Olen tapaillut kuukauden ajan 40-vuotiasta miestä, itse olen 25-vuotias. Meillä synkkaa tosi hyvin ja seksi on täydellistä. Mies on kaikkea mitä olen ikinä haaveillut; fiksu, pitkä, komea ja varakas. Olen aivan myyty.
Mietin kuitenkin ikäeroamme, onko sitä liikaa. Kaverini ihmettelevät kovin tätä minun ihastusta. Olen ollut aikaisemmin suhteissa vain ikäisiini miehiin. Mieleeni on tullut paljon ongelmia mitä suhteesta voisi seurata. Ensimmäisenä tulee mieleeni lapset. Miehellä on edellisestä suhteesta kaksi lasta, en tiedä haluaako hän niitä edes enempää. Itse haluan panostaa uraani ainakin seuraavat 7 vuotta, jolloin mies alkaisi olla jo liian vanha pienen vauvan isäksi.Toisena ongelmana näen sen ettei meillä ole yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnonkohteita paitsi golf, mutta sitäkään ei Suomessa voi lähtökohtaisesti ympärivuoden harrastaa. Itse käyn baareissa noin kerran viikossa ystävieni kanssa ja vietämme muutenkin tiivisti toistemme kanssa aikaa. Ystäväni ovat 20-30-vuotiaita ja pääosin naisia, joten en voi kuvitella että mies mielellään tuossa porukassa haluaisi aikaan viettää. Miehen ystävät koostuvat lähinnä hänen ja ex-vaimonsa perheellisistä ystävistä joten itseäni en tuonne taas voi kuvitella.
Kolmantena ongelmana näen sen, että 10 vuoden kuluttua pidän miestä vanhana, hän nyt on ikäisekseen nuorennäköinen. Tietenkin itse myös vanhenen :) mutta en tiedä tasoittuuko ikäero vai kasvaako se vuosien myötä, siis henkisesti.
Olisi mielenkiintoista, jos täällä olisi saman ikäeron omaavia parisuhteessa olevia ihmisiä. Kertokaa onko ikäerosta ollut suuresti haittaa vai eikö se tunnu missään.
Mietin kuitenkin ikäeroamme, onko sitä liikaa. Kaverini ihmettelevät kovin tätä minun ihastusta. Olen ollut aikaisemmin suhteissa vain ikäisiini miehiin. Mieleeni on tullut paljon ongelmia mitä suhteesta voisi seurata. Ensimmäisenä tulee mieleeni lapset. Miehellä on edellisestä suhteesta kaksi lasta, en tiedä haluaako hän niitä edes enempää. Itse haluan panostaa uraani ainakin seuraavat 7 vuotta, jolloin mies alkaisi olla jo liian vanha pienen vauvan isäksi.Toisena ongelmana näen sen ettei meillä ole yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnonkohteita paitsi golf, mutta sitäkään ei Suomessa voi lähtökohtaisesti ympärivuoden harrastaa. Itse käyn baareissa noin kerran viikossa ystävieni kanssa ja vietämme muutenkin tiivisti toistemme kanssa aikaa. Ystäväni ovat 20-30-vuotiaita ja pääosin naisia, joten en voi kuvitella että mies mielellään tuossa porukassa haluaisi aikaan viettää. Miehen ystävät koostuvat lähinnä hänen ja ex-vaimonsa perheellisistä ystävistä joten itseäni en tuonne taas voi kuvitella.
Kolmantena ongelmana näen sen, että 10 vuoden kuluttua pidän miestä vanhana, hän nyt on ikäisekseen nuorennäköinen. Tietenkin itse myös vanhenen :) mutta en tiedä tasoittuuko ikäero vai kasvaako se vuosien myötä, siis henkisesti.
Olisi mielenkiintoista, jos täällä olisi saman ikäeron omaavia parisuhteessa olevia ihmisiä. Kertokaa onko ikäerosta ollut suuresti haittaa vai eikö se tunnu missään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kokemusta, mutta toivottavasti joskus on (sitten kun itse olen 40). :)
Kun nyt kirjoitit Miehen logiikka -palstalle, niin käytetään sitä vähän. Ensinnäkin alle viisikymppinen mies ei ole liian vanha pikkulapsen isäksi; kolmekymppinen ja viisikymppinen mies eivät olennaisesti eroa toisistaan. Tai riippuu yksilöistä.
