Miksei ne

rakennuttaa ensin balttiorjilla muutama risteilijä joilla sitten roudattaisiin porukkaa Nuubiasta tänne nonstoppina. Astrid Horo-Thoorsi voisi olla laivan PR-emäntänä matkan aikana ja kehua Suomen hyvin toimivia työmarkkinoita ja kuinka täällä kaadetaan hunajaa työntekijän suuhun työnantajien toimesta.

Jos vaikka pienellä reippaalla sikojenlahti-tyyppisellä sotilasoperaatiolla saataisiin kaapattua vaikka muutaman kylän koko asujaimisto (vanhukset voidaan jättää) Suomeen jostain Afganistanista tai Irakista tai muista maista joiden sotiin Suomi on sotkeentunut.

Sitten Suomeen tuotuna nämä voisivat paikata kuumana riehuvan kebab -ja falafelalan työvoimapulan.

Venäjällä moinen operaatio pitäisi tehdä varovaisesti, naapuri tuppaa suuttumaan herkästi vaikka onkin salaa tyytyväinen kun joku kylä asujaimineen viedään pois ennen kuin talot kaatuvat kasaan lopullisesti.

Venäläiset paikkaavat huutavaa työvoimapulaa piraatti-CD, votkanmyynti ja lapsiprostituutio-aloilla.

Copypastea:

SUOMI ON RUMA KESÄLLÄKIN

Toivottavasti yhtäkään Pori Jazzin maailmantähteä ei kuljeteta Poriin autolla - vaan ainoastaan lentäen. Ajoin Pori - Helsinki-tien Huittisiin asti juhannukseen jälkeen, keskellä heleintä Suomen suvea. Reitti on on monin paikoin niin rumaa katseltavaa, että maasta pakenevat niiden näkyjen jälkeen muutkin kuin Pamela Andersson.

Loputon määrä tietöitä - sekä autokeitaita ja muita tankkauspaikkoja. Siis näitä mauttomia hehtaarihalleja, joista saa öljyä, lakritsaa ja lihapullia, jos osaa oikealle tiskille suunnistaa. Ja heti perään silmään tunkee kaivinkonemyymälä, jota somistaa ruostunut telaketjurumilus. Miksi ihmeessä firman pitää olla päätien varressa? En poikkea ostamaan kaivinkonetta.

Kun mieli hetken levähtää vihreällä niityllä, pientareelle ilmestyvät metsänperkauskoneet ja raivatut pusikot. Varmaankin tarpeellista metsänhoitoa? Sairaan rumaa jälkeä.

Suomalaiset ovat mauton kansa. Ei Teksasin punaniskajunttilassakaan voi näyttää tälläiselta romukasalta.

Päämäärämme työkeikallamme oli Huittinen. Anteeksi herra Huittinen, että käytän sinua esimerkkinä. Et suinkaan ole ainoa tyylitön laatikkokunta, kaltaisiasi on satoja. Mutta jos olisin kunnanjohtajasi, määräisin julkisivuun kunnon leikkauksen. Ränsistyneitä kerrostalojasi ja lättänöitä baarejasi on masentavaa katsella. Liekö Huittisissa Suomen rumin Seurahuone? Vanhat säilyttämisen arvoiset puutalot on päästetty rapistumaan. Miksei maalata, miksei kunnosteta? Vastauksen kirjoitin jo: Me olemme mauton kansa, ketään ei liikuta moinen rumuus. Pääasia, että on se ympäri Suomen samaa jauhettua broileria myyvä keskusliike sekä R-kiska, josta voi etsiä lotto-onnea.

Tällaisista huittisista on äkkiä päästävä pois.

Suomalaisten laatikkokuntien kloonattu rumuus johtuu pitkälle siitä, että arkkitehdit eivät ole niitä suunnitelleet. Niitä piirtävät kunnaninsinöörit, joilla ei ole päässä estetiikan taajuutta laisinkaan. Tärkeintä on tehokkuus ja nopea pystytys. Lopputulos on harmaata elementtiä kuutioina. Arkkitehtuurista viis.

Kävin viime keväänä Sveitsissä - pitkästä aikaa - ja olihan se näky mykistävä. Ajoin junalla Genevestä Lausanneen vuorenhuippuja katsellen. Sitten taksilla parikymmentä kilometriä lähikylään. Ei ollut romuja eikä autokeitaita. Taksimatkalla puikkelehdimme useankin pikkukylän läpi ennen määränpäätämme. Vanhoja pikkutaloja - usein kivestä. Siroja teitä, pikkuravintoloita, ihmisiä terasseilla suihkulähteiden äärellä. Kaunista olematta mitenkään prameaa.

Suomesta ei tule koskaan tällaista, koska meitä on liian vähän, eikä tänne ulkomaalaisia haluta. Ei vieläkään. Me olemme pussinperä - edelleen.

Meillä maisemallista kauneutta löytyy muutaman kaupungin vanhoista kortteleista, olivat talot kiveä tai puuta. Kovin vähän tällaista miljööta on maamme pinta-alaan nähden - koska ei ole väkeäkään. Niinpä kauneus löytyy myös autiudesta. Järven rannalta tai tunturista.

Silti olen samaa mieltä Mato Valtosen kanssa, joka kerran totesi Rion reissunsa jälkeen: "Ulkomaalaiselle pitää aina toitottaa, kuinka meillä täällä Suomessa on paljon puhtaita järviä ja metsiä. Sitä tyhjyyttä piisaakin sitten sen verran tarpeeksi, että ulkomaalainen kysyy: Eikö teillä ole mitään muuta kuin näitä järviä ja metsiä?"

Ovatkos he hyvin työllistyneet täällä? Heitähän kutsuttiin tänne kun Suomessa viimeksi kärsittiin työvoimapulasta vuonna 1990.