Tässä tarinaa omasta elämästäni tämän palstan juttujen sekaan….
Ikää on kertynyt jo 34 vuotta enkä ole vielä(kään) päässyt vakiintumaan. Pari pidempää suhdetta mulla on takanapäin, joten en aivan kokematonkaan ole. Tutustun helposti uusiin ihmisiin ja useimmat pitävät mua tosi hyvänä tyyppinä. Olen viimeisen vuoden aikana tavannut monta kivaa sinkkunaista, joiden kanssa olisin ollut valmis suhteeseen. Valitettavasti tunne ei ole ollut molemminpuoleinen. Uskallan kyllä tehdä aloitteita niin oon tehnytkin kuitenkin olematta liian tunkeileva. Kyl sen helposti huomaa onko nainen kiinnostunut romanttisessa mielessä vai ei. Monta kertaa oon saanut kuulla sen klassisen; meistä voisi tulla hyvät ystävät mutta ei sen enempää. Noh, tuohan tarkoittaa, että en ole kiinnostunut susta romanttisessa mielessä.
Muutoin elämäni on hyvällä mallilla; mulla on kiva työ, jossa viihdyn, ystäviä, kiva kämppä, hyvä terveys, mukavia harrastuksia, avoin sosiaalinen luonne ym. Lisäksi asun pääkaupunkiseudulla ja täällähän naisia riittää :) Joo, kyllä mä oon tyytyväinen siihen mitä mulla jo on mutta ihmettelen vain mitä musta puuttuu kun ei vaan tunnu millään löytyvän sellaista naista, joka haluaisi tutustua muhun paremmin. Tuntuu vain, että tapailemani kolmenkympin korvilla olevat sinkkunaiset etsivät jotain sellaista mitä ei ole olemassa. En etsimällä etsi kumppania (vaikkakin mulla profiili nettitreffipalstalla on), koska sillä tavalla ei mitään voi löytää vaan harrastan, meen ihmisten pariin, kuljen silmät auki, näin homman pitäs toimia. Ei onni tule etsien se tulee eläen, uskon näin.
Mutta nyt nautin tästä hetkestä, lauantai-iltaisesta auringonpaisteesta asuntoni terassilla ja katsotaan taas mitä huominen päivä tuo tullessaan :)
Ikää on kertynyt jo 34 vuotta enkä ole vielä(kään) päässyt vakiintumaan. Pari pidempää suhdetta mulla on takanapäin, joten en aivan kokematonkaan ole. Tutustun helposti uusiin ihmisiin ja useimmat pitävät mua tosi hyvänä tyyppinä. Olen viimeisen vuoden aikana tavannut monta kivaa sinkkunaista, joiden kanssa olisin ollut valmis suhteeseen. Valitettavasti tunne ei ole ollut molemminpuoleinen. Uskallan kyllä tehdä aloitteita niin oon tehnytkin kuitenkin olematta liian tunkeileva. Kyl sen helposti huomaa onko nainen kiinnostunut romanttisessa mielessä vai ei. Monta kertaa oon saanut kuulla sen klassisen; meistä voisi tulla hyvät ystävät mutta ei sen enempää. Noh, tuohan tarkoittaa, että en ole kiinnostunut susta romanttisessa mielessä.
Muutoin elämäni on hyvällä mallilla; mulla on kiva työ, jossa viihdyn, ystäviä, kiva kämppä, hyvä terveys, mukavia harrastuksia, avoin sosiaalinen luonne ym. Lisäksi asun pääkaupunkiseudulla ja täällähän naisia riittää :) Joo, kyllä mä oon tyytyväinen siihen mitä mulla jo on mutta ihmettelen vain mitä musta puuttuu kun ei vaan tunnu millään löytyvän sellaista naista, joka haluaisi tutustua muhun paremmin. Tuntuu vain, että tapailemani kolmenkympin korvilla olevat sinkkunaiset etsivät jotain sellaista mitä ei ole olemassa. En etsimällä etsi kumppania (vaikkakin mulla profiili nettitreffipalstalla on), koska sillä tavalla ei mitään voi löytää vaan harrastan, meen ihmisten pariin, kuljen silmät auki, näin homman pitäs toimia. Ei onni tule etsien se tulee eläen, uskon näin.
