Uskottomuus puhuttaa paljon tälläkin palstalla. Yleisimmin keskusteluissa syyllisen osassa on mies ja keskustelun ydin pohtii toisen naisen problematiikkaa. Onko uskottomuuden suurin syy miehessä vaiko toisessa naisessa? Jos kummatkin ovat syyllisiä, niin miten syyllisyys jakautuu heidän keskensä? Vaimoilla on usein tapana kohdistaa arvostelun kärki toiseen naiseen miehen sijasta. Se onkin tietenkin järkevää, jos tavoitteena on taistella miehestä. Sitoutuminen puolisoon on yhteisön paineista ja ja ihmisen sitoutumistaipumuksesta johtuen niin voimakas, että liitto päättyy varsin harvoin eroon, vaikka toinen nainen tuntuisikin toisinaan paljon houkuttelevammalta vaihtoehdolta.
Miehillä on varmaan joku evoluutiobiologinen kaava, joka saa heidät etsimään itselleen toisia naisia, mutta kun valinnan paikka vaimon ja toisen naisen välillä tulee, niin valinta kohdistuu huomattavan usein vaimoon, vaikka liitto ei niin ruusuinen olisikaan. Toisille naisille miehen palaaminen vaimon helmoihin tulee katkerana yllätyksenä, koska mies on usein luvannut ihan vilpittömästikin jättää edellisen elämänsä. Hetket toisen naisen kanssa voivat olla miehelle huumaa, mutta kun suhde paljastuu ja kriisi iskee, niin tilalle astuvat toiset vahvemmat tunteet, jotka tekevät sivusuhteelle stopin. Esimerkkinä voisi muistella Timo T. A. Mikkosen seikkailuja kymmenien naisten kanssa anteeksiantoineen ennen lopullista lähtöä. Uskollisuus ja uskottomuus kuviota voisi verrrata laihduttamiseen. Aluksi sitoudutaan laihdutukseen, mutta sitten herkkujen himo alkaa painaa päälle vähitellen ja lopulta niitä napsitaan salaa kaapista. Lopulta tulee kriisi, jossa punnitaan elämänarvot uudelleen: Haluaako ihminen olla laiha vai munkkien salasyöppö?
Kannattaako toiseksi naiseksi ryhtyä? Miksi toiseksi naiseksi ryhdytään, kun kokonaisiakin miehiä olisi saatavina? Totuus on, että hankkimalla miehen osaomistukseen nainen voi saada itselleen tasokkaamman miehen kuin hakkimalla koko-omisteisen miehen. Nainen käyttää silloin seksuaalimarkkina-arvoaan hyväksi parisuhdemarkkina-arvonsa sijaan. Toisena naisena olemisessa on hyvät puolensa: Nainen voi vain nauttia miehen parhaista puolista ilman riitelyjä, nainen voi nauttia miehen tarjomista kestityksistä ja toistuvasta suhteen vahvistamiseksi tehdystä iskemiskäyttäytymisestä, jollaiseen miehen ei tarvitse vaivautua liitossa ollessaan, nainen voi nauttia sinkkuuden, tuoreen seksin ja nopean suhteen lopettamisoption ihanuudesta. Monelle naiselle toisena naisena oleminen onkin ilo ja autuus - aluksi. Toisena naisena oleminen voi olla antoisaa, jos nainen pystyy hyväksymään sen, että enempää ei tule ja sen, että hän ei ehkä kelpaisikaan muuhun kuin toisen naisen rooliin.