Toiseksi, on vain hyvä että kumppaneilla on eri harrastuksia, jolloin he saavat hengähdystauon toisistaan. Jos mies on varakas, niin sitä golffia pääsee pelaamaan muuallekin kuin Suomeen.
Baarissa hengailu naisporukassa ei mielestäni liity mitenkään tähän ikäeroasiaan, sillä kukaan mies ei siinä jengissä viihtyisi eikä tarvitsekaan.
Se että 10 vuoden päästä pitäisit kyseistä miestä vanhana on puhdasta arvailua. On täysin mahdollista, että 35-vuotiaana pitäisit _juuri tuolloin tapaamaasi_ viisikymppistä miestä itsellesi liian vanhana, mutta nyt on kyse eri asiasta.
"Ensinnäkin alle viisikymppinen mies ei ole liian vanha pikkulapsen isäksi; kolmekymppinen ja viisikymppinen mies eivät olennaisesti eroa toisistaan."
No heh heh, nythän vitsin pukkasit. Väitätkö tosissasi, että 30 ja 50-vuotiaat miehet ovat esim. fyysisiltä ominaisuuksiltaa samaa tasoa? Ihan sama, vaikka olisi kuinka hyväkuntoinen ja ikäistään paremmassa kunnossa, ei viisikymppisestä ikävä kyllä ole monessakaan asiassa samaan kuin kolmekymppisestä. Jo pelkästään yövalvomiset käyvät ihan eri tavalla kropan päälle viisikymppisenä kuin mitä nuorempana.
Mielestäni 50-vuotias on jo aivan liian vanha pienen lapsen isäksi. Mikään ei ole typerämmän näköistä, kun jo elämän ehtoopuolella tallusteleva harmaantuva ukkeli pienen vauvan isänä. Kiva siinä sitten lapsen koko lapsuutensa selitellä kaikille, että "ei se ole minun ukkini, se on isäni".
siinä kuin nuorempikin mies. Asia riippuu ihmisen luonteesta, ei iästä. Miehet jotka ovat tulleet ensimmäistä kertaa tai uudestaan isäksi viisikymppisinä, ovat kokeneet asian hyvänä. Ei kaikki vauvat huuda yöt läpeensä valvottaen yksinomaan tuoretta isää. Joku kolmikymppinen klossi voi lisäksi olla huonommassa kunnossa, kuin itsestään huolehtiva keski-ikäinen mies. Otetaan ihmiset yksilöinä ja unohdetaan biologinen ikä, niin ollaan paremmilla vesillä.
.Ikärasismia.
olennaisilta osiltaan, ja siksi myös niin sanoin. Mitä fyysisiä ponnistuksia lastenhoito vaatii? (viisikymppinen mies on sitä paitsi kolmekymppistä naista fyysisesti vahvempi vai mitä väität?)
Varakas viisikymppinen mies on henkisesti kypsempi (ja terveempi) yöheräämisiin kuin työuupunut kolmekymppinen äijä.
50-kymppinen nainen äidiksi vaan kun on hyväkuntoinenkin ja se 25v kundi isäksi. Muuhan on ahdasmielisyyttä, eikö vain?
näytä mulle suomalainen nainen, joka tulee luomuna raskaaksi 50-vuotiaana, niin mä näytän sulle avarakatseisuutta. Toisaalta, jos nainen jaksaa vääntää luomuna tai ei, niin eiköhän siinä vaan olla hoo moilasena sen jälkeen vähän jokainen. Iästä riippumatta.
ja ikää on 51v. Ihan luomuna. Ei ollut aiemmin ehtinyt kun työuraa rakenteli. Ai niin, mut se mies on 36v. Eli terve.
Hyvin voivat kaikki ja ovat onnellisia.
