kun lasten isä ei ota lapsiaan luoksensa eikä halua enää olla tekemisissä niiden kanssa?? Erottiin minun tahdostani ja ex kokee että häntä kohdeltu väärin..niin en väitä että olisin ihan oikeudenmukaisesti toiminut kun piti ottaa ns.aikalisä ja sitten muuttaa takaisin yhteen..mies tivasi monta kertaa että erotaanko vai ei ja vastasin aina että ei vaan kaikki muuttuu hyväksi ja olemme yhdessä taas. Mies joutui ottamaan paljon lainaa tähän hommaan kun yritimme tai itseasiassa itse en pahemmin yrittänyt vaan mies tosissaan koitti ja siitä syystä nyt todella katkera mua kohtaan ja ilmeisesti kostaa nyt lapsilleen minun tekemiseni. Halvemmaksi olisi tullut jos oltaisiin heti päätetty erota. Harmittaa vaan kun lapset pitää isästä todella paljon ja isä on aina ollut todella paljon läsnä lasten elämässä ellei jopa enemmän kuin minä itse. Viime talvi oli jo todella raskas ja silloin lapset saivat olla isän kanssa todella paljon mutta nyt kun ero alkaa olemaan selvä ja osituksetkin tehty niin isä alkoi hankalaksi..ja nyt tuntuu että toista yhtä raskasta vuotta en enää kestä että mitä tässä pitäisi tehdä
Mitä tehdä
Epätoivoinen taas
131508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
olen itse eroamassa ja minua pelottaa että käy samalla tavalla toivottavasti ei rakastan lapsiani todella paljon mutta viha ja ktkeruus saa joskus vallan vaikka tiedän että olen ja tuun aina olemaan heidän oikea isänsä sitä paikkaa ei kukaan toinen voi ottaa vaikka se tässä pelottaa kyllä se entinen miehesi tulee vielä järkiisä yritä jaksella heippa
Isästä tulee taas isä kunhan löytää uuden naisen rinnalleen, joko näyttämisen halusta tai pelkästään siksi että uusi ihmisuhde vie vanhan katkeruuden mennessään.
Antakaa ajan kulua, puolivuotta, vuosi ja uusi elämäntapa on löytänyt muotonsa.
Ja jos isä hylkää lapsensa täysin? onko tuollaisen isän kanssa aiheellistakaan lasten viettää aikaansa.
Koska elämä yksinhuoltajana on raskasta, muistakaa pyytää apua lastenhoitoon sosiaalitoimistosta, sukulaisilta, ystäviltä jne.
Tota kyllä jaksetaan toitottaa että elämä yh.na raskasta. Lapsethan on ns. jatkuvasti joka toinen viikonloppu hoidossa useissa tapauksissa isällään ellei enemmänkin ja nykyajan äidit ne istuu perse vaahdossa baareissa ja odottavat jos tällä viikolla saisi oikein kunnolla herkkumutteria. Tuntuu että nykyään erotaankin jo siitä syystä että naiset saa VAPAATA omista lapsistaan. Kenenkään mielestä niillä etävanhemmilla jotka joutuvat asumaan erosssa lapsista päivät ja viikot ei muka ole yhtään raskasta????? Muuta ei yleensä niille jää kuin maksajan rooli!!
Niin ja alkuperäiselle tsemppiä, kyllä se lasten isä jossain vaiheessa ottaa ne omat lapset jos se niiden kanssa aiemminkin ollut paljon tekemisissä.
Onhan tuossa sinun jutussa perääkin. Kun asuin vielä mieheni kanssa yhdessä, minulla ei koskaan ollut aikaa omille harrastuksille yms, koska mieheni ei koskaan viettänyt lastensa kanssa aikaa. Nyt kun asumme asumuserossa, hän on lasten kanssa sentään yhden päivän viikossa (omasta tahdostaan. Minä olisin ollut valmis huoltamaan lapset yksin.) ja minä voin sen päivän aikana käydä uimassa ja rauhassa ruokaostoksilla.
Sitä vaan tuossa sinun asenteessasi ihmettelen, että onhan niillä etävanhemmillakin vapaus tulla ja mennä joka toinen viikonloppu, joten miksi ei lähivanhemmallakin...