Jossakin vaiheessa useimmille toisille naisille tulee kuitenkin himo saada enemmän. Mies täytyy saada omaksi. Silloin alkavat ongelmat ja lopussa seisoo helposti toisen naisen emotionaalinen tuho. Ukkomiehiin on helppo rakastua, koska se on monille naisille tapa saada hyväksyntää ilman oikean suhteen aloittamisen ja kelpaamisen problematiikkaa. Seksi kelpaa ainakin ukkomiehille, eikä naisen tarvitse miettiä luonteensa ehkäpä muita heikkouksia, jotka kaatasivat helposti tavallisen suhteen. Asiasta voisi kehitellä sellaisen teorian, että naiset, jotka huomaavat ainakin alitajuisesti, että heillä ei ole tietyistä luonteenpiirteistä johtuen mahdollisuutta päästä tavalliseen onnelliseen parisuhteeseen, hakeutuvat toisen naisen rooliin, jossa noista luonteenpiirteistä ei ole haittaa. Nuo haitalliset luonteenpiirteet nousevat toki esiin sitten, kun toinen nainen alkaa hakeutumaan ykkösnaisen rooliin.
Toisena naisena olemisessa on muutamia vakavia ongelmia. Ongelmia, jotka kostautuvat pitkällä tähtäimellä. Nainen joutuu elämään salailevaa elämää, mikä loitontaa häntä normaaleista sosiaalisista ympyröistä. Suurin ongelma on siinä, että nainen ei pysty kasvamaan ihmisenä samalla tavalla, kuin oikeassa suhteessa ollessaan. Nainen ei joudu kohtaamaan luonteensa heikkoja puolia ja kehittämään niitä, eikä hän opi sietämään miehen vikoja, jotka tulevat vääjäämättä esiin oikeassa parisuhteessa. Toisena naisena oleminen on antautumista nautintojen vietäväksi, osittaista luopumista itsekurista, itsekunnioituksesta ja elämänhallinnasta ja tyytymistä korvikkeeseen. Toisena naisena oleminen voi olla parasta, mihin joku nainen pystyy, mutta se ei ole pitkällä aikavälillä parasta, mitä nainen voi parhaimmillaan saavuttaa.
Miehillä on varmaan joku evoluutiobiologinen kaava, joka saa heidät etsimään itselleen toisia naisia, mutta kun valinnan paikka vaimon ja toisen naisen välillä tulee, niin valinta kohdistuu huomattavan usein vaimoon, vaikka liitto ei niin ruusuinen olisikaan. Toisille naisille miehen palaaminen vaimon helmoihin tulee katkerana yllätyksenä, koska mies on usein luvannut ihan vilpittömästikin jättää edellisen elämänsä. Hetket toisen naisen kanssa voivat olla miehelle huumaa, mutta kun suhde paljastuu ja kriisi iskee, niin tilalle astuvat toiset vahvemmat tunteet, jotka tekevät sivusuhteelle stopin. Esimerkkinä voisi muistella Timo T. A. Mikkosen seikkailuja kymmenien naisten kanssa anteeksiantoineen ennen lopullista lähtöä. Uskollisuus ja uskottomuus kuviota voisi verrrata laihduttamiseen. Aluksi sitoudutaan laihdutukseen, mutta sitten herkkujen himo alkaa painaa päälle vähitellen ja lopulta niitä napsitaan salaa kaapista. Lopulta tulee kriisi, jossa punnitaan elämänarvot uudelleen: Haluaako ihminen olla laiha vai munkkien salasyöppö?
Kannattaako toiseksi naiseksi ryhtyä? Miksi toiseksi naiseksi ryhdytään, kun kokonaisiakin miehiä olisi saatavina? Totuus on, että hankkimalla miehen osaomistukseen nainen voi saada itselleen tasokkaamman miehen kuin hakkimalla koko-omisteisen miehen. Nainen käyttää silloin seksuaalimarkkina-arvoaan hyväksi parisuhdemarkkina-arvonsa sijaan. Toisena naisena olemisessa on hyvät puolensa: Nainen voi vain nauttia miehen parhaista puolista ilman riitelyjä, nainen voi nauttia miehen tarjomista kestityksistä ja toistuvasta suhteen vahvistamiseksi tehdystä iskemiskäyttäytymisestä, jollaiseen miehen ei tarvitse vaivautua liitossa ollessaan, nainen voi nauttia sinkkuuden, tuoreen seksin ja nopean suhteen lopettamisoption ihanuudesta. Monelle naiselle toisena naisena oleminen onkin ilo ja autuus - aluksi. Toisena naisena oleminen voi olla antoisaa, jos nainen pystyy hyväksymään sen, että enempää ei tule ja sen, että hän ei ehkä kelpaisikaan muuhun kuin toisen naisen rooliin.
