Enpä tiiä mistä aloitan, kirjottelen summamutikassa mitä mieleen tulee..
Lapsen tulon jälkeen on parisuhteeseen tullu ongelmia, mihinkää et pääse enää miehen kanssa kaksin. viime ajat ovatkin menneet toraamiseen, mies sanoi ettei edes halua olla seurassani kun aina on toraa päällä, olenkin ollut tosi kärttynen viime ajat, muuten olen ollut aika rauhallinen persoona, enkä turhista "mäkätä".
Jotenkin vaan niin väsyttävää tää lapsen kanssa oleminen, nyt nukutaan yöt ihan jees, mitä nyt 2-3 krt herätään tuttia itkemään.. (7,5kk)
lapsen syntymän jälkeen ei oo tullu nukuttua yhtään yötä heräämättä, tuntuu et kaikki pienetkin hommat on ihan mahdottomuus jaksaa tehdä..
En tiiä mistä sais potkua tähän suhteeseenkin et pystyttäis taas hyvään yhteiseloon..
Kun kuitenkin lapsi ja mies on mulle kaikki kaikessa, vaikka nyt tässä "päivittelen" elämääni..
Erosta puhuttiin, mutta musta se ei oo vielä ajankohtainen. On tässä viel jotain pelastettavaa..
Lapsen tulon jälkeen on parisuhteeseen tullu ongelmia, mihinkää et pääse enää miehen kanssa kaksin. viime ajat ovatkin menneet toraamiseen, mies sanoi ettei edes halua olla seurassani kun aina on toraa päällä, olenkin ollut tosi kärttynen viime ajat, muuten olen ollut aika rauhallinen persoona, enkä turhista "mäkätä".
Jotenkin vaan niin väsyttävää tää lapsen kanssa oleminen, nyt nukutaan yöt ihan jees, mitä nyt 2-3 krt herätään tuttia itkemään.. (7,5kk)
lapsen syntymän jälkeen ei oo tullu nukuttua yhtään yötä heräämättä, tuntuu et kaikki pienetkin hommat on ihan mahdottomuus jaksaa tehdä..
En tiiä mistä sais potkua tähän suhteeseenkin et pystyttäis taas hyvään yhteiseloon..
Kun kuitenkin lapsi ja mies on mulle kaikki kaikessa, vaikka nyt tässä "päivittelen" elämääni..
Erosta puhuttiin, mutta musta se ei oo vielä ajankohtainen. On tässä viel jotain pelastettavaa..
Vastaukset 5
Vanhimmat
meilläkin on aivan erillainen elämä nyt kun meillä on pieni poika, mieheni mielestä ei voi tehdä paljon mitään kun poika on niin pieni. erosta mekin ollaan joskus puhuttu mutta vielä perhe ollaan. väsyttää meitäkin mutta sitä pitää vain jotenkin jaksaa ja yritää nukkuakkin. lapset kasvaa nopeaa usko pois vain ja sitten me keretään nukkuakkin. tseppiä teidän perheeseen.
Samat ongelmat näköjään joka osotteessa,paitsi että tuo heräily on TODELLA RASKASTA ja ymmärrän täysin väsymyksesi. Sun pitäis ihan ehdottomasti ekana saada nukkua,muuten mikään ongelma ei ratkea!!!
Muuten toi tilanne kuulostaa normaalilta,ja olenkin kuullut ettei lain kuuluisi sallia eroa alle 3vanhojen lasten vanhemmille,sillä aika siihen asti on raskasta.
Toinen vituttaa oikeestaan siksi että moni muu asia vituttaa (jopa välillä vauva). Seinät kaatuu ja sekasotku pahenee,maha roikkuu ja tukka jää tyynylle,kaverit puhuu hepreaa ja on tyhmiä kaikki,anopilla on sarvet ja oma äiti hössöttää,kaiken kukkuraks äitiyslomakin loppuu ja pitäs palata muka normielämään. Paineet on kovat ja kaikki kasaantuu parisuhteen päälle..
