En tiedä mitä haen tällä kirjoituksellani. On vaan niin paha olla, niin paha olla. Ihan sama mitä sanoja yritän käyttää kuvailemaan oloani, ei ne koskaan kuvaa sitä miltä minusta tuntuu. Itken hysteerisesti, kun on niin paha olla.
MIes on pettänyt minua yhden illan juttuja (ainakin omien sanojensa mukaan) jo viisi kertaa vuoden aikana?!?!?!??! Uskomatonta! Ja minä en vaan saa rohkeutta lähteä suhteesta. Miksi mies edes tunnustaa pettämiset? Haluaako hän sitä kautta minun ottavan eron suhteesta? Halveksiiko hän minua? Olenko hänelle vaan yhdentekevä? Toisaalta hän sanoo, että on kykenemätön olemaan kunnon mies, joka pysyisi sanojensa takana. Ei halua kuulemma tuhota minun elämää. Mutta silti odottaa minun tekevän ratkaisevan liikkeen erosta. Ei minulla on rohkeutta siihen.
Miksi mies pettää minua? Olen (tiedän se varsin hyvinkin), että olen kaunis, viehättävä, fiksu nainen. Mutta minulla ei ole itsetuntoa! Sitäkö mies haluaa polkea? OLenko minä syypää hänen pettämisiin? Provosoinko häntä siihen?
Olen vaan niin rikki, etten oikeastaan välitä vaikka joku haukkuisi minut tämän takia, mitä olen kirjoittanut. Kunhan kirjoitan... On vaan niin paha olla....
VOi kun joku ottaisi syliin ja sanoisi, että kyllä kaikki järjestyy ja että elämä lupaa minulle jotain hyvää.. Ja vaikka sitä joku lupaisi, en sitä usko. Voi kunpa voisi uskoa, niin uskaltaisi...
Voiko mies muuttua? Onko hänellä jokin kriisi vai onko tosiaan minussa vika? Mies ei ole pettänyt edellisiä kumppaneitaan, mutta minua on siis jo viisi kertaa. Vika taitaa tosiaan olla minussa. Mutta mikä se vika on? Onko se huono itsetuntoni? Oikeuttaako se silti kohtelemaan minua huonosti? Avainhan on kaiketi se, etten saisi antaa kohdella itseäni näin huonosti, mutta kun ei ole itsearvostusta, niin mistä sitä saisi ostaa. Ei sellaista hetkessä kehitetä. Ja uskokaa tai älkää teen todella töitä sen eteen. Kolme vuotta terapiaakin jo takana. Mutta olen kait aika toivoton tapaus.
Oma terapeuttini ja pariterapeuttimme ovat ihmetelleet miten ihmeessä olen vielä tässä suhteessa. Minulla olisi kuulemma kaikki mahdollisuudet saada onnellinen parisuhde. Ns. markkina-arvoa minulla heidän mukaan olisi. Vaan kun en osaa uskoa tulevaisuuteen.
Sekavaa ajatusten virtaa... Auttoi vähän, kiitos :)
MIes on pettänyt minua yhden illan juttuja (ainakin omien sanojensa mukaan) jo viisi kertaa vuoden aikana?!?!?!??! Uskomatonta! Ja minä en vaan saa rohkeutta lähteä suhteesta. Miksi mies edes tunnustaa pettämiset? Haluaako hän sitä kautta minun ottavan eron suhteesta? Halveksiiko hän minua? Olenko hänelle vaan yhdentekevä? Toisaalta hän sanoo, että on kykenemätön olemaan kunnon mies, joka pysyisi sanojensa takana. Ei halua kuulemma tuhota minun elämää. Mutta silti odottaa minun tekevän ratkaisevan liikkeen erosta. Ei minulla on rohkeutta siihen.
Miksi mies pettää minua? Olen (tiedän se varsin hyvinkin), että olen kaunis, viehättävä, fiksu nainen. Mutta minulla ei ole itsetuntoa! Sitäkö mies haluaa polkea? OLenko minä syypää hänen pettämisiin? Provosoinko häntä siihen?
Olen vaan niin rikki, etten oikeastaan välitä vaikka joku haukkuisi minut tämän takia, mitä olen kirjoittanut. Kunhan kirjoitan... On vaan niin paha olla....
VOi kun joku ottaisi syliin ja sanoisi, että kyllä kaikki järjestyy ja että elämä lupaa minulle jotain hyvää.. Ja vaikka sitä joku lupaisi, en sitä usko. Voi kunpa voisi uskoa, niin uskaltaisi...