Jossakin vaiheessa useimmille toisille naisille tulee kuitenkin himo saada enemmän. Mies täytyy saada omaksi. Silloin alkavat ongelmat ja lopussa seisoo helposti toisen naisen emotionaalinen tuho. Ukkomiehiin on helppo rakastua, koska se on monille naisille tapa saada hyväksyntää ilman oikean suhteen aloittamisen ja kelpaamisen problematiikkaa. Seksi kelpaa ainakin ukkomiehille, eikä naisen tarvitse miettiä luonteensa ehkäpä muita heikkouksia, jotka kaatasivat helposti tavallisen suhteen. Asiasta voisi kehitellä sellaisen teorian, että naiset, jotka huomaavat ainakin alitajuisesti, että heillä ei ole tietyistä luonteenpiirteistä johtuen mahdollisuutta päästä tavalliseen onnelliseen parisuhteeseen, hakeutuvat toisen naisen rooliin, jossa noista luonteenpiirteistä ei ole haittaa. Nuo haitalliset luonteenpiirteet nousevat toki esiin sitten, kun toinen nainen alkaa hakeutumaan ykkösnaisen rooliin.
Toisena naisena olemisessa on muutamia vakavia ongelmia. Ongelmia, jotka kostautuvat pitkällä tähtäimellä. Nainen joutuu elämään salailevaa elämää, mikä loitontaa häntä normaaleista sosiaalisista ympyröistä. Suurin ongelma on siinä, että nainen ei pysty kasvamaan ihmisenä samalla tavalla, kuin oikeassa suhteessa ollessaan. Nainen ei joudu kohtaamaan luonteensa heikkoja puolia ja kehittämään niitä, eikä hän opi sietämään miehen vikoja, jotka tulevat vääjäämättä esiin oikeassa parisuhteessa. Toisena naisena oleminen on antautumista nautintojen vietäväksi, osittaista luopumista itsekurista, itsekunnioituksesta ja elämänhallinnasta ja tyytymistä korvikkeeseen. Toisena naisena oleminen voi olla parasta, mihin joku nainen pystyy, mutta se ei ole pitkällä aikavälillä parasta, mitä nainen voi parhaimmillaan saavuttaa.
Vastaukset 58
Vanhimmat
objektiivista, mutta unohdit erään näkökulman:
olen itse toinen nainen, mutta koska iältäni jo 50 , pitkän avioliiton elänyt ja siitä eronnut, sittemmin löytänyt miellyttävän ystävän, joka on varattu (eli väljähtyneessä vaikka varsin urautuneen tasapainoisessa suhteessa) useat ns. argumenttisi ja julistuksesi vaikuttavat hieman naurettavilta
ihmissuhdekuvioihin ei ole olemassa mitään sabluunaa, eikä sitä tekemälläkään voi laatia eikä rakentaa, koska jokainen ihmissuhde on omanlaisensa ja sille on omat perusteensa
minä elän vakaumukseni mukaan ja se vakaumus on, että minulla on yksi ainoa elämä, jota ei minun ole koskaan ollut tarkoituskaan elää luterilaisten hyveiden piinaamana eikä omahyväisyyden ulkokultaamana
varsin tasapainoinen suhde? Mitä, jos vaimo jättää tämän väljähtyneen, urautuneen , varsin tasapainoisen miehen, saatuaan tietää huorissa käynnistä. Siinä 50 ja olet rikkonut parisuhteen. Mietippä asioita niiden oikeilla nimillä.
MINÄ en ole huora. MINÄ en ole rikkonut enkä rikkomassa parisuhdetta.
