Pettääkö komea mies

Mun logiikan mukaan kyllä, koska ei-komea mies ei edes saa naista.
Mitä luulette?
331950
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 33

Vanhimmat

Tollaselle lutkalle ei munaa heru :)

Äänestä

miehellä voi olla heikompi itsetunto ja sitä pönkittääkseen voi haluta huomiota ja hyväksyntää toisilta naisilta enemmän, kuin komea mies.

Äänestä
  • Kiitos ensimmäisestä järkevästä mielipiteestä!

    Äänestä

Se ei-komea se vasta suosittu on, naiset tietää niiden osaavan hommat paremmin. Komea on opetettu luulemaan komeuden riittävän, ruma on joutunut opettelemaan käsittelemään naisia.

Äänestä

herkemmin? Minkälainen ihminen yleensä pettää herkemmin? Mikä saa ihmisen pettämään? Miksi joku yleensäkin pettää? Miksi moni haluaisi pettää? Mikä ylipäätään on pettämistä? Kokeeko kaikki pettämisen samalla tavalla? Mitä jos yhdelle suuteleminen toisen kanssa on viatonta flirttiä ja toiselle se on pahempaa kuin tunteeton seksi? Mikä on totuus asiasta? Onko sitä edes?

Äänestä
  • on filosofi seassa :) No ihan hyvällä, piis vaan!

    Äänestä

  • täällähän kirjoitti:

    on filosofi seassa :) No ihan hyvällä, piis vaan!

    Siis pettämistä esintyy ihmisillä, jotka ei yksinkertaisesti tiedä mitä ne haluaa. Ei tiedä kenet ne haluaa. Ne ainoastaan luulee tietävän. Ruokahalu kasvaa syödessään. Mutta jos syö liikaa, niin miten siinä käy? Jokainen voi sitä kokeilla.

    Jokaisella on jonkinlainen vapaa tahto. Mutta sitä vapaata tahtoa pitäisi myös osata käyttääkin. Eikä antaa sen vapaan tahdon käyttää itseään. On vastuutonta antaa polkupyörä jollekin, joka ei osaa vielä kävelläkään turvallisesti liikenteessä...

    Äänestä

  • jatkaa. kirjoitti:

    Siis pettämistä esintyy ihmisillä, jotka ei yksinkertaisesti tiedä mitä ne haluaa. Ei tiedä kenet ne haluaa. Ne ainoastaan luulee tietävän. Ruokahalu kasvaa syödessään. Mutta jos syö liikaa, niin miten siinä käy? Jokainen voi sitä kokeilla.

    Jokaisella on jonkinlainen vapaa tahto. Mutta sitä vapaata tahtoa pitäisi myös osata käyttääkin. Eikä antaa sen vapaan tahdon käyttää itseään. On vastuutonta antaa polkupyörä jollekin, joka ei osaa vielä kävelläkään turvallisesti liikenteessä...

    Näitä asioita voi kuule veivata ittensä siniseksi asti ja siinä sivussa meistä jokaisesta kuoriutuu mallikelpoisia keittiöpsykologeja :)))

    Siinä mistään tiedä kenet ja mitä haluaa-syndroomasta ole kyse. Tunteiden käsittely on vaikeaa ja hyvää oloa haetaan seksillä ja vaihtuvilla kumppaneilla.

    Ugh. Olen puhunut.

    Joo ei anneta erektiota tyypille, joka ei tiedä mihin sen työntäisi.

    Äänestä

  • vaan. kirjoitti:

    Näitä asioita voi kuule veivata ittensä siniseksi asti ja siinä sivussa meistä jokaisesta kuoriutuu mallikelpoisia keittiöpsykologeja :)))

    Siinä mistään tiedä kenet ja mitä haluaa-syndroomasta ole kyse. Tunteiden käsittely on vaikeaa ja hyvää oloa haetaan seksillä ja vaihtuvilla kumppaneilla.

    Ugh. Olen puhunut.

    Joo ei anneta erektiota tyypille, joka ei tiedä mihin sen työntäisi.

    Minulla ei ole koskaan ollut vaikea myöntää se, etten tiedä mitä haluan. Tai kenet haluan. En tiedä sitä edelleenkään. Tiedän aika hyvin ketä en halua. Se on aika hyvä alku minulle. Voin käyttää siis aikani vaikka täällä jupinoitani kirjoitellen. Tai mihin nyt valitsenkin sen käyttää. Miksi käyttäisin aikani sellaiseen ihmiseen jota en halua? En näe mitään mieltä siinä. Olen aina päätynyt samaan. Nostamaan jonkun jollain tavalla jalustalle. Koska se joku ei siihen itse ole ollut kykeneväinen. Ja ihmismieli, heikko ja typerä kuin se onkin, on alkanut kuvitella tosiaan itsestään liikoja. Se on mielestäni aika naurettavaa. Se itselle valehtelu, minkä ajan kuluessa alkaa ottaa todesta ja elääkin sen mukaan.

    Minua ei ole tarvinut kenenkään ikinä "nostaa jalustalle". Minä en edes halua sinne. Ja jos haluaisin sitä, en tarvitse siihen toista ihmistä tekemään sitä. Pystyn siihenkin parhaiten itse. Minulle on aina riittänyt oleminen. Oleminen siinä missä olen tässä ja nyt. Ja se on jotain, mitä en vaivaudu edes määrittelemään.

    Erektion ja panetuksenkin voi poistaa monella eri tavalla. Ei se epätoivoisesti pillun perässä juokseminen ole ainoa tapa. Onhan lähes jokaisella meistä kaksi tervettä kättä. Samalla kun käyttäisi niitä, voisi myös miettiä, että kenet haluaa ja ketä ei. Ehkä jokaiselle olisi hyvä aloittaa ketä ei halua. Ja sen jälkeen miettiä lisää, että miksi ei halua niitä joita ei halua. Ja jos ei halua, niin miksi silti tekee mitä ei halua tehdä?

    Äänestä

  • itseni puolesta. kirjoitti:

    Minulla ei ole koskaan ollut vaikea myöntää se, etten tiedä mitä haluan. Tai kenet haluan. En tiedä sitä edelleenkään. Tiedän aika hyvin ketä en halua. Se on aika hyvä alku minulle. Voin käyttää siis aikani vaikka täällä jupinoitani kirjoitellen. Tai mihin nyt valitsenkin sen käyttää. Miksi käyttäisin aikani sellaiseen ihmiseen jota en halua? En näe mitään mieltä siinä. Olen aina päätynyt samaan. Nostamaan jonkun jollain tavalla jalustalle. Koska se joku ei siihen itse ole ollut kykeneväinen. Ja ihmismieli, heikko ja typerä kuin se onkin, on alkanut kuvitella tosiaan itsestään liikoja. Se on mielestäni aika naurettavaa. Se itselle valehtelu, minkä ajan kuluessa alkaa ottaa todesta ja elääkin sen mukaan.

    Minua ei ole tarvinut kenenkään ikinä "nostaa jalustalle". Minä en edes halua sinne. Ja jos haluaisin sitä, en tarvitse siihen toista ihmistä tekemään sitä. Pystyn siihenkin parhaiten itse. Minulle on aina riittänyt oleminen. Oleminen siinä missä olen tässä ja nyt. Ja se on jotain, mitä en vaivaudu edes määrittelemään.

