mitä väliä minkä maalainen, mä en ainakaan katsois mistä maasta kotoisin, kunhan muuten hyvä ihminen niin oisin onnellinen... en kyl ikinä oo seurustellu ulkomaalaisen kans, mut eiköhän se mitä tuol sisällään tuntee oo kaikkein tärkeintä...
onpa ilkeitä ihmisiä!!!
elisabet79
241794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
on vailla netin ulkopuolista elämää, ja siksi provosoivat asialla kuin asialla - Valitettavasti
Kyllä kai monikulttuurisessa suhteessa olevilla on paljonkin kokemusta asiasta. Tai no tietenkin poikkeuksena nuo naiset joilla pelkkä nettituttavuus ja jotka sitten netin välityksellä elävät unelmissaan siitä, että jonain päivänä puoliso muuttaisi tänne / saisi oleskeluluvan.
Nettituttavuuksiakin monenlaisia. Itse tapasin mieheni netissä, ja olemme tavanneet 13 kertaa, tapaamiset olleet viikon-kolmen viikon pituisia. Kummalla paremmat mahkut oleskelulupaan: minulla ja miehelläni vai suomalaisnaisella, joka tapaa turkkimiehensä lomamatkalla/suomalaismiehellä, joka tapaa thaityttönsä lomamatkalla? Sopii miettiä :-)
thaitytöillä ei ole rikosrekisteriä
minun miehellänikään.
No jos tilastoja kattoo, niin todennäköisemmin tekee Suomessa rikoksen venäläinen mies kuin thaimaalainen nainen.
Niin mitenkähän tämä liittyi miehelleni oleskeluluvan saamiseen?
Vielä paaaljon paljon todennäköisemmin tekee rikoksen turkkilainen tai marokkolainen kuin venäläinen, ja silti lupia jaetaan heillekin ilomielin, vaikka osa on lomatuttavuuksia ja parin tapaamisen jälkeen menty naimisiin.
kiinni, oletko tavannut puolisosi netissä vai lomamatkalla. Lähinnä kai se, kuinka olette pitänteet yhteyttä, monesti olette tavanneet ja onko suhteenne ns "normaali", eli ei hurjia ikä-eroja tai oleskelulupaa hakevalla mitään rikollista taustaa, lupahakemuksia muihin maihin yms.
Niin ja kyllä nuo 3.maan ihmisetkin niitä lupia saa, jos vaan kaikki on kunnossa, eikä ole mitään outoa suhteessa.
"No jos tilastoja kattoo, niin todennäköisemmin tekee Suomessa rikoksen venäläinen mies kuin thaimaalainen nainen."
Thaimaalaiset naiset taas toimivat huorina hieromalaitoksissa. Noita laitoksia on ympäri kaupunkia. Eli rikollista toimintaa hekin harjoittavat yleisesti kun prostituutio on kielletty Suomen laissa.
No ei tietenkään, mutta kun se ei näille eräille näytä uppoavan kalloon.
Siis ei minulla ole mitään vastaan ulkomaan lomilta alkaneita suhteita, mutta tietty se on eri asia jos on mennyt heti ensimmäisellä tai toisella tapaamisella naimisiin ja oleskelulupaa hakemaan, kuin vaikkapa juuri tuon 13:n tapaamisen jälkeen. Tarkoitan siis sitä, että UVIn/poliisin mielestä ei ole kiva, jos menee heti naimisiin ja hakemaan oleskelulupaa. Ja uskon siihenkin, että suurin osa näistä nopeasti solmituista avioliitoistakin on rakkauden takia solmittu, ja harmi että viattomatkin joutuvat kärsimään siitä, että noita lumeliittojakin on. Minulle on aivan täysin sama, tapaako sen puolison ulkomailla, netissä, bussipysäkillä, hississä vai missä. Pääasia on tosiaan se, että asiat muutoin kunnossa, ettei ole hyväksikäyttämistä jne.
Mutta jos on "nettisuhde", ovat palstan hurjistelijat heti sitä mieltä, että se tekee suhteesta jotenkin ei-aidon, ja että suhteessa oleva nainen elää jotenkin unelmamaailmassa. No, eivät nämä viisumibyrokratiat ja ainainen matkustaminen ja ikävöinti mitään unelmaa ole, sen voin sanoa.
ole unelmaa! Ainainen asioiden järjästäminen, lomien yms. suunnittelu hyvin tarkkaan. Käy jo työstä. Mutta odotan kiitoksen kuitenkin olevan sen arvoinen =).
