Olen niin vaikea ihminen, että en saa ikinä iskettyä ketään. Olen jo 29v ja kärsin ADHD:sta, lukihäiriöstä ja vaikka mistä. Olen joko liian kiltti, liian ilkeä, poissaoleva tai kokoajan menossa. Insinööriopinnotkin jäivät kesken viimeiseen vuoteen, niin kuin moni muu asia elämässäni. Pärjäsin hyvin viimeiseen vuoteen saakka.
Ainoa asia missä pärjään, on urheilu olen lähes voittamaton eri juoksulajeissa ja pyöräilyssä, olen voittanut mitalleita ja varmaan tänä kesänä voitan vielä pari lisää tms… Olen ikäistäni nuoremman näköinen. Muuta hyvää elämässäni ei sitten olekaan olen surkea sosiaalisissa suhteissa kaveritkin pitävät minua outona oikuttelevana erakkona. Vietän suurimman osan ajasta joko töissä tai kotona istuskellen. Paljon menee aikaa treenaamiseen 2-4h päivässä. Olen rasittava sukulaisia kohtaan raivoan heille usein niin kuin kaikille muillekin.
Muuten asiat ovat kunnossa omistan asunnon, auton ja käyn töissä ihme kyllä. Vittu, että ärsyttää olla tällainen olen harkinnut itsemurhaa välillä, koska tiedän että en tule paranemaan tästä tilasta ikinä. Koko elämäni on jo lapsesta saakka ollut paskaa opettajani kiusasi minua jo ensimmäisestä luokasta lähtien poissaolevuuden ja hötköilyn takia, joille en voi mitään. Sama on jatkunut läpi elämän.
Pitkään flirttailin yhden naisen kanssa ja senkin vei joku muu. Joku perkeleen mopedi poika. En tätä sillä sano, että olisit itse täydellinen olen latvasta laho kuten sanotaan. Kuitenkin ärsyttää...
Muut suhteet on kaatuneet yksitoisensa jälkeen, kukaan ei kestä minua 1-30pv pitempään. En ole ikinä seurustellut mikä ei ole yllätys vaikka en ole ruma, mutta luonteeni on mätä. Varmana itsemurha olisi se oikea vaihtoehto. Ei mies pelkällä ulkonäöllä pärjää ja vaikka en ole tyhmä tämä luonteeni ei koskaan jätä minua rauhaan, loukkaannut helposti, enkä osaa edes näyttää tunteitani kunnolla. Olenkohan koskaan osannut.
Voi kun edes joku iskisi minut kerran elämässä... Ei taida vaan tapahtua, ehkäpä tarjoan kansalle urheilu viihdettä vielä kerran samalla kun haen Biltemasta narua ja ketjuöljyä... No joo...
Ainoa asia missä pärjään, on urheilu olen lähes voittamaton eri juoksulajeissa ja pyöräilyssä, olen voittanut mitalleita ja varmaan tänä kesänä voitan vielä pari lisää tms… Olen ikäistäni nuoremman näköinen. Muuta hyvää elämässäni ei sitten olekaan olen surkea sosiaalisissa suhteissa kaveritkin pitävät minua outona oikuttelevana erakkona. Vietän suurimman osan ajasta joko töissä tai kotona istuskellen. Paljon menee aikaa treenaamiseen 2-4h päivässä. Olen rasittava sukulaisia kohtaan raivoan heille usein niin kuin kaikille muillekin.
Muuten asiat ovat kunnossa omistan asunnon, auton ja käyn töissä ihme kyllä. Vittu, että ärsyttää olla tällainen olen harkinnut itsemurhaa välillä, koska tiedän että en tule paranemaan tästä tilasta ikinä. Koko elämäni on jo lapsesta saakka ollut paskaa opettajani kiusasi minua jo ensimmäisestä luokasta lähtien poissaolevuuden ja hötköilyn takia, joille en voi mitään. Sama on jatkunut läpi elämän.
