Olemme olleet yhdessä liki kahdeksan vuotta ja naimisissa viisi. Lapsia on kaksi alle neljä-vuotiasta. Minua on jo pidemmän aikaa ärsyttänyt mieheni suhde alkoholiin. Alkoholin suhteen minusta on tullut melkein absolutisti. En voi juoda mieheni kanssa yhtä aikaa ja nykyään en halua edes lähteä kyläilemään mieheni kanssa yhdessä kun sen tietää että hän ei voi ottaa muutamaa vaan sitä on kiskottava niin paljon ettei tolpillaan pysy. Välillä oikein hävettää hänen puolesta. Minusta on tullut myös nalkuttaja hänen viinan juomisestaan ja toisaalta se voi yllyttää juomaan enemmän. Usein toivon että hän kuolisi, mutta kun sitä ei luultavasti tapahdu niin olen ajatellut avioeroa. Tällä hetkellä en vain voi sitä ottaa ja mieheni varmaan tekisi siitä kamalan. Ainakin niin on uhannut. Minua myös suunnattomasti ärsyttää että pienten lastemme täytyy nähdä isänsä usein lasi tai pullo kädessä. Olenko oikeasti pikkumainen kun en anna mieheni juoda? Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon te miehet ylipäätään juotte esim. kuukaudessa? Laskeskelin tuossa että kuukauden sisällä mieheni on ottanut kunnon perskännit kuudesti puhumattakaan niistä kaljan lipittämisistä joka vapaapäivinä. Onko tämä teistä paljon. Mieheni puolustautuu sillä että rankan työputken päätteeksi on kiva rentoutua ja ymmärrän sen mutta kohtuus kaikessa ja miksi on aina vedettävä ne koomat? Olen alkanut vihata miestäni tämän takia ja en tiedä mikä olisi tässä tilanteessa parasta. Kuitenkin ajattelen että mitäköhän muut ajattelisivat jos ottaisin eron, koska en tiedä kuinka paljon muut tietävät mieheni juomisesta. Hän osaa olla oikein supliikkimies ja hyvä tarinankertoja, mutta kännissä todella häijy. Hänen suvussaan on useita, jotka eivät lasiin sylje ja mielestäni hänkin on alkoholisti vaikka itse sen kieltääkin. Toivon vain ettei lapsistamme tulisi samanlaisia, koska on kai se alkoholismi geeneissä.
viina tuhoaa
liittomme
202766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
onko se aina tajuttava vasta jälkijunassa?
Jos haluat pelastaa lapsesi alkoholismilta on sinulla NYT siihen vielä tilaisuus, kun lapsilla on sitä lapsuusaikaa vielä melko runsaasti jäljellä.
Jos eroat, jää lapsille muistoja seesteisestä ja viinattomasta elämästä äidin kanssa eikä alle neljä vuotias paljoa muista näistä menneistä tapahtumista.... ....
kunnan sosiaalivirastosta voit saada ammattilaisten apua alkoholiongelmaan. Avioero tuskin on oikea ratkaisu. Muista, että viina on Suomessa laillinen juoma.
ei sosiaalivirastosta apua löydy. Päinvastoin siellä hyyssätään raukkaa ja raukan perhettä. Jutella voi tietysti lämpimikseen mutta juoppoa se ei muuta. Juoppoa ei saa raittiiksi kuin juoppo itse ja useimmiten kovien kokemuksien kautta.
...ja lapsias kattomalla miestäs!
teeppä vaikka "kokeeks" että lähdet lapset kainalossa muutamaks päiväks pois, että herra saa rauhassa miettiä mitä tulisi tai mitä menettää kun olette lähteneet pois! Jos herra sanoo, että ei tuntunu miltään, niin lähe pois vaan....
elämää tää vaan on, niin miks nykästä kokoajan väärästä narusta?
ja ajan mukaan se vain lisii. Tulee töissä ongelmia. Ei pidä paikkaansa, että raskas työ vaatii raskaat huvit.
Alkoholismi on sairaus ja kun se ottaa ihmisen kynsiinsä, niin siinähän olet koukussa. Jos mies ei olla yhtäkään viikonloppua juomatta ja ne kuuluisat "saunakaljat" päälle, niin koukku on jo syvällä.