Minulla on ihmissuhde miehen kanssa. Mies on naimisissa. Minä en häntä vikitellyt enkä kaapannut, päätös seksistä oli yhteinen, tosin väistämätön tunteiden täyttymys.
Vaimo ei IKINÄ ota eroa tästä miehestä, no way, notin the million years. On liian hyvät oltavat.
Minä en halua enää kenenkään vaimoksi. Tämä sopii meille. Mietipä sinä, kahdentuuko liitepartikkeli tosiaankin muotoon MIETIPPÄ...
Olet naiivi, elämänkokemuksesi on kapea ja riittämätön.
kielimuodoilla, mutta puhu asioista oikeilla nimillä, huorahan olet. älä kaunistele suhdettasi. Se siitä.
aikuisen naisen käyttämään tuollaista pervoa kieltä. Joskus lutkittelija käy täälläkin riehumassa, mutta se on vaan sairas pikkupoika. Häpeäisit.
Et minunkaan mielestäni täytä huoran tunnusmerkkejä. Sinulla on selkeästi vakiintunut asema miehen elämässä, muttet kuitenkaan ole hänen vaimonsa. Täytät oikeastaan kaikki toisen vaimon tunnusmerkit länsimaisin höystein (olet varmaan itse töissä ja hankit elantosi kuten ensimmäisetkin vaimot länsimaissa). Hämmästyttää tämä suomalaisten naisten keskuudessa yleistynyt aribimaiden tapa moniavioisuudesta. Ennenhän länsimaissa kunnioitettiin yksiavioisuutta ja pidettiin sitä jopa sivistyksen merkkinä. Nykyään naiset ovat valmiita miesten rippeisiin kuten moniavioisuuden hyväksymissä maissakin.
Käsittääkseni huora saa maksun, rahana tai muina etuisuuksina, palveluksistaan.
MINÄ annan ilmaiseksi ja iloisesti annankin. Seksuaalisuus on suuri ilo, ihon kosketus suloinen.
Talot, autot, matkat, tavarat ja muut etuisuudet saakoon vaimo - ja on saanutkin.
ei ole kysymys todellakaan miehen rippeistä, vaan siitä että valikoivana, koulutettuna ja itsenäisenä ihmisenä otan mieluummin osakseni vain miehen hyvät puolet, vaimo hoitakoon ne muut puolet - ja hoitaakin, koska elää mieleistään varakasta ja vakaata elämää
ja ah niin viisaana tekeväsi oikein vaimolle. moraariton olet. minulle hyvä ihmissuhde, tuntukoon vaimolta miltä tahansa. se ei tee asiaa kauniinmaksi, että sanoja helisyttelet. huora mikä huora.
sori, mut repsahti nauru ...ihan vahingossa, mut jotenki sun teksteissä? kismittää toi sun varatun miehen rahat ja omaisuus. 2 viestiä ja molemissa mainitset miehen omaisuuden...oletko rahoistakin ykkösvaimolle aika lailla katkera kun rahat eivät juokse sinun pesääs niinku miehen peenis, se ei näytä sulle silti riittävän..vaan en voi muuta sanoa kuin voi voi
tulikin asian ydinkohta. "Valikoivana saan osakseni vain miehen hyvät puolet." Vaimo hoitakoon muun, koska saa maallista hyvää. Et kykene ajatelemaan tämän parin pitkää parisuhdetta. Minulle vain kaikki hyvä, paitsi rahoja en saa. Oletko ajatellut kuinka onnettomia molemmat olisivat, jos heille pitkän avioliiton jälkeen tulisi itsekkyytesi vuoksi ero.Elämää ovat kokeneet muutkin kuin toisen avioliittoon sotkeuttujat. Aviorikoksen hyväksyminenkö tekisi ihmisestä laaja-alaisesti ajattelevan. No jatka vain tapaasi elää, toivottavasti et saa kovaa surua aikaan. Nauttikoon mies sinun vanhenevan, rupsahtavan roppasi höyläämisestä.