Pitkään flirttailin yhden naisen kanssa ja senkin vei joku muu. Joku perkeleen mopedi poika. En tätä sillä sano, että olisit itse täydellinen olen latvasta laho kuten sanotaan. Kuitenkin ärsyttää...
Muut suhteet on kaatuneet yksitoisensa jälkeen, kukaan ei kestä minua 1-30pv pitempään. En ole ikinä seurustellut mikä ei ole yllätys vaikka en ole ruma, mutta luonteeni on mätä. Varmana itsemurha olisi se oikea vaihtoehto. Ei mies pelkällä ulkonäöllä pärjää ja vaikka en ole tyhmä tämä luonteeni ei koskaan jätä minua rauhaan, loukkaannut helposti, enkä osaa edes näyttää tunteitani kunnolla. Olenkohan koskaan osannut.
Voi kun edes joku iskisi minut kerran elämässä... Ei taida vaan tapahtua, ehkäpä tarjoan kansalle urheilu viihdettä vielä kerran samalla kun haen Biltemasta narua ja ketjuöljyä... No joo...
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei ole olemassakaan helppoa ihmistä, kaikilla on omat suonsa jolla palloa pelataan. monilla ihmisillä tuo räme vaan löytyy syvempää tms.
olet aarre, sinulla on terveydellisiä juttuja mutta silti osaat nauttia urheilusta. luultavasti koet jonkin säätilan erityisen lohduttavaksi tai rauhoittavaksi(itselleni helliä ovat sade- ja tuulisää), tai pidät tietynlaisesta musiikista joka tuottaa hyvää oloa. elämisestä voi nauttia niin monin tavoin, vaikka itse eläminen onkin toisinaan ns. aivan uskomattoman perseestä.
et ole surkea tai muita huonompi ihminen, saat olla erilainen, vaikea, turhautunut, epäonnistunut, yritteliäs, kaipaava jne jne. olet kokonaisuus, lahja, onneen oikeutettu. oletko tuntenut rauhaa hengessäsi? itselläni ei ole ADHD:ta, enkä tiedä millaisia sisäisiä tuntemuksia se aiheuttaa, mutta sen tiedän ettet tosiaan ole mätä! olethan selvästi pohtinut asiaa, olet syvällisesti ajatellut. se on hienoa!
tuli mieleen tuosta flirttitapauksesta, että jos sitä kesti kauan, miksei tapahtunut aloitetta sinun suunnaltasi? tiedän, se on niin helppo kysyä ja antaa sellainen carpe diem -neuvo. itsekin pidin yli vuoden tiukkaa silmäpeliä yms mutta nyt kadotin tyypin ja harmittaa etten uskaltanut edetä asiassa, pelkäsin omaa epätäydellisyyttäni hänen edessään. ensi kerralla yritän kovemmin, sen olen päättänyt. uusi flirttijuttu tulee, kannustan sua tekemään rohkean aloitteen sillä kerralla.
kunpa voisin vakuuttaa sut arvostasi,olet kallis! vaikkei tunneta, ei sillä ole väliä. luonteesi on osa sinua, tapaat naisen joka osaa ns. käsitellä sua, kunhan olet avoin piirteistäsi. se varmasti helpottaa oikkujen ymmärtämistä, kun tietää ettet tahallasi ole ilkeä.
ja muka latvasta laho?!?!? insinööriopinnot on merkki terävistä aivoista ja loogisuudesta. olet älykäs ja vieläpä pohtiva mies.
on lukemattomia ihmisiä jotka eivät ole seurustelleet sinun iässäsi tai vanhempinakaan, et ole mikään luonnonoikku. sanot olevasi "jo 29", haa! taas väitän sinua vastaan, toisin sanoen kannustan toisenlaiseen(eli omanlaiseeni) ajatteluun :) olet VASTA 29. vaikka olisit 34 sanoisin että VASTA!
