Mistäs aloittaisi??meillä on pieni 1,5vuotias lapsi.on kyllä melko rauhallinen mutta alkaa tulemaan tuota omaa tahtoa ja kiukuttelua riittää päivälle.mies on todella paljon töissä.ja paljon tarkoittaa paljon,eli 6pvä viikossa ja lähes joka päivä on 16 tuntia päivässä.lomaa on pitänyt viimeksi 2vuotta sitten eli silloin kun saatiin tietää vauvan tulosta.
olen siis kertakaikkiaan niin väsynyt.mieheni ei tätä ymmärrä vaikka kuinka olen selittänyt.hän sanoo vaan että niin hänkin.no,hän pysyisi itse vaikuttamaan työaikoihinsa,minä en.ei ole lapsen kanssa viettänyt aikaa edes yhtä vuorokautta putkeen ja kahdestaan.maksimi aika mitä ovat yhdessä olleet niin taitaa olla pari tuntia.mieheni ihmettelee vaan että miten voin olla väsynyt kun lapsi on niin iloinen ja touhukas.tottakai on iloinen kun isi tulee joskus aikaisemmin kotiin ja ylipäätään näkee isin.hitto vie....
meidän lempi ei myöskään ole juurikaan leiskunut.lähes joka ilta sitä kyllä "anotaan" mutta minkäs teet kun ei tee mieli.miten voi innostua miehestä jota ei juurikaan näe.minulla "lämmitys" alkaa jo hyvin varhain,ne pienet halaukset ja kosketukset.en tiedä onko moni nainen heti valmis mutta en minä ainakaan.ja tätäkään mieheni ei ymmärrä.sanoo että mahtaako täällä joku toinen käydä päivisin "tyydyttämässä" haluni.mikä on aivan naurettavaa,missähän välissä edes.
tästä saa nyt ihan kamalan kuvan miehestäni.rakastan häntä silti kovasti vaikka vaikeaa on.en suostu edes luovuttamaan.mielestäni me muutuimme ehkä kumpikin lapsen tultua kuvioihin.uskon tulevaisuuteen...itse kuulun siihen kastiin joka luulee miehen muuttuvan vauvan myötä.koska olihan aiemminkin "työnarkomaani" mutta väärin luulin.aika näyttää kuinka käy mutta työtä se vaatii,ja hermoja.
tämä nyt oli lähinnä tilitys ja jotenkin kun saa kirjoittaa asiansa ylös niin se helpottaa,terapeuttista... kiitos kuka jaksoi lukea...
olen siis kertakaikkiaan niin väsynyt.mieheni ei tätä ymmärrä vaikka kuinka olen selittänyt.hän sanoo vaan että niin hänkin.no,hän pysyisi itse vaikuttamaan työaikoihinsa,minä en.ei ole lapsen kanssa viettänyt aikaa edes yhtä vuorokautta putkeen ja kahdestaan.maksimi aika mitä ovat yhdessä olleet niin taitaa olla pari tuntia.mieheni ihmettelee vaan että miten voin olla väsynyt kun lapsi on niin iloinen ja touhukas.tottakai on iloinen kun isi tulee joskus aikaisemmin kotiin ja ylipäätään näkee isin.hitto vie....
meidän lempi ei myöskään ole juurikaan leiskunut.lähes joka ilta sitä kyllä "anotaan" mutta minkäs teet kun ei tee mieli.miten voi innostua miehestä jota ei juurikaan näe.minulla "lämmitys" alkaa jo hyvin varhain,ne pienet halaukset ja kosketukset.en tiedä onko moni nainen heti valmis mutta en minä ainakaan.ja tätäkään mieheni ei ymmärrä.sanoo että mahtaako täällä joku toinen käydä päivisin "tyydyttämässä" haluni.mikä on aivan naurettavaa,missähän välissä edes.
tästä saa nyt ihan kamalan kuvan miehestäni.rakastan häntä silti kovasti vaikka vaikeaa on.en suostu edes luovuttamaan.mielestäni me muutuimme ehkä kumpikin lapsen tultua kuvioihin.uskon tulevaisuuteen...itse kuulun siihen kastiin joka luulee miehen muuttuvan vauvan myötä.koska olihan aiemminkin "työnarkomaani" mutta väärin luulin.aika näyttää kuinka käy mutta työtä se vaatii,ja hermoja.
tämä nyt oli lähinnä tilitys ja jotenkin kun saa kirjoittaa asiansa ylös niin se helpottaa,terapeuttista... kiitos kuka jaksoi lukea...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Oletteko yrittäneet keskustella asiasta? Olisi erittäin tärkeää jutella! Jos on vaikea alkaa juttua vääntämään, pane paperille.
