Huoh. Ihana suhde aluillaan, sänkyyn saakka ei vielä keritty kuitenkaan kun otettiin molemmat rauhallisesti.
Pieni moka miehen puolelta ja minä saan hirveät niksat, en ala fyysisesti raivoamaan sentään (onneksi asumme erillään) mutta se kuohunta päässä ja ne jopa itsetuhoiset ajatukset on liikaa. Melkein koko kroppa tärisi, oli pakko napata lievästi rauhoittavaa että sain itseni kasaan.
Nämä asiat kumpuaa jostain syvältä, mua on petetty pitkässä parisuhteessa, ja luotto miehiin on aika kortilla. LUULIN että nää jutut on käsitelty, mutta yksin voi käsitellä ainoastaan tiettyyn pisteeseen saakka. Kun olisi mahdollinen uusi suhde näköpiirissä, niin nämä angstit nousevat pintaan, ja aiheuttavat "myrskyn vesilasissa". Yllätyn tästä itsekin. En tiedä miksi sabotoin hyvin alkanutta suhdetta näin!
Riitojen jälkeen tuntuu että on käyttäytynyt niin lapsellisesti että ei enää kehtaa katsoa toista silmiin, helpompaa olisi vain lopettaa siihen ja jatkaa yksin elämistä. Miksi miksi pilaan kaiken mahdollisuuteni onneen?
Ennenkaikkea normaalisti pidän itseäni fiksuna ja turhankin järkevänä aikuisena.. nämä jutut tuntuu tulevan ihan puun takaa!
Ehkä tää olisi todella psykologin tai psykiatrin heiniä nämä mun ongelmat.. mutta olisko mitään lohdutusta mulle.
Pieni moka miehen puolelta ja minä saan hirveät niksat, en ala fyysisesti raivoamaan sentään (onneksi asumme erillään) mutta se kuohunta päässä ja ne jopa itsetuhoiset ajatukset on liikaa. Melkein koko kroppa tärisi, oli pakko napata lievästi rauhoittavaa että sain itseni kasaan.
Nämä asiat kumpuaa jostain syvältä, mua on petetty pitkässä parisuhteessa, ja luotto miehiin on aika kortilla. LUULIN että nää jutut on käsitelty, mutta yksin voi käsitellä ainoastaan tiettyyn pisteeseen saakka. Kun olisi mahdollinen uusi suhde näköpiirissä, niin nämä angstit nousevat pintaan, ja aiheuttavat "myrskyn vesilasissa". Yllätyn tästä itsekin. En tiedä miksi sabotoin hyvin alkanutta suhdetta näin!
Riitojen jälkeen tuntuu että on käyttäytynyt niin lapsellisesti että ei enää kehtaa katsoa toista silmiin, helpompaa olisi vain lopettaa siihen ja jatkaa yksin elämistä. Miksi miksi pilaan kaiken mahdollisuuteni onneen?
Ennenkaikkea normaalisti pidän itseäni fiksuna ja turhankin järkevänä aikuisena.. nämä jutut tuntuu tulevan ihan puun takaa!
Ehkä tää olisi todella psykologin tai psykiatrin heiniä nämä mun ongelmat.. mutta olisko mitään lohdutusta mulle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
käsitellyt edellistä parisuhdetta loppuun, koita purkaa ne ahdistukset ja paineet ensin pois. Ettet vie niitä uuteen suhteeseen mukanasi, tuhoat todellakin suhteen mahdollisuudet toimia. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Eikä ne rauhoittavat ole mikään ratkaisu vaan sun täytyy miettii miks joku asia aiheuttaa sussa raivokohtauksen.
Varaappa aika psykologille, että pääset työstämään asiat loppuun.
Ja kerro nykyisille kumppanin alullesi tilanteestasi ja menneisyydestäsi. Kumppanin on huomattavasti helpompi ymmärtää missä ja miksi mennään kun tietää taustat. Ja jos hän tietää että olet omatoimisesti hakenut jo apuakin, hänen on helpompi tukea sinua ja ymmärtää ettei vika ole hänessä.