Voiko mies muuttua? Onko hänellä jokin kriisi vai onko tosiaan minussa vika? Mies ei ole pettänyt edellisiä kumppaneitaan, mutta minua on siis jo viisi kertaa. Vika taitaa tosiaan olla minussa. Mutta mikä se vika on? Onko se huono itsetuntoni? Oikeuttaako se silti kohtelemaan minua huonosti? Avainhan on kaiketi se, etten saisi antaa kohdella itseäni näin huonosti, mutta kun ei ole itsearvostusta, niin mistä sitä saisi ostaa. Ei sellaista hetkessä kehitetä. Ja uskokaa tai älkää teen todella töitä sen eteen. Kolme vuotta terapiaakin jo takana. Mutta olen kait aika toivoton tapaus.
Oma terapeuttini ja pariterapeuttimme ovat ihmetelleet miten ihmeessä olen vielä tässä suhteessa. Minulla olisi kuulemma kaikki mahdollisuudet saada onnellinen parisuhde. Ns. markkina-arvoa minulla heidän mukaan olisi. Vaan kun en osaa uskoa tulevaisuuteen.
Sekavaa ajatusten virtaa... Auttoi vähän, kiitos :)
Vastaukset 35
Vanhimmat
luota siihen että elämä kantaa. Kun sen eropäätöksen olet tehnyt, luultavasti huomaat olevasi oikealla tiellä.
Miehesi on törkimys, kun kertoo sinulle pettämisistään, haluaa ilmeisesti satuttaa sinua, alistaa sinut hyväksymään ihan millaisen tahansa käytöksen, kun luulee että et uskalla eroa hakea. Miehesi tuhoaa nimenomaan sinun elämääsi, vaikka muuta sanoo. Mies vaikuttaa siihenkin, että itsetuntosi pysyy huonona. Lopeta suhde, niin huomaat, että saat itsetuntosi takaisin.
Minullakin meni kauan aikaa, ennen kuin sain käveltyä karäjäoikeuteen täyttämään sen hakemuksen. Siitä se sitten lähti, eikä ole tarvinut katua.
Luulen että miehelläsi on huono itsetunto kun sitä pitää käydä pönkittämässä sillä että sainpas tuonkin muijan pokattua. Voihan olla että hän haluaa alistaa sinua juuri sen takia että olet viehättävä, ja sinulla olisi mahdollisuus saada kenet tahansa.
En tiedä mutta voisin kuvitella että hän kaipaisi vähän herätystä eli ota joku hyvä ystävä avuksi ja ala elämään itsenäistä elämää tässä parisuhteessa. Uskon että se ainakin voisi hieman kirpaista kun hän huomaa että sinulla on mukavaa ilman häntäkin.
edesvastuuton,ja tokkopa muuttuu.Lähde menemään,ettet katkeroidu.On huono juttu,jos 50 v, huomaat elämän menneen pettävän miehen rinnalla.Kasvata itsetuntoasi terapiassa,ja ystäviesi seurasta,ajattele että olet sen itsellesi velkaa.Miehesi voi olla persoonallis häiriöinen,ja saa sidottua sinut itseensä viemällä itsetuntosi rippeetkin.Voi olla että olet vain läheisriippuvainen,ajattele mitä saat tuollaisesta suhteesta,kaikkea hyvää sinulle jatkossa.
Miksi mies tekee noin? Miksi hän ylipäänsä pettää kaunista ja viehättävää naistaan? Miksi hän sitten vielä kertoo tekosistaan sinulle? Onko kaveri jonkun sortin manipuloija, sadisti, sosiopaatti vai mikä tuollaista ihmistä vaivaa. Onko hänen tarkoituksensa murtaa loputkin itsetunnon rippeesi. Hankkiudu hyvä tyttö eroon noin tuhoavasta ja sairaasta ihmissuhteesta! Miehellä on todella ison luokan ongelmia, jotka hän nyt kaataa sinun niskaasi.
Kuullostat ihan minulta. Olemme tehneet eroa jo vuoden ja miestä ei vaan näytä kiinnostavan edes puhua asiasta. Meillä on lapsiakin, joten mielestäni pitäisi ainakin pyrkiä sopueroon. Mies on lasten syntymästä asti elänyt täysin omaa elämäänsä. Koti ei merkitse hänelle enää mitään. Elämä pyörii työn, harrastusten ja kavereiden ympärillä. En tiedä, mitä hän minun selkäni takana touhuaa - eikä edes kiinnosta. Ja silti minussa elää pieni toivo siitä, että elämä voisi vielä joskus olla kuin silloin, kun aloimme unelmoida yhteisestä tulevaisuudesta. Tiedän olevani typerä, kun en riuhtaise itseäni irti ja kiusaan itseäni tässä pahan olon ja tuskan keskellä, mutta en vaan haluaisi päästää irti siitä unelmasta, joka meillä oli yhteisestä vanhuudesta, vaikka mieheni on ilmeisesti niin jo tehnyt.
