ei ainakaan tällä hetkellä halua suhteeltamme muuta kuin lujaa ystävyyttä!!joskus vain itsekkkin lankean siihen ansaan, että alan ettiin vikoja ulkonäöstäni! mut, järki puuttuu aika pian onneks peliin... en kai haluaiskaan, että mua arvostettas sen perusteella pelkästään, mitä ulkosia avuja omistan! huh, pois minusta... totthan ulkonäön pitää miellyttää silmää, mutta ei mun mielst tarvi missi olla, että voi rakkautta saada... vai? haittaako, vaikka housut onki nroa 38? ei siis anorektikon mitat... no, se siitä... :) ) on vain niin vaikeaa olla toisen, tiiätkö lähellä mutta kaukana!! ) hänelle toisen ihmisen tunteet ovat tärkeitä ja hän ei ainakaan puheidensa mukaan tahdo loukata ketään tieten tahtoen. ehkä tilanne kohdallamme on vain se, että meitä ei ole luotu tänne muuta kuin ystävyyssuhteeseen! olen keskustellut tämäm miehen kanssa usien suhteestamme, omista tunteistani, ja nämä keskustelut eivät ole olleet meille kummallekkaan helppoja, ei todellakaan! hänellä on kuitenkin vahva halu jatkaa ystävyyttämme. sen vuoksi hänkin yrittää! nyt olen kuitenkin tullut itse tulokseen, että miksi ihmeessä jatkamme suhdetta, kun se tuottaa molemmille näin paljon tuskaa??!!! eikö olisi helpompaa erota ystävinä ja palata asiaan uudelleen, kun elämäntilanne on toinen.... olen nyt ottanut häneen etäisyyttä, tieten tahtoen, ja, haluan kirjottaa sulle yhen värssyn!! toivottavasti et het oksenna, ku alan vielä runoileenki!! ;) nii; jos rakastat jotain oikein paljon, päästä hänet vapaaksi. ellei hän palaa luoksesi, ei hän ollut sinua varten. jos hän palaa, rakasta, rakasta ikuisesti!!!! niin, mitä voin tehdä, muuta kuin odottaa.... en mitään!! voihan olla, että tässä odotuksen aikana omat tunteeni viilentyvät.... tällä hetkellä nimittäin tunnen yhä vahvana loukkaantumisen, petetyksi tulemisen tunteet.... äh, no se siitä!!;)
jaa, oot sitä mieltä, että ulkonäöllä ei oo paiskattu tällasita tyttöä, joka haikailee "rentun" perään?! no, voihan asia olla näinkin... ei mua kyllä koskaan haukuttu oo ulkonäköni perusteella!! ;)) no, vaikeehan se on toisen näköa tietää/lukea rivien välistä! no ei, ihan normaalin näkönen oon, luulen... siniset silmät, blondit hiukset ja niin edespäin... en tiä, tän pojan sisko sano, että hän ihan totta toivois mulle parempaa miestä tässä vaiheessa elämääni. oon just kirjottanu ja kokenu aika raskaita asioita näin henkisesti tässä viimesten vuosien aikana. sanoit, että mahan olla vahva... no, ehkä! tähän päivään asti on selvitty, jospa sitä selvittäs tästä edelleen!!;) en kuitenkaan ite osannu sano tän siskon kommenttiin mitään, sillä myönnän, että kyllähän hän paskamaisesti mua kohtelee väliin, on oikeenki kusipää!! mut ku toisaalta, ollaan jaettu yhessä mielettömän kipeitä asioita ja ajatukset menee kuitenki niin hyvin yksiin, ja ystävyytemme on kestänyt paljon, kun se on kestänyt munki oikuttelut/ tunteiden purkaukset. ite oon vaan järkeilly, että ehkä tää mies vaan tarvii aikaa, en sais olla niin kärsimätön. mut, niinku pausini laulaa, its hard to be strong, when you have been missing somebody so long.... annetaanpa ajan kulua!! eihän sitä tiedä, mitä huominen tuo tullessaan!! vaikka komea adonis seisois aamulla sängyn laidalla, ja pyytäis vaimoksi kera ruusjen punaisten!!!!8)) joo joo.... väsy kai jo iskee! huumoria kehiin, jaksaa taas huomiseen!!;)) kaikkea hyvää elämääsi, tuntematon / kasvoton neuvojani;)
