Minulla on fiksu, mukava, tiedostava keski-ikäinen ystävätär, joka sairastui ja joutui jäämään pois työstä. Hän on aina ollut itseään arvostava ja hyvässä työssä ja hyvä työssään.
Nyt yhtenä päivänä hän oli vieraillut vähän vaarallisella alueella, josta häntä varoitin, että hän olisi voinut joutua vaikka raiskatuksi, johon hän sanoi, että olisinpahan sitten kelvannut edes jollekin. Vaikka tiedän, että lausahdus oli tarkoitettu huumoriksi, jäin miettimään, mitenkä paljon siinä oli totta. Miten paljon - etenkin meihin naisiin - vaikuttaa se, ettemme "pysy ja pysty" itsellemme asettamissa vaatimuksissa......? Voiko todellakin olla niin, että sairaus ja työn menetys vie meiltä jopa ihmisarvoa meidän omissa silmissämme.(?)
Nyt yhtenä päivänä hän oli vieraillut vähän vaarallisella alueella, josta häntä varoitin, että hän olisi voinut joutua vaikka raiskatuksi, johon hän sanoi, että olisinpahan sitten kelvannut edes jollekin. Vaikka tiedän, että lausahdus oli tarkoitettu huumoriksi, jäin miettimään, mitenkä paljon siinä oli totta. Miten paljon - etenkin meihin naisiin - vaikuttaa se, ettemme "pysy ja pysty" itsellemme asettamissa vaatimuksissa......? Voiko todellakin olla niin, että sairaus ja työn menetys vie meiltä jopa ihmisarvoa meidän omissa silmissämme.(?)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sairaus tai työttömyys ei vie naisen ihmisarvoa, mutta miehen ihmisarvon kylläkin.
Onnittelen kaikkia SUOMESSA naiseksi syntyneitä
Eipä näytä haittaavan ainakaan yhtä puolituttua nuorta miestä (fiksu ja hyvännäköinen), joka on päättänyt istuskella päivät pitkät kapakassa työnteon sijaan.
moni hoitaa masennustaan alkoholilla
Alkoholismi on toki sairauskin, mutta jotenkin erottaisin holtittomat tapajuopot sairaista alkoholisteista, jotka yrittävät päästä juomisesta eroon, toisin kuin ensiksi mainitut, joita ei voisi työnteko vähempää kiinnostaa, jos koskaan kuulleetkaan sellaista sanaa...
Työ ja terveys ovat vaatimukset naiselle tämän päivän suomessa ja olleet jo pitkään.
Sairaus?
Alkoholismi (latinaksi Alcoholismus) on sairaus, johon sairastunut tuntee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia. Alkoholismi on yksi päihderiippuvuuden muodoista. Alkoholisti ei useinkaan pysty kontrolloimaan juomistaan, vaan kärsii sekä fyysisestä että psyykkisestä riippuvuudesta ja vieroitusoireista. Alkoholismin muihin määritelmiin kuuluu esim. pitkäaikainen liiallinen alkoholinkäyttö, joka aiheuttaa sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkoholismi voidaan jakaa kahteen lajiin: kausittaiseen (Alcoholismus episodicus) ja jatkuvaan juomiseen (Alcoholismus chronicus).
"Voiko todellakin olla niin, että sairaus ja työn menetys vie meiltä jopa ihmisarvoa meidän omissa silmissämme"
jo pelkkä työttömyys voi tehdä sen,etenkin miehillä,tunnustaudun juuri sellaiseksi.
Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei työttömyys saisi merkitä ihmiselle liikaa, vaan ongelmaa, josta voi eri tavoin päästä eroon - ennemmin tai myöhemmin. En vähättele työttömyyttä ja ymmärrän siihen liittyvät hankaluudet, muttei se saisi mennä ihmisarvon tasolle sentään.
huomaat kuinka joka puolella tehdään selväksi minkä arvoinen olet, jos et ole työelämässä mukana.
myötätuntoisuuden ajat ovat menneitä aikoja ja itsekkin äsken kirjoitit miehestä, joka luuhaa vain baareissa, eikä edes välttämättä tiedä sanaa kuin työ.