Minuunkin sattuu koko ajan. En osaa sen tarkemmin kuvailla - sattuu vaan.
toivoisin että katsoisit jo eteenpäin.Nosta pää pystyyn,olet upea nainen.Uskomatonta miten mies voi alistaa ja "tuhota".KOkemuksesta tiedän että se mitätöinti ei lopu.Kun valitset valoisan elämänasenteen murehtimisen sijaan et huomaakkaan kun entinen oma minä pikkuhiljaa tulee esille.Ota reippaasti ero miehestäsi,elämä on edessäsi.
ettei mies ole pettänyt edellisiä kumppaneitaan?Minä en uskoisi tuohon.ET ole syyllinen miehesi suhteisiin.Pettäjä on aina ITSE vastuussa pettämisestään.
on jo saanut sinut melkein uskomaan että syy pettämiseen ei olekaan pettäjän vaan sinun
kirjoitat "Mies ei ole pettänyt edellisiä kumppaneitaan, mutta minua on siis jo viisi kertaa. Vika taitaa tosiaan olla minussa."
..huomaatko miten hän manipuloi sinua. Terapeuttisi on oikeassa: mitä teet enää siinä suhteessa. Se on aika paljon sanottu terapeutilta ja tarkoittaa todella selkokielellä sitä että NYT on aika laittaa se erohakemus vireille ja viedä asia myös loppuun.
tilanteessa ja lähdin pois, vasta sen jälkeen vähän helpotti. Vaatii aikaa ennen kuin pääsee kokonaan tasapainoon lähdönkin jälkeen.
Mitään hyvää et saa jatkamalla liittoasi. Menetät vain itsetuntosi ja terveytesi. Et ole yhtään muita huonompi. Syy on pelkästään miehessäsi. Laita mies pihalle tai lähde itse.
se pettää aina. Kaikki lupaukset ovat valheita.mihinkäs PUKKI sarvestaan pääsee!
Ehkä oletkin fiksu vain omasta mielestäsi. Sitä paitsi ei naisen ulkomuoto, olkoonkin kuinka hyvä tahansa, takaa suhteen onnistumista. Todellinen nainen punnitaan pääasiassa sänkyssä!!!! Siellä se naisen hyvyys tulee näkyviin, kuten miehenkin mieskunto ja kyky rakastaa niin, että vastapuoli on ikionnellinen1
mieltä.Todellista naista samoinkuin miestäkin ei todellakaan mitata sängyssä.KYllä minusta se yläpää merkkaa ootko fiksu vai et.
Miehenä voin kertoa hieman toisenlaisenkin näkökulman kertomuksesi perusteella.
Tämä on siis vain yksi mielipide monien joukosta.
Luulen että miehesi on huonon itsetunnon omaava persoona.
Hänellä on kaunis vaimo,mutta pönkittääkseen egoaan hän haluaa kokeilla kuinka monelle muulle naiselle kelpaisi,ja aina kun kelpaa se on mannaa itsetunnolle.
Toisaalta siitä syntyy halu huutaa maailmalle kuinka haluttu miehenä onkaan,ja syyllisyys sekä narsistinen luonne ajaa kertomaan myös petetylle osapuolelle.
Kun tälläisen teon on kerran tehnyt ja saanut anteeksi kasvattaa sekin osaltaan egoa tyyliin "olen niin haluttu mies ettei vaimokaan halua luopua vaikka tekisin mitä".
Lyhyesti sanottuna miehesi on nyt elämänsä herra.
Tälläinen mies myös kokee saman aikaisesti päinvastaisen ilmiön,nimittäin testaamalla asiaa mielessään niinkin että rakastaako vaimo minua oikeasti vai onko sille yhden tekevää kuinka paljon petän,jokainen anteeksi anto tuo myös epävarmuutta tämän asian suhteen.
Miehesi on mielestäni tavallaan henkisesti sairas.
Ohjeeni sinulle on että kokoat itsesi,jätä tuo elämänsä sankari harrastelemaan irtosuhteita ja rupea elämään omaa elämääsi.
Huomaat miehesi murtuvan edessäsi kun hän huomaakin että olet tosissasi eron suhteen,pysy vahvana ja jätä se mies.
Synkkä totuus on että kun kerran pettää ,pettää toisenkin kerran.
