Gallup mitä tekisitte jos

on sellainen, etten tekisi mitään, jos epäilisin. Tarkkailisin tilannetta. Kiinnijääminen on sitten toinen juttu. Siinä on vain kaksi vaihtoehtoa: Joko keskustella ja jatkaa liittoa tai keskustella ja erota. Näistä kumpikaan ei toteudu hetkessä, vaan vastaus selviää elämällä elämää eteenpäin.

että vaimo pettää. itse rupesin epäilemään hänen käyttöstään .kyllä sen huomaa aika äkkiä
kysyin useasti että onko joku vialla ja onko sinulla joku toinen. totta kai hän sen kielsi.mutta katse paljasti jo kaiken.sitten vain rupesin puhuun että sun on nähty jonkun toisen miehen kans.vaikka kukaan ei ollu edes nähnyt rupesin vain taktikpoimaan ja siinä se sitten oli että rupes tuleen totuuksia.ja oli vielä kaiken lisäksi tuttu mies hänen työ paikalta..kyllä siinä oli hiuskarvan varas että akka ja rakastaja ei saanu hauta kiviä

huusholli jakaatuu siinä samassa kohtaa kahtia ja siinä ei kauaa nokka tuhise. Keneenkään ei pidä luottaa satasella - ei edes itseensä.

Luotin 100% se suuri virhe. Vaimo jäi heti kii petettyään. Silti on eletty samaa. Tiukkaa se tekee vaikka aikaa on jo pettämisestä kauan. Koskaan se ei unohdu. Koskaan ei kannata luottaa 100%.

Jos jäisi kiinni, ensin välittömästi suhde poikki, sen jälkeen ankaraa vittuilua, sen jälkeen välit poikki totaalisesti, ei vastailua soittoihin, viesteihin, kirjeisiin...yms.yms eikä moikata kun kylillä nähdään. Eli totaalinen yhteydenpidon loppu, sama kuin kys. hlö olisi kuollut.

luottamus säilyisi. Olisi vaan mukava huomata että kumppani kelpaa muillekin.

tämäkin tapahtu että vaimo petti.en olisi kyllä ikinä voini uskoa kun joku muu oli teheny että oli pettäny niin akka oli heti antamassa kommentin että voi mikä lutka ...mutta nyt on itse samassa veneessä.toki asun vielä saman katon alla nyt meillä on sillai että minä saan tehdä mitä haluan ja akka ei sano sanaakaan on kuulemma niin rakastunu muhun että ei koskaan.vaikeaa on kuitenkin elää enää normaali elämää.aina on asia mieles ja välillä vittuttaa niin lujaa että tekis mieli heittää akka pihalle
toki heillä ei ole menny seksi suhteeseen asti jotain hyväilyä on tapahtunu mutta ei oo menty loppuun asti .... jos on totuus.

Mitäkö tekisin?

Riippuisi tietenkin elämäntilanteesta, iästä, lasten iästä, olosuhteista...

Omassa liitossani sanoin vain kuivasti, että olipas typerää, minkä mies itsekin myönsi ja katui (kännistä sekoilua siis). En lähtenyt kantamaan kaunaa, jokaisella on omat mokailuhetkensä, eikä mokailu toistunut.

Itsekin erehdyin kerran enkä jäänyt kiinni. En koskaan lähtenyt tunnustanut harha-askelta. Asia on jo historiaa, eikä loukannut näin yksityisasianani pidettynä ketään, opetti minulle kyllä jotakin.

Tiedän, että olisin kyllä hermostunut jos puolin tai toisin olisi tullut pidempiaikainen ja vakavammansävyinen ulkopuolinen suhde. Luulen, että olisi ollut aika vakavansävyisen keskustelun ja suhteen uudelleenarvioinnin paikka.

Minun mielestäni toisen ihmisen kyttääminen on erittäin arveluttavaa ja alentavaa puuhaa, sille tielle en ole koskaan lähtenyt. Luulen että jos sellainen paikka tulisi, katselisin sitten mieluummin vähän toiseen suuntaan ja antaisin ajan kulua.

Seksiseikkailu ei kaada hyvää liittoa, mutta siihen liittyvä kiintyminen ja henkinen yhteys on jo vakavampi tapaus. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat pitkän liiton aikana eriaikaisesti ja myös eri suuntiin, minkä myötä tarpeet ovat harvoin identtiset ja yhtäaikaiset. Se on väistämättömyys ja siis sitä itseään - eli elämää.

Sivumennen sanoen tällä palstalla vallitsevin tunne on silkan ahneuden, järjettömän omistamis- ja kontrolloimishalun sekä ymmärtämättömän mustasukkaisuuden herättämä hysteerinen raivo, jonka siivittämänä esitellään mitä kummallisimpia käsityksiä ihmissuhteista.