Hei!
Liki kuusi vuotta sitten tapasin kivan tytön. Hyvin meni.
Sitten ilmeni mustasukkaisuutta, pettämistä ja eroja.
Sitten viime kesän alussa päätimme vakavissamme alkaa vakiintua ja hankkia lasta. No elokuussa naiseni tuli raskaaksi. Ennen raskaaksi tuloa alkoi jo esiintyä ongelmia. Pienimmästäkin virheestä hän jätti minut, mutta jo illalla pyysi anteeksi ja tulin takasin. Jatkuvasti pienistä virheistä sain kuulla olevani huono ihminen.
No viime jouluna huomasin kaiken olvan tosi huonosti. Kaverin haudalle en saanut edes lähteä käymään.
Talven ja kevään mittaan näitä erotuksia tuli monia. Uhkailtiin että en saa nähdä tulevaa lastani tai yksihuoltaajuutta.
Äitini oli kovin innoissani tilanteesta ja osteli tulevalle vauvalle vaatteita, kirjoja ja tarvikkeita. Hän myös soitteli tyttöystävälleni paljon. Vierailimme vanhemmillani paljon ja äitini jutteli paljon tyttöystävälleni.
Aika ajoin minut erotettiin, mutta samana iltana vonguttiin takaisin.
Vauva syntyi keskosena huhtikuussa ja seuraavat 3 viikkoa menivät siellä rampatessa. Lapsen tultua kotiin oli asiat suht hyvin. Asuimme saman katon alla.
Sitten alkoivat taas ongelmat. Erotteluja tuli; tavarat pakattiin ja käskettiin painua äitini helmaan. Psyykkistä väkivaltaa oli paljon. Haukkumista munattomaksi mieheksi, juopoksi, narkkariksi; ajoin nimittäin moottoripyöräkolarin ja tarvitsin opiaattikipulääkitystä pidemmän ajan.
Sitten alkoi fyysinen pahoipitely: tavaroilla heittely, kuristelu(krav maga taidot nääs), hiuksista repiminen, läiskiminen, syljeskely jne.Henkistä: nukkumisen estäminen, teen 24 h töitä ja kolme vapaata (ambulanssityö) päiväunia ei saa ottaa laisinkaan. Uhkaa yksinhuoltajuudella ja et en saa nähä poikaa enää qikinä.
Nyt tuli sitten viimeinen erotus. Soitin nimittäin äidilleni ja se oli kuulemma kielletty. Riitelyssä hän ensin yritti heittää minua pullolla, kun ei osunut. Otti hän minun kalliin(500e) moottoripyöräkypärän ja tiputti parketille. Ja sanoi minut jättävänsä. No illalla taas tuli viesti et jos ei erottas. Mut nyt en enää jaksa, en suostu ehdoteltuihin terapioihin. Kaikki on nyt äitini syytä: raskauden pilaaminen ja hermostuttaminen. Ja toivoi äsken kuolemaa kaikille perheeni jäsenille. Pelkään, olen lopussa, huojentunut päätöksestäni lopettaa kaikki paska nyt.
Onko kellään ollu vastaavaa???? Mitä mieltä olette????
Liki kuusi vuotta sitten tapasin kivan tytön. Hyvin meni.
Sitten ilmeni mustasukkaisuutta, pettämistä ja eroja.
Sitten viime kesän alussa päätimme vakavissamme alkaa vakiintua ja hankkia lasta. No elokuussa naiseni tuli raskaaksi. Ennen raskaaksi tuloa alkoi jo esiintyä ongelmia. Pienimmästäkin virheestä hän jätti minut, mutta jo illalla pyysi anteeksi ja tulin takasin. Jatkuvasti pienistä virheistä sain kuulla olevani huono ihminen.
No viime jouluna huomasin kaiken olvan tosi huonosti. Kaverin haudalle en saanut edes lähteä käymään.
Talven ja kevään mittaan näitä erotuksia tuli monia. Uhkailtiin että en saa nähdä tulevaa lastani tai yksihuoltaajuutta.