sanot myös, että vietät suurimman osan ajasta joko töissä tai kotona ja urheilet. kuulostaa minusta tavalliselta elämältä. anna itsesi olla outo, oikutteleva erakko jos siltä tuntuu, älä ota paineita ulkopuolelta. olet fyysisesti terve ja vieläpä huippukunnossa, vau!
no joo, olen nyt kirjoittanut aika pitkästi ja sekavasti :D
ai niin ja toivot jonkun iskevän sinut, mutta ehkä useimmat naiset ovat kuten minä, eli he toivovat että heidät isketään. se on sitten luonteen lujuudesta kai kiinni että kumpi puoli uskaltaa sen tehdä, usein taitaa käydä niin ettei kumpikaan ja sitten vain huokaillaan...kurjaa.
oletko puhunut kenellekään ihmismieltä opiskelleelle ammattihenkilölle? kynnys ajanvaraukseen on varmasti korkea, mutta kannustan sua siihenkin, siitä voisi olla hyötyä ja rauhoittaa aatoksiasi :) toivon kamalasti että yrität parhaasi luopua itsetuhoisista ajatuksista. sulla ei ole helppoa, mutta jos saat rajattua elämäsi riistämisen mahdollisten ratkaisujen ulkopuolelle, se on hyväksi sulle. jos tuntuu ettei ole yhtään ratkaisua, älä sorru siihen ansaan! jo oleminen, sen sietämätön keveys kuten sanotaan, on ratkaisu.
itsensä rakastaminen on eräs vaikeimpia asioita mitä tiedän,mutta ne asiat jotka sä näät itsessäsi virheinä, joku toinen näkee suloisena osana juuri sinua, oli ne asiat kuinka vaikeita tahansa. joku haluaa kantaa juuri sun kipua ja pelkoa, ottaa sen kaiken hellästi itselleen, olla sua lähellä kun poissaolevana haahuilet tai kun kerrot huonoa(tai vaihtoehtoisesti hyvää) vitsiä :) joku joka ymmärtää ja rakastaa ja tukee sua kun susta tuntuu että et enää tiedä mitä tehdä. olen vakuuttunut että sellaisia naisia on, et vain vielä ole tehnyt häneen kohdistuvaa riittävästi rohkaisevaa aloitetta :) kuten aiemmin sanoin, sitten kun tapaat mielenkiintoisen naisen, olethan avoin. itse haluaisin tietää jos prinssilläni olisi syy erikoiselta/loukkaavalta vaikuttavaan käyttäytymiseensä. se helpottaisi oloani suuresti.
nyt olen kyllä kirjoittanut aivan liian pitkästi, paras pistää sormet solmuun ja mennä näkemään jotain kummia unia. toivon sulle kaikkea hyvää, sietämisvoimaa, kannustusta, onnea ja rakkautta. toivon myös että kierrät sen bilteman sitten kaukaa!
hyvää yötä ja rutistava pitkä halaus sinulle :)
"tuli mieleen tuosta flirttitapauksesta, että jos sitä kesti kauan, miksei tapahtunut aloitetta sinun suunnaltasi?"
Tuota tämä ihastukseni kohde on kaupankassa ja minä en ole parhaimmillani hälisevissä paikoissa, joissa on paljon ärsykkeitä. Kuuloni, hajuaistini ja näköni ovat yliherkät ja äärimmäisen tarkat ja erottelukykyiset. En pysty sellaisessa tilanteessa keskittymään, koska näen niin paljon yksityiskohtia joka puolella kun pitäisi keskittyä siihen naiseen.
