Lueskeltuani näitä surkeita kokemuksia treffeistä ajattelin kertoa omistani.
Kirjoittelen mielelläni sätissä erilaisten ihmisten kanssa suhteellisen avoimesti ollen oma typerä itseni, kun ei jaksa esittää mitään rinsessaa enää tässä iässä.
No olin jutellut noin 2kk. erään miehen kanssa ja ihan mukavasti juttu asiasta kuin asiasta. Päätettiin sitten että voitaisiin vaikka treffatakkin, kun asutaan suhteellisen lähellä toisiamme.
Lähdin treffeille niin kun olisin lähtenyt minne tahansa sen kummemmin laittautumatta tai miettimättä miten voisin olla jotain ihanaa ja mielenkiintosta. Kerrottakoon että edellisistä treffeistäni oli kulunut jo useampi vuosi.
Me siis tapasimme ja halasimme, kaikki sujui mukavasti, juteltiin, käveltiin puistossa, istuskeltiin, käytiin kahvilla ja kirppiksellä.
Mitään mailmoja mullistavaa ei tapahtunut, siltikin kumpikin viihtyi ja kaikki oli luontevaa jopa ajoittaiset hiljaset hetket. Ainoa mikä minua vähän heilautti tasapainosta oli hänen ikänsä. Aijemmin en ollut kiinnittänyt siihen mitään huomiota, unohtaen edes kysyä sitä. No hän oli minua huomattavasti nuorempi, mutta ikäisekseen kypsä ja mikä parasta erittäin mukavaa seuraa. Sanottiin sitten aikanamme hei heit halauksien kera.
Jälkeenpäin mietin että miksi kaikki meni niin mukavasti? Tulin siihen johtopäätöksee, ettei kumpikaan luonut mitään ennäkko odotuksia saatika paineita. Molemmat olimme omia itsejämme ihmisiä ihmiselle, ei siihen muuta tarvita.
Että kerran näinkin, treffeillä voi myös viihtyä ja olla mukavaa.
Kirjoittelen mielelläni sätissä erilaisten ihmisten kanssa suhteellisen avoimesti ollen oma typerä itseni, kun ei jaksa esittää mitään rinsessaa enää tässä iässä.
No olin jutellut noin 2kk. erään miehen kanssa ja ihan mukavasti juttu asiasta kuin asiasta. Päätettiin sitten että voitaisiin vaikka treffatakkin, kun asutaan suhteellisen lähellä toisiamme.
Lähdin treffeille niin kun olisin lähtenyt minne tahansa sen kummemmin laittautumatta tai miettimättä miten voisin olla jotain ihanaa ja mielenkiintosta. Kerrottakoon että edellisistä treffeistäni oli kulunut jo useampi vuosi.
Me siis tapasimme ja halasimme, kaikki sujui mukavasti, juteltiin, käveltiin puistossa, istuskeltiin, käytiin kahvilla ja kirppiksellä.
Mitään mailmoja mullistavaa ei tapahtunut, siltikin kumpikin viihtyi ja kaikki oli luontevaa jopa ajoittaiset hiljaset hetket. Ainoa mikä minua vähän heilautti tasapainosta oli hänen ikänsä. Aijemmin en ollut kiinnittänyt siihen mitään huomiota, unohtaen edes kysyä sitä. No hän oli minua huomattavasti nuorempi, mutta ikäisekseen kypsä ja mikä parasta erittäin mukavaa seuraa. Sanottiin sitten aikanamme hei heit halauksien kera.
Jälkeenpäin mietin että miksi kaikki meni niin mukavasti? Tulin siihen johtopäätöksee, ettei kumpikaan luonut mitään ennäkko odotuksia saatika paineita. Molemmat olimme omia itsejämme ihmisiä ihmiselle, ei siihen muuta tarvita.
Että kerran näinkin, treffeillä voi myös viihtyä ja olla mukavaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos treffikumppani on normijärjellä varustettu (niinkuin suurin osa on) niin kyllä treffeillä aika kuluu ihan kivasti. Kumpikin osapuoli on kohtelias ja jutustelu etenee kivasti soljuen eteenpäin, etenkin jos kummallakin on jo vähän treffailukokemusta.
Parit huonot treffit on tullut vastaan.
Btw olen just valmistautumassa illan tärskyihin...ja tällä kertaa kohteena olisi pitkästä aikaa oikeasti kiinnostava nainen. Saapa nähdä miten menee, en kyllä odottele mitään sen kummempaa kuin yksiä kivoja treffejä. Eikä kannata odottaakaan, paineet vain näkyvät haparointina.