Anteeksi anto vain alentaa kynnystä pettää uudelleen,niin hullunkurista kuin se onkin.
tämä kuvastaa ihan täysin ex- miestäni!! Hän itse yritti asiaa minulle selittää, mutta ei löytäny sanoja noin hyvin..Onneksi hän on nykyään ex =)
Tässä hyvin selitetään miksi mies tekee niin tai näin. Mies saa minun mielestäni seistä vaikka päällään, mutta hälytyskellojen pitäisi soida silloin, kun ihminen ei ollenkaan pysty ajattelemaan miten omat pahat teot vaikuttaa toiseen ihmiseen. Tässä tapauksessa naiseen. Eikö sellainen ihminen ole häiriintynyt persoona, joka elää ilman omaatuntoa ja käsitystä siitä, että aiheuttaa toiselle pahaa. Sellaista kutsutaan mielestäni sosiopaatiksi ja näitä empatiakyvyttömiä on vähän liikaa liikkeellä.
ja näkökulma miehen kannalta.Näin se todella on.Naisena tiedän että vaatii valtavia ponnistuksia irti pääsemiseen.Itsetunto on tosi alhaalla.JO pelkkä eropäätös helpotti tosi paljon ja ammattiauttaja auttoi näkemään ongelmat ja "vapautti" ajattelemaan omaa tulevaa elämää.Siis antoi oikean näkökulman,jossa en ollutkaan "syyllinen".
Vain mies voi kirjoittaa totuuden,näinhän se on mitä kirjoitit. Naisena sain kokea kaiken tuon yli kaksikymmentä vuotta, sitten tuli se aika minulle ,että mun oli helppo lähteä pois ,niin mies oli itsetunnoton ja raukka, kaataessaan kaiken sydämeen sattuvat kuormansa minun päälleni ja varmasti huomasi kuin ne sattui ja kuin masentunut olin. Nyt kaksivuotta yksin asuessani olen usein saanut puheluja ja anelevia sellaisia tuu kotiin sä olit mun rakkain ja sillei .eivät nuo sanat enää muhun tehoa ,aika on avanna silmäni ja kuivanna kyyneleet.Nyt itsetuntoni on aika hyvällä mallilla ,mut koska unohdan kaiken sen mitä hän vuosia minulle teki,kysyn itseltäni usein sitä. ÄLÄ sinä ole tyhmä ja jää suremaa miehesi tekosia, vaan ota askel ja het,ettei sulle käy samoin niko mulle ,vuodet kulki kulkuaa minä laahaten surussa mukana. Katkeruus vielä painaa
Minä olin 7 vuotta tällaisessa suhteessa! Rakastin miestä ihan järjettömasti enkä kyennyt häntä jättämään. Tai monta kertaa yritin, mutta ikinä en siihen pystynyt.
Yleensä hän vaati ja rukoili, itki ja aneli minua takaisin, sanoi miten paljon rakastaa eikä pysty ilman minua elämään. Itki niin kaun että olin vakuuttunut hänen rakkaudestaan ja siitä ettei hän ikinä enää petä minua. (Sama jatkui yhä uudestaan..ja aina minä uskoin)
Monesti myös minä itse olin liian heikko lopulliseen eroon enkä kyennyt muuta kuin itkemään aamusta iltaan, niin kauan, että palasimme yhteen.
Itsetuntoni oli niin pohjassa kuin vaan voi olla. Tiesin olevani kaunis ja hyvä, mutta ajattelin aina että vika on minussa, en ole tarpeeksi hyvä, enkä voi ikinä löytää ketään muuta...
Iso osa tästä ajasta on minulle nykyään täysin pimennossa tai todella hatarassa muistissa, koska olin niin masentunut ja sairas. Elämä tuntui niin turhalta! Mietin joka päivä että mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni tällaisen elämän..minulla ei ollut mitään, en kyennyt mihinkään..en uskonut tulevaisuuteen..
Jossakin vaiheessa olin kuitenkin sietänyt tarpeeksi ja suhde oli mennyt jo siihen pisteeseen ettei kumpikaan enää kestänyt. Sanoin hänelle, että nyt riittää ja sillä kerralla onnistuin.
Sinä päivänä kaikki muuttui! Olin kyllä kauhuissani ja ihan yksin, mutta jostakin olin saanut voimaa sen varran että jaksoin yrittää.
Jouduin tutustumaan itseeni uudelleen ja tekemään valtavasti töitä itseni ( sekä mielenterveystoimiston ja psykologin) kanssa. Pikkuhiljaa itseluottamus nousi ja sitä mukaa asiat alkoivat järjestyä.. Prosessi on ollut välillä rankkakin, mutta päivääkään en ole katunut ja nykyään elämäni on loistokunnossa ja olen erittäin onnellinen! On rakastava mies, lapsi, elämä! pääsin takaisin työelämään kiinni.
Tämä oli vain pienen pieni osa tarinaani, mutta halusin osan siitä sinulle ja muillekin saman kokeneille kertoa antaakseni voimaa tulevaisuuteen!
