Kun pokaamisen, elikkäs iskemisen, elikkäs lähestymisen katsotaan olevan vielä nykyaikanakin lähinnä miehen tehtävä, toisin sanoen velvollisuus, niin olisi hyvä tietää missä määrin pokatessaan voi olla epäomaperäinen, olematta vielä kuitenkaan täysin kliseemäinen.
Kysyn tätä siksi, että pokaamisesta kun on tehty hieman vaikeaa, koska lehdet ja internet-palstatkin ovat täynnä kirjoituksia siitä, millainen on naurettava iskuyritys. "Huonoin iskurepliikki", "Epäonnistunein lähestyminen" jne, ovat ihan peruskauraa kun suhdeasioista jotain kirjoitetaan.
Eli jos nyt baarissa näen jonkun kivan mimmin ja halauaisin hieroa lähempää tuttavuutta hänen kanssaan, niin voinko mennä hänen luokseen ja puhua jotain mikä ei välttämättä ole niin järjettömän omaperäistä? Sillä on vaikeaa olla hirveän spontaani ja hauska tai omaperäinenkään kovin useasti, ja varsinkin tilanteessa joka on jollain tavoin hieman epämukava kummallekin osapuolelle, vaikka peruskemiat väliltä löytyisikin. Tai se ei ainakaan ihan kokonaan ole poissa.
Minä pelkään, että yleisissä tiedotusvälineissä internetissä yms. käyty keskustelu pokaamisesta ja pokatuksi tulemisesta tarkoittaa sitä, että aina naista lähestyessään pitäisi keksiä pyörä uudelleen, eli joku todella uusi ja innovatiivinen lähestymistapa.
Kelpaako vähempikin? Voiko lähestyessään olla jopa hieman "tylsä"? Jos sillä tavalla kuitenkin saa viestin perille kiinnostuksesta?
Kysyn tätä siksi, että pokaamisesta kun on tehty hieman vaikeaa, koska lehdet ja internet-palstatkin ovat täynnä kirjoituksia siitä, millainen on naurettava iskuyritys. "Huonoin iskurepliikki", "Epäonnistunein lähestyminen" jne, ovat ihan peruskauraa kun suhdeasioista jotain kirjoitetaan.
Eli jos nyt baarissa näen jonkun kivan mimmin ja halauaisin hieroa lähempää tuttavuutta hänen kanssaan, niin voinko mennä hänen luokseen ja puhua jotain mikä ei välttämättä ole niin järjettömän omaperäistä? Sillä on vaikeaa olla hirveän spontaani ja hauska tai omaperäinenkään kovin useasti, ja varsinkin tilanteessa joka on jollain tavoin hieman epämukava kummallekin osapuolelle, vaikka peruskemiat väliltä löytyisikin. Tai se ei ainakaan ihan kokonaan ole poissa.
Minä pelkään, että yleisissä tiedotusvälineissä internetissä yms. käyty keskustelu pokaamisesta ja pokatuksi tulemisesta tarkoittaa sitä, että aina naista lähestyessään pitäisi keksiä pyörä uudelleen, eli joku todella uusi ja innovatiivinen lähestymistapa.
Kelpaako vähempikin? Voiko lähestyessään olla jopa hieman "tylsä"? Jos sillä tavalla kuitenkin saa viestin perille kiinnostuksesta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älähän hätäile. Mua ei kovin montaa kertaa ihan selkeesti ole lähestytty juuri iskumielessä mutta muistan esim. yhden kivan miehen joka tuli kysymään: "Onks sulla tulta?" Ja se toimi koska se tyyppi oli niin mukavan tuntuinen, ei sillä sanomisella niin hirveästi väliä ollut.
Ainoa asia mikä tuossa "iskemisessä" voi mennä pahasti pieleen ja nolata itsensä on mielestäni se, ettei tajua jos ei tuu onnistumaan. Siinä vaiheessa kun toinen osapuoli välttelee katsetta ja vastailee vastahakoisesti ja lyhytsanaisesti (kohtelias kuitenkin yrittää olla), lähtee tilanteesta pois, lopulta tultuaan takaisin vaivauttavan yksipuolisen keskustelun jatkuessa sanoo että sori nyt tässä en ole miestä etsimässä, sori nyt ihan varattu nainen olen, eikä vieläkään jotenkin uskota että ei tuu onnistumaan. Silloin saattaa se kohteliaisuus sitten unohtua.
Toi pokaushommakin kiertyy loppujen lopuksi taas siihen ulkonäköön. Jos pokaajan ulkonäkö miellyttää pokattavaa, on lähes sama mitä sanoo, mutta jos ei miellytä, niin silloin maailman paras ja omaperäisinkään iskurepliikki ei tehoa. Tämä on tullut koettua usein tälläisenä ei-niin-komeana miehenä.
Pääasia, että puhut!!
Mä olen saanut raflaillan jälkeen tekstarin, jossa mua kehuttiin, mutta kyseinen mies ei tullut edes juttusille. Itse asiassa en edes tiedä kuka hän on. Nimi ei kertonut mitään.
Sanoisinpa, että tuommoisessa tapauksessa mahdollisuudet on menneet kokonaan. Kyllä sen verran pitää olla rohkeutta, että edes tulee juttusille.
joku tuntematon mies on voinut saada numerosi, ellei tämä ole edes tullut puhumaan sinulle? Nyt on vähän "Does not compute"...
Kyllä tuo kuule ihan tosi juttu on. Asun pienellä paikkakunnalla, jossa aina joku tuntee jonkun, joka taas tuntee....
Tuo yritys ei kyllä vie pitkälle. Tokihan voisin googlettaa ja etsiä tietoja. Tänä päivänä se on sangen helppoa. Ei kuitenkaan kiinnosta sitä vähää, että viitsisin.
Oon kerran jutellut miehen kanssa, joka sopisi tuohon kuvioon, mutta en oo ihan varma. Usko pois, kyllä se totta oli.
Unohda kaikki tyhmät replat ja kommervenkit.
Koeta saada katsekontakti, mene luokse ja sano vaikka moi, ja onko ollut hauska ilta tms. ihan tavallista ja erittäin epäomaperäistä (kas kun jo se, että menet jutskaan - yllätys yllätys - "paljastaa", että olet kiinnostunut). Kunhan sanot sen hyvällä hengellä, suht selvin päin ja pilkettä silmäkulmassa. Kyllä sieltä vastaus tulee, itse asiassa luulen et on tytöllekin helpompi vastata, jos et kysele mitään ääliömäisiä oliko äitis simpukka tms.
Aina ei voi tietenkään natsata, mutta ajattele, että se oli mimmin vahinko, ei sun, sä sentään uskalsit mennä jutskaan.