    Erektion ja panetuksenkin voi poistaa monella eri tavalla. Ei se epätoivoisesti pillun perässä juokseminen ole ainoa tapa. Onhan lähes jokaisella meistä kaksi tervettä kättä. Samalla kun käyttäisi niitä, voisi myös miettiä, että kenet haluaa ja ketä ei. Ehkä jokaiselle olisi hyvä aloittaa ketä ei halua. Ja sen jälkeen miettiä lisää, että miksi ei halua niitä joita ei halua. Ja jos ei halua, niin miksi silti tekee mitä ei halua tehdä?

    Ei kai kenellekään itsensä tuntevalle ihmiselle pitäisi olla vaikea myöntää omia ajatuksiaan. Tai no, itseasiassa tunnemme varmasti jokainen jonkun, joka haahuilee päämäärättä elämässä kohellusten kera. Pitkällä olet jos jo tiedät mitä et halua, moni etenee hakuammunnalla.

    Minäkin jupisen täällä ajankuluksi ja en tarkoita loukata kirjoituksillani, toivottavasti ymmärsit minut oikein.

    Minulla toi jalustalle nosto tapahtuu toisin päin. Eipä se ole herkkua niinkään päin, joten ymmärrän ajatuksesi. Ihmismielestä sen verran, että siinä vaiheessa iskee piru kehiin :))))

    Miksi aina pitää määritellä niin paljon (en tarkoita sinun määrittelevän nyt), joskus tulee vain antaa mennä ja olla, kuten kirjoitat. Sekin on hyvää, kaunista ja riittävää.

    Tuota huumoria voisit kuitenkin hieman hioa esiin. Kröh.

    En tiedä, miksi kirjoitat noin (sydänverellä?), mutta ehkä hyvä olla tuollaistakin tekstiä täällä luettavana meille kaikille. Pohdinnat tulevat ja menevät ja osa niistä on yksityisiä, osa pulpahtelee esiin muidenkin iloksi (tai harmiksi). Pääasia jos soljuu ajatus edes johonkin suuntaan. Joskus pienet oivallukset ovat suuria.

    Valitettavasti mulla ei ole noi asiat nyt pinnassa, joten jätän areenan muille halukkaille. Kiitos kommentoinneista.

    Äänestä

  • vilpittömästi kirjoitti:

    Ei kai kenellekään itsensä tuntevalle ihmiselle pitäisi olla vaikea myöntää omia ajatuksiaan. Tai no, itseasiassa tunnemme varmasti jokainen jonkun, joka haahuilee päämäärättä elämässä kohellusten kera. Pitkällä olet jos jo tiedät mitä et halua, moni etenee hakuammunnalla.

    Minäkin jupisen täällä ajankuluksi ja en tarkoita loukata kirjoituksillani, toivottavasti ymmärsit minut oikein.

    Minulla toi jalustalle nosto tapahtuu toisin päin. Eipä se ole herkkua niinkään päin, joten ymmärrän ajatuksesi. Ihmismielestä sen verran, että siinä vaiheessa iskee piru kehiin :))))

    Miksi aina pitää määritellä niin paljon (en tarkoita sinun määrittelevän nyt), joskus tulee vain antaa mennä ja olla, kuten kirjoitat. Sekin on hyvää, kaunista ja riittävää.

    Tuota huumoria voisit kuitenkin hieman hioa esiin. Kröh.

    En tiedä, miksi kirjoitat noin (sydänverellä?), mutta ehkä hyvä olla tuollaistakin tekstiä täällä luettavana meille kaikille. Pohdinnat tulevat ja menevät ja osa niistä on yksityisiä, osa pulpahtelee esiin muidenkin iloksi (tai harmiksi). Pääasia jos soljuu ajatus edes johonkin suuntaan. Joskus pienet oivallukset ovat suuria.

    Valitettavasti mulla ei ole noi asiat nyt pinnassa, joten jätän areenan muille halukkaille. Kiitos kommentoinneista.

    jaksa noita hymiöitäkään viljellä joka käänteessä. Sekin on jokseenkin turhaa. Kirjoitan kyllä aina tänne pilke silmänkulmassa. Se ei vaan tule täällä näkyviin. Kirjoitan sydämmelläkin, en sydänverellä. Tarvitsen vertani (hymyilen edelleen). Miksi tuhlaisin sitä tänne? Minun huumori tulee aina parhaiten esiin irl. Harvoin on minua huumorintajun puutteesta syytetty. En muista milloin viimeksi.

    Joo. Jätetään muillekin keskustelijoille jotain. Siitä ei ole ikinä mitään hyvää seurannut kun äänessä on vaan yksi. Elämä ei ole loppujen lopuksi niin vakavaa. Se vaan ON. Ei enemmän, eikä vähemmän.

    Äänestä

  • kun en oikein kirjoitti:

    jaksa noita hymiöitäkään viljellä joka käänteessä. Sekin on jokseenkin turhaa. Kirjoitan kyllä aina tänne pilke silmänkulmassa. Se ei vaan tule täällä näkyviin. Kirjoitan sydämmelläkin, en sydänverellä. Tarvitsen vertani (hymyilen edelleen). Miksi tuhlaisin sitä tänne? Minun huumori tulee aina parhaiten esiin irl. Harvoin on minua huumorintajun puutteesta syytetty. En muista milloin viimeksi.

    Joo. Jätetään muillekin keskustelijoille jotain. Siitä ei ole ikinä mitään hyvää seurannut kun äänessä on vaan yksi. Elämä ei ole loppujen lopuksi niin vakavaa. Se vaan ON. Ei enemmän, eikä vähemmän.

    Pahalle kuulostaa, jos hymiöt ovat "turhaa". Niiden tarkoitus kai on tuoda jotain nyanssia tekstiin, näihin kun ei eleitä ja äänenpainoja saada mukaan. Joskus kun itse olen hymiöitä jättänyt pois, on tekstintulkinta ollut jotain ihan käsittämätöntä. Virhemahdollisuudet kasvavat, kuten huomasit, vai mjittee?

    Tää on katsos niin tilanneherkkää tää täällä keskustelu, pian tässä on jo vallan muuta kehissä ja pinnalla kuin me kaksi (se hymiö).

    Ei se ole vakavaa, ainakaan koko ajan.

    Äänestä

  • ja ömph kirjoitti:

    Pahalle kuulostaa, jos hymiöt ovat "turhaa". Niiden tarkoitus kai on tuoda jotain nyanssia tekstiin, näihin kun ei eleitä ja äänenpainoja saada mukaan. Joskus kun itse olen hymiöitä jättänyt pois, on tekstintulkinta ollut jotain ihan käsittämätöntä. Virhemahdollisuudet kasvavat, kuten huomasit, vai mjittee?

    Tää on katsos niin tilanneherkkää tää täällä keskustelu, pian tässä on jo vallan muuta kehissä ja pinnalla kuin me kaksi (se hymiö).

    Ei se ole vakavaa, ainakaan koko ajan.

    yksi "erilainen" vastaus.

