olemassakaan rehellisiä uskollisia miehiä/naisia?
Näitä kirjoituksia kun lukee niin tulee ajatus, että tämä pettäminen on vähän niin sääntö eikä poikkeus. Oma mieheni jäi kiinni pettämisestä, joten olen nyt yksi niistä petetyistä.
Näitä kirjoituksia kun lukee niin tulee ajatus, että tämä pettäminen on vähän niin sääntö eikä poikkeus. Oma mieheni jäi kiinni pettämisestä, joten olen nyt yksi niistä petetyistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysymyksenasettelusi on mielenkiintoinen: Onko enää olemassa uskollisia ihmisiä? Koska se antaa ymmärtää, että joskus heitä olisi ollut.
Lyhyt katsaus ihmiskunnan historiaan osoittaa kuitenkin nopeasti, että sellaista aikakautta ei ole ollut. Vuosisatoja avioliitto oli järkeen eikä tunteeseen perustuva sopimus. Miehet pitivät rakastajattarensa ja ilotalokäyntinsä salassa (kuten nykyäänkin), saattoipa jopa miehillä/naisilla olla julkisia rakastajia, riippuen kulttuurista ja asemasta.
(Ennen kuin kukaan älähtää, että "näin yläluokassa, mutta entäs tavallinen kansa?", totean, ettei uskottomuutta varmaan nykyäänkään esiinny niissä kansanluokissa, joissa on pakko tehdä 14-tuntista työpäivää 6 päivää viikossa pelkän minimitoimeentulon eteen. Ei ehditty eikä jaksettu.)
Koko ajatuskin rakkauteen perustuvasta pariutumisesta ja ikuisesta (molemminpuolisesta) uskollisuudesta on todella uusi. Sillä ei ole minkäänlaisia historiallisia tai evolutiivisia perusteita.
Eivät tietenkään kaikki petä. Eivät aiemmin eivätkä nytkään. Mutta ilmiö ei ole sen enempää uusi kuin epäinhimillinenkään.
Omassa parisuhteessani olemme sopineet selvät säännöt. Pettämistä ei ole seksi muiden kanssa, vaan kaikki, mitä tehdään puolison tietämättä ilman lupaa. Meidänvälisemme sopimuksen mukaan siis olemme kumpikin uskollisia, vaikka miehellä on ollut pari lyhyttä ja minulla yksi pidempi juttu liiton sivussa. Olemme onnellisia :-)
Tietenkään sellainen elämä ei sovi kaikille. Voimia ja jaksamista sinulle, istukaa miehen kanssa saman pöydän ääreen ja keskustelkaa syistä, jotka ajoivat hänet tuohon tekoon. Ehkä voit vielä antaa anteeksi? Jos liitossanne on muut asiat hyvin, kannattaa pohtia, onko se mahdollista pelastaa ja luottamus rakentaa uudestaan. Puhumisesta kaikki lähtee.
Jokseenkin järkevää puhetta, vaihteeksi.
Tosin edustan sitä näkökantaa, että puolisolle ei välttämättä kannata kertoa kaikkea ns. omaan yksityiselämään kuuluvaa. Tämäkin tosin edellyttää sitä, että asioista on sovittu jo parisuhteen alkumetreillä.
Ihminen on erehtyväinen ja epätäydellinen, hetki saattaa temmata mennessään. Sivusuhde ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että avioliitto pitää purkaa alta aikayksikön. Ihmisen elämään mahtuu monenlaisia vaiheita, mutta jos suhteessa on periaatteet ja puhevälit kunnossa, kriiseistä on mahdollisuus selvitä ehkä aikaisempaa raikkaimillekin vesille.
Useat naiset tuntuvat kokevan miehen seksuaalisen ystävystymisen toisen naisen kanssa valtavana peikkona ja uhkana. Kypsä nainen, jonka itsetunto on kunnossa, saattaa ymmärtää asian toisinkin. Onhan esim. roomalaiskatolisissa maissa totuttu jo sukupolvien ja vuosisatojen ajan sellaiseen instituution, jossa vaimolla ja äidillä on kiistämätön matriarkaalinen asemansa ja miehellä myös "aina" rakastajatar.
Meidän huushollista vielä löytyy.
ja meidän
suoraselkäisiä ja rehellisiäkin vielä on, ole huoleti. Toki tämän aiheista palstaa saattaa mieleen hiipiä epäilys moisesta, mutta toisaalta hyvin pieni otanta tämän forumin paljastukset ja petokset ovat edes pettäjien osuudesta. Saati sitten rehellisten. Ei saa menettää toivoaan tai lähteä virran vietäväksi vain sen tähden että MUUT tekevät väärin. Hyviä ja rehtejä jatkoja vaan sinulle ja muille kunnon ihmisille. Ja pettävät saatte painua ...