vuosikymmeniä eräs sisar muistuttaa lapsena sattuneesta jutusta,eli vahingossa tönäsin sitä.
Haluatteko tavata ja kuulla uudelleen tälläistä siskoa,sillä joka kerta se sattuu minuun vaikka se oli leikkiessä sattunut vahinko.
Onko tässä enää mitään järkeä?,tavata häntä.
Haluatteko tavata ja kuulla uudelleen tälläistä siskoa,sillä joka kerta se sattuu minuun vaikka se oli leikkiessä sattunut vahinko.
Onko tässä enää mitään järkeä?,tavata häntä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minua vuotta nuorempi siskoni muistaa leuhkia aina siitä, kuinka hän mottasi minua turpaan, kun olin vuoteen omana, olin ollut nielurisaleikkauksessa enkä voinut kunnolla puhua. Hän ei tuonut minulle jotain mitä pyysin, kun olin sen verran huonona, etten itse jaksanut niin hänpä ei ilkeyttään sitä hakenut ja minä suutuin ja aloin ns. aukomaan päätäni sen minkä pystyin puhumaan siitä hän mottasi minua sitten turpaan.
Nyt aikuisena hän vaatii/käskee pyytämään anteeksi ja odottaa anteeksi pyyntöä minulta.
Hän itse lapsensa kanssa puhuvat muille mitä ja miten sattuu, mutta heille pitää puhua kauniisti.
Tuli eräs väärinkäsitys ja avauduin väärälle henkilölle eli tälle vuotta nuoremmalle siskolleni. Yritin selittää sitä asiaa n. vuosi sitten mikä sen asian laita oli niin sieltä tulikin se minun avautuminen tekstiviestinä ja alussa luki, että luuletko että tämä viesti unohtuu noin vain ennen kuin pyydät anteeksi, no sitä saa arvon rouva odottaa.
Jo hän olisi vastannut asiallisesti viestiini niin se sana anteeksikin olisi tullut kyllä ihan luonnostaan, mutta alkoipa vain räyhäämään niin että olkoot.
Tämmöisiä ihmisiä on, mutta minkäs teet.
Laita sinäkin ap. välit poikki siskosi kanssa, jos siltä tuntuu.
joka ei ikinä koskaan tee mitään väärää, vaan on aina uhri tai se jolta pitää pyytää anteeksi.
Paras lääke on että pistää välit poikki kerrasta, he kun eivät parane ennenkuin ymmärtävät että ovat jääneet yksin.
minun toinen siskoni on aina se kärsivä osapuoli, jolle muut tekevät pahaa. Työpaikat ovat menneet kun työkaverit "ovat äyneet kimppuun" ja "valehdelleet pomolle!. Meillä meni poikku vuosia sitten kun äkkiä hän väitti minun ajatellelevan hänestä halveksivasti. Purkaus oli tosi yllättävä ja julma.
Vuosien aikana en ole voinut ottaa yhteyttä siskoon, mutta sieltä päin on tullut toisinaan kortti tai jotain. Minun kontaktiyirtyksiini ei vastata. Suuriin juhliin olen kuitenkin kelvannut tuvan täytteeksi. Minun kutsuihin ei ole edes vastattu saati tultu perheineen paikalle.
Kävin lomallani asioita mielessäni läpi ja totesin, että saa riittää. Ensimmäistä kertaa järjestin perhejuhlat, joihin en kutsunut siskoa tai edes ilmoittanut juhlista. Lopetin haamujengin palvomisen enkä enää laske heitä kutsuvieraslistalle. Tein myös päätöksen etten aio mennä enää tuvantäytteeksi yksiinkään juhliin jos ei muuten ihmisuhde kelpaa.
Samoin päätin, että jos ei minun kanssa olla yhteyksissä ei elämästäni tiedä mitään. Jos kiinnostaa pitää vaivautua kysymään. Jätin siis siskon yksin, ilman tietoa ja kontaktia. Jos laittaa suhteet poikki se tarkoittaa sitä kaikilta osin.
Sen verran on tehonnut, että sisko on suuttunut kun olen muuttanut tai järjestänyt juhlat hänen tietämättään. Ehkä olet oikeassa, että yksin jättäminen on ainoa keino saada itsekeskeiseen päähän ymmärrys siitä, että se mitä ihmisille tekee vaikuttaa heihin j tekijän omaankin elämään.
No jokuhan sitä kalvaa...kun ei voi tuollaista antaa anteeksi. Lapset ovat kuitenkin lapsia, eikä heitä voi samalla tavalla laittaa edesvastuuseen.