Okei, mulla on nyt naisen suhteen tosi iso dilemma.
Olen itse naimisissa oleva mies. Lapsiakin on tullut. Pointti on kuitenkin se että suhteeni ei ole minulle mieluisa enkä rakasta kumppaniani... olen yrittänyt, mutta menin yksinkertaisesti vääristä syistä naimisiin. En ole onnellinen ja lähteminen on ollut mielessä jo pitkään. Tämä on minun virheeni ja heikkouteni, sen myönnän - siis tässä asiassa älkää tuomitko, se on nyt "status quo", asioiden tila. Yritän olla lapsilleni hyvä isä ja toistaiseksi pitää liittoa koossa koska muutakaan ei ole, kusipäisyydellä en siis lähde tai riko rikkomisen takia.
Olen ihastunut myös työkaveriini. Hän on... noh. jopa pikkuisen turhan nuori. Elämänkokemuksen kannalta siis, mielummin 5 vuotta lisää... mutta enivei, olempa ihastunut - hän on loistava tapaus.
Olen tietenkin peitellyt ihastustani jo kohta vuoden päivät. En oikeastaan ole varma pitäisikö minun kertoa, hänellä on suunnitelmia elämälle (ainakin näin hän on yleisesti antanut ymmärtää) toisella puolella maata.
Enkä mä olisi menossa tuon ihastukseni kanssa naimisiinkaan tai sitomassa... mutta tahtoisin tutustua rauhassa. Ottaa hänestä paremmin selvää.
Hän tietää tasan tarkkaan tilanteeni, että olen perheellinen, sormustettu ja kaikin puolin vaikutan sitoutuneelta.
Nyt dilemma: Miten helvetissä kerron ihastuksestani? Miten ilmaisen että tahdon tutustua häneen ja että minulla oikeastaan on hänestä toiveita vakavammassakin mielessä?
Mä en ole varattu mies piparin perässä niinsanotusti, tässä on paljon muutakin takana. Kuinka sen ilmaisee parhaiten? Vai onko mission impossible...
Olen itse naimisissa oleva mies. Lapsiakin on tullut. Pointti on kuitenkin se että suhteeni ei ole minulle mieluisa enkä rakasta kumppaniani... olen yrittänyt, mutta menin yksinkertaisesti vääristä syistä naimisiin. En ole onnellinen ja lähteminen on ollut mielessä jo pitkään. Tämä on minun virheeni ja heikkouteni, sen myönnän - siis tässä asiassa älkää tuomitko, se on nyt "status quo", asioiden tila. Yritän olla lapsilleni hyvä isä ja toistaiseksi pitää liittoa koossa koska muutakaan ei ole, kusipäisyydellä en siis lähde tai riko rikkomisen takia.
Olen ihastunut myös työkaveriini. Hän on... noh. jopa pikkuisen turhan nuori. Elämänkokemuksen kannalta siis, mielummin 5 vuotta lisää... mutta enivei, olempa ihastunut - hän on loistava tapaus.
Olen tietenkin peitellyt ihastustani jo kohta vuoden päivät. En oikeastaan ole varma pitäisikö minun kertoa, hänellä on suunnitelmia elämälle (ainakin näin hän on yleisesti antanut ymmärtää) toisella puolella maata.
Enkä mä olisi menossa tuon ihastukseni kanssa naimisiinkaan tai sitomassa... mutta tahtoisin tutustua rauhassa. Ottaa hänestä paremmin selvää.
Hän tietää tasan tarkkaan tilanteeni, että olen perheellinen, sormustettu ja kaikin puolin vaikutan sitoutuneelta.
Nyt dilemma: Miten helvetissä kerron ihastuksestani? Miten ilmaisen että tahdon tutustua häneen ja että minulla oikeastaan on hänestä toiveita vakavammassakin mielessä?
Mä en ole varattu mies piparin perässä niinsanotusti, tässä on paljon muutakin takana. Kuinka sen ilmaisee parhaiten? Vai onko mission impossible...