    En nyt enää olekaan varma siitä turhuudesta. En silti jaksa niitä viljellä. Laiska siis. Yritän kirjoittaa mahdollisimman selvästi, ettei mitään väärinkäsityksiä syntyisi. Taitaa sekin olla aika mahdoton tehtävä. Mieli näkee sen, minkä se haluaa nähdä ja sulkee sen, mitä ei halua nähdä, ulkopuolelle. Tai muuttaa sen mieleisekseen. Se on asia mihin voin vaikuttaa kirjoittamalla lisää ja yrittää tehdä se vieläkin selvemmin. Mutta, mutta... Minulla on minun ymmärrykseni. En pysty sitä kokonaisuutena siirtää kenellekään. Enkä minä sitä tekisikään, jos voisin. Se olisi kun antaisi lentokoneen jollekin, joka on vasta konttausvaiheessa.

    Onhan se pettäminen aina herkkä aihe jokaiselle. Onkohan ketään jonkun verran elämää nähnyttä joka ei olisi tullut petetyksi? Tai pettänyt? Tai ainakin toivonut sitä mutta pelännyt toteuttaa? Tuskin. Mutta edelleen. Kaikkihan hoituu syyttämällä naisia lutkiksi ja miehiä sitten pelimiehiksi. Vikahan löytyy aina jossain muussa kuin itsessä. Vika on kuitenkin mielestäni siinä, että vääränlaiset ihmiset on kohdannut. Tai keskeneräiset ihmiset, jotka ei ole vielä valmiita seurustelemaan. Ei se ole sen kummempaa. Itse en pidä pettämistä oikeana. En siis tekisi sitä, jos seurustelisin. Mutta jos haluaisin mennä sänkyyn useamman kuin yhden naisen kanssa, en kyllä alkaisi seurustelemaankaan. Niin muuten taisin nuorempana toimiakin. En ikinä luvannut kenellekään kuuta taivaalta. Siinäkin, näin jälkikäteen ajatellen, on mutta. Ihastuneella mielellä on aina vaaleanpunaiset lasit silmillä, eikä ihastunut mieli hyväksy tosiasioita. Íhastunut mieli muuttaa aina kaiken mieleisekseen ja silloin kun putoo alas maan pinnalle, alkaa just se lutkittelu, miesten haukkuminen, sydänsurut... Näin se vaan on, näin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Se kuuluu elämään. Se on osa elämää. Taistelu sitä vastaan, on taistelu tuulimyllyjä vastaan. Minä olen elänyt sen, enkä kadu mitään siitä. Se on tehnyt minusta sen, mitä olen nyt. Se on ollut kaunista omassa rumuudessa, ruma omassa kauneudessa. Se on jotain, mitä ei voi olla rakastamatta. Kaikessa omassa vakavuudessa, hauskuudessa, iloissa, suruissa, mielettömyyksissä... (edelleen hymyilen koko ajan).

    Äänestä

  • heti ensimmäisenä kirjoitti:

    yksi "erilainen" vastaus.

    En nyt enää olekaan varma siitä turhuudesta. En silti jaksa niitä viljellä. Laiska siis. Yritän kirjoittaa mahdollisimman selvästi, ettei mitään väärinkäsityksiä syntyisi. Taitaa sekin olla aika mahdoton tehtävä. Mieli näkee sen, minkä se haluaa nähdä ja sulkee sen, mitä ei halua nähdä, ulkopuolelle. Tai muuttaa sen mieleisekseen. Se on asia mihin voin vaikuttaa kirjoittamalla lisää ja yrittää tehdä se vieläkin selvemmin. Mutta, mutta... Minulla on minun ymmärrykseni. En pysty sitä kokonaisuutena siirtää kenellekään. Enkä minä sitä tekisikään, jos voisin. Se olisi kun antaisi lentokoneen jollekin, joka on vasta konttausvaiheessa.

    Onhan se pettäminen aina herkkä aihe jokaiselle. Onkohan ketään jonkun verran elämää nähnyttä joka ei olisi tullut petetyksi? Tai pettänyt? Tai ainakin toivonut sitä mutta pelännyt toteuttaa? Tuskin. Mutta edelleen. Kaikkihan hoituu syyttämällä naisia lutkiksi ja miehiä sitten pelimiehiksi. Vikahan löytyy aina jossain muussa kuin itsessä. Vika on kuitenkin mielestäni siinä, että vääränlaiset ihmiset on kohdannut. Tai keskeneräiset ihmiset, jotka ei ole vielä valmiita seurustelemaan. Ei se ole sen kummempaa. Itse en pidä pettämistä oikeana. En siis tekisi sitä, jos seurustelisin. Mutta jos haluaisin mennä sänkyyn useamman kuin yhden naisen kanssa, en kyllä alkaisi seurustelemaankaan. Niin muuten taisin nuorempana toimiakin. En ikinä luvannut kenellekään kuuta taivaalta. Siinäkin, näin jälkikäteen ajatellen, on mutta. Ihastuneella mielellä on aina vaaleanpunaiset lasit silmillä, eikä ihastunut mieli hyväksy tosiasioita. Íhastunut mieli muuttaa aina kaiken mieleisekseen ja silloin kun putoo alas maan pinnalle, alkaa just se lutkittelu, miesten haukkuminen, sydänsurut... Näin se vaan on, näin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Se kuuluu elämään. Se on osa elämää. Taistelu sitä vastaan, on taistelu tuulimyllyjä vastaan. Minä olen elänyt sen, enkä kadu mitään siitä. Se on tehnyt minusta sen, mitä olen nyt. Se on ollut kaunista omassa rumuudessa, ruma omassa kauneudessa. Se on jotain, mitä ei voi olla rakastamatta. Kaikessa omassa vakavuudessa, hauskuudessa, iloissa, suruissa, mielettömyyksissä... (edelleen hymyilen koko ajan).

    Jokaisella on oma ymmärryksensä ympäröivästä maailmasta ja sitä ei voi koskaan toiselle siirtää täysin samalla tavoin ymmärrettäväksi. Sen minkä minä koen, kokee toinen aivan toisella tavoin, vaikka sama asia olisi kyseessä. Ei ole maailmassa toista sinun kaltaista, eikä toista minun kaltaista. Yksilöllisyys on tuskaisan ihanaa ja jokaisella meistä on omat silmälasimme, kyllä. Jokainen on myös yksin omassa kamppailussaan. Siitä kamppailusta voi tehdä kuitenkin mukavan tai vähemmän mukavan. Sielun avauduttua saa apua. Totuus on jokaisessa itsessään.

    Pettämisen suhteen olen viettänyt suojattua elämää. En tiedä (luojan kiitos) tulleeni petetyksi ja itse en ole pettänyt ollessani parisuhteessa. Tuosta vääränlaisten tai oikeanlaisten ihmisten kohtaamisesta en tiedä, mutta ehkä aika voi olla parempi tai huonompi ihmisten välillä, mene ja tiedä. Viisi vuotta sitten kahdella ihmisellä saattoi olla se HETKI, mutta siihen ei tartuttu ja se meni ohi, eikä se toistu. Voihan tämä selitys tuntua nyt mukiinmenevälle ja huomenna se tuntuu naurettavalle. Ajatukset virtaavat ja muuttuvat, kuten elämäkin ja niin sen kuuluu olla.

    Jos huomaa olevansa lapsenuskoinen, voi olla hyvä hioa sitä otetta realistisempaan suuntaan. Lapsenuskoa ei tulisi kuitenkaan kadottaa ja kyynistyä. Silloin sulkeutuu liikaa ovia ja lukot ovat raskaita ja ylivoimaisia avata. Kaikki ihmiset toki rakastuneena katselevat maailmaa ja kumppaniaan vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Sitäkin tarvitaan. Kunhan ei pety raskaimman kautta huomatessaan arkisia asioita. Pettymystensietokyky on tärkeää elämänhallintaa eikä se koske vain rakkausasioita.

