olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa neljä vuotta, joista viimeiset puolitoista vuotta on mennyt satojen kilometrien päässä toisistamme intin ja työn takia. minulla loppui nyt lukio ja tulevaisuuden ollessa vielä hatara päätin pitää välivuoden ja tehdä töitä, yrittää säästää tulevaisuuteen. nyt kun tämä välimatka on ollut meille tarpeeksi pitkä tarpeeksi kauan ja olemme molemmat ensin kokeilleet yksin asumista (meistä se oli hyvin tärkeää), olemme halukkaita muuttamaan saman katon alle..
Ainoat ongelmat mitä olen keksinyt joihin täytyisi varautua ovat seuraavat:
- Muut seurustelevat ystävämme asuvat jo avoliitossa ja osa on kihloissa. Olemme kuitenkin huomanneet, että ainut pari, joka edelleen jaksaa antaa toiselle hellyyttä, ottaa syliin ja sanoa jotain kaunista yhteisissä illan vietoissa, olemme me. Muut ovat jo kyllästyneitä ja osa piikittelee toisiaan julkisesti. Mikä on sinänsä mielenkiintoista, sillä me olemme vanhin pari, joten voisi luulla, että me olemme ne kyllästyneet. Totta kai tilanne on eri niillä jotka katsovat samoja naamoja päivästä toiseen verrattuna niihin jotka näkevät toisiaan kerran kahdessa viikossa, mutta en halua päätyä samaan edes arjen astuttua kuvioihin. Eli kysymys kuuluu, miten parisuhteen kunnioituksen ja rakkauden saa säilymään suhteessa ja miten se niin ihana kiihko ja halu säilyy, ettei seksistä muutu tasapaksua pakollista nytkyttämistä?
- Toinen ongelmamme on raha, sen arvostus ja käyttö.. meidän lapsuutemme ja kasvatuksemme on erilainen, minä olen ainut ja poikaystäväni on yksi neljästä. Poikaystäväni käyttää rahaa erllä tavalla kuin minä. Olen valmis luopumaan autostani, koska tiedän etten enää voi maksaa sitä kun olen muuttanut kotoa. Olen myös sanonut äidilleni ettei hänen kuulu enää elättää minua, hänen vastaväiteistään huolimatta. poikaystäväni sanoo että hän haluaa kokea elämässä kaiken, jopa sen tiukan opiskeluajan, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. on osa elämää, että välillä on tiukilla ja minun täytyy oppia siihen. mutta välillä pelottaa etten tule selviämään. Olen vain tottunut shoppailuun, jälkiruokiin ravintolassa, hajuvesiin ja muihin kivoihin juttuihin. kultani yrittää rohkaista minua että minä kyllä tulen pärjäämään ja olemmehan me yhdessä. ja haluankin yrittää, jotta saan tietää että todella pärjään.. ottaa mallia frendien rachelista:) mutta olen varma että rahasta meille tulee riitoja? Miten ne voi sopia jo etukäteen? Hyviä keinoja? totta kai yksi vaihtoehto on että molemmilla omat rahat, mutta kai ne tahtoo vähä yhteisessä taloudessa mennä sekaisin, vai?
Ainoat ongelmat mitä olen keksinyt joihin täytyisi varautua ovat seuraavat:
- Muut seurustelevat ystävämme asuvat jo avoliitossa ja osa on kihloissa. Olemme kuitenkin huomanneet, että ainut pari, joka edelleen jaksaa antaa toiselle hellyyttä, ottaa syliin ja sanoa jotain kaunista yhteisissä illan vietoissa, olemme me. Muut ovat jo kyllästyneitä ja osa piikittelee toisiaan julkisesti. Mikä on sinänsä mielenkiintoista, sillä me olemme vanhin pari, joten voisi luulla, että me olemme ne kyllästyneet. Totta kai tilanne on eri niillä jotka katsovat samoja naamoja päivästä toiseen verrattuna niihin jotka näkevät toisiaan kerran kahdessa viikossa, mutta en halua päätyä samaan edes arjen astuttua kuvioihin. Eli kysymys kuuluu, miten parisuhteen kunnioituksen ja rakkauden saa säilymään suhteessa ja miten se niin ihana kiihko ja halu säilyy, ettei seksistä muutu tasapaksua pakollista nytkyttämistä?