Äitini oli kovin innoissani tilanteesta ja osteli tulevalle vauvalle vaatteita, kirjoja ja tarvikkeita. Hän myös soitteli tyttöystävälleni paljon. Vierailimme vanhemmillani paljon ja äitini jutteli paljon tyttöystävälleni.
Aika ajoin minut erotettiin, mutta samana iltana vonguttiin takaisin.
Vauva syntyi keskosena huhtikuussa ja seuraavat 3 viikkoa menivät siellä rampatessa. Lapsen tultua kotiin oli asiat suht hyvin. Asuimme saman katon alla.
Sitten alkoivat taas ongelmat. Erotteluja tuli; tavarat pakattiin ja käskettiin painua äitini helmaan. Psyykkistä väkivaltaa oli paljon. Haukkumista munattomaksi mieheksi, juopoksi, narkkariksi; ajoin nimittäin moottoripyöräkolarin ja tarvitsin opiaattikipulääkitystä pidemmän ajan.
Sitten alkoi fyysinen pahoipitely: tavaroilla heittely, kuristelu(krav maga taidot nääs), hiuksista repiminen, läiskiminen, syljeskely jne.Henkistä: nukkumisen estäminen, teen 24 h töitä ja kolme vapaata (ambulanssityö) päiväunia ei saa ottaa laisinkaan. Uhkaa yksinhuoltajuudella ja et en saa nähä poikaa enää qikinä.
Nyt tuli sitten viimeinen erotus. Soitin nimittäin äidilleni ja se oli kuulemma kielletty. Riitelyssä hän ensin yritti heittää minua pullolla, kun ei osunut. Otti hän minun kalliin(500e) moottoripyöräkypärän ja tiputti parketille. Ja sanoi minut jättävänsä. No illalla taas tuli viesti et jos ei erottas. Mut nyt en enää jaksa, en suostu ehdoteltuihin terapioihin. Kaikki on nyt äitini syytä: raskauden pilaaminen ja hermostuttaminen. Ja toivoi äsken kuolemaa kaikille perheeni jäsenille. Pelkään, olen lopussa, huojentunut päätöksestäni lopettaa kaikki paska nyt.
Onko kellään ollu vastaavaa???? Mitä mieltä olette????
Vastaukset 25
Vanhimmat
otan osaa ei ole sulla helppoa eroa ja vaadi yhteishuoltajuutta ja lapsen osoite itselle tai ainakin kumpikin osoite lapselle kotiosoitteeksi
Miks helvetis teit mukulan tuollasen skitson kanssa???? Alunperinkään ihmettelen kovasti...
Vaikka nainen olenki ku vastaan...ja omat on mullaki taisteluni mut meil viina vie ukon ain aika ajoin ja joku voi sanoo et miks tein muksun tollasen ukon kanssa sitä ihmettelen itekki välillä:(
niinpä.
Silloin kun päätettiin vakiintua niin suhteemme oli jotenkin kivassa vaiheessa. Ja nainen oli ollut kauhea siedettävissä rajoissa. Mut viimesen vuoden aikana tilanne meni aivan mahottomaks.
Yhteishuoltajuus on tehty ja siitä ilmeisesti pidetään kiinni, mut ei ikinä tiedä. Lapsesta pidän kiinni kynsin hampain!!!
Itse en ole juoppo. Joskus saatan lauantaina vetää pään täytee. Ja välil käydä yhellä baaris tai rannal.
Saan asua asunnossamme tämän kuun loppuun. En tiedä uskallanko olla yötä, koska suoraan sanoen pelkään henkeni puolesta.
Mitään pahaa hänelle en halua.. eli en halua vaatia lasta kokonaan itelleni....