Ja tuo tapaamisjuttu... usein lomillahan tapaa paljon ihmisiä, joten eikö ole aika luonnolista, että moni suhde saa alkunsa nimenomaan lomalla? Omakin suhteeni alkoin lomalla, ei tosin niin tyypillisesti kuin monet kuvittelee.
Ja tosiaankin se, että nämä lumeliitot vaikeuttavat ihan rehellisten ihmisten asioita, on melko kypsää touhua.. eli syyttömät kärsivät muiden juonittelusta.
Siihen asti, ei auta muuta kuin jaksaa =/.
Niinpä! Ikinä ei oikeastaan ole mahdollisuutta ottaa rennosti, ainainen stressi päällä: tuleeko viisumi vai ei, riittääkö rahat vai ei, jne. Ongelmaa ongelman jälkeen. Tämä suhde ei ole pelkästään elämäni ihanin, vaan myös rasittavin ja stressaavin!!! Mutta tosiaan, sitten kun se päivä tulee, että vihdoinkin asumme yhdessä ja tämä ainainen rumba loppuu... Kyllä se on sen arvoista. Pakko jaksaa. Reilusti päälle vuosi jaksettu kaukosuhteilua, niin kyllä jaksaa vielä muutaman kuukauden. Suuri apu on ollut kyllä tuo yhteydenpitäminen oikeastaan koko ajan.
Nuo lumeliitot kyllä varsin ikävä juttu, kun haittaavat rehellisten kuvioita. Mutta tosiaan, on vain jaksettava painaa eteenpäin :-) Tsemppiä sinullekin! Onko teillä minkälaiset suunnitelmat tulevaisuutta varten?
Sillä ei ole tosiaankaan mitään väliä alkaako suhde netissä, lomamatkalla tai kaupan kassajonossa.
Mutta turha kuvitella että jos ei olla riittävän kauan yhdessä oltu "ihan oikeasti" eikä vain netin kautta seurusteltu, niin ei voi toista vielää riittävän hyvin tuntea! Jos on pelkkä kuukauden fyysinen tuttavuus takana niin enemmänkin kyse on vielä ihastumisesta kuin rakkaudesta!
Tuossa ajassa ei vielä opi tosta niin hyvin tuntemaan että voisi varmasti sanoa mitkä on vastapuolen motiivit.
Totta kai toisen luo matkustelu etäsuhteessa on rankkaa, mutta jos haluaa olla varma suhteesta, se on ainut vaihtoehto!
Ja kun riittävän kauan on vastapuolen kanssa fyysisesti seurustellut niin ei myöskään ongelmia oleskeluluvan saamisessa, joten eipä nuo netin tai lomamatkojen "pikarakkaudet" oikeiden avioliittojen luvansaantia haittaa.
Esimerkiksi juuri Bedelialla oikea asenne asiaan kun ei ole suinpäin avioliittoon ryntäämässä kuten monet muut täällä jotka itkevät kun ei sitä oleskelulupaa vaan tippunutkaan "vaikka koko vikko yhdessä oltiin ja naimisiinkin mentiin ja niin kauan kun sitä ennen ollaan netissäkin juteltu".
Onko näin. Joko se laki on hyväksytty.
Parittaminen on ollut kiellettyä aina mutta persettä on saanut myydä;
hilajlleen jo joku nimimerkkikin, kun täälä kuitenkin jutskaan usein =). Helpottaisi keskustelua.
Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu perhe (mitä molemmat valtavasti haluamme). Jos mahdollista niin jossain vaiheessa olisi mukavaa asua hetken aikaa mieheni kotimaassa. Mies on sanonutkin minulle, että hänelle on sama missä me asumme. Kaupungissa emme viihdy kuumatkaan, joten eiköhän se ole maaseutu, mikä jossain vaiheessa kutsuu ja sinne siis meinaamme myös asettua.
Etkö sinä ollutkin muuttamassa miehesi luo? Minä tekisin niin, jos se olisi mahdollista. Painaa vaan nuo asuntolainat sen verran päälle, että ei oikein tällä hetkellä pysty.