    Ei ole olemassa taistelua tuulimyllyjä vastaan.

    Äänestä

  • omh kirjoitti:

    Jokaisella on oma ymmärryksensä ympäröivästä maailmasta ja sitä ei voi koskaan toiselle siirtää täysin samalla tavoin ymmärrettäväksi. Sen minkä minä koen, kokee toinen aivan toisella tavoin, vaikka sama asia olisi kyseessä. Ei ole maailmassa toista sinun kaltaista, eikä toista minun kaltaista. Yksilöllisyys on tuskaisan ihanaa ja jokaisella meistä on omat silmälasimme, kyllä. Jokainen on myös yksin omassa kamppailussaan. Siitä kamppailusta voi tehdä kuitenkin mukavan tai vähemmän mukavan. Sielun avauduttua saa apua. Totuus on jokaisessa itsessään.

    Pettämisen suhteen olen viettänyt suojattua elämää. En tiedä (luojan kiitos) tulleeni petetyksi ja itse en ole pettänyt ollessani parisuhteessa. Tuosta vääränlaisten tai oikeanlaisten ihmisten kohtaamisesta en tiedä, mutta ehkä aika voi olla parempi tai huonompi ihmisten välillä, mene ja tiedä. Viisi vuotta sitten kahdella ihmisellä saattoi olla se HETKI, mutta siihen ei tartuttu ja se meni ohi, eikä se toistu. Voihan tämä selitys tuntua nyt mukiinmenevälle ja huomenna se tuntuu naurettavalle. Ajatukset virtaavat ja muuttuvat, kuten elämäkin ja niin sen kuuluu olla.

    Jos huomaa olevansa lapsenuskoinen, voi olla hyvä hioa sitä otetta realistisempaan suuntaan. Lapsenuskoa ei tulisi kuitenkaan kadottaa ja kyynistyä. Silloin sulkeutuu liikaa ovia ja lukot ovat raskaita ja ylivoimaisia avata. Kaikki ihmiset toki rakastuneena katselevat maailmaa ja kumppaniaan vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Sitäkin tarvitaan. Kunhan ei pety raskaimman kautta huomatessaan arkisia asioita. Pettymystensietokyky on tärkeää elämänhallintaa eikä se koske vain rakkausasioita.

    Ei ole olemassa taistelua tuulimyllyjä vastaan.

    kuin se on, on taistelua tuulimyllyjä vastaan. voi v..tu. Nyt olen aika hönössä ja en ole paras mahdollinen keskustelija.

    Kaltaisuudesta. Jokainen meistä syö, juo, kusee, paskantaa, pierii, röyhtäilee jne. Ollanko kuitenkaan niin erilasia? Ymmärrys on asia erikseen. Jokainen saa omansa kokemustensa myötä. Monelle se on tarjolla mutta moni ei ole vielä valmis ottamaan vastaan sitä.

    Sielu. Mikä on sielu?

    Hetki. Siitä olen kyllä kanssasi täysin samaa mieltä. Se ei ikinä toistu samanlaisena. HETKI tulee joka kerta ainutlaatuisena. Ja se, jos jotain, on KAUNISTA. Täytyy myöntää, että olen hukannut monta HETKEÄ. Pelkuruutta sanoisin. Huonoja ajoituksia. Liika miettinyt muita, enkä lainkaan itseäni... Ehkä nyt osaisin toimia toisin. Tiedä sitä. Aika näyttää

    Ovia tulee aina näkyviin ylittäessään jotain. Kaikki itä meille elämässsä tapahtuu on siltoja, mitkä on ylitettävä. Jokaisen sillan toisella puolella on ovi, mikä odottaa avaajaa...

    Pettämisestä vielä. Olen pettänyt(En ole kyllä ylpeä siitä. Päinvastoin) ja olen tullut petetyksi(useimmin näin). Eli kokemusta on. Kumpaakaan kokemusta en suosittelisi kenellekään. Kummatkin on taas kerran typeryyden muotoja.

    Hymyilen taas vaihteeksi. Totuus ei löydy mielestä. Totuus löytyy aina syvemmältä. Mieli on työkalu ymmärtääkseen syvempää. Filosofia on yksi monesta työkaluista ymmärtääkseen elämää...

    Äänestä

  • sellaisena kirjoitti:

    kuin se on, on taistelua tuulimyllyjä vastaan. voi v..tu. Nyt olen aika hönössä ja en ole paras mahdollinen keskustelija.

    Kaltaisuudesta. Jokainen meistä syö, juo, kusee, paskantaa, pierii, röyhtäilee jne. Ollanko kuitenkaan niin erilasia? Ymmärrys on asia erikseen. Jokainen saa omansa kokemustensa myötä. Monelle se on tarjolla mutta moni ei ole vielä valmis ottamaan vastaan sitä.

    Sielu. Mikä on sielu?

    Hetki. Siitä olen kyllä kanssasi täysin samaa mieltä. Se ei ikinä toistu samanlaisena. HETKI tulee joka kerta ainutlaatuisena. Ja se, jos jotain, on KAUNISTA. Täytyy myöntää, että olen hukannut monta HETKEÄ. Pelkuruutta sanoisin. Huonoja ajoituksia. Liika miettinyt muita, enkä lainkaan itseäni... Ehkä nyt osaisin toimia toisin. Tiedä sitä. Aika näyttää

    Ovia tulee aina näkyviin ylittäessään jotain. Kaikki itä meille elämässsä tapahtuu on siltoja, mitkä on ylitettävä. Jokaisen sillan toisella puolella on ovi, mikä odottaa avaajaa...

    Pettämisestä vielä. Olen pettänyt(En ole kyllä ylpeä siitä. Päinvastoin) ja olen tullut petetyksi(useimmin näin). Eli kokemusta on. Kumpaakaan kokemusta en suosittelisi kenellekään. Kummatkin on taas kerran typeryyden muotoja.

    Hymyilen taas vaihteeksi. Totuus ei löydy mielestä. Totuus löytyy aina syvemmältä. Mieli on työkalu ymmärtääkseen syvempää. Filosofia on yksi monesta työkaluista ymmärtääkseen elämää...

    yäk.

    Fyysiset toiminnot voivat olla mitä ovat, mutta en niistä kirjoittanut. Olemme erilaisia. Minä ajattelen ihmisen olevan jotain muuta, määrittelemätöntä. Tasojakin on monia. Toinen on toisella tasolla suuri, toinen toisella. Eikä mikään kehitys ole toista parempi, vaan sen suuntainen kuin kullakin henkilöllä tulee olla. Ymmärrystä ei ole olemassa jollei sitä itse rakenna ja kehitä itselleen. Jonkun verran siinä auttaa tiedon hakeminen ja vanhojen ajattelijoiden opastamat reitit. Siinä on elämisen ja olemisen haaste sekä ihanuus. Eikä ymmärrys ole minulle aina tietoista. Se on myös energiaa joka vaan on ja vaikuttaa minussa ja minuun. Vaikea selittää. Tuntuu, että pitää määritellä tarkasti joka ikinen sana ja siltikään emme ehkä ole saman puron äärellä kauhomassa vettä. Kirjoitan silti.