Paras olisi päästä eroon tollasesta ihmisestä. Tässä tuntuu olevan kyseessä naispuolinen narsisti. Älä anna hänen enää pompotella itseäsi, tee selkeät rajat. Kenenkään ei tarvitse tuollaista sietää. Hyviäkin naisia on olemassa. Yksinhultajuutta hän ei tule itselleen saamaan ellet siihen itse vapaaehtoisesti allekirjoituksellasi suostu ja eikä siihen ole mitään muuta pätevää perustelua kuten esim väkivaltaisuus tai päihteet. Ja niihinkin tarvitaan selkeä näyttö. Lapsen tapaamisessa saattaa tulla ongelmia eron jälkeen, avokkisi vaikuttaa siltä että tulee laittamaan mahdollisimman paljon kapuloita rattaisiin mutta ole sinnikäs ja pysy itse sovituissa säännöissä ja vaadi häneltä samaa. Älä anna hänen enää pompottaa itseäsi hän tulee jatkamaan sitä mitä enemmän annat periksi.
Tsemppiä ja voimia sulle!!
Toivoo narsistisen miehen kanssa elänyt
kiitoskiitos
voisiko olla narsisti??? ehkä. joku persoonallisuushäiriö sillä varmaa on, miten se sillo nuorempana oli suht normaali. ehkä se häiriö on puhjennut vasta nyt aikuisena, mene ja tiedä.
Nyt oltaisi hänen suhteen yhteishuoltajuuslinjalla, mut voihan se mielipide muuttua. Käräjäoikeuden varalta minulla on paljon todistajia ja todisteita hänen väkivaltaisuutta kohtaan.
olisi mukava keskustella kanssasi enemmän.
timpe
Epävakaa persoonallisuus-häiriö ja NHP muistuttavat toisiaan paljon.
"Puhdas" NHP ei uskoakseni eroasi ja palaisi takaisin toistuvasti, vaikka erolla varmasti uhkaisikin.
Itse seurustelin puoli vuotta tuollaisen "tapauksen" kanssa. Ensimmäiset pari kuukautta olivat aivan mahtavaa aikaa, pientä tarpeetonta arvostelua lukuunottamatta. Aika pian suhteen suunta ja naiseni henkinen tila kävivät selväksi.. Ailahtelevainen pikkulapsi kuvaisi häntä hyvin.
Oli väkivaltaa, mikä loppui, kun sanoin asiasta. Olinhan kuitenkin 30 cm pidempi ja 30 kiloa painavampi ;-)
Henkistä väkivaltaa: syyllistämistä, haukkumista, jättämisiä, yleistä kontrollointia mm. ystäviä ei olisi saanut tavata, mustasukkaisuutta ja jopa lievää vainoharhaisuutta.
Aivan ihana nainen, kun asiat oli hyvin. Kamala pirttihirmu, kun oli jokin kuviteltu tai todellinen ongelma. Hyvinä aikoina ihaili ja sanoi, että olen täydellinen ja huonona hetkenä olinkin täysi paska, kylmä ja tunteeton hirviö.
Minulle lopullinen ero oli aika kivulias, joskin sitä helpotti naiseni syyllistäminen ja haukkuminen, joka palautti mieleen suhteen kipeät asiat. Lopulta henkinen parantuminen ja tasapainon saaminen vei pidempään, kuin suhteella oli pituutta.
Epävakaa persoonallisuus ja narsisiti eivät helposti myönnä ongelmaansa ja parantumisen todennäköisyys on pieni.
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti päädyt vakaaseen suhteeseen. Lapsesi kannalta olisi varmasti parasta, jos sinä saisit huoltajuuden.
tere!
tänä aamuna pääsin työvuorosta ja olin huolesta harmaa ja käväisin kotona. Kyselin kuulumisia ja vointeja. No sasin kuulla leikkiväni psykiatria. Ja olin käyttämässä hyväksi häntä omia tarkoitusperiä varten.
Keskustelun piti mennä koko ajan hänen protokollan mukaan. Sitten hän alkoi tenttaamaan et joko mennään terapiaan ja otanko hänet takaisin ja haukkumista plus sanoi et painu helvettiin.
Sitten aloin tekemään lähtöä vanhempien luokse nukkumaan, koska taas ali ambulanssiyö takana ja univelkaa.