Mutta ei kun positiivista ajttelua kehiin, kärsivällisyys palkitaan..
Kivahan se on tunnistaa kelle puhuu. Olitko se, jonka kanssa juttelin myös miesten käytöstavoista? Vähän paha tietää... :-) Rekisteröipä tosiaan itsellesi nimimerkki.
No, meillä oli sillä tavalla, että mies on nyt syksyllä muuttamassa Suomeen, katsomme ensin miten täällä menee, löytyykö koulutusta vastaavaa työtä jne. Jos ei, niin muutamme opintojeni päätyttyä miehen maahan, jossa meillä on paljon paremmat mahdollisuudet kunnon töihin ja rahan tienaamiseen. Toisaalta lapsiperheelle Suomi on parempi vaihtoehto turvallisuuden takia. Tai no, miten sen nyt ottaa. Suomessa on suurempi todennäköisyys tulla raiskatuksi, miehen kotimaassa taas ryöstetyksi. Asioilla on aina niin monia puolia.
Eli asuuko miehesi nyt Suomessa vai oletteko myös kaukosuhteessa?
Mutta toisaalta on netissä tavanneita pareja, joista toinen asuu vaikka Suomessa, toinen Argentiinassa tai Australiassa. Kyllä se on ihan ymmärrettävää, ettei siinä kauhean usein voi tapailla, eivät ihan halpoja matkoja kuitenkaan ole. Minulla ja miehelläni asia on täysin eri, kun pääsee niin pirun halvalla matkustamaan toisen luo (40e/suunta!), eikä välimatkakaan ole niin kovin pitkä, minkä katson meidän suureksi onneksemme, pääsemme kuitenkin suht' usein tapaamaan toisemme. Olisi hieman eri juttu jos mies olisikin vaikka sieltä Australiasta...
Silloin saattaa avioliiton solmimisen kynnys madaltua helposti, kun vain toivoo pian asuvansa yhdessä.
Ja lisäksi olen eri mieltä siitä, ettei netissä pysty tuntemaan ihmistä. Minä ja miehemme juttelimme netissä vuoden päivät, jokaikinen päivä ja kyllä opimme tuntemaan toisemme hyvin. Tapaaminen ei siis ollut yllätys, ihan samanlaiseksi hänet kuvittelin, paitsi että oli todellisuudessa huumorintajuisempi. MInua itseäni pelotti tapaaminen ihan järskyttävän paljon, olin varma ettei mies tykkäisi minusta todellisuudessa yhtään, mutta toisin kävi... Mutta JOS kyseessä on huijaus, voi netissä esittää ihan mitä tahansa. Lisäksi huonot puolensa voi myös helposti piilottaa, ja antaa itsestänsä paremman kuvan. Ja kyllä valitettavasti yksi tapaaminen on vähän, enkä sen perusteella kyllä tekisi mitään päätöksiä, ja kuulostaahan se pahalta jos on heti mennyt naimisiin.
Niin, ja me olemme nyt pikku hiljaa avioliittoon menossa :-) Tunnen mieheni hyvin, olemme niin paljon aikaa yhdessä viettäneet, että olemme nähneet sitä "arkeakin", ja kaikki tuntuu vain niin oikealta. Huomenna lähdössä miehen luo kolmeksi viikoksi. Ihan hirveä ikävä!
Mutta monilla ikävä kyllä hiv, sääli.
sama, kenen kanssa niistä tavoista puhuttiin. =). Pitänee keksiä joku nimi sitten...
Ollaan tällä hetkellä kaukosuhteessa, toivottavasti jo vuoden loppuun mennessä saman katon alla. Ei ainakaan pitäsi olla esteitä, ellei sitten mieheni ole salaa terroristi tms. Voin sanoa tietäväni tunteen kun pitkästä aikaa tapaa rakkaansa. Itse lähden elokuun puolessa välissä ja olen matkassa mysö kolme viikkoa. Tuskin maltan odottaa.
Niin, ollaan ainakin puhuttu, että silloin kun lapset ovat vielä pieniä niin paljon helpompi asua missä vaan, kun taas sitten lapsien mennessä kouluun, heitä ei oikein voi enkä haluakaan repiä paikasta toiseen. Vaikkakin ihan kelvollisia ihmisiä mieheni kotimaassakin voi kasvattaa ;). Siihen on tietysti vielä aikaa, ennekuin meille niitä lapsia on edes tulossakaan, mutta suunnitelmissa ainakin on.