Ja olihan lehdissä juttua siitä ISOÄIDISTÄ joka sai 2. yhteisen lapsensa uuden ukkonsa kans, 1. yhteinen oli alle parivuotias. Ihan terveitä nekin.
Siis ukkoa vaihtamaan nuorempaan niin pelit toimii ja ja lapsenteko onnistuu...
Mistä ihmeestä tämän palstan hirveät ennakkoluulot 4-5-kymppisiä naisia kohtaan? Ihan kuin 7-kymppisiä kohtelette niitä. Meillä on töissä paljon 4-5-kymmpisiä itsestään huolehtivia hyvännäköisiä naisia, ei ne näytä vanhoilta. Mun naiskaverini (30v) näyttää vanhemmalta. Suhteellsita juu :)
kannattaa välttää bimboja.
"taas voi kuvitella.
Kolmantena ongelmana näen sen, että 10 vuoden kuluttua pidän miestä vanhana, hän nyt on ikäisekseen nuorennäköinen. Tietenkin itse myös vanhenen :) mutta en tiedä tasoittuuko ikäero vai kasvaako se vuosien myötä,"
Suhteellinen ikäero tottakai kasvaa vuosien myötä. Monelle 25-vuotiaalle sopiva tyttöystävä on 16-vuotias, mutta mitmitä vanhemmaksi tuo 25-vuotias käy, sitä vanhemmaksi kannattaa myös sen 16-vuotiaan vanhentua. Esim 35-vuotiaalle miehelle sopivin nainen on 17-vuotias! Oon kyselly ja ottanu selvää, joo, joten turpa kii kaikki muut.
Lue ensin eilinen keskustelu asiasta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000027732217
Se minua jäi häiritsemään, että mistä voit tietää, että
10 vuoden kuluttua pidät miestä vanhana? Etkö ajatellut
itse yhtään henkisesti kehittyä sinä aikana? Muistat varmaan, että
teininä piti 30-vuotiaitakin lähes ikäloppuina, mutta kun
itselle tuli ikää lisää, niin eipä asia enää niin ollutkaan.
Eiköhän sinunkin elämäsi 10 vuodessa muutu aika lailla.
Tuskimpa sinä silloin enää hyppäät joka viikonloppu baarissa
tyttöporukassa?
Sitä ei voi etukäteen tietää, että tasoittuuko se ikäero, vai
erottaako se teidät toisistanne. Jos nuo asiat sinua niin
kovasti jo nyt häiritsevät, niin ehkä on parempi unohtaa koko
juttu? Sitä minä vaan, että ei tuo etukäteen murehtiminen
ainakaan vahvista suhdettanne. Itse katsoisin vaan ajan
kanssa, että miten suhteen kanssa käy.
Mitä sitten, jos täällä kaikilla olisi mennyt juttu pieleen,
tai kaikilla olisi onnistunut? Senkö perusteella sinä suhteestasi
päätät?
Olen itse kolmekymppinen ja pidän kyllä 50-vuotiaita ikäloppuina. Raja menee aika pitkälti kropan mukaan. Vielä alla 40-vuotiaina kaikki ovat suht ok kunnossa, mutta siitä alkaa kyllä jyrkkä alamäki.
En tietenkään tee päästöstä siitä alanko parisuhteeseen vai en suomi 24- palstan perusteella. Minulla ei ole tuttuja, jotka omaisivat näin suuren ikäeron parisuhteessa joten päätin kysellä täällä, jos sellaisia henkilöitä olisi löytynyt.
Tiedän varsin hyvin, että minun pitää jutella miehen kanssa näistä asioista, mutta mielestäni se olisi tässä vaiheessa liian aikaista. Koen että näin huomattava ikäero on parisuhdetta rikastuttava että hankaloittava tekijä. En ole aikaisemmin ollut vakavassa parisuhteessa, mutta haluaisin että tästä tulisi sellainen. Ehkä siksi mietin näitä asioita niin paljon.
"En tietenkään tee päästöstä siitä alanko parisuhteeseen vai en suomi 24- palstan perusteella."
Onneksi täällä on normaalejakin ihmisiä