Sitten hän kai tajus jotain koska kävi itkemään ja sanoi että saisin rauhassa nukkua siellä. Uni ei kuiteskaan tullu ja itseäkin kuristi kurkkua.
Nyt tuli taas vahvasti sellanen olo et pitäs yrittää vielä jne. miten hän sen oikein teki??? tää on helvetillistä!!!!
Avokumppanisi on pahasti luonnehäiriöinen, joten olisi varmaan hyvä, jos hakisit oman toipumisesikin takia jotain ammatillista keskusteluterapiaa. Olethan itsekin jotenkin hoitoalalla ja ymmärrät näitä asioita. Nainen on pahasti luonteeltaan epävakaa, mikä sitten lieneekin oikea diagnoosi hänelle. Eikä varmaan mikään ihanneäiti lapselle....
Jaksamista sinulle ja lapselle olisi varmaan parempi, että huoltajuus olisi sinulla...
mulla vaan on itsellä sellanen olo et olen aiheuttanut hänelle sen pahan. tai ainakin hän siitä minua syyttää. Tai et oon syyllinen.
et näin.
vaihdan mielelläni kanssasi ajatuksia.
Sp osoite: [email protected]
älä hyvä ihminen syyllistä itseäsi! Olen ihan varma et olet hieno kunnon ihminen. Kaikki kuvauksesi naisesta viittaa selkeään psyykkiseen sairauteen/luonnehäiriöön/narsismiin/muuhun vastaavaan ongelmaan. Hän tarvitsisi lääkäriä, sinä keskusteluapua miten tästä eteenpäin.
MIKSI te miehet viette aina vihille TUON ihmisTYYPIN...?!?!
Useimmiten KONTROLLIFRIIKKI, MUSTASUKKAINEN, semmonen "pikkusievä" tai "tarpeeksi nätti" (että kavereille kehtaa näyttää), osaa kaikki "naiselliset metkut"...eli "ah, niin ihanan naisellinen"...
JA TUOSSA ON LOPPUTULOS!!!!
sinäkö olet sitten niin täydellinen?? jos olet niin kerrotko miksi
EN ole mustasukkainen. Olen jopa seksikkään kaunis (mikä on miesten mielestä "uhkaavaa" ja "vaarallista").
En heittele ihmisten moottoripyöräkypäröitä ympäri lattioita.;)
ai. olet järkevä.
on vain tämän koko prosessin aikana mennyt usko naissukupuoleen. mitenköhän saisi se takaisin????
sulla on varmaan kiva ja tyytyväinen mies....
:)
otapa yhteyttä kyseiseen juttuun ainakin kaikilla isommilla paikkakunnilla toimii, avovaimosi on pahasti sairas,narsisti,joka ei itsekään tiedä mikä mättää mutta sinä olet uhri ja uhrien on haettava apua itselleen,on melkeinpä kuin oppikirjasta teidän suhde,lähde kun vielä voit ei hän lapselleen tee mitään se on osa häntä mutta sinua hän vihaa koska sinä olet hänen pahan olonsa aiheuttaja,syyllinen jota pitää rangaista,et ole hänen hoitajansa,suosittelen pakkohoitoa hänelle tiedät kyllä miten menettelet,varovaisuutta ettei tarvi lehdestä lukea lopputulosta.
narsisti tai joku muu persoonallisuushäiriö. äitinsä ja siskonsa ovat luonnehäiriöisiä. äitiänsä ei oo diagnosoitu. muttä ex miehelleen teki hobby hollissa 200000 markan velat avioerolahjaksi sun muuta kivaa.
joku sillä on. mut arvatkaa vaam kun oon yrittäny ehdotella psykiatria. kaikki syy on minussa. tänään yritin auttaa häntä viemäriputken kanssa, en onnistunu, olen luuseri...
"kaikki syy on minussa. tänään yritin auttaa häntä viemäriputken kanssa, en onnistunu, olen luuseri..."