Pari kuukautta se oli sellaista kuumien katseiden vaihtoa ja oikeastaan, joko surkeaa tai keskinkertaista flirttiä tai sitten vaan päästelin vähän mitä sattuu juttuja, jolle hän aina jakso nauraskella. (olen huomannut vuosien varrella, että minä sanon aina jotain tyhmää en pysty kontroilloimaan sanomisiani samalla tavalla kuin muut ihmiset)
Joku päivä sitten tajusin, että tällä naisella on joku ja loukkaannuin niin syvästi, että en kykene hänelle enää sanomaan hänelle sanaakaan tai edes katsomaan häntä. Vieläkin hän yrittää välillä hymyillä minulle luoden jonkinlaisia katseita, mikä ärsyttää vaan lisää. Ei tosiaan kiinnosta flirttailla enää ollenkaan…
En minä ujo ole, mutta en vaan pysty toimimaan tilanteissa, joissa on liikaa häiriötekijöitä kuin minimiteholla omaan kapasiteettiini nähden. En minä osaa tunteitani näyttää. Tätä samaa se on aina ollut ja tulee olemaan. Vähän sama kuin muutkin hötköily ja pärskynmis oireet ei niistä eroon pääse. Olen tosi pärskyvä luonne, onneksi sentään tajusin olevani hyvä urheilussa, muuten olisin varmaan vetänyt itseni jojoon jo aika päiviä sitten.
"ja muka latvasta laho?!?!? insinööriopinnot on merkki terävistä aivoista ja loogisuudesta. olet älykäs ja vieläpä pohtiva mies."
Ajattelen paljon, mutta mitään en oikein saa valmiiksi. Se on surullista… Sain vain hyviä arvosanoja, mutta teoreettisetopinnot on loppujen lopuksi liikaa keskittymiskyvyttömälle alisuoriutujalle kuten minä...
"oletko puhunut kenellekään ihmismieltä opiskelleelle ammattihenkilölle?"
En… Vitsikästä on se, että työskentelen tällä hetkellä mielisairaalassa (tai vastaavassa paikassa ei viitsi kertoa liian tarkkaan) vartijana kun piti keksiä joku ammatti, jonka ohessa voisi olla kilpaurheilija ja, koska tuosta insinöörin teoreettisista opinnoista, joka vaatii paljon lukemista ei tällä päällä tullut mitään. Periaatteessa urheilumenestykseni ansiosta pääsin hommiin vaikka mitään aikaisempaa kokemusta ei ole turvallisuusalalta.
Ei tosiaan kiinnosta mennä valittamaan henkisiä ongelmiani työpaikkani omalle henkilökunnalle. Vaikka kyllä osa noista psykologeista varmasti tajuaa, että olen ADHD, mutta ei ne sano mitään, koska olet omalla tavallani aika hyvä työssäni.
"olet fyysisesti terve ja vieläpä huippukunnossa, vau!"
Joku päivä vaan tajusin, että urheilu sujuu kuin rasvattu pystyn helposti juoksemaan 12-15km alle tuntiin enkä edes hengästy tai juurikaan väsy siitä. 99,9% ihmisistä häviää minulle juoksemisessa se on tietynlainen ylpeydenaihe ainoastaan 00,1% ihmiskunnasta kykenee tarjoamaan vastusta.
Onneksi tajusin kykyni urheiluun muuten olisin varmasti alkoholisti tai narkkari... On sentaan edes joku asia, jossa oikeasti pärjää.
Olen tutkinut sukuhistoriaani ja se on täynnä, jollakin tavalla outoja oman tiensä kulkijoita ja yleensä myös fyysisesti poikkeuksellisen, jopa epänormaalin sitkeitä miehiä. Esim. sodassa vaarini astui miinaan ja häneltä räjähti jalkapöytä, mutta vaikeista vammoistaan huolimatta hän suoritti tehtävänsä loppuun. Ilman minkäänlaista kivunlievitystä tai hoitoa itse sitoen rautalangan pätkän jalantynkänsä ympärille estääkseen verenvuodon. Vaikka kuka tahansa ”normaali” ihminen olisi varmasti joutunut shokkiin ja kykenemättömäksi toimimaan. Tästä sain idean kokeilla urheilemista ja alusta saakka se pärjäsin paremmin kuin olin edes koskaan kyennyt unelmoimaan. Kesti pitkään tajuta näitä lahjoja, koska lapsena minua ei pidetty minään muuna kuin ärsyttävänä häirikkönä, joka ansaitsee saada vain rangaistuksia.