    Elämä ei ole täynnä siltoja ja ovia, siinä on myös suvantoja ja avaruutta missä vain olla tasapainossa ympäröivän kanssa. Vaikka ne ovat usein (vain) niitä hetkiä, niissä on paljon. Hetki on hetkeä suurempi. En ole niin hyvä ilmaisemaan itseäni kirjallisesti, mutta tämä saa luvan mennä nyt näin.

    Sielu on energiaa ja korkeampaa värähtelevämpää tasoa. En osaa paremmin määritellä, enkä haluakaan.

    Pettämisen tie on tullut sinulle, minulle on tullut toisia teitä. Osa tarvittavasta opetellaan "typeryyden" kautta, kuten kirjoitit. Toiminta voi olla typerä, ihminen ja lopputulos ei. Voi tulla samakin tie, mutta sitä en tiedä. Se mitä tulee, tulee ja siihen voin yrittää vaikuttaa. Sekään ei aina auta tai ei ole viisasta: vie vain vielä mutkaisemman reitin kautta. Jokaisella niitä mutkia kuitenkin on, vaikka polut ovat erilaisia. Pyrin tekemään oman ymmärrykseni mukaan oikein, mutta sekään ei silti aina ole minulle paras tie. Joskus kivinen tie on parempi, vaikka pahalle tuntuu hetkessä niin ajatella. Yritän paljon vain olla ja vastaanottaa. Tunnen rajani ja sen mukaan koetan tehdä ja elää. Tietoisuutta olen saanut ainakin siihen ja sitä käytän parhaani mukaan. Se on minun tieni, tyydyn siihen ja siitä nautin. Tämä tuntuu minulle sopivalta. Tämä koskee tuota pettämistä, mutta paljon muutakin maan päällisessä elämässä. Tähän ilmeisesti on pakko laittaa etten ole uskossa. Uskoni ja uskomukseni muodostan itse.

    Kyllä. Mieli auttaa ymmärtämään syvempää tietoisuutta. Ymmnärrän ajatuksesi, luulisin. Sitä tietoisuutta painotetaan kuitenkin mielestäni liikaa. Se on hyvä asia, mutta sitäkin otan vain sieltä ja täältä mukaani ja itseeni. Tietoisuuden ajattelen olevan suurempaa kuin konkreettinen ajattelemisen ja selittämisen taso. Ajattelu ja pohtiminen ovat vain yksi osa-alue minkä kautta voi elämää ymmärtää. Minä en tähtää siihen, minun päämääräni on eri. Se on minulle sopiva.

    Enpä tiedä ymmärsikö tuota kukaan, mutta näin tänään, huomenna ehkä toisin.

    Äänestä

  • voi ja kirjoitti:

    yäk.

    Fyysiset toiminnot voivat olla mitä ovat, mutta en niistä kirjoittanut. Olemme erilaisia. Minä ajattelen ihmisen olevan jotain muuta, määrittelemätöntä. Tasojakin on monia. Toinen on toisella tasolla suuri, toinen toisella. Eikä mikään kehitys ole toista parempi, vaan sen suuntainen kuin kullakin henkilöllä tulee olla. Ymmärrystä ei ole olemassa jollei sitä itse rakenna ja kehitä itselleen. Jonkun verran siinä auttaa tiedon hakeminen ja vanhojen ajattelijoiden opastamat reitit. Siinä on elämisen ja olemisen haaste sekä ihanuus. Eikä ymmärrys ole minulle aina tietoista. Se on myös energiaa joka vaan on ja vaikuttaa minussa ja minuun. Vaikea selittää. Tuntuu, että pitää määritellä tarkasti joka ikinen sana ja siltikään emme ehkä ole saman puron äärellä kauhomassa vettä. Kirjoitan silti.

    Elämä ei ole täynnä siltoja ja ovia, siinä on myös suvantoja ja avaruutta missä vain olla tasapainossa ympäröivän kanssa. Vaikka ne ovat usein (vain) niitä hetkiä, niissä on paljon. Hetki on hetkeä suurempi. En ole niin hyvä ilmaisemaan itseäni kirjallisesti, mutta tämä saa luvan mennä nyt näin.

    Sielu on energiaa ja korkeampaa värähtelevämpää tasoa. En osaa paremmin määritellä, enkä haluakaan.

    Pettämisen tie on tullut sinulle, minulle on tullut toisia teitä. Osa tarvittavasta opetellaan "typeryyden" kautta, kuten kirjoitit. Toiminta voi olla typerä, ihminen ja lopputulos ei. Voi tulla samakin tie, mutta sitä en tiedä. Se mitä tulee, tulee ja siihen voin yrittää vaikuttaa. Sekään ei aina auta tai ei ole viisasta: vie vain vielä mutkaisemman reitin kautta. Jokaisella niitä mutkia kuitenkin on, vaikka polut ovat erilaisia. Pyrin tekemään oman ymmärrykseni mukaan oikein, mutta sekään ei silti aina ole minulle paras tie. Joskus kivinen tie on parempi, vaikka pahalle tuntuu hetkessä niin ajatella. Yritän paljon vain olla ja vastaanottaa. Tunnen rajani ja sen mukaan koetan tehdä ja elää. Tietoisuutta olen saanut ainakin siihen ja sitä käytän parhaani mukaan. Se on minun tieni, tyydyn siihen ja siitä nautin. Tämä tuntuu minulle sopivalta. Tämä koskee tuota pettämistä, mutta paljon muutakin maan päällisessä elämässä. Tähän ilmeisesti on pakko laittaa etten ole uskossa. Uskoni ja uskomukseni muodostan itse.

    Kyllä. Mieli auttaa ymmärtämään syvempää tietoisuutta. Ymmnärrän ajatuksesi, luulisin. Sitä tietoisuutta painotetaan kuitenkin mielestäni liikaa. Se on hyvä asia, mutta sitäkin otan vain sieltä ja täältä mukaani ja itseeni. Tietoisuuden ajattelen olevan suurempaa kuin konkreettinen ajattelemisen ja selittämisen taso. Ajattelu ja pohtiminen ovat vain yksi osa-alue minkä kautta voi elämää ymmärtää. Minä en tähtää siihen, minun päämääräni on eri. Se on minulle sopiva.

    Enpä tiedä ymmärsikö tuota kukaan, mutta näin tänään, huomenna ehkä toisin.

    moni ymmärsi. Ymmärrystä on vaikea ymmärtää, ellei tule itse ymmärrykseksi. Ymmärrys on usein sanaton. Tai sanoisinko lähes aina. Ymmärrys löytyy sanojen takana.

    Sielusta. Ihminen on sielu. Ei enemmän eikä vähemmän. Ihminen kokonaisuudessa. Fyysinen, mentaalinen, henkinen, kosminen... Riippuu siitä kuin paljon joku löytää itsestä. Mikään niistä ei ole erillään. Ne on yksi ja kaikki, kaikki ja yksi. Kuin moni taas haluaa löytää ne, se on taas asia erikseen. Siitäkin on oma hinta maksettava ja sitä ei ole moni valmis maksamaan. Eikä pidäkkään. Maailma pysähtyisi. Tarkoitan ihmisten maailmaa. Jokainen on juuri siinä, missä sen täytyykin olla.