Vielä pirulainen noin hyvä väistelemäänkin!
Otan osaa tilanteeseesi. Kurjinta tuossa on lapsen kohtalo.
Ehkä joku silti saa ahaa-elämyksen tästä sinunkin kurjasta
kohtalostasi ja miettii uudestaan ennen kuin alkaa hankkimaan
lasta epävakaalla pohjalla olevaan suhteeseen.
Kyllähän tielläkin oli vaikeuksia vaikka kuinka, ennen kuin
lapsi maailmaan tuli. Ehkä olisi vain kannattanut katsoa ajan
kanssa, alkaako se suhde toimia, ennen kuin alkaa lasta
hankkimaan. Jos olitte erossa jopa hiukan ennen lapsen
alullepanoa, niin ei se kovin lupaavalta minusta kuulosta.
Ei kai lasta pitäisi hankkia mihinkään on-off-suhteeseen,
jossa toinen pistää toisen pihalle vähän väliä? Siinähän
on kaikki ennusmerkit sille, ettei suhde tule kunnolla
toimimaan.
Minusta suhteen tulisi olla ihan ilman niitä pettämistä,
mustasukkaisuutta ja eroja, ennen kuin siitä aletaan lapselle
kotia tekemään.
Kuullostaapi naisesi käytös melko tutulle minun korvaani. Tunnustan, olen syyllinen... Saan itsekin samankaltaisia raivokohtauksia. Voinen melkein sanoa, että käyttäydyn täsmälleen samallalailla, kuin vaimosi.
Tosin sillä erolla, ettei meillä ole yhteistä lasta...
Raivoan, kuin mikäkin hullu. En pysty pidättelemään kiukkuani, tuntuu välillä kuin voisin melkein tappaa. Todellisuuden tajuni sumenee toisinaan. En tiedä olenko jotenkin psyykkisesti sairas vaiko tyhmä? Jälkeenpäin minua aina kaduttaa suunnattomasti tekoni... Karmea olo siis jonkin aikaa, kunnes taas räjähtää!
Onko normaalia..? Mistä voisin hakea apua? Rakastan miestäni, mutta musta tuntuu ettei hän kohta enään jaksa mua... En jaksa enää itsekään omaa käytöstäni. Onko mitään tehtävissä?
provo provo prova. jos ei, niin hamppuköysi!
Jos nyt ihan pikaisesti näin lyhyen perusteella arvioin, niin kyseessä saattaa olla tunne-elämän häiriö (= epävakaa persoonallisuus) tms. Myös biologispohjainen hormonaalinen epätasapaino on mahdollinen.
Tilannetta voi lähteä tutkiskelemaan vaikkapa terapian avulla.
"En tiedä olenko jotenkin psyykkisesti sairas vaiko tyhmä? J"
Perinteisesti tuollaisia ollaan Suomessa kutsuttu kaheleiksi.
Älä käy mun päälle, voi sattua kipeää vaikka nainen oletkin.
Ihan hyvä päätös minkä teit. Minusta voit vaatia yhteishuoltajuutta. Unohda koko nainen ja ajattele häntä ainoastaan lapsenne äitinä, keskity lapseesi ja omaan hyvinvointiisi. Asu omillasi. Lapsesi äiti on melkoisen tasapainoton ja tarvitsee terapiaa ja sinä et voi yksin häntä auttaa. Onnea matkaan ja iloitse lapsestasi:).
moi!
jep erossa ollaan ja yhteishuoltajuus tulee. ei kait uskalla hakee yksinhuoltajuutta koska mul on todisteitaa hurjasta käytöksestä.
Lapsen parhaaksi on tämä ero kyllä ensisaijaisesti tuleva. Näin lapsesta jotenki ilmeestä miten se kärsi jatkuvasta huudosta... Mikä ei millään tavalla voi olla lapselle hyväksi. Yritän lapsen parhaaksi säilyttää hyvät välit äitiin. ja tarjoan apua hänellekin. en jotenki pysty olemaan niin katkera, olisi se oikein tai ei...