Toivotan sinulle oikein hyvää matkaa ja nauti joka sekunnista. Sitä yhteistä aikaa osaa arvostaa aivan toisella tavalla kun harvoin näkee. Ja kun pitkän eron jälkeen tapaa toisen siellä lentokentällä (teidän tapauksessa varmaan rautatieasemalla), niin sitä tunnetta on vaikea selittää kenellekään, joka sitä ei itse ole kokenut. Mutta sinä sen varmaan tiedätkin, mitä tarkoitan.
Juu, eli sinulla oli tunisialainen mies, eikö vain? Vai marokkolainen? Sori, nuo kaksi maata menee aina niin helposti sekaisin minulla jostain syystä :-)
Joo, kandee olla varovainen tuon jutun kanssa, että jos onkin miehesi terroristi... Minäkin olen miettinyt, että mahtaakohan mieheni olla venäläisen mafian pomo ja ehdottomasti haluaa Suomeen oleskeluluvan, jotta saisi rikollisuudet aloitettua täällä Suomessa asti :-D Jos palstan miesten puheisiin on uskominen, on sen oltava niin.
Ihanaa, että sinullakin on matka edessä, mutta varmaan teillä nämä "odotusajat" venyvät pidemmäksi kuin meillä, valitettavasti... Onhan se eri juttu lähteä naapurimaahan, kuin pitemmälle, noin taloudellisestikin...
Mutta on se tosiaan sitten niin ihanaa, kun vihdoinkin taas pääsee tapaamaan kultiansa. Ihan uskomaton onnen tunne kun vihdoinkin pääsee halimaan ja pusuttelemaan (ja tietty itse asiaankin pääseminen ei ole yhtään paha monen viikon odotuksen jälkeen :-D), kun näkee sen toisen rautatieasemalla odottelemassa kädet avoimina, että pomppaan junasta ulos... Kerran ihan oikeasti meinasimme kaatua maahan kun pomppasin oikein voimalla :-D Onneksi mies otti kopin ja onnistui kun onnistuikin säilyttämään tasapainonsa... Oli ihmisillä lähistöllä hymyssä pidättelemistä...
minäkin nimerkin viimein. Kyllä, mieheni on tunisialainen. Ja totta tuo terrorismi-uhka, siksi hieman varuillani.. ;). Toki ne ovat vakavia asioita, mutta ihan oikeasti, ei kai täälä nyt ihan kaikkea voi pelätä ja ihan kaikkeen kovin kyynisesti suhtautua. Itse ainakin koen oppineeni mieheltäni enemmän positiivisuutta.
On musta ainakin mestari tullut organisoimaan ja pilkkomaan lomia pätkiksi ;). Silmälläpiäen noita tapaamisia. Mutta kuten sanottu, ehkäpä vielä tämän vuoden puolella pääsemme varsinaisesti yhteiselon aloittamaan.
Et ole koskaan seurustellut ulkomaalaisen kanssa?
Herää kysymys miksi sitten hillut tällä palstalla....
kenties haluaisit ulkomaalaista....?
juuri siksihän sinä täällä olet :) tekstistäsi sen näkee, ei mukamas ole väliä onko ulkomaalainen vai ei, kunhan vaan on ulkomaalainen, hahahahaa :D
lässyttäjiä on ennenkin täällä kirjoitellut, mutta sä olet yliveto! :D
oli suomalainen tai ulkomaalainen, ei sillä ole merkitystä minkä maalainen (laskettuna suomalaiset mukaan)... vaan ainoastaan sillä mitä tuntee sydämmessään... sen takia tääl olen, kun ei muuta tekemistä ole, olen käynyt kaikki muutkin palstat läpi... tuo vaikutti siltä ("haluaisin ulkomaalaista") niinkuin olisi kyse seksistä, niin ei ole, minun mielestäni seksi on vihoviimeisin asia suhteessa, kyse on aivan muista asioista... taitaa olla oma lehmä ojassa, kun olet noin paljon parempi ihminen:)
Otappa kuule pikkulikka joku muslimi mieheksi niin alat sitten varmasti rukoilemaan että olisit valinnut maan paljon tarkemmin.