Mieheni inhoaa minua. Sain kuulla sen jälleen tänään. Hän inhoaa isääni ja näkee minussa hänet.
Isäni on vanha, alkoholisoitunut ja sairas. Melkein liikuntakyvytön. Kävin hänelle tänään kaupassa ja hain apteekista lääkkeet. Sain järkyttävän haukkumisen niskaani mieheltäni. Minun pitäisi jättää isäni kuolemaan yksin. Yhtään ystävää ei meille hyväksytä, sukulaisia ei ole montaakaan. Melkein kaikkia nästä mieheni inhoaa. Ja on tehnyt sitä vuosikymmeniä. Saan jatkuvasti kuulla ketä milloinkin muistutan. Ja taas inhotaan. Nuorempana hän kävi myös käsiksi, ei kait uskalla enää, olen tehnyt raskasta työtä viime vuodet ja siitä voimistunut. Odotan työkyvyttömyyseläkehakemuksen läpimenoa, jos niin käy, lähden. Olenko itsekäs?
Isäni on vanha, alkoholisoitunut ja sairas. Melkein liikuntakyvytön. Kävin hänelle tänään kaupassa ja hain apteekista lääkkeet. Sain järkyttävän haukkumisen niskaani mieheltäni. Minun pitäisi jättää isäni kuolemaan yksin. Yhtään ystävää ei meille hyväksytä, sukulaisia ei ole montaakaan. Melkein kaikkia nästä mieheni inhoaa. Ja on tehnyt sitä vuosikymmeniä. Saan jatkuvasti kuulla ketä milloinkin muistutan. Ja taas inhotaan. Nuorempana hän kävi myös käsiksi, ei kait uskalla enää, olen tehnyt raskasta työtä viime vuodet ja siitä voimistunut. Odotan työkyvyttömyyseläkehakemuksen läpimenoa, jos niin käy, lähden. Olenko itsekäs?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No ei kai se miehesi mikään keisari ole, jolla on oikeus määrätä
sinun elämästäsi?
Missä muka sanotaan, että puolisolla on oikeus kieltää toiselta
oma elämä ja ystävien tapaaminen? En ole koskaan ymmärtänyt pareja,
joissa toinen kieltää toiselta sitä sun tätä ja käyttäytyy kuin
diktaattori. Tietysti puolisolle voi sanoa toiveensa jos ei
halua hänen jotain tekevän tai johonkin menevän, mutta ei kai
aikuista ihmistä voi kieltää kuin jotain lasta?
Sinulla on oikeus omaan elämääsi. Miehesi ei ole sinun käskyttäjäsi,
jos et itse siihen alistu. Miehelläsi ei ole oikeutta
päättää sinunkin elämästäsi, vaikka kuinka olisi miehesi.
Ei kai miehesi ole pakko tavata ihmisiä joita inhoaa? Sinä voit
silti heitä tavata.
Sinun kertomuksesi saa minut voimaan pahoin ja tuntemaan myötäelämisen tuskaa.Itse lähdin tuollaisesta suhteesta viime syksynä.Tuntui,ettei jaksanut enää edes hengittää,kun toinen ahdistaa koko ajan.
Ex määräsi minunkin elämää täysin.Todellakin,kuin diktaattori,kuten joku sanoikin.En ymmärrä,miten suostuin siihen.Olen aina ollut kiltti ja lasten takia jaksoin 20v.Ajattelin,että kunhan lapset on tarpeeksi isoja,lähden.Sitten Taivaan Isä siunasi meitä vielä kuopuksella ja odotusaikana ex:n käytös oli niin kammottavaa,että eroajatus lähti lopullisesti kytemään.
Ero on ollut katkera ja tunteet ovat ailahdelleet puolelta toiselle.Katkeruutta ja kostonhalua löytyy.Myös katunut olen lähtöäni,vaikka ymmärrän,ettei meillä ole tulevaisuutta yhdessä enää.Tämä on ollut sellaista tunteiden mylläkkää,että olen oppinut itsestäni todella paljon.Olen lukenut paljon erilaisia aiheeseen sopivia kirjoja.Ensiviikolla menen eroseminaariin lasten kanssa.Aion käydä tämän eron todella perin pohjin läpi,ennenkuin edes haaveilen uudesta parisuhteesta.Ensimmäiseksi on opeteltava rakastamaan ja kunnioittamaan iiseään ihmisenä,siitä lähtee uuden elämän perustaminen.Minulla ainakin itsetunto oli ihan nollassa,välillä vieläkin tulee epätoivon hetkiä.Hyvien ystävien ja ammattiavun turvinselviän.Niin uskon.
Kiitos Sinulle myötäelämisen tunteesta. Se rohkaisi ja antoi voimia tulevaan. Toivon Sinulle ja lapsillesi valoisaa ja onnellista tulevaisuutta.
Elämä kantaa ja antaa teille parastaan.