Voi, voi. Luuletko, että saat parhaat puolet mieheltä. Ja vaimo hoitaa muut. Luuletko, että tämä pariskunta ei harrasta seksiä. He hoitavat omaisuuttaa, mutta myös toisiaan. Sinä olet joku väliepisodi vanhenevan miehen viime yrityksiä vieraisiin. Tunne, että on kysymyksessä erityinen ihmissuhde, on omaa harhaasi. Vaimo siellä on tärkein.
Miksihän nämä kakkoset luulevat olevansa jotenkin sivistyneitä ja laajakatseisia harrastaessaan seksiä varattujen kanssa ja ihmiset, jotka eivät tätä suurta rakkautta ymmärrä, ovat pikkusieluja. Todellisuudessa nämä ihmiset ovat voineet nähdä , mitä tuhoa saadaan aikaan kevytmielisyydellä ja minä itse ajattelulla. Tietävät, mikä on oikein ja väärin ja mikä on moraalitonta. Jokatapauksessa te vanhenevat ihmiset, sinä ja varattu mies, teette väärin hänen vaimoaan kohtaan.
Onko tietoinen "rippeisiin" tyytyminen itsekkyyttä?
Eiko pikemminkin kaiken itselleen haluaminen ole suurinta itsekkyyttä?
Miehellä on seksisuhde vaimoonsa, mutta kai nyt jokainen ymmärtää että vuosikymmenien saatossa jo vaihtelu virkistää.
Meillä ei ole suurta rakkautta, on hyvää ystävyyttä, ei suuria maata mullistavia tunteita, mutta hellyyttä ja välittämistä.
Rahan mainitsen sen vuoksi, että se on päivänselvä syy miksi vaimo ei KOSKAAN ota eroa, vaikka mies jäisi kiinni (ei muuten jää, koska pelisääntömme ovat pitävät).
Valoa ja iloa tuomme toistemme elämään ja yritämme tehdä sen muita loukkaamatta.
kyllä parisuhteen rikkoo joku ihan muu kuin joku ulkopuolinen... nimittäin parisuhteen kaksi osapuolta...
miten voit kirjoittaa noin? Ethän tiedä millaista elämää tuo vaimo viettää? On kovin tavallista pysyä järviavioliitossa vaikkapa taloudellisista syistä, mukavuuden halusta... Ja silti puolisot voivat elää omaa elämäänsä... Monesti taloissakin on useampi kuin yksi makuuhuone...
vanhalta mieheltä, mitä mieltä hän on, jos vaimokulta lähtee etsimään sitä onnea ja valoa elämäänsä. Luultavasti saisi sydänkohtauksen. Jotenkin säälittävää, vanha mies, jolla vaimo ja kunniallinen elämä ja toisaalta vanha nainen jalkavaimona. Himon nuoreen ymmärtäisi, mutta yli viisikymppinen vanheneva eronnut ylijäämä. huh huh
todella noin omahyväisesti? Että erosta voi hyvin syyttää ulkopuolista? Kantamatta itse vastuuta edesmenneen liiton / rakkauden kuolemisesta?
ei ole mitään tuota suhdetta vastaan? Itselläni ei ainakaan olisi... tai siis ei ole...
on lohdullista kuultavaa. Kiitos kirjoituksistasi! Toivon ystävyydellenne kaikkea hyvää täydestä sydämestäni.
Luuletko että aina on kyse vain seksistä? Hyvin todennäköistä että mies saa kotonakin ja miksi ei saisi. Tuskin seksi sinänsä on tärkeysjärjestyksessä nro1 kahden ihmisen YSTÄVYYDESSÄ!!!
et ole vielä saanut elämään perspektiiviä monelta vuosikymmeneltä etkä siten ymmärrä sen oleellisia asioita kuten lauseesi "Himon nuoreen ymmärtäisi, mutta yli viisikymppinen vanheneva eronnut ylijäämä. huh huh" meille kaikille niin valaisevasti kertoo. Et voi millään ymmärtää että kaksi lähes kuusikymppistä vähemmän laihaa kaunista ja nuorta voivat nauttia suuresti toistensa seurasta kaikin tavoin? Et voi millään ymmärtää ja todennäköisesti et tule koskaan ymmärtämäänkään. Voi miten sääli...