Jos asiasta ei voi keskustella ja mies ei voi juomistaan rajoittaa, niin ainoa vaihtoehto jää sinulle, muuttaa todella kotoa pois, joillekkin miehille se on silmien aukaisua, auttaa panemaan asioita tärkeysjärjestykseen ja joillekkin iskee vielä kovemman putken päälle. Vaikka sanotaan, ettei juomista voi ilma apua lopettaa, niin olen nähnyt sellaistakin, että kun vaimo lapsien kanssa saa miehen juomisesta tarpeekseen ja muuttaa pois, niin korkki menee kerrasta kiinni ja pysyy.
Mutta koeta puhua miehelle. äläkä peittele miehen juomista kenellekkään, sukulaisille tai muille, sekin on virhe.
Ikävässä tilanteessa olet. Sinun on ensikädessä huolehdittava omasta jaksamisesta: jos äiti ei voi hyvin, ei kukaan voi hyvin.
Apua on saatavilla, kokeile esim. al-anon -ryhmään. Saat siitä työkaluja siihen, miten käsittelet alkoholistia tai tulet sen kanssa toimeen. Tyypillistä tilanteessasi on, että alat käyttäytyä itsekin epänormaalisti. Peittelet miehen tekemisiä/ tekemättä jättämisiä, pidät kulisseja, mikä on juuri sinun kannaltasi raskasta.
Tilastojen mukaan vain aini harva parantuu alkoholismista. Siksi sinun kannattaisikin kysyä itseltäsi, haluatko itsellesi uran alkoholistin puolisona? Olisitko onnellisempi lastesi kanssa ilman nurkissa pyörivää juoppoa?
Itse tein kaiken pitkän kaavan mukaan: otin vastaan kaiken avun minkä rahalla ja ilman rahaa sain. Puoliso suostui hoitoon jne. mutta viehätys viinaan kuitenkin voitti. Suosittelen tavaroiden pakkaamista ja uudelleen aloittamista. Mitä pikemmin, sitä nopeammin pääset uuteen alkuun.
Saitkin jo pari hyvää vastausta. Miehesi käytös on alkoholismia, sitä on turha kaunistella. Hänen juomisensa ei ole kohtuukäyttöä. Tämän kaiken sinulle voi kertoa esimerkiksi a-klinikka, joka voisi olla hyvä paikka aloittaa avun hakeminen. Tärkeintä sinun on huomata, että alkoholismi on miehesi sairaus, josta sinä et ole etkä voi olla vastuussa. On kuitenkin eri asia, että läheiset voivat mahdollistaa alkoholismia, esimerkiksi pitämällä kulissit pystyssä. Olet varmaan myös jo huomannut, että nalkutus ei auta mitään. Päinvastoin se voi olla yksi tapa mahdollistaa alkoholismia, sillä siten tarjoat miehelle syyn juoda "kun akka nalkuttaa".
Sinä et ole vastuussa miehestäsi, mutta itsestäsi ja teidän tilanteenne huomioiden lapsistasi olet myös vastuussa käytännössä yksin. Etukäteen et voi tietää, millaisia lapsistasi kasvaa, jos jatkat avioliitossasi tai otat eron. Senkin pohtimiseen suosittelen hakemaan apua ammattilaisilta. He ovat nähneet kaikki tarinat moneen kertaan.
Harvat alkoholistit lopettavat juomisensa. Kunnia heille jotka pystyvät. Minä "paransin" ex- miestä monta monta vuotta. Ja aina kun olin tosissani että nyt tuli ero, hän parkuen meni hoitoon ja lupasi kaikkensa. Uskoin häntä liian useaan kertaan. Aina kun aikaa kului ja ukko tunsi olevansa vahvoilla liitossamme... hän alkoi taas juoda. Hän ei suostunut lähtemään kodistamme. Valmistelin asiaa hankkimalla asunnon, ja eräänä päivänä kokosin omat ja muksujen tavarat ja lähdin. Ukko vinkui ja itki, uhkaili itsemurhalla jne. Kovetin itseni ja sanoin että saavathan lapset sitten eläkkeen, muuta kun et heistä maksakkaan. Siellä se kai siltojen alla rypee nykyisin. En jaksa välittää. Meillä menee lasten kanssa hyvin.
Miehesi on alkoholin suurkuluttaja, ja tästä ei ole pitkä matka varsinaiseen alkoholismiin. Suurkuluttaja ei muuta tapojaan, ellei ole "pakko".
Minulla oli suhde tällaiseen mieheen, jonka alkoholiriippuvuus kasvoi koko ajan. Mukaan tulivat päiväkausien katoamiset ym. Kukaan toinen ei voinut siinä auttaa, kun mies itse ei kyennyt/halunnut tehdä asialle mitään.
Suhde tällaisen ihmisen kanssa on pitemmän päälle mahdoton. Mieti, miltä tulevaisuutesi näyttää, jos miehesi juominen pahenee asteittain, ja tee sen pohjalta ratkaisusi.
Minä katselin exäni juomista kymmenen vuotta. Sinä aikana sairastuin itse. Mieli maassa, ja lopulta tuli fyysisiä sairauksia. Kova hinta siitä, etten voinut irrottautua aikaisemmin. Pienten lasten kanssa lähtö ei tosin ole ihan helppoa, tiedän. Ennen lähtöpäätöstäni kävin al-anoneissa saamassa tukea. Luin kirjallisuutta. Kävin keskustelemassa A-klinikalla...
Miehesi on alkoholisti kirjoittamasi perusteella.
Katso:
http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2497&article=1990&index=A&page=1
hänen jo sairastuttaneen sinutkin.
"Usein toivon että hän kuolisi, mutta kun sitä ei luultavasti tapahdu niin olen ajatellut avioeroa. Tällä hetkellä en vain voi sitä ottaa ja mieheni varmaan tekisi siitä kamalan"
Näin hyvin usein alkoholistin puoliso luulee, kuitenkin valtaosa eroinneista ovat huomattavasti onnellisempia eron jälkeen ja erot sujuvat paljon luultua helpommin.
Minunkin mieheni joi, hänen juomisensa syy oli kuulema minussa. Yritin melkein 20 vuotta ennen kuin luovutin, siinä oli 20 vuotta liikaa. Hän löysi naisen joka "pelasti" hänet. Nykyään hän juo tuplasti enemmän, kenenköhän syy se on nyt, ei ainakaan hänen itsensä.
Olen liki nelikymppinen nainen. Lapsuuteni ja nuoruuteni kuluivat isän viinanhuuruista riekuntaa kärsiessä. Vieläkin olen katkera siitä, että kukaan ei viheltänyt peliä silloin poikki ja laittanut ukkoa ruotuun. Olen asunut omassa taloudessani noin 20 vuotta, mutta aina tavatessani äitini joudun kuuntelemaan valituksia isän juomisesta ja koko pettymyksen ja turhautuneisuuden skaalasta, mikä kuvioon liittyy. Viimeksi tänään esitin äidille, että ottaisi vihdoinkin avioeron ja menisi itse ammattiauttajan puheille. Minä en enää jaksa enkä tahdo olla henkinen tukipylväänsä, koska olen itsekin elänyt saman myrskyn silmässä ja tulen kärsimään henkisesti sen seurauksista ehkä koko ikäni.
Alkoholisti perheessä tuhoaa paitsi itsensä, myös uskomattoman paljon ympäriltään. Lapset eivät tarvitse huonoa, humalaista isää (tai äitiä). On surullista, jos aikuisena ainoat lapsuusmuistot ovat ikäviä ja liittyvät humalaiselta hullulta saatuihin järjettömiin höykytyksiin. Näin on käynyt itselleni.
25 vuotta seurannut vastaavaa tapahtumaa lähipiirissä ja kokemuksesta suosittelen että
hae ammattiauttajien apua. Tilanne ei korjaannu itsestään.
Todellakin, sitä vaan on henkisesti niin väsynyt tähän miehen juomiseen, valheisiin ja velkoihin. Tyhjiä lupauksia. En vaan jaksa lähteä.
Tuota kuolemaa mietin päivittäin..eikö nyt jo voisi kotimatkalla vaikka tapahtua jotain.
Vihaan miestäni.
Lapsia rakastan ja tiedän, että he joutuvat kärsimään tilanteesta sillä minä olen ahdistunut ja pinnakin kiristyy heti miehen ollessa läsnä.
Minun mieheni juo PALJON. Jokapäivä. Käy töissä myös, joka onkin hänen selityksensä.
Niin käyn minäkin, äitiyslomalta käsin. (pienin lapsi 3kk) Ainoa paikka jossa saan edes hetken hengähtää.
Geeneissä kulkee: miehen suvussa kukaan ei sylje kuppiin. Isoäitinsä nyt esittää olevansa absolutisti ja muiden juomisista huolehtii..vaan kylläpä sitä kuitenkin kelpaa ottaa, jos tarjotaan.
Olen miettinyt, että jos itselleni tapahtuisi jotain.. ei, en voisi, koska lapsille tulevaisuus näyttäisi vielä synkemmältä.
Eikö olisi parempi lähteä kuin miettiä itsaria? Sinulla on vaihtoehto!
Mun exä joi myös PALJON. Kävi töissäkin kuten sinunkin miehesi. Parhaimmillaan korkki aukeni aamulla, päivällä, illalla, yöllä...autolla ajaessaankin...lasten kanssa pulkkamäessä...missä vain. Jopa sairaalaan hänelle piti viedä omatekoista viiniä. Hän ei voinut elää ilman alkoholia. Seuraukset tietää jokainen: Rattijuopumuksia, kortitta ajosta kiinni jäämisiä, sakkojen maksua, vankilaan joutumisen pelkoa, sairastelua, tapaturmia...ja tietenkin juomisesta aiheutuvaa taloudellista ahdinkoa. Lopulta tuli kodista häätö, kun alkoholisti oli juonut vuokrarahat. Minun oli tullut aika ottaa lapseni ja lähteä. Yhtä lailla olin väsynyt kuten sinäkin. Mieli maassa jatkuvasti. Vanhin lapsi jäi aivan liian vähälle huomiolle...harmittelen sitä tänäkin päivänä.
Minä pidin omien lasten hoitamisen ohessa hoitolapsia, kunnes tajusin sen tosiasian, että
mieheni juo saman summan edestä kuukaudessa, mitä minä saan tuloja hoidettavistani. Siihen loppui minun duunini.
Hain tukea elämäntilanteeseeni al-anoneista, kirjoista ja ammattiauttajilta. Ja lähdin lapsineni. Itsaria huomattavasti parempi vaihtoehto. Jälleenrakennus vei tosin monta vuotta, mutta kannatti. Nyt olen onnellisessa avioliitossa. En olisi voinut tehdä parempaa päätöstä kuin jättää alkoholisti...joka juo edelleen, nainen vain on vaihtunut. Mutta minun ei ole ikävä entiseen.
Minä lähden tästä avioliitosta nyt. Mies on juonut jo vuosikaudet liikaa, eli joka ilta kotona yksikseen kaljaa, niin että on näkyvästi kännissä. Nyt vasta, kun juominen on vielä lisääntynyt, tajuan, kuinka paljon alkoholismi on minulta jo tuhonnut. En halua tätä ahdistusta enää. Haluan vapauden. Haen eron ja etsin oma asunnon.
Kesälomilla ja viikonloppuina mies aloittaa juomisen keskipäivällä ja häpeän häntä, kun hän on mukanani silminnähden pikkukännissä kahviloissa tai ravintoloissa tai ruokakaupassa. Luovuin harrastuksestani, koska hän oli luvannut osallistua ja tulla mukaan ja auttaa tavaroiden kuskaamisessa, mutta viikonloppuaamuina kun häntä olisi tarvittu, hän olikin kännännyt aamuviiteen saakka eikä tietysti ollut saatavissa hereille. Viikoilla mies menee työkavereiden kyydissä töihin eikä halua itse ajaa autoa, koska on jokaisena edellisiltana juonut. Kuinkakohan kauan työnantaja katsoo vanhalle viinalle haisevaa työntekijää.