Mutta usko pois(mä ainakin yritän) että se mulkku äijän puolikas joka asuu teillä eikä tee mitään,ainakaan oikein,on muutaman vuoden päästä se sama hassu ja hyvännäkönen uros jonka kanssa aikoinas halusit lisääntyä:)
Voimia siihen saakka,niitä TODELLA tarvitaan...parempi toistaseks vähän tylsempi ja arkisempi suhde kun näinkin pienelle 2eri osotetta,oma nyyttini 7kk...
klisee mutta tosi sellainen;kyllä se siitä!
sinulla "kissuliisa"! Kiitos siitä, piristi mieltä!! :)
koeta saada lapsi johonkin hoitoon. Parisuhde on kaiken perusta ja lapsi kruunaa sen. Ero ei tosiaan ole ratkaisu kohdallasi.
Yksi tehokkain kidutuksen muoto on herättää toistuvasti kesken unien... Oma esikoiseni herätteli ruoka-allergiansa takia vuoden ikään parhaimmillaan 15 min välein... Välillä tuntui että pää hajoaa. Että tiedän mistä puhun. Hyvä juttu on että (pari kolme krt yössä tapahtuvaan) heräilyyn kyllä tottuu pikkuhiljaa. Tarkoitan sillä sitä, että sen tutin suuhun panemisen hoitaa selkäytimellä ilman kunnon heräämistäkään. Nukkuuko lapsi muuten omassa sängyssä, huoneessa vai miten?
Muista että päivällä kun lapsi vetelee päiväunia on myös sinun lepoaikasi. Älä yritäkään silloin tehdä rästiin jääneitä kotitöitä, tai edes lukea päivän lehteä. Menet vain rauhassa nukkumaan, ja jos et saa nukuttua niin vain makaat silmät kiinni ja vaikka kuuntelet jotain rauhallista musiikkia. Mitä väliä sillä nyt on onko jostain pölyt pyyhkimättä?
Parisuhteessanne on alkanut pikkulapsiperheen arki, joka on joskus samaa tasaisen tympeää taapertamista eteenpäin. Arjen harmauden takia EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA kannata alkaa miettiä eroamista. Sama juttu tulee nimittäin eteen AINA, uudessakin suhteessa. Plus että yksinhuoltajana sitä vasta väsyttävää onkin... Eri asia on sitten jos kuvioissa on mukana alkoholi/väkivalta. Parasta olisi vain nyt todeta, että tällä hetkellä elämä on tasaista (ilman suuria kicksejä) mutta asiantila on todennäköisesti ohimenevää, kun lapsi vähän kasvaa.
Kuten muutkin ovat ehdottaneet, hanki joskus lastenhoitoapua että voit viettää aikaa miehesi kanssa kaksin. Mummila, kummit, ystävä, MLL? Eikä aina tarvitse edes lähteä kotoa, voihan sitä vaikka katsella kainalokkain leffaa ihan kotisohvalla. Tai käykää vaikka yhdessä iltalenkillä vaunujen kanssa, siinäkin voi hyvin vaihtaa ajatuksia aikuisten asioista.
Mistä asioista nalkutat? Usein kotona yksin väsyneena sitä kateellisena ajattelee miestään (joka saa mm. PUHUA muiden aikuisten kanssa), ja kun tämä tulee kotiin, purkaa ikävänsä toisen niskaan. Mitäs jos koettaisit sinäkin joskus tehdä miehellesi mukavan yllärin. Kapsahdat kaulaan kun toinen tulee kotiin, ja sanot kuinka iloinen olet hänen näkemisestään! On myös vaikeaa vieraantua puolisostaan, jos harrastaa säännöllisesti pieniäkin fyysisiä huomionosoituksia, vaikka se olisi vain pusu ennen töihinlähtöä.
Ja muista, anteeksipyyntö on välillä ihan paikallaan, jos torailet turhasta! Parisuhde ei ole mikään peli malliin " minkä toinen saa on minulta poissa". Enemminkin pitäisi ajatella, että se mikä on toiselle hyväksi, on sitä myös minulle.