Siis minähän en kulje baareissa, en harrasta, minä hoidan lapseni, kodin ja työn ja tuon jälkeen puolivuotta eron jälkeen mieheni löysi uuden naisen, jota kautta lapsemme taas mahtuvat myös mieheni elämään.
Tuo avunpyyntö litania oli niitä varten jotka aidosti väsyvät lasten kanssa. Minäkin väsyn, mutta tuolloin nukun enemmän, syön hyvin ja ulkoilen, jotka kaikki auttavat jaksamaan.
Minä en tunne yhtään omantunnontuskia siitä, että olen muutaman kerran pyytänyt naapurintytön lapsenvahdiksi ja ottanut aikaa itselleni edes muutaman tunnin. Mies häipyi tammikuussa ja tähän päivään mennessä ei ole tavannut lapsiaan kertaakaan. On niin kiire viettää uutta poikamieselämää että siinä unohtuu lapsetkin. Mielelläni minä lapset isälle antaisin, mutta ei kelpaa. Nyt on kyllä lupaillut että rupeaa pian ottamaan lapset säännöllisesti luokseen. Ilmeisesti uusi rakas on luvannut lapsista huolehtia.
väittänytkään että etävanhemmalla ei olisi aikaa mennä ja tulla..päinvastoin monella varmaan liikaakin. Eikä se etävanhemman elämä välttämättä niin kivaa ole ilman lapsia varsinkin kun niiden kanssa haluaisia olla enemmän. Tietysti joka tapaus on erilainen mutta harmittaa vaan kun lähes jokainen valittaa että on raskasta ym. valitsemallaan tiellä. Olisi ehkä kannattanut miettiä olisiko suhdetta voinut parantaa ja välttää ero eikä ensimmäiseksi erota. Tiesittekö muuten kaikki lähivanhemmat että sosiaali toimisto maksaa teille lomamatkan kerran vuodessa että pääsette lepäämään että jaksatte taas raskaan vuoden olla lapsienne kanssa! Tarina on tosi Kertoja elää!!
viestii käytöksellään katkeruuttaan juuri sinulle, vaikka lapset siinä eniten joutuvat tulilinjalle. Myönnät omat virheesi, mikä on hyvin positiivista - mutta oletko puhunut asioista exäsi kanssa? Tietääkö hän, että tiedostat omat virheesi? Saattaisin kuvitella, että ex käytöksellään haluaa sanoa, että josset sinä yrittänyt tosissasi silloin, niin miksi hänkään nyt? Toivottavasti saatte puhuttua asioistanne, ja lapsetkin näkevät taas isäänsä!
Erään ystäväni ex muuten sanoi kerran, että ei osannut kuvitellakaan etukäteen, miten vaikeaa on sen "perinteisen" joka toinen viikko yhdessä lapsien kanssa vietetyn viikonlopun jälkeen palata tyhjään uuteen kotiin, jossa ei kuulu lasten ääniä. Totuttelua siinä varmasti on omalla exälläsikin...
osoitteeseen. Jospa saisit jonkun ulkopuolisen ihmisen puhumaan isälle lasten tapaamisen merkityksestä. Isä tekee nyt hallaa eniten lapsilleen ja itselleen vaikka yrittää osoittaa sinulle mieltään. Lasten voi olla vaikea ymmärtää tätä myöhemmin.
Tiedän pari tapausta, jossa ulkopuolinen henkilö on joutunut suunnilleen piirtämään isälle kuvan vanhemmuuden ja parisuhteen eroista.. Parisuhdehan siinä "vain" loppuu. Hyvin näissä tapauksissa on lopulta käynyt ja isä on saanut motivaation yhteydenpitoon lapsiinsa.