    Minulle kaikki on ollut siltoja ja ovia. Jokaisen oven takana on ollut jotain uutta, suurempaa, sama asia eri valossa, kokonaisuus on alkanut yhä paremmin ottaa muotoaan. Se muoto ei ole ihan sellainen, minkälaiseksi joku voisi sen kuvitella. Se on, miten sen nyt sanoisi, erilainen.

    Usko. Usko löytyy kun kieltää jokaisen uskonnon. Sen jälkeen ymmärtää myös niitäkin. Usko, se todellinen ei opetettu, löytyy aina yksin ollessa. Yksinäisyydessä. Ei ikinä laumassa. Laumastakin löytyy jotain mutta ei sitä mistä moni on puhunut. On vaikea kuvailla sanoin sanoinkuvaamatonta. Jotain mikä on, mikä on ollut ennen sanoja ja jatkaa olemista myös sanojen jälkeenkin...

    On eri asia olla tietoinen ja olla tietoisuus. Tämäkin kuulostaa monelle hullulta. Samoin kuin on eri asia olla luova ja olla luovuus. Luova yrittää ilmaista luovuutta mutta luovuus ei sitä enää tee. Luovuus on sitä... On eri asia rakastaa ja olla rakkaus, tuntea jotain ja olla se tunne. Miten se menikään? "Rakkaudessa on aina hiukan hulluutta ja hulluudessa on aina hiukan järkeä". Rakkaus ei ole ristiriitaa. Rakkaus on harmoniaa.

    Vanhat ajattelijat. Siruja, siruja... Muuta ei ole mahdollista antaa ulos. Mutta siruista voi aina rakentaa kokonaisuuden. Kirjoitettu kokonaisuus tai mikä nyt on ollut lähinnä sitä, taisi palaa poroksi kun Alexandrian kirjasto paloi. Nykyaikaa tarkastellen se taisi olla hyvä asia, että näin on käynyt. Konttausvaiheessa olevat(politiikot yms.) himoitsisivat sitä avaruusalusta, mitä ne ei osaisi ohjata. Hyvä niin.

    Pettämisen tie. Ei se ollut mikään tie. Se oli valinta. Sorrun selittelemään. Olen tehnyt sen kerran. Mutta se siitä. Minun tie on ollut kokeminen. Yksinkertaisesti kokeminen. Lähteä oikeassa järjestyksessä liikkeelle. Aloittaen fyysisestä. Se on se ensiaskel, mikä on aina vaikein. Se on ollut yksi ylitettävä silta. Se ei tarkoita sitä, että se silta on poltettava. Sinne voi aina halutessaan palata takaisin. Poistuu vaan se pakottava tarve ja saa tilalle tahdon. Vapaan tahdon. Ei se ole sen kummallisempaa. Pelottavaa toki, jos ei tiedä mistä on kyse.

    Nyt taisi mennä aika pitkäksi. Lopetan siis minäkin toistaiseksi.

    Äänestä

  • tätä kovin kirjoitti:

    moni ymmärsi. Ymmärrystä on vaikea ymmärtää, ellei tule itse ymmärrykseksi. Ymmärrys on usein sanaton. Tai sanoisinko lähes aina. Ymmärrys löytyy sanojen takana.

    Sielusta. Ihminen on sielu. Ei enemmän eikä vähemmän. Ihminen kokonaisuudessa. Fyysinen, mentaalinen, henkinen, kosminen... Riippuu siitä kuin paljon joku löytää itsestä. Mikään niistä ei ole erillään. Ne on yksi ja kaikki, kaikki ja yksi. Kuin moni taas haluaa löytää ne, se on taas asia erikseen. Siitäkin on oma hinta maksettava ja sitä ei ole moni valmis maksamaan. Eikä pidäkkään. Maailma pysähtyisi. Tarkoitan ihmisten maailmaa. Jokainen on juuri siinä, missä sen täytyykin olla.

    Minulle kaikki on ollut siltoja ja ovia. Jokaisen oven takana on ollut jotain uutta, suurempaa, sama asia eri valossa, kokonaisuus on alkanut yhä paremmin ottaa muotoaan. Se muoto ei ole ihan sellainen, minkälaiseksi joku voisi sen kuvitella. Se on, miten sen nyt sanoisi, erilainen.

    Usko. Usko löytyy kun kieltää jokaisen uskonnon. Sen jälkeen ymmärtää myös niitäkin. Usko, se todellinen ei opetettu, löytyy aina yksin ollessa. Yksinäisyydessä. Ei ikinä laumassa. Laumastakin löytyy jotain mutta ei sitä mistä moni on puhunut. On vaikea kuvailla sanoin sanoinkuvaamatonta. Jotain mikä on, mikä on ollut ennen sanoja ja jatkaa olemista myös sanojen jälkeenkin...

    On eri asia olla tietoinen ja olla tietoisuus. Tämäkin kuulostaa monelle hullulta. Samoin kuin on eri asia olla luova ja olla luovuus. Luova yrittää ilmaista luovuutta mutta luovuus ei sitä enää tee. Luovuus on sitä... On eri asia rakastaa ja olla rakkaus, tuntea jotain ja olla se tunne. Miten se menikään? "Rakkaudessa on aina hiukan hulluutta ja hulluudessa on aina hiukan järkeä". Rakkaus ei ole ristiriitaa. Rakkaus on harmoniaa.

    Vanhat ajattelijat. Siruja, siruja... Muuta ei ole mahdollista antaa ulos. Mutta siruista voi aina rakentaa kokonaisuuden. Kirjoitettu kokonaisuus tai mikä nyt on ollut lähinnä sitä, taisi palaa poroksi kun Alexandrian kirjasto paloi. Nykyaikaa tarkastellen se taisi olla hyvä asia, että näin on käynyt. Konttausvaiheessa olevat(politiikot yms.) himoitsisivat sitä avaruusalusta, mitä ne ei osaisi ohjata. Hyvä niin.

    Pettämisen tie. Ei se ollut mikään tie. Se oli valinta. Sorrun selittelemään. Olen tehnyt sen kerran. Mutta se siitä. Minun tie on ollut kokeminen. Yksinkertaisesti kokeminen. Lähteä oikeassa järjestyksessä liikkeelle. Aloittaen fyysisestä. Se on se ensiaskel, mikä on aina vaikein. Se on ollut yksi ylitettävä silta. Se ei tarkoita sitä, että se silta on poltettava. Sinne voi aina halutessaan palata takaisin. Poistuu vaan se pakottava tarve ja saa tilalle tahdon. Vapaan tahdon. Ei se ole sen kummallisempaa. Pelottavaa toki, jos ei tiedä mistä on kyse.

    Nyt taisi mennä aika pitkäksi. Lopetan siis minäkin toistaiseksi.

    Itselle on mielenkiintoista lukea, että miten olen ilmaissut Itseäni aikasemmin ja miten teen sen nyt. Kai jonkinlaista parannusta on havaittavissa...

    Äänestä

Ensinnäkin komeahan saa helposti. Toiseksi, ei-komea joutuu itse tekemään kaikki työt saadakseen piparia, komeaa sensijaan tullaan iskemään.

On paljon suurempi kynnys tehdä itse aloitteita pahoin aikein kuin "viattomasti ajautua" panemaan (tämä tapa on erityisesti naisten suosiossa).