mua huvíttaa... oon tähän päivään saakka nauranut veljelleni, kun hän istuu päivät pitkät chätissä... mitä järkee?! no, ite nyt huomasin, että aika kivahan tuo on saada jonku ulkopuolisen kantaa omaa elämää koskeviin asioihin... ja, pelkää kirjottaminenki helpottaa kumasti oloa, selkeyttää ajatuksia!! oon jo pitkään harrastanut kirjottamista, näin niinku tunteiden purun kannalta... harvemmin vaan rohjennu saattaa niitä ulkopuolisen luettavaksi! kai mua on liikaa aikanaan elämä potkinu, jos näin voisanoa... mut, kuten sanoin, kaikesta on selvitty, ja, kyllä tämä elämä on kasvattanu!! vaikka ikää on 20- v, joskus tuntuu, et kokemusten perusteella sitä vois olla enemmänki!! mut, ei siit ny sen enempää.... täytyy jatkaa joku toinen pvä, jos vaikka joku ois vaivautunu kirjoittamaan vasta stooria... kuulemisiin!!
Miehet eivät voi hyväksyä naista tasavertaiseksi ystäväkseen. Jos mies ei ole kiinnostunut naisesta muuten kuin ystävänä, niin mies kaverit menevät edelle. Eivätkä miehet pysty hyväksymään naista miesporukkaan. Se on mielestäni typerää. Itse viihdyn miesporukoiden kanssa paljon paremmin kuin naisten, mutta miehet eivät hyväksy joukkoonsa koska olen nainen.
Olen kuullu, että miehelle täytyy antaa vastus. Siis tarkoitan sitä, että jos nainen on aina saatavila ja helppo nakki, ei mies jaksa olla hänestä pitkään kiinnostunut. Täytyy olla vaikeammin tavoiteltavissa, yms, niin miehen mielenkiinto pysyy hereilä. Onko kenties totuudenperäinen väite? Miehet tarvitsevat haasteita, mitään ei saa ansaita liian helpolla. Siksikin minusta tuntuisi nololta ottaa yhteyttä mieheen ja ehdottaa tapaamista.
Ehkä teidänkin tapauksessanne kannattaa sopia yhteiset pelisäännöt tähänkin tapaamisasiaan niin kuin kaikkiin muihinkin yhteisiin asioihin. Niin vältytte erimielisyyksiltä, ekä kummankaan tarvitse arvailla ja tehdä omia johtopäätöksiä.
kiitos tästäkin neuvosta! näin juuri tein, ennen kuin olin edes viestiäsi lukenut... annoin myös ymmärtää hyvinkin selvästi, että olen tämän hetken tilanteeseen täysin tyytyväinen!! kuten ehkä jossain mielssä olenkin...;)
mietin juuri tätä asiaa..ja se vaikuttaa niin vaikealta..että haluan kohta syöksyä ehdottelemaan kelle tahansa muulle miehelle..kun sille jolle ehkä olis tarve..(varmaankin järjetön vaihtoehto..mutta pääsisin miettimästä asiaa...)
siis että mitä asiaa mietiskelet? tätä mun stooriako?! älävaívaa sillä päätäs, melkeen kaduttaa, että aloin koko juttua tänne purkaan, liian monimutkanen... mutta, ihmissuhteet, aika vaikea pala purtavaksi... huh!;) mutta, eiköhän nää asiat mee niinku on mennäkseen! antaa ajan mennä ja katotaan, jos sillä ois jotain kotiinpäin tuotavana!! mut, jos tosissaan pohit kohtaloani, niin, pidän ajantasalla!!;))