Varmasti löydät peremman elämän ilman häntä!
Kukaan ei käske sinua antamaan anteeksi mitä vain. Kait nyt itsekin tajuat että kun sallit tämän, etkä laita yhtään vastaan, miehesi katsoo sen olevan helppoa...Vitsi, oikeasti nyt et ryve itsesäälissä ja vaan itkeskele. Miksi niin moni nainen suostuu olemaan pelkkä uhri? Eikö ole kanttia puolustaa itseään, pistää ukko kuriin tai vaikka sitten erota mieluummin, kun kärvistellä huonosti toimivassa suhteessa. Välillä tuntuu, että naiset suorastaan nauttivat kärsimyksestä, jonka mies aiheuttaa!!!
Tämä ei ole alkuperäistä kirjoittajaa kohtaan suunnattua kritiikkiä. Syy ei ole hänen, vaan miehen. Sitä vaan olen monesti ihmetellyt, että miksi ihmiset antavat tehdä itselleen noin?
Saamalla aina tekonsa anteeksi, miehelle (tässä tapauksessa) menevä viesti on että mitä vain voi tehdä ilman "rangaistusta", pelkoa toisen menettämisestä. Samaa näkee myös parisuhteissa missä on alistamista, väkivaltaa, yms. paskaa. Kärsivä osapuoli ei tahdosta huolimatta pääse irti parisuhteesta, ja monesti toivo asioiden paranemisesta on turha.
Minusta on hyvin outoa se, mikä käy ap:n viestistäkin ilmi, että on olemassa paljonkin ihmisiä, kuten ap:n mies, joka pistää vastuun suhteen lopettamisesta kokonaan toisen harteille. Vaikka petollisen miehen kuuluisi itse panna peli poikki. Todella surkean avutonta käytöstä tältä mieheltä! Ja näitä, etenkin miehiä, on yllättävän paljon; tempaukset vaihtelevat, mutta heiltä itseltä ei löydy kanttia laittaa suhdetta poikki!
Suuri osa miehistä ja myös naisista pettää kumppaniaan tutkimsuten mukaan joskus....elämä on muuttunut sellaiseksi,että mahdollisuuksia tarjoutuu koko ajan. Ihmeellistä,että pettämisen aiheuttamasta kivusta ja ptkästä toipumisesta ei juuri puhuta!!
Oma kokemukseni em asiasta on kuitenkin oikeastaan positiivinen: pettämisen jälkeen puhuttiin paljon,itkettiin ja todettiin,että rakastamme yhä toisiamme. Sanoin,että jatkan jos mieheni on varma halustaan jatkaa kanssani ,mutta seuraavaa kertaa ei voi olla...vaikka rakastaisin elämäni loppuun asti, en jää katkeroitumaan ja kiduttamaan itseäni epäluotettavaan suhteeseen. Nyt on mennyt 7 vuotta-vieläkin on kipua joskus,mutta silti suhteemme on nyt rehellinen ja "syvempi" yhteisen murheen jälkeen. Kriisin ajankin nukuimme sylikkäin,vaikka emme aluksi pystyneet juuri puhumaankaan,koska oli niin paha olla.
Tämän kerron siksi,että uskon,jos rakkaus on molemmilla tallella ,niin satunnainen virhe ei sitä tapa-olennaista on rehellisyys ja sopimus rajoista jatkossa. Anteeksi on myös pyydettavä ja annettava ihan oikeasti,jos aikoo jatkaa... ja tärkeätä on kuulla,mitä toinen osapuoli pyytää anteeksi,jotta kumpikin tietää täsmälleen ,mikä asiassa oli pahinta.
Mutta lässytystä ei kannata uskoa eikä itseään uhrata,jollei tunnu jatko rehelliseltä.
Voimia!
Kiitos paljon vastauksista, suurimmasta osasta.
Joku ihmetteli, miksi ei lähde suhteesta. Minä teen kuulkaa ihan varmasti sen parhaani mihin pystyn tässä tilanteessa. Miksi kukaan ajattelisi, että teempä tässä toiseksi parastani mihin pystyn, en vaan viitsi tehdä parastani. Ei se sillä tavalla mene. Kun ei ole eväitä vaan enempään.
Sain erittäin hyviä näkökulmia teiltä ja uskoa yrittää uskoa parempaan suhteeseen. Ensin pitäisi päästä tästä vaan irti. Sitäkin toisinaan toivoo, että joku "pelastaisi" minut pois tästä. Tosiasia on se, etten miestä edes enää rakasta. Kuinka tuollaista paskaa voisikaan rakastaa. Siksi olisin valmis tunneperäisesti aloittamaan vaikka suoraan uuden suhteen. Taitaa olla toiveajattelua. Mutta minä tarvitsen kait vielä aikaa saada itselleni rohkeutta lopullisesti lähteä.