"koska ei-komea mies ei edes saa naista. "

Jos tämä pitäisi paikkansa, olisimme kuolleet sukupuuttoon jo ajat sitten ;)

Äänestä
  • pettävän helpommin kuin ruman tai vähemän viehättävän? Musta vähemmän viehättävä on houkutuksille altis enemmän. Sitä yritetään enemmän! Kokeneet miehet tietää ettei se kaunein ole se isoin saalis.

    Komea saa helposti vain nuorena.

    Äänestä

  • kauniin naisen kirjoitti:

    pettävän helpommin kuin ruman tai vähemän viehättävän? Musta vähemmän viehättävä on houkutuksille altis enemmän. Sitä yritetään enemmän! Kokeneet miehet tietää ettei se kaunein ole se isoin saalis.

    Komea saa helposti vain nuorena.

    "pettävän helpommin kuin ruman tai vähemän viehättävän?"

    Totta kai pettää, tilaisuuksia on enemmän.

    "Musta vähemmän viehättävä on houkutuksille altis enemmän. Sitä yritetään enemmän!"

    Eikä yritetä. ITse en ehtinyt edes vessassa käydä, kun joku oli jo jututtamassa erittäin kaunista tyttökaveriani. Sensijaan "vain" kaunista tyttökaveriani ei sentään ihan mun vessareissun aikana yrityetty iskeä.

    Erittäin kaunis nainen myös saa paljon vakavammin otettavia tarjouksia kuin tavallinen, joka tietää itsekin että komeimmilta tulevat ehdotukset koskevat pelkkää panemista.

    Kaikki riippuu loppupelissä tietenkin vain ihmisestä, mutta kyllä kauniille tulee niin paljon enemmän ja parempia tarjouksia, että helpommin pettää. Ihan varmasti.

    Äänestä

  • <Mies29> kirjoitti:

    "pettävän helpommin kuin ruman tai vähemän viehättävän?"

    Totta kai pettää, tilaisuuksia on enemmän.

    "Musta vähemmän viehättävä on houkutuksille altis enemmän. Sitä yritetään enemmän!"

    Eikä yritetä. ITse en ehtinyt edes vessassa käydä, kun joku oli jo jututtamassa erittäin kaunista tyttökaveriani. Sensijaan "vain" kaunista tyttökaveriani ei sentään ihan mun vessareissun aikana yrityetty iskeä.

    Erittäin kaunis nainen myös saa paljon vakavammin otettavia tarjouksia kuin tavallinen, joka tietää itsekin että komeimmilta tulevat ehdotukset koskevat pelkkää panemista.

    Kaikki riippuu loppupelissä tietenkin vain ihmisestä, mutta kyllä kauniille tulee niin paljon enemmän ja parempia tarjouksia, että helpommin pettää. Ihan varmasti.

    Toisaalta kaunista naista ei moni suomalainen huonolla itsetunnolla varustettu mies uskalla edes yrittää. Vähemmän viehättävää miehet lähestyy helpommin, kun eivät pelkää pakkeja niin paljon. Kai ajattelevat tämän tyytyvän helpommin tarjokkaisiin, oli nämä mitä vaan. Joten vähemmän kauniilla on saumaa enemmän ja tilaisuuksia enemmän.

    Toi sun vessareissuvertaus ei vielä käy poikkitieteellisestä tutkimuksesta :)

    Tietysti suurella osalla miehistä on unelmana päästä jysäyttämään tosi kaunista naista, joten muutamia Sonnivirityksiä voi kajahtaa kaunottaren puoleen silloin tällöin. Näitä sonneja ei ole joka mutkassa ja notkelmassa.

    Miehet haluavat vakavampaa suhdetta siihen vähemmän kauniiseen, koska ajattelevat juuri kuten sinä: yrityksiä ei muka tule samassa mittakaavassa. Näin ollen uskollisuus on varmempi nakki. Suurin osa pettäneistä naisista (joita tunnen) ovat juuri niitä vähemmän kauniita.

    Moni sinkkumies sanoo kyllästyneensä erittäin kauniisiin naisiin, kun nämä ovat kuuleman mukaan ylitietoisia kauneudestaan ja käyttäytyvät sen mukaan joka tilanteessa. Näitä voi silti käydä joskus panemassa, kun ei niitä muuhun jaksa ajatella.

    Riippuu ihmisestä joo, mutta ei niitä tarjouksia kaunottarille tule niin paljon johtuen miesten huonosta itsetunnosta. Ähäkutti.

    Äänestä

  • ontuvaa kirjoitti:

    Toisaalta kaunista naista ei moni suomalainen huonolla itsetunnolla varustettu mies uskalla edes yrittää. Vähemmän viehättävää miehet lähestyy helpommin, kun eivät pelkää pakkeja niin paljon. Kai ajattelevat tämän tyytyvän helpommin tarjokkaisiin, oli nämä mitä vaan. Joten vähemmän kauniilla on saumaa enemmän ja tilaisuuksia enemmän.

    Toi sun vessareissuvertaus ei vielä käy poikkitieteellisestä tutkimuksesta :)

    Tietysti suurella osalla miehistä on unelmana päästä jysäyttämään tosi kaunista naista, joten muutamia Sonnivirityksiä voi kajahtaa kaunottaren puoleen silloin tällöin. Näitä sonneja ei ole joka mutkassa ja notkelmassa.

    Miehet haluavat vakavampaa suhdetta siihen vähemmän kauniiseen, koska ajattelevat juuri kuten sinä: yrityksiä ei muka tule samassa mittakaavassa. Näin ollen uskollisuus on varmempi nakki. Suurin osa pettäneistä naisista (joita tunnen) ovat juuri niitä vähemmän kauniita.

    Moni sinkkumies sanoo kyllästyneensä erittäin kauniisiin naisiin, kun nämä ovat kuuleman mukaan ylitietoisia kauneudestaan ja käyttäytyvät sen mukaan joka tilanteessa. Näitä voi silti käydä joskus panemassa, kun ei niitä muuhun jaksa ajatella.

    Riippuu ihmisestä joo, mutta ei niitä tarjouksia kaunottarille tule niin paljon johtuen miesten huonosta itsetunnosta. Ähäkutti.

    "Toisaalta kaunista naista ei moni suomalainen huonolla itsetunnolla varustettu mies uskalla edes yrittää."

    Mikseivät ne kaikki miehet, jotka pörräsivät tyttökaverini ympärillä, olleet tajunnut tätä?

    "Toi sun vessareissuvertaus ei vielä käy poikkitieteellisestä tutkimuksesta :) "

    No minkälaiseen tutkimukseen tuo sinun oma arviosi perustuu?

    "Tietysti suurella osalla miehistä on unelmana päästä jysäyttämään tosi kaunista naista, joten muutamia Sonnivirityksiä voi kajahtaa kaunottaren puoleen silloin tällöin. Näitä sonneja ei ole joka mutkassa ja notkelmassa. "

    Höpsistä.

    "Miehet haluavat vakavampaa suhdetta siihen vähemmän kauniiseen, koska ajattelevat juuri kuten sinä: yrityksiä ei muka tule samassa mittakaavassa."

    Niin ja sitten siihen vähemmän kauniiseen muka tulee oikeasti enemmän yrityksiä? Roskaa, katsele vaikka baarissa vähän ihmisten käyttäytymistä.

    "Suurin osa pettäneistä naisista (joita tunnen) ovat juuri niitä vähemmän kauniita. "

    No mun kaveripiirissä kauniit naiset ovat olleet juuri niitä, jotka ovat pettäneet eniten. Luonnollisesti siitä syystä että se on helppoa kun saa harvoin pakkeja ja saa paljon huomiota.