elämää aika tavalla, myös pitkän parisuhteen eläneenä. Minusta tuollainen pettäminen on säälittävää. Kirjoitithan, että olette äärimäisen varovaisia, että puoliso ei saa tietää. Sitten halvennat vaimoa, että hän ei ottaisi eroa, vaikka saisi tietää. No, luulisin, että tälläinen ei kovin kauaa kestä. Peili käteen ja sinne vilkaiseminen. Vanhojen vapaiden lemmen ymmärrän, mutta en vanhan naisen jotain "seikkailua" varatun kanssa. Elämän muka ymmärtämisen avulla tehdään , anteeksi vain, huoraaminen jotenkin sallituksi. Voi herran pieksut.
hartioillasi arvatenkin lepää ymmärtämätöntä ns. umpiluuta
Pettäminen on minusta täysin väärin. Vanhojen ihmisten käyttäytyminen tällä tavoin , että kolmatta iäkkäämpää tavallaan kusetetaan, on irstasta ja kuvottavaa. Ei riitä selityksesksi omat tarpeet. Olisi aika hankkia elämään jo jotain muuta, jos vapaata papparoista ei löydy. Ajatella vaikka iäisyysasioita.
kehitellä "teorioita" luonteenpiirteistä ja ihan vaikka mistä...tämä ei oikein vaikuta uskottavalta.
Tuskin kukaan laskelmoi suhteen kannattavuudella. Sellainen voi vaan tulla elämän jossain vaiheessa eteen. Jos suhde on toimiva, sitä voi jatkua pitkäänkin, jos taas ei, suhde on helppo lopettaa.
Tuollainen kaava on varmaan olemassa. Kun mies on valinnut ensimmäisen naisensa, tästä tulee ykkönen. For ever. Muita naisia voi ja pitää naida, jotta perimä erilaistuu. Ykkönen on taas oman miehensä kuningatar, jonka jälkeläiset perivät kruunun ja valtakunnan. Kakkosten ja kolmosten lapsista tulee työmuurahaisia. Toinen nainen on ulkonäöltään vaatimaton, eikä siis tule valituksi nuorten miesten ensimmäisellä vaimokierroksella. Kakkosen ei tarvitse olla niin hyvännäköinen eikä kakkosella tarvitse olla niin hyviä geenejä, koska ykkösen lapset perivät valtaistuimen
Kautta historian on ollut vaimoja ja jalkavaimoja, esimerkkejä löytyy raamatustakin. Tällä selittyisi miesten ikuinen rakkaus ensimmäisiin pitkäaikaisiin tyttöystäviin ja haluttomuus eroon, vaikka vieraissa käykin.
Tällä tavalla selittyisi toisten naisten suostuminen toisen naisen osaan. Vaimotyypit eivät ikinä suostuisi toisen naisen osaan. Toiset naiset tietävät siis olevansa ulkonäöltään tai luonteeltaan sopivampia kakkosiksi. Nekin, jotka on vahingossa tai puolipakolla päässeet/joutuneet ykkösiksi, huomaavat eron tullessa, että nyt on tilaisuus ottaa oma paikkansa elämässä. Näin toisen naisen geenit omaava nainen ryhtyy kakkoseksi, jolloin ei tarvitse kehittää luonnettaan vaan voi vaan antautua varattujen pantavaksi.