Epäonnistuminen on niin raskas taakka kantaa ja minä pelkään myös mitä muut ajattelee. Ystäväni ovat kyllä kaikki minun puolella. Eihän tämä ole kaiketi kuin minun päässä oleva ongelma, siis suhteesta pois lähteminen. Miehen ongelmat ovat sitten toisenlaiset.
Olen ollut todellakin liian kiltti. Oikeesti olisin halunnut jättää miehen, mutta kun pelkään niin paljon yksin jäämistä ettei mitään rajaa.
Kiitos vielä paljon välittävistä ja apua antaneista kommenteista! :)
Jos heti aloittaisit uuden suhteen, etkä hetkeäkään asuisi yksin, sinulle ei ehkä tulisi lainkaan itsetuntoa kohottavaa pärjäämisen tunnetta vaan toinen mies ikään kuin ratkaisisi ongelmat. Parasta olla edes vähän aikaa omillaan. Pystyt kyllä siihen.
Epäilemättä uusi mies löytyy hyvinkin pian, mutta se ei ole nyt tärkeintä. Tärkeintä olisi päästä irti vanhasta suhteesta joka sairastuttaa sinut.
suhteet läheisiisi; sukulaisiin ja ystäviin. Nämä ovat niitä tilanteita, joista sanotaan "kun hätä on suuri...". Käänny siis läheistesi puoleen, niiden joihin luotat kympillä. Sano, että nyt tarvitset apua ja paljon. Nämä ihmiset olivat ne, jotka auttoivat minut eron jälkeen elävien kirjoihin, vaikken tuon tasoista henkistä helvettiä itse joutunut kokemaan kuin sinä nyt. Pari ystävää ja oma perheeni pitivät minusta huolta, olimme päivittäin yhteydessä, ystävä otti minut mökilleen viikonlopuiksi "vierihoitoon" syötti, vei lenkille, kuunteli, saunotti, oli ymmärtäväinen ja myötätuntoinen, pisti minut toimimaan, kun en itse ymmärtänyt...jne. Kaikkea sitä mitä ihminen tarvitsee noustakseen mustasta kaivosta. Näin vuoden jälkeen en löydä sanoja kuinka häntä ja muita läheisiäni kiittäisin. Ehkä he sen sanomattakin tietävät. Nyt olen itse siinä tilassa, että pystyn olemaan muille avuksi, koska tiedän mitä sellainen oikeasti merkitsee.
No niinhän se on, että marttyyriasenteella et saa suhdettasi
parannettua. Vaikka antaisit kuinka monta kertaa miehellesi
anteeksi, ei se teidän suhdettanne paranna.
Eihän miehellä ole edes syytä muuttua. Hän panee vierasta kun
haluaa, pyytää anteeksi ja saa anteeksi. Ehkä hän tietää jo
etukäteen, ettet lähde vaikka hän pettäisi ja toimii sen
mukaan?
Ei se mies ainakaan sinua kunnioita, vaikka olisit kuinka
fiksu ja kaunis. Kuinka fiksua on ylipäätään roikkua miehessä,
joka kerta toisensa jälkeen hyppää vieraaseen sänkyyn?
Minusta tuntuu, että mitä pidempään olet sen miehen kanssa, sitä
pienemmäksi sinun itsetuntosi kutistuu. Ei se ainakaan
voi hyvää sinulle tehdä, kun mies kohtelee sinua miten
sattuu. Kuukausi kuukaudelta olet vain enemmän ja enemmän rikki
henkisesti.
Miksi sinä olisit syypää pettämisiin? Mikä on muka sellainen
syy, joka oikeuttaa pettämiseen? Jos suhde ei toimi, suhteen
voi pistää poikki. Ei pettäminen mitään ratkaise.
Ei kannata jäädä tuollaiseen suhteeseen. Tuttavapiirissä oli samanlainen tapaus. Nyt vuosien päästä mies on säälittävä tyyppi, nainen yhtä upea kuin silloinkin, ja saanut asiat järjestykseen. Ei pettäjän kanssa kannata jatkaa ja olla kynnysmattona.
ja se heijjastuu sinuun. Olet hänen itsetunnon heikkouden peili tunteidesi kautta.
Miehesi on myös typerys, koska ei välitä tai tajua satuttavasi sinua.
Vaihtoehdot, jätä hänet.
Tai kerro hänelle, että sinuun sattuu, ja elämäsi on helvettiä hänen takiaan.