Kuule, minullakin on samanlaisia kokemuksia uutta suhdetta aloittaessa: Vanhat traumat pukkaavat vauhdilla esiin, kun tulee pienikin laukaiseva tekijä!!! Aivan ylimitoitettuja tunnereaktioita ja käyttäytymistä pienenkin eleen tai tapahtuman vuoksi!!!
Siinä on sitten parasta analysoida tilanne itselleen ja ihan avoimesti kertoa kumppanille miksi näin kävi.
Niin minä olen tehnyt ja hyvin on mennyt. Se luottamuskin kasvaa koko ajan pikkuhiljaa kun oma sisinkin tajuaa, että "tässä on nyt kyseessä eri henkilö", joka ei sellaisia asioita tee, joita joku muu ihminen on joskus tehnyt...
Hanki psykologista apua. Mutta se sanon, että ei ne tunnereaktiot psykologin pallilla parane - kyllä ne on läpielettävä ja työstetävä ihan live-elämässäkin!
Tämä tässä onkin kumma, mielstäni aina läpikäynyt edelliset suhteet ja päässyt yli, näin aina tuntuu!
Mutta auta armias kun on uusi suhde, ja jotain pientä negatiivista tapahtuu mikä laukaisee tosiaan sellaisen vyöryn.. kiitos kirjoittaja, sanoit sen selvästi.
EN TIEDÄ voinko näitä käsitellä psykologin kanssa, tunnen että tarvitsen aidon tilanteen ja aidon suhteen, mutta mikä sen epäreilumpaa suhteen toiselle osapuolelle kun vyöryttää hänet kaikealla tällä **skalla.
Ei ole kivaa olla näin sekava, tai näin tunneihminen. Tekisi mieli piilottaa pää pensaaseen loppuelämäksi, mutta ei se onni löydy sieltäkään.. :(
Mä taas en ole käynyt läpi aiempia suhteitani ja arvaa miten on käynyt - samalla tavoin.
(Tosin oon yrittänyt käydä niitä läpi jos auttais.)
Mä myrkytän myös suhdettani saamalla ihme kohtauksia ja sen jälkeen on sellainen epätodellinen olo, ihan kuin kaikki olisi pahaa unta ja kohta herään.
(Tosin mulla on epätodellinen olo myös joskus muulloinki vaikka kaikki olisikin hyvin: että kohta herään ja olenkin jossain vuoden takaisessa elämässä. )
No mutta aiheeseen, apua sinulle:
Hmmm, mene psykiatrille, heillä on kertoa tapoja joilla käsitellä tunteita: yksi hyvä on kirjoittaminen, esim. kirjoita kirje miehellesi miltä kaikki tuntuu, mutta älä anna sitä sille(!!!) Ja toinen asia on, että keskustele asiasta kaikkien kanssa ketkä vaan jaksaa kuunnella. Miehellesi myös, mutta älä sen kanssa pohdi aiempia suhteita - se ei varmaan tunnu siltä kivalta.
Ja riitelystä: mulla oli ennen tapana sanoa kaikki suoraan heti mitä aattelin ja sanoin tosi pahastikin riidan aikana. Ja vaikka sitä pyysi myöhemmin anteeksi, niin koskaan ei toinen niitä sanoja unohda. Eihän itsekään ole, jos joku on sanonut pahasti ja vaikka pyytänytkin anteeksi.
Eli jos alkaa tuntua että pää räjähtää niin laske 10 ja ole hiljaa ja lähde vaikka ulos. Ja keskustele asiasta myöhemmin rauhallisesti. Muista kuitenkin keskustella, ettei asia jää hautumaan sisään.
Olen itsekin todella tunneihminen ja mietin WAY TOO MUCH! Varsinkin suhteessa ollessa - sinkkuelämä oli mulla niin pintaliitoa että ei tarvinnu keskittyä tunteisiin.
Mutta kaikki se hyvä minkä parisuhde antaa voittaa sen sinkkuuden "helppouden".
Voimia sinulle
Mitä mies sitten teki, että sait niksat? Liittykö teko jotenkin sun edelliseen suhteeseen?