Olet hyvin ajatellut tämän. Toisaalta on olemassa minunkaltainen naistyyppi, jonka yleensä miehet haluavat ykköseksi (toki olisin varmaan kakkoseksikin kelvannut, mutta kun en ryhtynyt koskaan). Eroan tuosta kuningatarhahmosta sen verran, etten halua miestä joka on minun kanssa vain koska olen se ykkönen vaan haluan uskollisen miehen, kuten olen itsekin täysin uskollinen. Jos taas tuota miestä ei ole saatavilla niin sitten olen mieluummin yksin ja elän omaa elämääni ilman vakavia suhteita. Tällä hetkellä olen menossa naimisiin rakastamani miehen kanssa. Olen ajatellut asian niin, että jos saan tietää tulevaisuudessa, että hän on minua pettänyt, niin jätän hänet (kuten ex-aviomiehenikin jätin) enkä välttämättä sitten enää yritä mitään vakavaa sen jälkeen. Tämä on vähän niinkuin viimeinen yritykseni. Voisin ihan hyvin elää hyvää elämää ilman suhdettakin. Tahdon kaikki tai ei mitään. Mielestäni on parempi jättää nykyinen ensin jos ei hänen kanssaan enää synkkaa.
Mutta minkäs mä sille voin, että uskottomat miehet eivät mua kiinnosta. En voisi jatkaa miehen kanssa enää, koska ei vaan kiinnosta jäädä kulissiliittoon.
provokatiivinen kannanotto. Unohdat tuosta kaavastasi vain ne, joissa käy "hyvin", eli kun kaksi ihmistä tapaa toisensa ja rakastuu, vaikka ovatkin "sitoutuneita" toisaalle. Järjestävät sitten elämänsä toisin, niin että saavat olla yhdessä... tätä nyky-yhteiskunnassa kutsutaan uusperheeksi. Ja aivan, se ei ole helppoa, mutta monet ovat kuitenkin vasta tässä elämänvaiheessa löytäneen onnen ja jopa rakkauden! Elieli... ei ehkä kuitenkaan niin mustavalkoista, että ihmissuhteet voisi kaavoihin kangistuttaa...
jotka jo tahollaan ovat naimisissa...?
:)
Meitäkin on... ;)
eihän nainen ole tässä teoriassa pelkästään passiivinen osaansa tyytyjä. Kuningatar on valmis vaihtamaan kuningasta, jos tällä on isompi kruunu, valtakunta tai what ever.
Ykköstyypin nainen kelpaa kyllä toisellekin kuninkaalle, varsinkin jos vaimo onkin valittu syystä tai toisesta kakkoskaartista.
Rakkauveltahan se silloin näyttää, vaikka toteuttaa vain biologista kaavaa?
Jos lapset on sitten tehty sille ykköselle, jonka olisi oikeasti pitänyt olla kakkonen, niin ne hylätään ja keskitytään uuden, oikean kuningattaren kanssa tehtyihin, parempiin lapsiin.
Vähän keskeneräinen, pikaisesti tehty teorian jatke, mutta ei aivan mahdoton?
oli kyllä niin pitkä tarina, etten jaksanut lukea kun sieltä täältä..
..mutta vastaus on, että kyllä kannattaa.. jos nimittäin ei ko. elämäntilanteessa halua miestä nurkkiinsa pyörimään, mutta kaipaa kuitenkin seksiä ja muuta läheisyyttä ja sensortin jakamista.. silloin varattu mies on PARAS vaihtoehto..
mies esittää koko ajan parhaita puoliaan..
Jakaminenko?
tässähän tässä oli juuri kysymys. Olet juuri se vähälahjainen kakkonen, johon lahjasi riittävät.
Myönnän etten noin pitkää sepustusta jaksanut kokonaan lukea, mutta...
Lopusta pisti silmään väite, ettei kakkosena pääse "kasvamaan ihmisenä" samoin kuin ykkösenä ja siksi kakkosuus ei kannata. Tämä ihmetyttää. Onko ihmisenä kasvaminen siis sitä, että ryhtyy pitämään huolta kakaralaumasta ja kodinkoneista? Myöskin väität, ettei kakkosella salailun takia olisi normaaleja sosiaalisia kontakteja. Hah hah...