Jos olet tosiaan kaunis ja haluttava nainen niin etsi tasoisesi mies. Selkeästi miehesi ei ole sinun tasoisesi ja ahän tarvitsee itseunnolleen moista vahvistusta. Samalla hän sitoo sinut suhteeseen heikentämällä sun itsetunnon, ettet pääse pois. Samaten hän laittaa sinut kilpailemaan niiden muiden naisten kanssa suosiostaan.
Tai sitten hän on niin alkoholisti, että on jo sairastunut tunne-elämältään.
Kokeilepa miten hän reagoi jos kerrot itse pettäneesi. pidä huoli että voit sen pettämistarinan paljastaa fiktioksi tarvittaessa.
Tosin sillä aseella saatat saada lopun tuolle kiduttavalle suhteellenne. Luulen, ettei suhdettanne kannata edes enää yrittää korjata vaan sun kannattaa aloittaa jostain uusi suhde, valitse fiksumpi mies ensi kerralla.
Itselläni oli miehenä sama ongelma. Puolisoni petti minua, koska hän koki olevansa niin paljon alempi arvoinen. Oli vanhempi kuin minä, eikä yhtä varakas. Hän petti minua myös noin 5 kertaa ja kertoi ne itse.
Kyllästyin siihen ja sanoin, että ok. Kai mäkin sitten saan noin tehdä. No hän lupasi. Sittenkun tein niin, hän sekosi täysin. No jätin hänet ja löysin oman tasoisen naisen, nyt ei ole moisia itsetunto-ongelmia minulla vieläkään. Tosin nykyinen naisenikin kokee ettei voi antaa minulle tarpeeksi, ettei suhde ole tasapainossa. No koetan sitä vakuutella.
ja juokse niin lujaa kuin pääset. Elämäsi tämän miehen kanssa ei tule muuttumaan kuin huonompaan suuntaan. Usko huviksesi.
Mies ei ole typerys eikä hän ole edes paha. Paha voi olla vain silloin, kun valitsee hyvän ja pahan välillä. Mies on tunteeton ja elää vailla omaatuntoa. Häneltä puuttuu päästään tietty osa. Sellaiselle ihmiselle on aivan turha kertoa, että sattuu tuo minkä teit. Hän ei ymmärrä sitä, koska ei tunne tehneensä mitään väärää. Sellaisen ihmisen tunnusmerkkejä on se, että hän on vain huolissaan siitä miltä kaikki näyttää ulospäin. Hän elää toisten ihailusta ja valloituksistaan, koska on vailla omaa persoonallisuutta ja peilaa itseään koko ajan toisista ihmisistä.
Kuulostaako tutulta?
Pitää niin paikkansa, että mies on tunteeton. On sanonutkin, että hänellä on kaikki tunteet jäässä ja on kutakuinkin turtana. Liekö vaikutusta myös masennuksella ja sen lääkityksellä.
Mies ymmärtää kyllä tehneensä väärin, muttei pysty ottamaan vastaan minun pahaa oloa. Hänellä ei kertakaikkiaan on kestokykyä siihen. On vaan vihainen minulle ja käskee hakea apua pahaan olooni muualta. Toisinpäin minun kuitenkin pitää aina lohduttaa ja ymmärtää ja tukea, kun hänellä on paha olo. Kuten tässäkin tapauksessa. Minun pitäisi lohduutta häntä, kun hänellä on niin paha olo tekosistaan jälleen kerran. Tällaisesta lohduttamisesta olen kylläkin sanoutunut irti totaalisesti!
Ja tuokin on aivan totta, että mies on erittäin huolissaan, mitä ystäväni ajattelevat hänestä ja ketkä tietävät hänen kolttosistaan. Ei häntä juuri muu huoletakaan. Hän on sanonut olevansa hukassa itsensä kanssa ja sekaisin päästään. Auttaneekohan terapiakaan häneen? On käynyt kohta puoli vuotta siellä. Ja minä odotan varmaankin jotain ihmettä sen osalta... Lienee turhaa...
Tähän kuvaan sopii myös se, että olet kaunis ja viehättävä nainen. Hän varmaankin valitsi sinut, koska näytätte hyvältä ulospäin. Hän taas ei tunteettomuuttaan pysty muuhun eikä antamaan sinulle mitään, kuten itsekin toteat. Voisin melkein sanoa samaa kuin terapeuttisi, hannkiudu eroon, mies on sinulle vaarallinen. Hän mielummin tuhoaa sinut kuin antaa oman imagonsa särkyä - ja siirtyy seuraavaan uhriin.
En yhtään epäile, ettei mies osaisi puhua sinua puolelleen myöntelemällä virheitään. Tosiasiassa kuitenkin toimien toisin yhä uudestaan ja uudestaan. Tätä ilmiötä kutsutaan manipuloinniksi ja kumppanisi on siinä taitava - kuuluu tuon tyyppisen ihmisen toimenkuvaan.