Oli sitten työtön tai työssäoleva.
Minkä määritelmän mukaan jokin yksilö, mies tai nainen, on fiksu. Entä, voiko fiksu sitten joutua tilanteeseen, jossa on mahdollista tulla raiskatuksi? Jos voi, niin onko hän silloin alunperinkään ollut fiksu. Onko fiksuus vain kuvitelma, jonka olemme itsellemme luoneet?
Valveutunut - siis fiksu. Eikä päinvastaiset todistelut siinä auta. Ok - voihan joku femakko objektiivisesti ajateltuna olla tuota, mutta mikään itsestäänselvyys se ei ole!
"
Voiko todellakin olla niin, että sairaus ja työn menetys vie meiltä jopa ihmisarvoa meidän omissa silmissämme.(?)
"
Niin, aika kiintoisaa, että tämä on myöskin naisten, noh ainakin sitten yhden naisen ongelma. Perinteisestihän se on ollut miehille tyypillistä tämä itsensä ja arvonsa määrittämine työn kautta.
Mieshän tyypillisesti alkaa työttömäksi jouduttuaan juopottelemaan ja ajautuu sitä kautta entistä vakavampiin ongelmiin ja loppujen lopuksi ottaa kossun ja kiväärin ja menee mettään muttei tule takaisin.
Onko käymässä niin, että sitä mukaa kuin naisetkin alkavat olla yhä tiukemmin työelämässä niin hekin alkavat hahmottaa itsensä työn ja työelämän kautta?
Voitaneen olla ainakin kahta mieltä onko kehitys silloin niin kovin positiivista.
Nykyään todellakin naiset ovat niin tiiviisti työelämässä, että he hahmottavat ihmisarvonsakin sitä kautta. Ennen naiset hahmottivat itsensä äitinä, vaimona ja jos ne määreet eivät onnistuneet, nainen koki itsensä arvottomaksi.
Saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Kysymys kuuluukin; onko ko. kehitys positiivista.
Vai pitäisikö kysyä mikä meitä suomalaisia vaivaa? Emmekö osaa arvostaa itseämme ihmisinä vaan olemme omastakin mielestämme olemassa vain isinööreinä, lääkäreinä jne.?
Kehitys sinällään on positiivista, että ihmisillä sukupuoleen katsomatta on omaa rahaa ja riippumattomuus, mutta se on erittäin synkkää, että ihminen pitää itseään ensisijaisesti ammattinsa edustajana (tai jonkin omistajana). Ja jos työ, ihmisestä itsestä riippumattomasta syystä katoaa hänen elämästään, niin jäljelle jää ihmisen itsensäkin kokema arvottomuus. Ihminen on kuitenkin niin paljon muutakin kuin nuo mainitsemasi "insinööri, lääkäri jne...".
...sopinut treffit miehen kanssa?
"Nyt yhtenä päivänä hän oli vieraillut vähän vaarallisella alueella, josta häntä varoitin"
Viestissäni ei nyt ollut tilaa pilailulle.
Mitäpä jos kyse olikin jostain muusta kuin työttömyydestä tai työntekoon liittyvästä arvostuksesta tässä yhteiskunnassa?
Olisiko mahdollista, että tuon tuttavasi heiton takana oli (jos se takana jotain syvempää ylipäätään oli) yksinäisyys? Siis ei itselle asetettujen vaatimusten täyttäminen tai niissä epäonnistuminen vaan kaipuu läheiseen suhteeseen miehen kanssa.
Siinä asiassa ei ole kyse siitä, että yhteiskunnan tai kulttuurin mukaan pitäisi välttämättä kelvata jollekin vastakkaista sukupuolta olevalle. Kyse on siitä, että se kaipuu kestävään suhteeseen on terveelle ihmiselle luonnollista, ei minkään sairauden seuraus.
keski-iän kriisi.
Ihmisen on elämänsä varrella asennoiduttava uudestaan ja uudestaan iän mukana ja kokemukset ovat paras apukeino uudesti oriontuimisessa.
Siis uusi suunta ja uudet valinnat.
että silleen....