- Toinen ongelmamme on raha, sen arvostus ja käyttö.. meidän lapsuutemme ja kasvatuksemme on erilainen, minä olen ainut ja poikaystäväni on yksi neljästä. Poikaystäväni käyttää rahaa erllä tavalla kuin minä. Olen valmis luopumaan autostani, koska tiedän etten enää voi maksaa sitä kun olen muuttanut kotoa. Olen myös sanonut äidilleni ettei hänen kuulu enää elättää minua, hänen vastaväiteistään huolimatta. poikaystäväni sanoo että hän haluaa kokea elämässä kaiken, jopa sen tiukan opiskeluajan, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. on osa elämää, että välillä on tiukilla ja minun täytyy oppia siihen. mutta välillä pelottaa etten tule selviämään. Olen vain tottunut shoppailuun, jälkiruokiin ravintolassa, hajuvesiin ja muihin kivoihin juttuihin. kultani yrittää rohkaista minua että minä kyllä tulen pärjäämään ja olemmehan me yhdessä. ja haluankin yrittää, jotta saan tietää että todella pärjään.. ottaa mallia frendien rachelista:) mutta olen varma että rahasta meille tulee riitoja? Miten ne voi sopia jo etukäteen? Hyviä keinoja? totta kai yksi vaihtoehto on että molemmilla omat rahat, mutta kai ne tahtoo vähä yhteisessä taloudessa mennä sekaisin, vai?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllästymisestä:
Kyllä se on pitkälti ihmisten luonteesta ja suhteen kemiasta kiinni, miten suhde etenee ja tuleeko "kyllästymistä". Ja lisäksi eri ihmiset osoittavat rakkauttaan eri tavoin, eikä kaikki pidä julkisista hellyydenosoituksista, vaan säästävät hellät puheet, eleet ja kosketukset kotioloihin.
Kyllästyminen ei ole mikään väistämätön, välttämätön asia joka tulee kaikille. Kyllästytte varmasti, jos ette kehitä itseänne ja suhteenne, jos ette panosta laatuun ja yhteiseen aikaan.
Minun neuvoni on, jatkakaa "omaa elämänne" yhteenmuuton jälkeenkin. Jatkakaa harrastuksianne, pitäkää ystävyyssuhteista kiinni, viettäkää iltoja erillään toisistanne ja tehkää asioita muutakin, kuin parina. Muistakaa, ettei suhde ole itsestäänselvyys, sen eteen on tehtävä töitä. Jatkakaa treffeillä käymistä: käykää elokuvissa, ravintolassa syömässä, kahdestaan baarissa jne. Ja mitä seksiin tulee, harrastakaa sitä usein! Sillä se pysyy miellekkäänä ja ihanana. On tutkittu, että mitä enemmän seksiä ihminen saa, sitä enemmän hän sitä haluaa. Ja muistakaa uudistautua silläkin saralla: uusia asentoja, leluja, alusvaatteita, paikkoja jne.
Rahasta:
Meillä on erilliset tilit, ollut koko suhteemme ajan. Yhteisen katon alla olemme asuneet 6 vuotta. Ei ole ongelma, ainakaan meille. Vuokran, sähköt, vakuutukset ja muut yhteiset laskut maksamme vuorokuukausina, tai sitten niin, että sillä hetkellä enemmän tienaava maksaa suuremman osuuden/useammin. (Opiskelijoilla rahatilanne voi vaihdella kuukaudesta toiseen). Maksamme omat laskumme itse: puhelinlaskut, lehtitilaukset, harrastukset, vaatteet jne. Ruokakaupassa se joka ehtii, maksaa.
Meillä toimii tällainen, melko strukturoimaton, järjestely. Vaikka rahat makaavat eri tileillä, ne käytetään ensisijaisesti yhteisen hyvän - eli perheen - eteen. Loput rahoista voi käyttää, kuten haluaa. Ikinä emme ole tapelleet rahoista, ei siihen ole ollut syytä. Olemme toisaalta melko samanlaisia luonteeltamme ja kasvatukseltamme, molemmat tavallisista perheistä, joissa molemmilla vanhemmilla on tavalliset työt. Vanhempamme eivät ole koskaan olleet työttöminä. Olemme lisäksi molemmat vanhin lapsi, joten olemme tottuneita vastuuseen.
Jos et pärjää ilman jälkiruokia, hajuvesiä tai shoppailua, olet kyllä pinnallinen ja säälittävä ihminen. Et varmasit halua olla sellainen? :) Jälkiruokien ja ravintolassa syömisen tilaan voitte kokkailla hyviä aterioita (jälkiruokineen) omassa kodissa. Saatte vähintään yhtä hyvää ruokaa puoleen hintaan. Hajuvesien sijaan voit hemmotella itseäsi ostamalla kotona laitettavia kasvo- ja hiusnaamioita, tuoksukynttilän ja viettää kaunistumisillan.
Kyllä ne elämän prioriteetit muuttuu, sitä myötä kun ihminen kasvaa, oppii ja elää. Todennäköisesti tulet sen huomaamaan yhteenmuuton jälkeen. Yhtäkkiä ulkonasyöminen ei olekaan niin viehättävää, kun oman kullan kanssa voi kokkailla kotona ja siirtyä sieltä suoraan jälkiruoalle makuuhuoneeseen...
Välimatka tekee suhteestanne tuoreen. Oma suhteeni eteni samalla kaavalla, nuorena aloitettiin, ensimmäiset vuodet kaukosuhteessa, muutto yhteen, 7 vuoden jälkeen kihloihin ja hyvin menee vieläkin..
On väistämätöntä että suhteenne arkistuu jossain vaiheessa ja seksistäkin tulee ajoittain hieman kaavamaista yms.. Mutta ei se rakkaus mihinkään kuole. Pitäkää omista menoistanne kiinni, sillä ihanien ensimmäisten yhteenmuuttamis kuukausien jälkeen saattaakin tulla suurikin ahdistus kun oma tila johon on tottunut loppuu. Muistakaa arvostaa ja kunnioittaa toisianne, se on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista suhteessa. Keskustelkaa ja hellikää toisianne. Tehkää asioita yhdessä ja nauttikaa elämästä. Jos seksielämä jossain välissä "tylsistyy", pitäkää pientä taukoa, vaihtakaa paikkaa, ostakaa leluja, keskustelkaa haluistanne ja fantasioistanne, kyllä se sieltä sitten taas herää eloon! Muistakaa helliä toisianne arkisissa tilanteissakin..
No rahasta. Aloitappa se niukasti eläminen samantien. Koita elää 200e kuussa niinkuin opiskelija elelee, siitä pois laskut niin itselle jää 6e kuussa. Sen mikä jää yli voit pistää säästöön sitten niiden lipsumisien varalle kun muutatteyhteen. Kun nyt jo tässä vaiheessa tiedostat mahdolliset ongelman raha-asioissa olisi teidän ehkä hyvä pitää aluksi euronne erillään ja pistää kulut puoliksi. Raha-asioita helpottaa asioiden budjetointi ja "kirjanpito". Tee joka kk selväksi itsellesi mikä osuus menee elämiseen, jääkö rahaa johonkin muuhun tarpeelliseen tai voisitko tässä kuussa laittaa 20e itseesi. Älä tee heräte ostoksia vaan laske jokainen eurosi kuukauden budjetista. Ja mikäli sinulla on luottokortti -> leikkaa se heti! Itse avasin säästötilin jossa pidän suurimman osan rahoistani. Käyttötilillä on siis vain sen verran jonka elämiseen tarvitsen, kaikkeen muuhun on siis erikseen siirrettävä rahaa toiselta tililtä jolloin tulee mietittyä onko tämä nyt todella tarpeellista.
Tälläisiä neuvoja minulle nyt tuli ensihätään mieleen, toivottavasti tekstistä ei tullut kamalan sekava.. Onnea yhteiselle taipaleellenne!
Jollette jo olekin tehneet, niin tehkää yhteinen viikon lomamatka. Siinä selviää kaikki tarpeellinen yhdessä olemisesta. Toisen tavat saattavat ärsyttää uudella tavalla ja toisaalta huomaat, että oletkin omaksunut hetken asumisen jälkeen joitakin poikakaverisi tapoja (esim: valkoisen riisin sijasta alatkin tottua tummaan riisiin ruokailun yhteydessä).
Itselläni ei ole kokemusta, jos toinen vain opiskelee ja toinen on töissä, mutta opiskelijakuviot ovat varmasti erilaisia kuin työssäkäyvän. Opiskelijabileitä on tiedossa.