    "Moni sinkkumies sanoo kyllästyneensä erittäin kauniisiin naisiin, kun nämä ovat kuuleman mukaan ylitietoisia kauneudestaan ja käyttäytyvät sen mukaan joka tilanteessa."

    Otsekin olen samaa mieltä, mutta tuo on ihan eri asia kuin luotettavuus (tai sen puute). Tuo tarkoittaa sitä että viesteihin ei vastailla, tehdään ohareita tms. perseillään ja käyttäydytään epäkohteliaasti.

    "Riippuu ihmisestä joo, mutta ei niitä tarjouksia kaunottarille tule niin paljon johtuen miesten huonosta itsetunnosta. "

    Kas kummaa kun minä en ole tuota havainnut. Tietenkin jos kaunotar torjuu ensimmäiset viisi yrittäjää niin voi olla varma ettei kukaan sen nähnyt yritä enää loppuillasta. Ja vastaavasti jos kaunottaren ilme muistuttaa sitruunan syönyttä lammasta niin ei kukaan yritä. Jos samaan aikaan se vaatimattomampi kaveri on vähän flirtillä liikkeellä niin tulos on sellainen kuin väität.

    Äänestä

  • ontuvaa kirjoitti:

    Toisaalta kaunista naista ei moni suomalainen huonolla itsetunnolla varustettu mies uskalla edes yrittää. Vähemmän viehättävää miehet lähestyy helpommin, kun eivät pelkää pakkeja niin paljon. Kai ajattelevat tämän tyytyvän helpommin tarjokkaisiin, oli nämä mitä vaan. Joten vähemmän kauniilla on saumaa enemmän ja tilaisuuksia enemmän.

    Toi sun vessareissuvertaus ei vielä käy poikkitieteellisestä tutkimuksesta :)

    Tietysti suurella osalla miehistä on unelmana päästä jysäyttämään tosi kaunista naista, joten muutamia Sonnivirityksiä voi kajahtaa kaunottaren puoleen silloin tällöin. Näitä sonneja ei ole joka mutkassa ja notkelmassa.

    Miehet haluavat vakavampaa suhdetta siihen vähemmän kauniiseen, koska ajattelevat juuri kuten sinä: yrityksiä ei muka tule samassa mittakaavassa. Näin ollen uskollisuus on varmempi nakki. Suurin osa pettäneistä naisista (joita tunnen) ovat juuri niitä vähemmän kauniita.

    Moni sinkkumies sanoo kyllästyneensä erittäin kauniisiin naisiin, kun nämä ovat kuuleman mukaan ylitietoisia kauneudestaan ja käyttäytyvät sen mukaan joka tilanteessa. Näitä voi silti käydä joskus panemassa, kun ei niitä muuhun jaksa ajatella.

    Riippuu ihmisestä joo, mutta ei niitä tarjouksia kaunottarille tule niin paljon johtuen miesten huonosta itsetunnosta. Ähäkutti.

    mitäpä jos käännän juttusi toisin päin ja lainaan sanomaasi miehenä :)
    itsellä kokemusta!

    Äänestä

että ruma tai komea, pettää joka tapauksessa. Mun ex oli kun riihenseinästä repästy ja ku raukka ei saanu naista (paitsi exäänsä joka yhtä pösilö ku äijä ite)
nii meni ja pani kaveriansa, siis miespuolista, ja ei ollu ainoo kamu ketä koinasi, toinen oli naimisissa oleva, eipä taida senkään vaimo tietää ukkonsa perversioista...

Että semmonen. kenkää sai kun tuli hinttarin touhut esille.

Äänestä

Mun ehdokas on erittäin hyvännäköinen ja on koko ajan semmonen fiilis, että se käyttää sitä ulkonäköään saadakseen naisia ja on kuulema ollut tosi paljo. Ei oikein anna mulle itsevarmuutta kun tietää, että se saa kenet haluaa. Tai en tiedä, mutta jotenkin tunnen sen nahoissani. Toivottavasti vain olen vääräs. Eihän aina ulkonäköä käytetä automaattisesti hyväksi vaikka olis kuinka komea. Jotkut ovat jopa tosi vaivautuneita siitä.

Äänestä
  • kaunis nainen ja kierroksessa on tällä hetkellä komea mies. Tiedän itsekin saavani miehiä erittäin helposti, mutta tiedän että myös tämä kyseinen mies saa naisia helposti. Mitä voi tehdä? Luottaa ettei kumpikaan eksy toisiin sänkyihin. Jos eksyy niin siitä tietää ettemme olleet oikeita toisillemme.

    Äänestä

  • itse olen kirjoitti:

    kaunis nainen ja kierroksessa on tällä hetkellä komea mies. Tiedän itsekin saavani miehiä erittäin helposti, mutta tiedän että myös tämä kyseinen mies saa naisia helposti. Mitä voi tehdä? Luottaa ettei kumpikaan eksy toisiin sänkyihin. Jos eksyy niin siitä tietää ettemme olleet oikeita toisillemme.

    No meillä näkyy olevan sama tilanne aika tarkalleen. Haluan kuulla sitten miten käy. Tää mun on aika levoton tyyppi ja jäi häiritsemään sen jutut viimeksi.

    Äänestä

  • Maan pinnalla kulkeva kirjoitti:

    No meillä näkyy olevan sama tilanne aika tarkalleen. Haluan kuulla sitten miten käy. Tää mun on aika levoton tyyppi ja jäi häiritsemään sen jutut viimeksi.

    hengailla sellaisen kanssa?
    Ei komea ole aina levoton. Itse en ole vielä täysin selvillä tämän heilani "levottomuuksista". Sanoo kyllä kyllästyneensä pelkkiin seksisuhteisiin. Niin olen minäkin.Mutta kannattaa tsekkailla tilannetta eikä niellä kaikkea... Tsemppiä!

    Äänestä

  • itse olen kirjoitti:

    kaunis nainen ja kierroksessa on tällä hetkellä komea mies. Tiedän itsekin saavani miehiä erittäin helposti, mutta tiedän että myös tämä kyseinen mies saa naisia helposti. Mitä voi tehdä? Luottaa ettei kumpikaan eksy toisiin sänkyihin. Jos eksyy niin siitä tietää ettemme olleet oikeita toisillemme.

    hehee :)

    Äänestä

  • nainen :) kirjoitti:

    hehee :)

    Netissä ne kaikki Suomen kaunottaret istuu kirjoittelemassa. Jännä juttu. Samalla logiikalla täällä on varmaan ihan mielettömän komeita miehiä. Ihqdaa!

    Äänestä

on komea ja mikä ei?Jos nyt sitten olen komea kun nainen tulee itseään suoraan tyrkyttään..Mitäkö tein?Voi sitä sanoa että ei kiitos!Oiskohan luonne kysymys..Voishan sitä tietenkin perustella vaikka että naiseni ei pidä minua hyvänä..

Äänestä

Mies ei mene lupailemaan sellaista, mitä ei pysty pitämään. Sen sijaan naiset useinkin antavat ymmärtää, mutta eivät ymmärrä antaa.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


herkemmin? kirjoitti:

Mun logiikan mukaan kyllä, koska ei-komea mies ei edes saa naista.
Mitä luulette?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu