Olen jo pidemmän aikaa miettinyt erästä teoriaa..eli..kun ihminen rakastuu, niin alussa kaikki on ihanaa ja rakkaus tuntuu ikuiselta etc., mutta väistämättä se rakkauden tunne hiipuu ja kuihtuu pois ajan myötä. Jäljelle jää vain välittäminen ja yksinjäämisen pelko.
Niinpä olen tullut siihen tulokseen, että ainoa oikea "true love" on sitä, että rakastat jotain ihmistä läpi elämän saamatta Häntä koskaan. Se rakkaus ei haihdu eikä kuihdu, vaan säilyy ikuisesti sydämessä.
Koska et ole Häntä koskaan saanut, niin ei se rakkaus koskaan yksinkertaisesti katoa. Häilyy ehkä toisinaan taka-alalle, muttei koskaan katoa sydämestä.
Itseäni olen käyttänyt tämän teorian tutkimuksessa koe-eläimenä. Sydämeni sykkii eräälle tietylle Naiselle, jotan en liene koskaan saavani.
Olen tuntenut Hänet jo kohta 15 vuotta eikä tunteeni Häntä kohtaan ole koskaan muuttuneet miksikään. Vaikka välissä olisi kulunut vuosi tai 5 vuotta, joka kerta kun Hänet näen, niin tuntuu kuin maailma pysähtyisi ja siinä hetkessä eläisivät vain Hän ja minä. Näen vain Hänet. Kaikki muu on toisarvoista.
Kyllä Hän osapuilleen tietää tunteeni Häntä kohtaan, mutta olen saanut käsityksen että Hän ei itse uskalla laittaa omaa sydäntään peliin saatuaan niin monta iskua omaan sydämeensä elämässään.
Mutta, ehkä näin on parasta. En siis todellakaan usko seuraavaan kyseiseen KULUNEESEEN fraasiin: "Better loved and lost, than never loved at all"...
Hyvää kesää kaikille!! =)
Niinpä olen tullut siihen tulokseen, että ainoa oikea "true love" on sitä, että rakastat jotain ihmistä läpi elämän saamatta Häntä koskaan. Se rakkaus ei haihdu eikä kuihdu, vaan säilyy ikuisesti sydämessä.
Koska et ole Häntä koskaan saanut, niin ei se rakkaus koskaan yksinkertaisesti katoa. Häilyy ehkä toisinaan taka-alalle, muttei koskaan katoa sydämestä.
Itseäni olen käyttänyt tämän teorian tutkimuksessa koe-eläimenä. Sydämeni sykkii eräälle tietylle Naiselle, jotan en liene koskaan saavani.
Olen tuntenut Hänet jo kohta 15 vuotta eikä tunteeni Häntä kohtaan ole koskaan muuttuneet miksikään. Vaikka välissä olisi kulunut vuosi tai 5 vuotta, joka kerta kun Hänet näen, niin tuntuu kuin maailma pysähtyisi ja siinä hetkessä eläisivät vain Hän ja minä. Näen vain Hänet. Kaikki muu on toisarvoista.
Kyllä Hän osapuilleen tietää tunteeni Häntä kohtaan, mutta olen saanut käsityksen että Hän ei itse uskalla laittaa omaa sydäntään peliin saatuaan niin monta iskua omaan sydämeensä elämässään.
Mutta, ehkä näin on parasta. En siis todellakaan usko seuraavaan kyseiseen KULUNEESEEN fraasiin: "Better loved and lost, than never loved at all"...
Hyvää kesää kaikille!! =)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tosirakkaus ei kuole. Tosin jos olisit joutunut elämään sen emakon kanssa niin tod.näk. olisit vittuuntunut siihen viim. siinä vaiheessa kun olisi käynyt ilmi hänen naisellinen taipumus vieraissakäymiseen :/
SIELLÄKÖ sinä nyt sitten kirjoittelet...?
Olisit sanonut MULLE suoraan, mitä ajattelet.
Rakkaus ei juurikaan rajoja tunne, ei se näe ulkonäköä, kokoa, ikää tai mitään muutakaan seikkaa. Ainoana esteenä on ihmisen korvien väli mihinkä se antaa luvan toisen lähteä. Paska juttu mut joskus jopa mahdoton ylitettävä.
Ihmismieli kun takoo itselleen päähän ajatuksen rakkaudesta ja sen toteutumisesta tai toteutumattomuudesta, kynnys voi olla jopa mahdoton ylittää ?
miettinyt samaa ja uskon, että juuri noin se menee.
olen samas tilanteessa ja tunteet ei häviä mihkään ,ehkä haudassa sitten..
Sama tilanne minulla rakastuin aivan uskomattomaan naiseen ..
Hän ei tuntenut minua kohtaan samanlaista rakkautta joten en ota häneen yhteyttä ..
Joka päivä hän on ajatuksissani ja ikävöin häntä .. toivon hänelle onnea ja rakkautta hänen elämäänsä. Enkä ota häneen ikinä yhteyttä etten häiritse hänen elämäänsä.
kyllä hän tiesi tunteeni.
Ei rakastumisesta tarvitse kehitellä mitään ihme teorioita, kun se on jo aika hyvin tutkituttu ja hutkittu.
Voimallisin rakkauden tunne yleensä hiipuu, mutta kuten mikä tahansa riippuvuus, niin tämäkin pysyy yllä, kun riippuvuutta ruokkii.
Funtsi asiaa näin = Jossain o naine, joka unelmoi sust ja sä et suo häneen vilkaisuakaa.
Kandeis kertoo ihannenaiselles tuntees, jos tulee takkiin, voit jatkaa elämääs
Koskaan en ole katunut tunteiden ilmaisua vaikka aina on takkiin tullut. Eikä se tunne tosiaan katoa mihinkään. Muuttaa vaan muotoaan hieman siedettävämmäksi.