Mies saa rauhassa syventyä siihen ja näin olis keskustelupohja valmiina.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos olet väsynyt tilanteeseen ja elämään yksin lapsen kanssa, eihän niitä varmaan paljoa fiiliksiä miehelle enää ole. Sehän heijastaa suoraan yhteiseloon.
Toivon oikein mukavaa elämää Sulle :) ja Teille!
ei miehestäsi, enkä sano tätä nyt pahalla. Olen itse nainen jo 42 v ja kolmen lapsen äiti. (juniorini on vain kolmi-viikkoinen) Yrittäjä ja duunari. (teen siis kahta työtä)
Emme näe mieheni kanssa kuin satunnaisesti viikolla, ja sitten viikonloppuina. Mutta olemme molemmat super-kiireellisiä, ja siksi kai on niin helppoa YMMÄRTÄÄ toisen kiire. Molemmathan tekevät työtä yhteisen pesän eteen.
Meillä seksi on ihanaa, ja aina yhteisen ajan saavutettuamme kumpikin riemulla yhtyy tähän leikkiin, olisi idiotismia sakata hyvää yhteistä aikaa kiukutteluun, meillä se käytetään rakasteluun. Aina voi tuoda oman halunsa puolisolle ja aina "saa". Meillä on realiteettina se että jos ei itse pystyisikään niin toinen autetaan käsin ja kielin.(ja tämä toimii molemmin päin) On ihanaa tuottaa toiselle hyvää oloa, ja kuunnella toisen onnesta myhkyräistä vaimeaa vaikerointia.
Minulle on kokemus opettanut, että toista ei voi muuttaa, myös itse olen heikosti muutettavissa, olen oman urani/firmani/systeemini luonut ja haluan niitä kunnioitettavan. Onneksi tunnumme sopivan toisillemme positiivisen luonteemme vuoksi tälläisenään, eikä pakottavaa muutos-tarvetta ole.
Jos olisi, muutoksen pitäisi lähteä itsestä.
Sinunkin tapauksessa näkisin että fiksu olisit jos hankkisit itsellesi aikaa levätä. Sinä pystyt siihen kyllä ihan itse, ilman miestäsi. Tee elämästäsi onnellista ilman että nojaat mieheesi, ja syytät häntä onnesi puuttumisesta, sillä se ei ole hänen syynsä/vikansa. Jokainen on oman onnensa seppä.
Palkaa lapsenvahti, joku naapurin tyttö ulkoiluttamaan lastasi, esim 4 tuntia (a 5egeä tunti) ja nuku ne tunnit/tee jotain joka virkistää. Sitten illalla annat miehellesi, ja nautit siitä itsekkin kun teet sen riemumiellä etkä pitkin hampain. Miehesikin huomaa eron.
On niin tyhmää kiukutella, tilanteessa jossa Sinulla on KAIKKI. Koti, lapsi, mies ja onnikin jos sen vain suostuisit näkemään. Kas, kaiken voi myös menettää, kun pelaa korttinsa väärin.
Noin pitemmällä tähtäimellä neuvoisin Sinua hankkimaan itsellesi jotain tekemistä kodin ulkopuolelta, (lapsi voi olla mukana)
-esim, viet kaiken turhan krääsän jota on joka kodissa, kirpputorille myytäväksi. Siellä näät muitakin ihmisiä, ja saat ystäviä ja tuttavia.
Tekee hyvää sinulle. Ja kuka ties, vähän tienestiäkin sitten itsesi hemmotteluun?
jep,nimenomaan kaikille asioille on oma puolensa.toisaalta juuri ajattelen että minullahan on kaikkea mitä haluan mutta tulee päiviä jolloin päistää todella paljon.
enkä ymmärrä että jos teilläkin ollaan niin kiireisiä molemmat niin kuka hoitaa kodin,pihan,ruuan yms.meillä kun mies ei hoida kuin työnsä ja osan laskuista,mikä on tietty suuri plussa ja apu.
