Olen ollut saman miehen kanssa 14 vuotiaasta asti. Olen nyt 30 vuotias. Meillä on kaksi lasta. Aina yhteiselossamme on ollut mieheni mustasukkaisuus. Olemme hakeneet apua tähän. Hoito jäi kesken noin vuosi sitten, kun olen yrittäjä ja rupesin yksin hoitaan yritystä taloudellisista syistä. Hoidosta jäi itselleni vain se mieli, että mieheni ei muutu... tai muutos vie todellakin aikaa. Itsetäni on muuttunut viimeisen vuoden aikana todella akresiivinen ihminen. Olisin vaikka valmis tappamaan hänet syytöksien takia. Enään en jaksa ymmärtää miksi minä en vois saada lapsien kanssa normaalia elämää. Olen aina ollut rehellinen. Olen ollut neitsyt, kun olen mieheni kanssa ruvennut seurustelmaan. Kukaan muu ei minuun ole koskenut. Olen aina päättänyt, että näytän kuinka rehellinen olen. Nyt minulla lyö todella yli. Kaksi viikkoa olen tapellut aamusta yöhön rehellisyydestäni. Olen vihainen, akressiivinen ja pettynyt. Mieheni kaipaa kauniita rakkauden sanoja ja ne asiat mitä kuulen hänen suusta antavat vain vihaa minulle. Miten vihan hetkellä voi sanoa, että rakasta sinua, mutta enkö 16 vuoden jälkeen ole ansainnut jo rauhallisen onneliisen elämän. Lähdin kotoa tänään, kun meidän riita meni väkivaltaiseksi taas. Lapset on hoidossa ystävillämme eri paikkakunnalla. Itse avaan liikkeeni taas aamulla. Liikkeessäni olen evakossa ja mietin mitä voisi tehdä, että elämämme parntuisi. Näin yksin voin kirjoittaa, että rakastan miestäni. Tajuan, että elämämme ei voi muuttua hetkessä. Mistä voin saada toivoa. Vai onko toivo jo menetettyä. Elänkö vain haave maailmassa?
Elämä on perseestä
PisS
2457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
itämafiaa
paraneeko miehsi koskaan.Samalaista tilannetta olen seurannut vierestä 9 vuoden ajan.Välillä meni hyvin ja välillä huonosti.
Miehesi on sairas,siis oikeasti hän on sairas.Ei hän välttämätä pysty itse kontrolloimaan tunteitaan.
Mutta sä elät vaaravyöhykkeessä,kai sen tiedät?
Miehesi voi jopa tappaa sut,jos viinapäissään käy kimppuusi.
Sano miehellesi (varmaan olet jo sanonutkin),että pelkäät häntä,että oikeasti pelkäät!
Pelkäät,miten tässä voi vielä käydä,jos miehesi ei pysty elämään normaalisti.
Ja sano myös,että kaikesta huolimatta rakastat häntä yli kaiken,onhan teillä lapsetkin ja että et ole vielä suhteesta lähtenyt,vaikka syytä olisi!
Puhukaa,puhukaa ja vielä kerran puhukaa,jos miehestäsi on puhumaan.