Tosin pahasti näyttää, että tämä sukulinja ei tule jatkumaan. Omalla tavallini olen hieman ylpeä erikoisesta suvustani. Siskoni ei aio tehdä lapsia ja veljeni on samanlainen hötky kun minäkin ja minulla niitä naisia ei ole pahemmin ollut.
Samapa tuo toisaalta ei tämä aika oikein suosi olla ADHD vaan elämä on tehty sellaiseksi, että meikäläiset kaikki päätyy tekemään itsarin, vankilaan tai muuten vain hautaan tai jatkuvaan lääke / päihdekierteeseen.
"no joo, olen nyt kirjoittanut aika pitkästi ja sekavasti :D"
Minä kirjoitan aina sekavasti kun ajatukset hyppivät asiasta toiseen, joka lauseen välissä. On pakko lukea tekstit läpi 10 kertaa, että saa niihin jotain johdonmukaisuutta.
Mutta kiitos sanoistasi, en minä kyllä aidosti jaksa uskoa, että joku oikeasti välittää siitä mitä teen elämälleni. En oikein luota kehenkään, enkä ikinä ole luottanut huonojen elämänkokemusteni takia. Tänne anonyymisti kirjottaminen vaivaa jo paljon... Olen tottunut jo lapsesta saakka siihen, että suurin osa ihmisistä pitää minua ikävänä häirikkönä.
moikka taasen :)
ei ADHD ole enää ennenkuulumatonta, siitähän on puhuttu valtavan paljon. se on tuttu oire monelle, ja siihen on lääkitystäkin kuten varmaan tiedät jo. oletko kokeillut niiden vaikutusta?
ja tunteiden ilmaisusta; ilmaisethan niitä täällä juuri, kirjoittamallakin voi kertoa miltä tuntuu. eräässä perheessä tunteiden ilmaiseminen tapahtuu kirjoittamalla asiat keltaisiin post it-lappuihin :) niitä he jättävät mm. jääkaapin oveen, tyynyille yms. se on heille luontainen tapa ja tulee siinä samalla ehkä harkittua "sanomisiaan" enemmän. sille kaupankassalle olisit voinut raapustaa vaikka kirjeen! seuraavalle flirttitapaukselle voisit vaikka tehdä niin, minusta se olisi ainakin suloista.
miksi muuten opinnot jäivät niin lähellä valmistumista? olit pärjännyt piktään niin hyvin! toivottavasti pidät kouluun palaamista vielä yhtenä mahdollisuutena.
on tosi hienoa, että urheilu on sun juttusi, tuottaahan se endorfiiniakin(vai mitä se nyt olikaan)! mielisairaalaan ei jouduta ADHD:n vuoksi, joten yhtymää työpaikkasi ja oireittesi kanssa ei ole. psykologin juttusille mennään käsittääkseni myös terveyskeskuksen omalääkärin kautta, ei tarvitse työyhteisön jäsenille avautua.
ja sinusta välitetään, kirjoitanhan minäkin, täysin tuntematon, sinulle nyt. kuinka tärkeä sitten oletkaan muille! todella ikävää, että aiemmin sua on kohdeltu loukkaavasti, mutta nykyään tieto ADHD:sta on oikeasti levinnyt, se ei ole tuomittavaa tai pelottavaa. on monia ihmisiä joilla on valtavirrasta poikkeavaa käyttäytymistä, eräskin mies usein lähtee yllättäen seurasta haahuilemaan ympäristöön, täysin antamatta selitystä siihen, mutta aina palaa takaisin kun tuntuu hyvältä. aluksi ihmettelin tätä, mutta nyt kun tietää sen olevan osa häntä, osaa antaa hänen rauhassa käydä omat juttunsa läpi enkä kummeksu näitä katoamistemppuja.
ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, painotan sanaa kokonaisuus. erilaisuus ei tee sinusta puutteellista!
-matilda
"oletko kokeillut niiden vaikutusta? "
En...
"seuraavalle flirttitapaukselle voisit vaikka tehdä niin, minusta se olisi ainakin suloista."
Minulla on vähän kaiken tasoista ongelmaa olen esim. ollut teini-ikäisenä hengenvaarallisessa onnettomuudessa, jossa kalloni on murtunut joten osa näistä häiriöistä on saattanut tulla sitä kautta. En voi tietää millainen olisin jos sitä onnettomuuta ei olisi ollut silloin.
Välillä tietysti harmittaa se, että en ole kokenut edes yhtä ainoaa kertaa suhdetta, jossa olisi rakkautta ja läheisyyttä. Olen kuitenkin jo 29v, joten en usko, että asiat parantuvat siinä suhteessa. Toisaalta tiedän, että isäni ei ole myöskään ihan normaali hänellä ei ole juuri yhtään sosiaalisia suhteita, mutta silti firma, joka tahkoo satojatuhansia euroja vuodessa. Sieltäpäin osa näistä ongelmista on periytynyt. Kusipääksi isäni on minua haukkunut lapsesta saakka tms.
Naivisti uskoin joskun, että jos hankin asunnon, auton ja menestyn urheilussa naisonneni parantuisi, mutta pahasti näyttää siltä, että naiset valitsevat ennemmin jonkun räkäposkella olevan mopopojan kuin minut. Ulkonäössä minulla ei ole vikaa, en malli ole, mutta en rumakaan kyllä minä ihan vedän vertoja jollekin Markus Pöyhöselle, ehkä suurin vika on kallossa olevat arvet, mutta onneksi hiukset peittävät ne pääosin.
Ongelmani on myös se, että olen aika herkkä, eikä minulla ole sellasta naistenkaatajan itsetuntoa vaikka minua pidetään ulkonäkönipuolesta pelimiehenä, joka naurattaa usein.
"miksi muuten opinnot jäivät niin lähellä valmistumista?"
Vaikea sanoa, äidinkielessä olen tosi huono, mutta monissa muissa aineissa olin kaikkein lahjakkain oppilas. Entiset opiskelutoverit eivät tahdo uskoa sitä, että minä en koskaan valmistunut. Isoja syitä ovat kykenemättömyyteni pitkäjänteisene keskittymiseen ja muistiongelmat, joista olen kärsinyt vuosia.
Minulle on sattunut ja tapahtunut paljon... :)
Minulla taas on vahvoja Aspergerin syndrooman liittyviä oireita. Eli olen todella kiinnostunut yleensä vain omista harrastuksista ja suhteet toisiin ihmisiin voi olla niin ja näin. Jos tosi ihastuminen sitten iskee, pelkään aina, ettei hän kuitenkaan jaksaisi minua kovinkaan pitkään. Pelkään yli kaiken menettämistä.
En ole koskaan seurustellut tosissaan, vaikka olen 24-vuotias. Kaikenlaisia kaukosuhteita kyllä on ollut. Ongelmana on, että kasvokkain olen hyvin vaivaantunut omasta itsestä. Sanat takertelee enkä ole rento. En voi katsoa toista silmiin ja puhua samaan aikaan jne jne. Kaikilla on varmasti tällaisia oireita, mutta minulla ne esiintyvät hyvin vahvoina.
Pitää vain oppia rohkeasti olemaan oma itsensä. Ja jos toinen ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet, mitä sitten. Onneksi maailmassa riittää ihmisiä, jotka ymmärtävät meitä haavoittuvuuksineen.