ja siitä seksistä... taidan sitten vaan olla "kylmä" ihminen kun en halua harrastaa seksiä kuin robotti.käsi reidelle ja kunnon pusu ja se olisi esileikki,ei kiitos.kaipaan enemmän.tietoisuutta siitä että olen haluttava ja mieheni haluaa juuri minua eikä sitä mikä pilkottaa jalkojeni välissä.
monen ystäväni perheissä on mies joka tekee paljon töitä mutta heillä myös pidetään ainakin toisinaan lomaa ja vietetään aikaa sen perheen kanssa.meitä on niin joka lähtöön,toiset kestää paremmin ja toiset huonommin.kuulun jälkimmäiseen mutta aion sen kestää.
mielestäni nykyään erotaan ihan liian hepposesti joten en meinaa sitä itse tehdä.eräs ystäväni lähes aina pohtii ääneen minulle että miksi katselet tuollaista miestä,en minä ainakaan kattelis.erona juuri siinä on se että hän on hän ja minä olen minä.
Minä ymmärrän sinua. Olen ollut juurikin samanlaisessa tilanteessa. Mies yötä päivää töissä, ja minä lapsen kanssa kotona. Toisiamme emme nähneet oikeastaan kuin illalla hammaspesulla. Nyttemmin tilanne on (luojan kiitos) muuttunut. Mies vähensi töitään, että pystyy olla myös perheen kanssa. Toivottavasti näin kävisi myös teille.
Seksin suhteen et mun mielestä ainakaan ole mitenkään "kylmä". Toisille (kuten tälle yhdelle kirjoittajalle) seksi vain on sellaista naimista. Ihan sama miten tehdään ja mitä tehdään -> kunhan vain saa. Pidän hyvinkin samoista asioista kuin sinä. Siis siitä, että mies haluaa juuri minua eikä sitä mikä siellä jalkojen välissä on. Seksissä täytyy olla tunnetta ja romantiikkaa. Eikä niitä paljon ole, jos toista ehtii päivän aikana nähdä puoli tuntia.
Toivon, että saatte parisuhteenne kukoistamaan. Aurinkoista kesää! :)
naiset kyllä yleensä kaipaavat aikaa , yhdessäoloa ,keskustelua ennenkun kannattaa edes yrittää seksiä.
Kyllä noin pitkät työpäivät ovat kaikkea muuta kun terveellisiä .Jossain vaiheessa tulee pysähdys ,kroppa ei jaksa ,jos ei itse tajua hellittää .
En usko että perheellä voi mennä hyvin jos yhteistä aikaa ei ole .
Mites lapset jos äiti ja isä molemmat ovat aina töissä ?
Surullista :(
Teidän pitäisi miehesi kanssa keskustella mitä haluatte . Raha vie nyt miestäsi .
Eiköhän perhe ole tärkein kunhan miehesi ymmärtäisi näyttää sen teoillaankin .
kaikkea .
Hänhän haluaisi parisuhteen ja elää perhe-elämää mutta se on aika vaikeaa jos mies on aina töissä tai sitten makaa puolkuolleena sohvalla tai nukkuu kotona .
Hänhän on yksin ja yksinäinen .Ja se on miehen vika!
Eikö nyt 8t työpäivät riittäisi perheelliselle miehelle .Viiteä päivänä viikossa .Ja lomat vietetään ja ollaan perheen kanssa .
Etpä paljon seksistä ymmärrä tyttöseni. Myönnettäköön, että romantiikasta ehkä.
Väittäisin kuitenkin että tuhannesti toimivampi on meidän suhteemme niine "vain naimisine" mitä se ei todellakaan ole, vaikka sinä haluatkin ilkeän kateellisena niin uskoa, hih. vaan herkuttelemme molemmat toisillamme, nautimme toisitamme. Ja nautimme tuottaa toselle hyvää oloa. No. mitäpä sitä selittämään, et tajua kuitenkaan. Ehkäpä lääkäri voisi sinua auttaa tuossa haluttomuudessasi.
Tulee tuossa mieleen vielä semmoinenkin, että kivastihan tuo ap tuossa totesi ettei aio erota, mutta entäs kun mies sitten ottaa ja lähtee, -niin just, sen seksikkäämmän naisen matkaan? Ei kukaan voi olla yksin naimisissa, tai hankalaa se takulla on. Omapahan on ongelmansa tietty, eihän se minulta ole poissa. Mutta älköön sitten sanoko että ihan tilanne yllätti.