Raha on yksi suurimmista riidan aiheuttajista, sanotaan. Ja sitä se on tosi elämässä, oli minkäikäinen tahansa. Sinuna välivuoden sijasta hakeutuisin suoraan opiskelemaan. Itse pidin välivuoden, enkä saanut kyllä rahaa säästöön paljoakaan. Toisaalta välivuoden jälkeen olet mahdollisesti todella valmis opiskelijaksi ;)
Itse olen pystynyt hyvinkin ostelemaan esim. tuoksuja ja kuteita, mutta en tietenkään isoja määriä -mihin ne edes mahtuisivat? =) Opiskeluajasta on hyötyä siinäkin että oppii rahan arvon, kotona asuessa moni ei sitä tajua. Yrittäjien lapsena kaikki raha piti tienata omalla työllä joten sama meno jatkuu edelleen.
Olen työskennellyt opiskeluvuosien mittaan enemmän tai vähemmän koko ajan, joten se tosiaan on mahdollista jos oikeasti tahtoo enemmän pelivaraa talouteen. Mulla on nytkin kaksi opiskelupaikkaa päällekkäin ja kokopäivätyö, välillä sitten enempi keikkapohjaista meininkiä.
Kannattaa alkaa elämään jo nyt pienemmällä budjetilla ja testaamaan että kuinka paljon rahaa oikeastaan menee kuukaudessa kaikkeen. Yllättäviä summia saa kulumaan perusjuttuihin jos ei katso hintoja yhtään.
mut halusin vaan miehenä ja 3 vuoden avoliiton kokeneena yhtyä mielipiteisiin. Kannattaa myös muistaa et parisuhteen kuuluukin kasvaa ja kehittyä siinä elävien ihmisten mukana. Ja huomioida myös se et ette oo välttämät aivan yhtäaikaa samassa vaiheessa suhdetta. Eli toinen saattaa välil olla taas rakastuneempi ja kaivata enemmän läheisyyttä kun toinen kaipais välillä jo omaa tilaa ja pientä etäisyyttä puolisoon, mikä sekin on aivan normaalia. Jos kuuntelette toisianne, kerrotte toisillenne tunteistanne ja haluistanne ja uskallatte jossain vaiheessa myös kohdata sisimpänne ja hyväksyä itsenne niin kaikki menee luultavasti aikast hyvin.
Se viikon loma on muuten munkin mielestä erittäin hyvä idea. Siinä näkee toisesta vähän seksuaalista tempperamenttiakin jos ette kehtaa kertoa toisillenne kuinka usein masturboitte tai jotain. En kyl tiedä oikeestaa yhtää korreloiko toi masturbointi tiheys naisilla muutoin seksihalujen kans juurikaan, mut miehillä menee uskoakseni aika yks yhteen. Eli jos jätkä on tottunu runkkaamaan joka päivä ni väittäisin et kyllä siltä seksiäkin joka päivä tulee saamaan, jos ei oo mitään kriisejä tai sairauksia..
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/
Ton linkin aineisto pitäis kuulua mun mielestä pakollisena peruskoulunoppimäärään jossain muodossa.
meillä toimmii ainakin niin että menot puoliksi (vuokra,vesi,sähkö,netti ym) ja loppu raha on ns omaa rahaa. Tosin kummatkin käymme töissä joten tilanne on vähän eri. Toisaalta mieheni saa melkein pari tuhatta euroa enemmän palkkaa kuin minä.
Itse tosin olin työttömänä vuoden jolloin opin elämään niukasti.
Ja väitän että intohimo säilyy kun toista huomioi tarpeeksi, mutta avoliitossakin huolehtii itsestään (harrastukset esim se shoppailu ja kavereiden kanssa kahvittelu) vaikka asuu yhdessä ei sitä avokkia/waimoketta tarvitse kaikkialle raahata.
Alussa tuo toki tuotti meillekin hankaluuksia. Liikuttiin aina miehen autolla joten aina oltiin samassa paikassa kahdestaan. Nyt alkanut oppia siihen että toinen menee "miten tahtoo" ja itse ei jää aina kotiin nysväämään (vaikka olenkin ns koti-ihminen).
Kummasti sitä oppii arvostamaan sitä omaa aikaa kun asuu yhdessä kun on tottunut siihen että voi olla vain YKSIN.
Eikä vanhempien antamasta avusta kannata kieltäytyä. Voihan sillä rahalla lähteä vaikka miehen kanssa leffaan tai ostaa vähän parempaa ruokaa.
Siihen rahattomuuteen kyllä tottuu kun on pakko. Turha sitä mielestäni on "harjoitella". Ellei sitten tahdo syystä tai toisesta säästää rahaa johonkin.