Me läheiset mahodollistamme juopon juomisen. Minä oln hoitanut käytännön talousasiat, kun hänellä ei siihen ole kiinnostusta. Minä olen hänelle jopa sitä kaljaa kantanut kaupasta. Ja emotionaalisella tasolla hän jättää minut yksin, sillä ei sellaisen kanssa voi keskustella, joka sopertelee omituisia kännissä. Iltatilaisuuksiin olen mennyt ypöyksin, koska mies on jo etukäteen niin kännissä, etten halua näyttäytyä hänen kanssaan. Ei tästä suhteesta ole paljon jäljellä. Hän on vain rasite. Tässä ei ole minun tulevaisuuteni, joten lähden rakentamaan itselleni parempaa.
Tuttua tarinaa. Kertomuksesi perusteella miehesi on täysin oppinut alkoholisti. Nyt on huonosti ja useimmiten vielä huonommaksi menee, ennenkuin tulee täyskäännös, jos on tullakseen. Itse olen ollut "entisen alkoholistin" kanssa naimisissa vuosikymmeniä. Halusin erota mutta siihen aikaan lähtö omakotitalosta ilman ammattia lapset kainalossa olikin jo vaikeampi juttu. Minulla oli myös vanhakantainen ja voimakasluonteinen äiti joka vastusti eroa sillä perusteella, että kun naimisiin kerran on menty silloin naimisissa ollaan. Koko perhe kärsi suunnattomasti juomakausien alettua. Tilanne paheni niin, että mies joi yksinään yläkerrassa useita päiviä yhtämittaan. Kun "johtajaa" kyseltiin vastasin puhelimeen, että hän on työmatkalla. Opin jo näkemään hänen silmistään milloin ryyppykausi loppuisi, sillä silmien eteen ilmestyi kaihin tyyppinen verho ja kun se sitten alkoi väistymään, niin tiesin putken kohta päättyvän. No, miten sitten hän sai sitä viinaa sinne yläkertaan? Joka aamu huusin hänelle mitä laatua tänään saisi olla ja montako pulloa. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut hyvä häntä kohtaan. Sitten eräänä päivänä alkoi tapahtumaan. Kuulin valtavaa huutoa. Lipaston päällä ollut kuminen ankka oli muka häntä nokkimassa ja leijonat purivat jalkateriä. Juoppo oli tullut juoppohulluksi. Näky oli kauhea hänen raahautuessa alakertaan alusvaatteisillaan, sillä näiden kausien aikana mies ei edes pukeutunut. Minkäänlaista hoivailua en hänelle osoittanut, vaan käänsin selkäni. Sitten tapahtui jotakin hänen nupissaan. Jotakin joka käänsi hänen suuntansa niin, että nyt tulee 20 vuotta hänen viimeisestä kännistään. Juoppous muuttui työnarkomaniaksi mutta parempi näin. Kuitenkin voin sanoa etten ole täysin toipunut siitä vieläkään, koska elämäni tämän ihmisen kanssa vei parhaat nuoruusvuoteni ja kaikki se paha muistuu ajoittain mieleeni katkerina kokemuksina.
Meillä 20 yhteistä vuotta takana.Viimeiset vähintäänkin 6 vuotta olen seurannut mieheni joka viikonloppuista kännäämistä ja lapset nähneet isänsä useasti täysin tillin tallin..Useiden lupausten jälkeen juominen jatkuu ja nyt sain selville vielä hänen pettäneen useaan otteeseen saman naisen kanssa,vaikka mistä tiedän onko niitä ollut useitakin..olen yrittänyt saada miestäni lopettamaan tai edes vähentämään mutta ei, kapakat ja ryyppäävät ystävät vievät aina voiton.Nyt kun tuli pettäminen tähän kaiken pahan lisäksi, olen oman päätökseni tehnyt.Mies ei vieläkään haluaisi erota, mutta minä haluan.Olo on niin paha tälläkin hetkellä että ihan tärisen, tieto on vielä niin tuore.
..ero. Piste.