ymmärrän jutun mieshenkilöä..nainen selvästikin leikkinyt vakavan asian kanssa ja vedättänyt miestä..Mies taas kostaa exälleen lapset välikappaleina mutta mutta olisiko tässäkin tapauksessa voinut välttää koko eron kun vaikuttaa taas sellaiselta naiselta joka on etsimässä jotain ihmeellistä ja muutaman vuoden päästä havahtuu että teki elämänsä virheen..Eikö se nainen sitten mihinkään ole syyllinen kun haluaa eron? Jos kerran menee avioon ja tekee lapset niin eikö olisi kannattanut miettiä asia loppuun asti jaksaako vai ei? Hakea apua kun 30v kriisit pukkaa päälle ja hormoonit sekaisin ja kaikki tuntuu sekavalta. Usein me naiset vaaditaan aivan liikaa miehiltä eikä olla mihinkään tyytyväisiä kun elämä tuntuu olevan tasaista ja helppoa??? Juopot, huoraavat ja hakkaavat puolisot on sitten eri asia
Sinä ap tuot siis esille, että et jaksa yksn lasten kanssa? Siitäkö kenkä puristaa? Niin, sitä ei oivalla ennen kuin on siinä tilanteessa... ehkä et osannut visioida sitä ennen kun halusit erota??!!
Ja nyt on toisaalta ihan ymmärrettävää, että ex-miehesi kenkkuilee sinulle lasten kautta, kun sinä temppuilit sen eronne kanssa. Eivät miehetkään kaikkea kestä eivätkä jaksa!
Ja tiedän kokemuksesta(tosin minä en eroa halunnut, minut erotettiin), että tuntuu vähän katkeralta, kun itse joutuu käymään töissä ja huolehtimaan lapsista 24/7 ja ex-mies liihottelee vapaana poikamieselämää ja perustaa uutta perhettä "puhtaalta pöydältä".
Ja sekin ottaa todella päähän, kun joka kerta, kun itse haluaa vähän vapaata, joutuu maksamaan lapsenvahdille!
Mutta sellaista elämä on - ei aina niin oikeudenmukaista.
Sattui tuo "puhtaalta pöydältä" aloittaminen sydämeen! Noin minunkin ex sanoi tavattuaan uuden naisensa.Just!Kaksi aikuista ei voi aloittaa puhtaalta pöydältä koskaan.Molemmilla on elettyä elämää ja ne asiat tulee mukana uutta suhdetta perustettaessa.Jotenkin käsittämättömän lapsellinen ajatus.
Mutta ap:n asiaan haluan myös sanoa jotain.Meidän lasten onneksi isä ei ole kertaakaan hylännyt lapsiaan.Päinvastoin,on nyt lasten kanssa paljon enemmän kuin koskaan liiton aikan.Näyttää tunteensa ja todella rakastaa lapsiaan.Meillä erittäin katkera ero takana,mutta lapset on jätetty tästä taistelusta sivuun.
Yksin ollessaan (ehti olla yksin peräti 2kk),ex ei suostunut ottamaan lapsia minun omien menojen takia.Mutta löydettyään uuden naisen,ottaa "tietenkin" lapset luokseen,kun haluan mennä jonnekin.Uudelle naiselle pitää näyttää,kuinka todella loistava isä hän on:) Minun onnekseni!
En koe elämääni yh:na raskaan.totuin tälläiseen jo liiton aikana.Päinvastoin,enemmän minulla nyt on omaa aikaa.En kulje baareissa "mutterin" perässä,kuten joku katkera asian ilmaisi.Onnekseni tapasin erään ihanan miehen muuta kautta.Tapaamme silloin tällöin ja pidämme hauskaa ilman sen kummempia velvoitteita.Molemmat olemme vapaita,mutta emme halua vielä sitoutua vakavammin.
Nyt elämä tuntuu elämisen arvoiselta,vaikka eromme onkin tuskaisa ja välillä surettaa kovastikin.Aika parantaa onneksi haavat.
Ai niin!Miten sitä ilmaista matkaa voisi hakea?Voisihan tuota käväistä "hermolomalla":)
se sun elämäsi niin hirveen raskaaksi tekee? Tuliko tehty liian hätänen ratkaisu vai eikö taloudellinen tilanne olekaan enää niin hyvä kuin ennen eroa????
Ei ollutkaan niin kivaa yh.na ilmeisesti...??? Kai se niillä lasten isälläkin on ollut rankkaa SINUN vetkuttelusi vuoksi!! Onneksi sinäkin tunnet nyt nahoissasi!!