Hän ei tuosta parane, koska ilman omaatuntoa ei ole mistä parantua.
Samaten masennuksen tuomalla itsetunnon heikkenemisellä.
Rauhoittavat eli bentsodiatsepaamit turruttavat ajattelukyvyn ja tunteet.
SSRI lääkkeet vaikuttavat seksuaalisuuteen, lopulta heikentäen libidon niin ettei kykene saamaan orgasmia tai edes erektiota.
Ovat lopulta kovimillaan verrattavissa huumeisiin. Monet ovatkin niistä johdannaisia tai niitä käytetään huumaaviin tarkoituksiin unilääkeet kipulääkkeet samoista kasveista ja kemikaaleista huumeetkin tulevat joten ei ihme jos on tunne elämä sekaisin.
Ne lääkkeet tekevät sen varsinkin bentsot eli diapam tenox etc... että tunne-elämä kylmenee ja empatian kyky katoaa ja itsekkyys lisääntyy.
Ihmiselle tulee samoja tunne-elämäbn häiriöitä kuin alkoholisteille.
Kaikki mainitut lääkkeet (siis rauhottavat, nukahtamislääkkeet ja ssri:t) ovat miehen käytössä. En tosin tiedä tarkkaan kuinka paljon hän rahottavia popsii. SSRIt on vaikuttanu siihen, ettei mies useinkaan saa orgamismia, ehkä kerran kolmessa-neljässä viikossa. Seksi hänelle on kuitenkin maistunut, on halunnut tyydyttää minut. Se on ollut kyllä kiva :)
Ei voi myöskään vähatellä miehen alkoholin käyttöä. Se on lisääntynyt reippaasti viimeisen vuoden aikana. Mikä siis vaikuttaa mihinkin ja mikä on seurausta mistäkin..? Vaikea sanoa. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä, jotka syövät masennuslääkkeitä, rauhottavia yms, mutta ovat kykeneviä empatiaan. Kait se vika alkujaan on persoonallisuushäiriössä. Papereissakin miehellä lukee maininta narsistista piirteistä parin muun diagnosoidun persoonallisuushäiriön lisäksi.
Kyllä minä olen ollu liian kiltti ja sinisilmäinen. Olen ajatellut kaiken johtuvan masennuksesta. Nyt kun asiaa olen miettinyt kaikkien teidän vastanneiden kanssa, alkaa silmät avautumaan.
Kerään vielä voimia ja rohkeutta irtiottoon, mutta aikanaan teen sen. Toivon ainakin niin!
Se on tietenkin kiistatonta, että miehesi on persoonallisuushäiriöinen, jopa dignoosin mukaan. Mutta sinun pitää itsesi takia päättää, pystytkö jatkamaan miehesi ymmärtäjänä ja hoitajana. Itsekin olet heikoilla. Voisi melkein kuvata, että tässä sokea taluttaa rampaa, vaikkei tämä mikään vitsailun aihe olekaan. Sori.
Myös sinulla on ihmisenä ja etenkin naisena oikeus tasapainoiseen, terveeseen ja onnelliseen suhteeseen tervepäisen miehen kanssa.
vakavasti sairastunut. Tarvitset apua ja terapiaa. Luonnehäiriöinen ihminen sairastuttaa lähimmäisensäkin vääriin käyttäytymismalleihin.l
Mitä pidempään roikut hänessä ja miten kauan hän onnistuu hyväksikäyttämään kaikkia tunneskaalasi heikkouksiasi, olet sairastumassa ja masentumassa itse lisää.
Suunta tunnelatauksissa on väärä hän koettaa "pahalla" pitää sinut kun ei hyvällä osaa eikä kykene.
Yrittää vetää sinut alas mukanaan jottei sinua menetä. On läheisriippuvaisuuden ongelma jo varmaan teillä. Se monesti syntyy näissä vaikeissa päihdeongelmien vyyhdeissä, kun vielä persoonallishäiriöinen on kyseessä.
Pelasta itsesi heti. Älä kuuntele häntä tai puhu muusta kuin teistä. Ihan yleisjuttuja, jotta pääset irti hänen maailmastaan ja siitä verbaliikasta millä hän sinua manipuloi.
Minulle auttoi jo viikon irtiotto, olin sukulaisten ja muiden täyspäisten ihmisten seurassa. Kävin lomamatkalla, enkä pitänyt mitään yhteyttä sairaaseen partneriini. Kun tulin
takaisin se oli melkoinen isku vasten kasvoja kun tajusi missä paskassa olin rypenyt.
Oksensin ja ällösin itseäni ihan fyysiselle tasolle asti saakka.