Muistakaamme, että erilaisuus on rikkautta tässä maailmassa.
olen yritellyt iskeä yhtä naista, mutta ei siitä taida mitään tulla.
muija vaan vedättää ja pelailee; useaan otteeseen olen asioita painanut villaisella.
likan panos:
SURKEA NOLLA. ei mitään yritystä!
vaan temppuilua ja kikkailua palstalla koko ajan.
normi-ihmisillä olisi jo emailailu menossa, mutta tämä likka nauttii vaan parrasvaloista ja muiden porukoiden pyörittelystä.
yrittää maksimoida ja selvitellä asioita erilaisilla reaktio-testeillä.
mutta ei se kannata. virtuaali-avattaret vs reaalimaailma...
kaikki on sille jotain peliä; kumpi on vahvemmalla yms. kiristystä ja tunteilla pelailua. täysverinen pelinainen.
aina kun alan kyllästyä ja katella muita likkoja, se aloittaa parjauskampanjan; potkii ensin muut naiset pois. sitten ruikuttaa ja myötää. koskaan ei näe omissa touhuissaan mitään vikaa(!?)...
muut kyllä näkevät ja taitavat olla yhtä kypsiä tapaukseen, kuin ite olen(?)
noh, viimeksi olin kyllä aika otettu; se käytti kaikkia naisen kieroja konsteja eristääkseen mut toisista naisista. todella systemaattista ja kylmäveristä käsitesotaa!
olin aika hämilläni koko hommasta pari päivää.
kun sitä touhua kattelin, rupesin miettimään, moniko kymmensormijärjestelmä sillä oikein on?
kuusi vai seittämän sormea per händy?
hmmm... se on vaan niin, että sellainen ei riitä. normi-ihminen ei parrasvaloissa tykkää kuherrella; ei ainakaan viikkokausia. pelkkää tyhjäkäyntiä ja ajanhaaskausta koko juttu.
ehdotukseni on, että VAIKKA sulla on kuinka ADHD, sun pitäis kyllä yrittää itekin; jokaisen pitää.
noita ADHD:eita on suomessa neljännesmiljoona; ja moni onnellisesti naimisissakin. eli tommonen ei ole mikään selitys, vaan pelkkää SAAMATTOMUUTTA!
jokaisen täytyy yrittää.
yritykseen kuuluu tietty riski; kukaan ei siitä tykkää, mutta se on vaan pakko ottaa.
muuten ei mitään tule saamaan.
ite olen ko. tapauksen kanssa kaikkeni tehnyt ja enemmänkin (--> tuntemattomalle)...
mut-mut... tosiaan saanut koko jutusta tarpeekseni, kun MITÄÄN vastakaikua ei niihin pariin mailiini ja postauksiini ole tullut.
ja kaikki keskustelu käydään kierrellen ja kaarrellen palstalla.
kuka sitä jaksaa viikkotolkulla?
heitin pallon naiselle, kun parrasvaloilu (tai mikään muukaan) muukaan kaksneloilu ei ole kiinnostanut yli viikkoon.
jos mitään kehittävää ei tapahdu, siirryn raa'asti eteenpäin.
perkele, jos ei osaa yksinkertaista mailia pistää, niin ei onnistu mikään muukaan.
olen ihan täynnä koko likkaa.
hmmm..? sekin voisi olla ADHD-tapaus; kaikki täsmää. siksipäs vastasinkin postaukseesi. :)
jotain ADHD:n takia vois tietysti antaa anteeksi? mutta siltikin; mä olen yrittämiseni ja avaukseni aikapäiviä sitten tehnyt. sen vuoro.
Oletko sinulla lääkkeet sairauteesi?
Ystävälläni oli vuosia "piilevänä" ADHD, kunnes sai siihen diagnoosin psykologilta. Olo on helpottanut paljon lääkityksen jälkeen. Kaikkea hyvää sinulle!