Vastaukset 6
Vanhimmat
sun pitäisi vaan kertoa, tai vaikka laittaa sähköpostia, joss haluat kirjottaa. Eihän ihastumisen kertomisessa mitään pahaa ole. Mut jos teillä on paljon ikäeroa niin siinä tapauksessa hänen suhtautumisensa voi tietty olla erilaista, jos ei ole sinuun ihastunut kans.
No minun mielestäni sä olet kyllä ensikädessä tilivelvollinen sun vaimollesi ja lastesi äidille. Eli selvitä ensin itsellesi ja vaimollesi se teidän liittonne tila ennen kuin alat piirittämään jotain hurmaavaa tytönheitukkaa.
Ole realistinen äläkä käytä nuorta työkaveriasi minkäänlaisena tekosyynä tai pakokeinona. Hoida yksi asia kerrallaan ja mielellään tärkeysjärjestyksessä.
pistää erosi vireille ihan oikeasti eikä varmistella. Kukaan järkevä nainen ei ala kanssas millekään tuossa tilanteessa. Eronnut isä voi olla hyvä isä lapsilleen, mikäli kiinnostaa voit hakea lähihuoltajaksiskin, mutta kaikki ne melskeet sais olla takana jos tosissasi olet uutta elämänkumppania hakemassa. Nyt petät vain itseäsi ja harva haluaa olla toiselle vain se syy jolla toinen ryhdistäytyy ja eroaa. Ne laastarisuhteet kun eivät yleensä pitkälle kanna.
toinen juttu on että sulla taitaa olla keski-iän kriisi. On ihan normaalia että se sama kumppani ja vuodesta toiseen samanlaisena toistuva elämä alkaa kyllästyttämään. Mietipä nyt tarkkaan ennenkuin uhraat sen.
Ja yksi mutta on se että ehkä nuorta naista ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja luulen että se olisikin parempi hänelle.
Oletko aina ollut tuollainen munaton nyhverö, joka ei uskalla tehdä mitään päätöksiä, vaan yrittää aina epätoivoisesti istua kahdella jakkaralla yhtäaikaa? Et sinä voi vaimoasi ja lastesi äitiä tuolla tavalla jättää! Vähän kunnioitusta hei, eivät ne ole ansainnut tuota!
Jos avioliitossa ei ole järkeä niin eroa! Jos menet toisen syliin niin tajuatko minälainen maku koko suhteesta jää vaimollesi? Se on todella paskamainen pelkurin temppu. Jos et viihdy suhteessa niin pitäisi olla miestä erota ja sitten vasta alkaa katselemaan ympärilleen.
"Tämä on minun virheeni ja heikkouteni, sen myönnän - siis tässä asiassa älkää tuomitko, se on nyt "status quo", asioiden tila"
Ajattelit sitten paikata tekemäsi yhden virheen megalomaanisella uudella virheellä? Mitä oikein odotat täältä? Selkääntaputtelujako?
Tajuatko ollenkaan mitä tuollainen temppu tekee esimerkiksi sinun ja vaimosi väleille? Se todennäköisesti tuhoaa ne. Arvaas ketkä siitä kärsii eniten kun vanhemmat ovat toistensa kurkussa kiinni? Tietenkin lapset.
Haluatko olla itsekäs? Kannattaako ihastuksen takia uhrata lapsien tulevaisuus? Jos avioliitto ei toimi niin ero on ihan oikea ratkaisu. Mutta jos juokset toisen syliin, erosta tulee todennäköisesti niin ruma että se näkyy ihan varmasti lapsissa. Maalailen ehkä piruja seinille, mutta kyllä lapsien hyvinvointi on niin tärkeä asia että vaikka et vaimoasi arvostaisi paskan vertaa (kun kerran harkitse lennosta vaihtamista), niin ero pitää hoitaa tyylikkäästi ja fiksusti!
Tai ehkäpä sinulle on yksi ***tun lysti miten lapsille käy, ehkäpä riski kannattaa ottaa että itse saa vähän jännitystä elämään.
sama ongelma minulla, tosin olen siinä vastapuolen asemassa.
Olen kanssa muuttamassa, ja mietin että jsoko pitäisi käydä kertomassa omista tuntemuksistani ennen kuin lähen. Vastapuolen tunteista omassa tilanteesani en tiedä, että se olisi vähän kuin mission unknown :).