Olen 25v. ja olen olemme asuneet avomieheni kanssa nelisen vuotta yhdessä.
Kun kysyin häneltä "leikilläni" että, "olenko minä se nainen jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi?" Tuli vastaus niinkuin tykin suusta, täysin epäröimättä, että "ET!" Ja sitten virnuilua perään.
Mukavaa... Ja sitten kaikkea sellaista pientä esim. ei muista syntymäpäiviä tai mitään muita juhlapäiviä, ei osta lahjoja, ei tuo kukkia, yms.
En haluaisi noin pienistä asioista valittaa, mutta kun on sellainen tunne, että olenkohan oikean ihmisen kanssa. Toisaalta en katsele toisia miehiä, eikö oikein kiinnostakaan ( kavereiden painostuksesta huolimatta). Mietin vain. Masentaa, ehkä turhaanki. En tiedä.
Kommentteja?
Kun kysyin häneltä "leikilläni" että, "olenko minä se nainen jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi?" Tuli vastaus niinkuin tykin suusta, täysin epäröimättä, että "ET!" Ja sitten virnuilua perään.
Mukavaa... Ja sitten kaikkea sellaista pientä esim. ei muista syntymäpäiviä tai mitään muita juhlapäiviä, ei osta lahjoja, ei tuo kukkia, yms.
En haluaisi noin pienistä asioista valittaa, mutta kun on sellainen tunne, että olenkohan oikean ihmisen kanssa. Toisaalta en katsele toisia miehiä, eikö oikein kiinnostakaan ( kavereiden painostuksesta huolimatta). Mietin vain. Masentaa, ehkä turhaanki. En tiedä.
Kommentteja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko hän sitten se mies, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi? Mies tuskin tulee muuttumaan, jos ei neljässä vuodessa ole mitään tapahtunut. En suosittele lähtemään suhteesta, ainakaan hätiköiden, mutta mieti ihan oikeasti onko hän se oikea. Suhde ei voi koskaan olla koko ajan päivänpaistetta, mutta kyllä sitä rakkautta pitäisi olla puolin ja toisin.
Paskaa läppää,paska äijä! kouluta sitä tai anna kenkää..
Jos siis kysyt leikilläsi, saat myös leikkimielisen vastauksen. Mitäpä jos kysyisit tosissasi, niin että hän myös tietää sinun olevan tosissasi?
Jos itselle tärkeitä asioita yrittää selvittää "leikin varjolla" ei monelta ihmiseltä saa sen totisempia vastauksia kuin miten on kysymyksen esittänyt.
Kysy siis vakavissasi jos haluat vakavan vastauksen, äläkä murehdi turhaan vitsinä heitettyjä vastauksia.
... ja hän vastasi nyt vakavasti, että " joo, voidaan me olla yhessä jos ei mene vaikeaksi".
Ei ollut ihan vastaus jota toivoin.
Sitten hän lisäsi vielä, että " eikö me voitas olla vaan mukavasti ja oltais kavereita".
Juu. Olen kait jotenkin pettynyt kun itsellä oli eri suunnitelmat.
Mulla on nyt menossa itsesäälipäivä :/
Avoliitto on juuri helppo ratkaisu monelle miehelle, voi odotella vaikka kuinka kauan sitoutumatta toiseen jos vaikka tulisi se oikea eteen. Ei tarvita raastavaa avioeroprosessia jne.
Jos sinusta on aihetta kysyä asiaa ja avomiehesi antaa pyöreän vastauksen, miettisin tarkkaan kannattaako tuon kanssa jatkaa. Joskus on aika tehdä päätös sitoutumisesta. Lue kirja: John Grey, Miehet ovat Marssista ja naiset ovat Venuksesta, Seurustelun taito ja pohdi asiaa omalta kantiltasi. Kaikkea hyvää Sinulle ja ratkaisullesi.
Minulla on vähän samanlaista kuin sinullakin. Mies ei ole tuonut kukkia eikä pahemmin ostanut lahjoja..mutta eihän lahjoilla osteta rakkautta.
Ja jos itsekin olet sanonut leikillään..niin vastaus on myös samanlainen..kysy mitä hän todella ajattelisi asiasta.
Onko "oikeata" olemassa. Ihminen löytää aina jotain vikaa toisesta.