Kaloreita en laske, mutta muuten kyllä katson tarkkaan mitä syön (kuten toki laihdutukseen kuuluukin). Jopa "sallitun" ruokailun jälkeen minulla saattaa olla huono omatunto. Punnitsen itseni joka päivä ja jos olen lihonut niin päivä on automaattisesti pilalla. Tälläkin hetkellä päässäni pyörii että söinköhän liikaa päivällista/iltapalaa ja pitäisiköhän minun vähentää syömisiäni. nyk. syön kolme kertaa päivässä, mielestäni kuitenkin ihan tarpeeksi. Esim. nyt illalla söin viilin (rasvaa 1%), hieman rasvatonta jugurttia ja puolikkaan omenan, eikö se ole ihan hyvin...? Vai onko korjailtavaa? Ruokailuissani noudatan niin "tiukkaa" kaavaa että se ahdistaakin välillä, en voi esim. pistäytyä kaupungilla haukkaamaan jotain ellei se pysy tämän "kaavan" sisällä, en edes mitään kevyttä... Jos syön vaikka vain yhden omenan "ylimääräistä" ja "väärään aikaan" niin omatunto kolkuttaa vimmatusti.
Onko tämä ihan normaalia laihduttajan elämää, vai..? :>
Onko tämä ihan normaalia laihduttajan elämää, vai..? :>
Vastaukset 5
Vanhimmat
normaalilta kuulosta. Ortoreksiaan viittaavia "oireita".
oli aikoinaan kun laihdutin kanssa hirveet paineet syönkö liikaa vai liian vähän joten homma tyssäs siihen kilot tuli takasin.alotin nyt uudelleen laihduttaan ja päätin etten ota paineita miten syön.ei siinä muuta tarvita kuin että jättää sokerit,rasvat,vaaleen leivän ja vaaleen jauhon pois.pizzat hampurilaiset ja muukin kaikenlainen roskaruoka.ja lenkille joka päivä tunti tai puolikin tuntia riittää eikä hyppää vaakalla joka päivä kerran viikossa riitää...ja tietysti saa ja pitääkin sillontällön vähän herkutella ettei pääse meneen sekin puoli mahdottomaks.
...niin, että vaaka sai lähteä. Mittanauha ja peili ovat ainoat, joita saa minun taloudessani käyttää painonhallinnassa (tai pitäisikö sanoa ulkonäön ja terveellisen elämän hallinnassa).
Lisäksi luovuin ehdottomista ruokailusäännöistä, ja tilalle tuli periaatteet, joiden mukaan:
- Syön kun on nälkä.
(Eli en syö jos ei ole nälkä, ja syön aina kun on nälkä. Jos ruoka-aikojen ulkopuolella on nälkä, niin syön esim hedelmän tai palan ruisleipää ja juon vettä, ettei nälkä pääse kasvamaan liian isoksi.)
- Otan kohtuullisen annoksen ruokaa. En santsaa. En syö ikinä itseäni ihan täyteen.
- Syön terveellisiä perusruokia.
(En stressaa ruokien rasva- tai sokeripitoisuuksista, mutta itse ruokaa valmistaessani käytän näiden osalta tervettä järkeä.)
- Herkkuja saan syödä kohtuullisesti, jos siihen on oikeasti tarvetta (esim juhlat), muuten ei.
Olen tähdentänyt itselleni, että kun pysyn näiden sääntöjen puitteissa, niin ei ole syytä huoleen, eikä minun tarvitse potea huonoa omaatuntoa syömisistäni.
Jos vaan onnistut aivopesemään itsesi vastaavanlaisia "sääntöjä", niin eiköhän se siitä!
Yritä antaa itsellesi lupa syödä terveellisiä ruokia, tai vähintäänkin hedelmiä ja vihanneksia, niin paljon kuin sielu sietää. Niistä ET IHAN VARMASTI LIHO, ja ne pitävät nälän poissa, ja samalla ajatukset poissa ruoasta!
Koita katkaista kierre ja ottaa ruokailuasiat rennommin. Keksi itsellesi harrastus (miksei vaikkapa jokin liikuntaharrastus?) ja enemmän tekemista, niin ei ruoka-asioiden pohtimiseen jää enää niin paljoa aikaa.
tutulta. Mulla on myös samantyylisiä oireita. En laske kaloreita, mutta syön joka päivä aina samat ruuat samaan aikaan. Kalorimäärä on silti jotain 2000 kcal, ettei nyt ihan kitudieetillä. Näin olen huomannut, että painoni pysyy vakaana.
Punnitsen myös itseni joka aamu ja sen jälkeen lasken painoindeksin. Aamuin illoin käyn lenkillä ja siihen päälle vielä tunnin punttitreeni.
Jos tulee jotain muutosta päivän syömisrutiiniin, stressaannun ja kuljetan mukanani eväitä, koska en suostu syömään sitä mitä muualla on tarjolla (koska se on yleensä epäterveellistä).
Olen myös miettinyt, onko tämä enää normaalia. Ortoreksian puolelle taitaa mein molempien oireet mennä :S.
Miten sun liikuntapuoli? Harrastatko sitä jotenkin pakkomielteisesti, jotta saisit ylimääräiset kalorit kulutettua? Se kun saattaa olla jo bulimian oireita. Tosin bulimiaan taitaa kuulua myös ahmiminen mukaan. Anoreksiassa taas kieltäytyy syömästä. Vähän vaikee kuitenkaan tällaisia diagnosoida ilman asiantuntijan apua.