Olen mustasukkainen ja myönnän, että joskus ehkä menee ihan sairaalloisuuten asti. On kuukausia välillä, etten mieti koko asia ja sitten saattaa tulla viikkoja, jolloin olen aivan epätoivoinen. Epäilen koko ajan miestäni ja mulla on paha olo ittelläkin. En kyllä sano mihelleni mitään, mutta ette tiedä millaisia tuskia kärsin.
Eikä pitäis olla syytä!Tiedän, että olen aika hyvännäköinen ja katseista päätellen miesten makuun. Muutenkin olen hyvä vaimo.
Miksi sitten olen omasta miehestäni mustasukkainen. Ehkä tunnen itseni huonoksi ihmiseksi tai jotenkin itsetuntoni kärsii jostain. En haluaisi mennä lääkäriinkään, mutta mitä tehdä asian suhteen. Emme myöskään keskustele koskaan tunneasioista kotona, joten mikä neuvoksi.
Eikä pitäis olla syytä!Tiedän, että olen aika hyvännäköinen ja katseista päätellen miesten makuun. Muutenkin olen hyvä vaimo.
Miksi sitten olen omasta miehestäni mustasukkainen. Ehkä tunnen itseni huonoksi ihmiseksi tai jotenkin itsetuntoni kärsii jostain. En haluaisi mennä lääkäriinkään, mutta mitä tehdä asian suhteen. Emme myöskään keskustele koskaan tunneasioista kotona, joten mikä neuvoksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
se juuri auttaa, kun puhuu ja kertoo miehelleen, että on mustis. ainakin mua se auttaa. olen nimittäin itsekin tosi mustasukkainen miehestäni ja aika vainoharhainen myös. s
Mulla on samanlainen ongelma. Avo ja minä olemme olleet yhdessä neljä vuotta ja olen ollut enemmän tai vähemmän mustasukkainen koko seurustelumme ajan. Se rassaa meitä molempia todella paljon.
Aihetta mustasukkaisuudelleni ei sinällään ole, mutta olen todella herkkä ja itsetuntoni on aika heikoilla kantimilla, joten saatan saada ajatuksilleni vauhtia ihan mitättömistäkin asioista. Mutta minkäs teet, kun otan ne niin vakavasti.
Ollaan puhuttu useammankin kerran asiasta, mutta ainakaan vielä se ei ole täysin ongelmaa poistanut, enkä tiedä tuleeko koskaan poistamaankaan. Avo on todella pahoillaan, kun epäilen häntä, eikä mitään syytä ole. Se tuntuu itsestänikin niin selittämättömän pahalta.
Mietin myös jokin aika sitten, että ammattilainen varmaan osaisi auttaa, mutta tilanne muuttui hetkeksi paremmaksi, mutta nyt tuntuu siltä, että apua tarvittaisiin.
Jos ette koskaan puhu tunteista kotona, niin mene kuitenkin itse saamaan apua. Tiedän minkälaista on olla näiden ajatuksiensa kanssa.
Jospa kuitenkin yrittäisit puhua miehesi kanssa, tai jos se täysin mahdotonta, niin kirjoita ensin kirje, jospa puhuminenkin sitten luonnistuisi. Meillä ainakin kirjeet on olleet joissakin asioissa hyvä vaihtoehto, kun muuten puhuminen muuttuu heti huudoksi.
Voimia sulle, älä jää yksin pulmasi kanssa. :)