Minulla itselläni ainakin on tarpeita, ja jos puolisoni kerta kerran jälkeen kieltäisi itsensä minulta, kyllä se pistäisi ajattelemaan suhdetta tarkemmin. Seksi on kuitenkin perustarve. Ainakin minulla. Syön, juon, rakastelen. En niistä luopuisi.
Pitänee kertoa vielä että vaikka mieheni nykyisin onkin akateemisen ammatin harjoittaja, niin nuoruudenpäivinä kokkina leipänsä hankki, ja laittaa erinomaista ruokaa itsekkin. Kotityöt puolittuu täysin luonnollisesti, lapsetkin hoitavat osansa (leikkaavat nurtsin, esim.)
Herääkin kysymys, että olisiko teillä työjaossa/organisoinnissa parantamisen varaa? Hommat voi tehdä ehkä helpommallakin, ja ehkä paremmin? Suunnitellaanko teillä kotitöiden teko? vai tehdäänkö vain mitä mieleen juolahtaa? Meillä hiukka suunnitellaan, ja samalla päätetään kuka ottaa vastuun joko siivoamisesta tai ateriasta ymn. Ja käydään läpi että mitkä muut hommat kaipaa tekijää, ja kuka ne kerkee tehdä. Helppoa ja simppeliä. Mutta tähän olemme molemmat yrittäjinä tottuneet jo vuosien ajan.
"No, mitäpä sitä selittämään, et tajua kuitenkaan."
"Omapahan on ongelmansa tietty, eihän se minulta ole pois."
Miten en jaksa uskoa että yli nelikymppinen nainen jaksaa loukkaantuneena äkistä netin keskustelupalstalla kun tuntematon ihminen kirjoittaa hänestä ohimennen jotain, minkä luulisi olevan mitättömyys noinkin kiireellisen elämän keskellä.?
Juuri näin! Hyvä! :)
Ihmettelin kanssasi samaa kun luin kirjoitettuja viestejä, että mitenköhän rouva Yrittäjällä on täällä aikaa pyöriä? Eikö pitäisi olla seksiä harrastamassa?
Enkä kyllä ymmärrä mistä tämä nainen niin loukkaantui? Edellinen kirjoittajahan ei mitään sen loukkaavampaa kirjottanut.. No, kukin tallaa tavallaan.
- heh, se mitä netissä kirjoitetaan ei minua loukkaisi, miksi ihmeessä se niin tekisi? Turha toivo, teiltä pikkusieluilta.
Ps. ja on minulla aikaa teitä huonompiosaisia tölviä nyt kun olen äitiyslomalla. (nyt jo nauran ääneen).
täytyy kyllä sanoa että melko loukkaantuneelta kuulostat.ja kaiken lisäksi vielä olet näköjään ikäiseksesi melko lapsellinen.toisten "haukkuminen" huonompiosaisiksi kuvastaa sitä...
kuulostaisi siltä ettei sinullakaan taida olla kotona kaikki reerassa.ymmärrän että annetaan oma mielipide näille palstoille mutta että jaksaa jäädä järmäämään tänne...varsinkin kun ei ole enää mitään järkevää sanottavaa.
ja tämä nyt oli vain ja ainoastaan minun mielipiteeni.
yksin oikeutesi ole, jos et satu tietämään.
Tänne saa kaikki kirjoittaa.
Kun tämän ketjun luki, tuli kuva, että ihan turhaan tuo vanhempi, kypsempi nainen näitä nuorempiaan neuvoi. Ihan meni helmiä sioille.
ja todella kauas. Kannattaako tuollaisia möläytyksiä kirjoitellakkaan? Vai kannattaisiko ottaa oppia edellisestä kirjoittajasta joka hyvää hyvyyttään, ja parempaa elämänkokemustaan kertoo tosi-asioita.
enemmin sain kauhean kuvan tästä 42-vuotiaasta tehopakkauksesta. Yleensähän se pilkka kalahtaa omaan nilkkaan ajan myötä, tiedä mitä sinunkin perheessäsi vielä voi tapahtua ja tilanne onkin ihan toinen. Tämä hyväosaisuuskin voidaan niin monella tapaa määritellä.
Huonompiosaisia?? Minä ainakin pidän itseäni sinua parempiosaisena, koska minun miehellä on aikaa perheelleen ja hän myös rakastaa minua. Tunnen itseni rakastetuksi, enkä pelkäksi panopuuksi. Mitenköhän sinulla asia oikeasti on..?