Mutta nyt nautin tästä hetkestä, lauantai-iltaisesta auringonpaisteesta asuntoni terassilla ja katsotaan taas mitä huominen päivä tuo tullessaan :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Helppo neuvoa, myös itseä, että kun lopettaa etsimisen niin yleensä löytääkin jotain. Mut enemmän se on ehkä sellainen asennejuttu, ettei ajattele jokaisen tapaamansa ihmisen kohdalla että onks tää nyt se oikea, vaan vähän niinkuin tarkkailee tilannetta ja elää mukana.
Toiseksi, etsijällä on yleensä vähän heikko itsetunto, ja se kyllä näkyy kauas, vaikka sitä ei itse tajuiskaan. Kun on itsetunto kohillaan, eli hyväksyy itsensä sellaisena kuin on niin alkaa seuraakin löytymään kummallisesti.
Okei.. yritetty on lopetta etsiminen jo monta kertaa.. välillä lähetään liikenteeseen ihan vaan sillä mielellä, että hyvä keikka tulossa tms ja oikeesti en yritä etsiä ketään. Ei piirunkaan vertaa tule mikään mies mieleen.. eli silloin ei käsittääkseni ole yritystäkään.. Mutta kun tulet kotiin yksin, peset hampaasi ja menet yksin kylmään sänkyyn, tulee mieleen miten toisin asiat voisi olla..
Rumat, köyhät, ujot, yksinhuoltajat tai lihavat hävitkää maan päältä tai vanhentukaa yksin!
Jos luit tarkkaan kirjoitukseni niin en etsimällä etsi ketään. Oon jo aikaisemin havainnut, että hyvin se menee kun ei yritä liikoja, aloitteen teen vain jos uskon olevan potentiaalia.
Niin toki on tärkeää elämässä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja olen itseeni tyytyväinen enkä halua muuttaa mitään. Tiedän, etten voi ikinä miellyttää kaikkia.
ainakin aikoo vanheta yksin ja melko tyytyväisenä ratkaisuunsa.
Itke sinä itsesi uneen siellä kylmässä sängyssä miehen kaipuussasi.
Jos lähdetään siitä, että kumppani löytyy peremmin, kun ei etsimällä etsi, niin tavallaanhan sekin on yksi "taktiikka" löytää kumppani, eli se on siis kumppanin löytämisen yrittäminen En etsimällä etsi-taktiikalla.
voi käydä vähän kauempanakin.Vähän sellainen tuntuma on ettei kovin innokkaita sitoutumaan kovin vakavasti vaikka ikäpuolen jo tuntus tekevän tehtävänsä.Vaatimustaso on kyllä siellä näissäkin asioissa ihan riittävän korkealla.Vaiko liikaa valinnanvaraa.kuka tietää.Kyllä se joskus natsaa kun kävelee vastaan.
...niin naisita kuin miehistäkin. Eilenkin oli Kisarannassa 50-60 naista 15-20 miehen haettavana ja kaikenikäisiä -nuorimmat ehkä parikymppisiä. Kaikki olivat söpöjä, nättejä, kauniita, kivoja, ihania -ja hyviä tanssitettavia ;)) Siis tanssikursseille miehet.
Menee hyvät saumat piloille.
Oon tanssitaitoinen ja nuorempana kävin useita vuosia lavatansseissa. Jotenkin vaan tuntuu, että naiset ovat tulleet sinne vain tanssimaan. Se vaan pari tanssia ja sitten palautus takasin riviin ja se siitä. Ei ole sellaista entisajan lavaromantiikkaa enää. Tosin olen käynyt vain eteläisen suomen lavoilla. En tiedä onko toisenlainen henki lavoilla muualla Suomessa.