Tuli muuten mieleen, että mahtaa tosiaan teidän seksi olla "niin ihanaa", kun kerta olet synnyttänyt kolme viikkoa sitten.. HALOO!
Ylempänä taisit kirjoittaa että: "Syön, juon, rakastelen". LUOJAN KIITOS minulla nämä asiat menevät: Syön, juon ja RAKASTAN. Ei tulisi mieleenikään alkaa ottamaan mieheltä suihin, jos itsellä ei ole mitään fiilistä sillä hetkellä.
Tietenkin meilläkin rakastellaan, mutta minun ei tarvitse sitä tulla tänne mainostamaan. Eikä varsinkaan sellaiselle ihmiselle, joka pyytää apua (niinkuin alkuperäinen). Mietis nyt vähän, aikuinen (???) nainen!
kun et muusta tiedä! Sääli sinänsä.
Olen kirjoittanut vain kerran ja nyt toisen. Annan asian mieluusti olla, kunhan oikaisen vain väärin käsityksen.
niin kuin aikaisempasikin!
Jos pidät itseäsi noin hyväosaisena, niin mistä johtunee valituksesi (samoin alkuperäisen).
Kontra valitus, tällä 42v naisella pyyhkii todellakin paljon paremmin kuin teillä ruikuttajilla.
kuitenkin, ja tyytyväinen elämäänsä, mikä on paljon enemmän kuin teistä muista voi sanoa.
usko pois että helpottaa kun lapsi kasvaa .Halut palaavat jälleen .Siis meidän nuorimmainen on kyllä jo 4 v . että voihan se kestää ...
Ei kukaan halua jos on väsynyt ja aivan varmasti on liian väsynyt jos hoitaa lapsen ja kodin yksin ja mies on aina töissä .
Miehesi ymmärtäisi tilanteesi kun saisit hänet hoitamaan lasta ja kotia vaikka yhden viikonlopun . Lähde sinä jonnekin hyvin ansaitulle viikonloppulomalle .
?meillä on pieni 1,5vuotias lapsi.on kyllä melko rauhallinen mutta alkaa tulemaan tuota omaa tahtoa ja kiukuttelua riittää päivälle
---------
Uskon vanhemman vähemmän stressaantuvan kiukuttelevaan/uhmakkaaseen lapseensa kun tiedostaa tämän vaiheen lapselle olevan välttämätön myöhempää kehitystä ajatellen.Asennoituu siihen oikein.
Kaikkein huolestuvin tilanne, lapsen tulevaisuutta ajatellen, on lapsen ylikiltteys tai hyvä sopeutumiskyky tuossa vaiheessa.Helppohoidettavuus siis kostautuisi lapsen aikuistuessa..
Niin, tukalinta onkin, jos vanhempi ylireagoi lapsen kiukutteluun.Toisaalta väsymys arjenpyörittämisestä reagoittaa jo luonnostaan ihmistä.
Yhteisen ajan lisääminen toisi moneen asiaan muutoksen.Monasti yksinäisyys parisuhteessa vaikuttaa lähes kaikkeen ja arkiaskareiden suorittaminen on jo voimia vaativaa.
Miehesi työtahti kuulostaa samalta kuin minunkin mieheni, joka kovasti haluaisi jo perhettä kanssani, ajatuksena että minä hoitaisin kodin ja lapset, hän toimeentulon. Hänelle kaikki kuulostaa simppeliltä, hän jatkaisi kokolailla samaan tahtiin entistä elämäänsä yrittäjänä ja työnarkomaanina. Minä taas mietin melkoista elämänmuutosta... juuri tuota mahdollista yksinelämisen tunnetta, ja lasten läheisyyttä isäänsä. Muutoin suhteemme on hyvä ja läheinen, sen ajan mitä hän on kotona hän on täysin läsnä, eikä esim tv:n ääressä kaljaa lipittelemässä. Seksikin voi luoda läheisyyttä, eli toimia toisinkin päin, romanttiset hetket seksin jälkeen. Mutta miettimistä on tuossa, kuinka paljon haluaa parisuhde-elämää, kuinka paljon itsenäisempää elämää. Vähäinenkin aika voi olla ihanaa, ehkä jopa juuri siksi, kun siihen panostaa!