Itselläni on kakkosena loistavasti aikaa itseni kehittämiseen (kun ei ole miestä ja lapsia aikaa viemässä & paikkoja sotkemassa). Harrastan erilaisia liikuntamuotoja sekä taiteita ja kulttuuria, minulla on rikas sosiaalinen elämä, paljon ystäviä.
Plussana tietysti myös säännöllinen, aktiivinen ja enemmän kuin tyydyttävä seksielämä miehen kanssa, josta ei missään vaiheessa tule uhkaa itsenäisyydelleni.
En ymmärrä miten voisin muka kasvaa ihmisenä täydellisemmäksi, jos olisin ykkönen. Eivätpä ainakaan omat tuttavapiirini sinkut ja naineet mitenkään jakaudu kahteen kastiin älykkyyden yms. suhteen -- jos jakautuvatkin, niin valitettavasti heikolle jäävät ne, joiden maailma tuntuu pyörivän siinä imurin ja kaurapuurokattilan välillä.
on objektiivisuus kaukana. Itsetunnonkohotusta jollekin jolta jäi opinnot vähiin.
Vaimona siis "ihmisenä kasvu" tulee kuin automaatista. Ja sosiaalinen elämä laajenee, pääsee Tupperware-kutsuille. Heh, kaikki nyt kiireesti papin pakeille kasvamaan ihmisenä..
sellaista tuntuu nyt olevan ilmassa että lisääntymiskyky ja sen toteuttaminen nimenomaan elinikäisessä parisuhteessa on ihmisarvoisinta toimintaa taivaankannen alla
no joo
en ole ennen kuullut että siihen monistumiseen tarvitaan mitään erityisiä älyllisiä ja emotionaalisia edellytyksiä, pikemminkin päinvastoin
omilla aivoillaan ajatteleva valitsee toisenkinlaisen tien, esim. itseään toteuttava hedonismi on minunkin valintani
Menin nuorena naimisiin ja saimme kaksi suloista lasta. Mieheni oli ”tasokas”: kunnollinen, komea, menestyvä ja huomaavainen aviomies. Asuimme isossa omakotitalossa, vietimme kesät merenrantahuvilalla, matkustelimme ja juhlimme ystävien kanssa. Kaikki oli päällisin puolin hyvin, mutta en ollut kovin onnellinen. Jotain tärkeää tuntui puuttuvan avioliitostani, mutta en osannut oikein määritellä mitä. Tyhjyyden tunne voimistui vuosi vuodelta ja samalla syyllisyys siitä etten osannut olla onnellinen vaikka kaiken piti olla hyvin.
Oltuani 11 vuotta naimisissa tutustuin työpaikalla mieheen. Työtoveruus kehittyi ensin ystävyydeksi, ja vähitellen välillemme syntyi vetovoima, jota vastaan emme lopulta pystyneet taistelemaan. Meistä tuli rakastavaiset. Olin kohdannut sielunkumppanin ja intohimon josta en aiemmin tiennyt mitään. Mies oli myös naimisissa ja kolmen lapsen isä. Jouduin muuttamaan käsitystä itsestäni ja muista ihmisistä. Aiemmin olin ensimmäisenä kauhistelemassa ja jakelemassa moraalisia tuomioita kuullessani muiden pettämisistä ja salarakkaista. Nyt olin itse pettäjä ja toinen nainen.
Lopulta suhteemme paljastui. Aviomieheni oli valmis antamaan anteeksi ja halusi jatkaa avioliittoa. Lopetin suhteen kakkoseen, vaihdoin työpaikkaa ja yritin jatkaa avioliitossani, mutta vaikka kaikkeni yritin, en enää pystynyt ja päätin lopulta erota. Tuttavapiirissä hämmästeltiin ja kritisoitiin päätöstäni. Avioero ei ollut helppo ratkaisu, mutta en enää voinut elää parisuhteessa, josta puuttuivat sellaiset tunteet, joita olin tuntenut tätä toista miestä kohtaan. Myös hän oli kokenut erossa olomme erittäin tuskalliseksi ja aloitimme suhteen uudestaan avioeropäätökseni jälkeen. Hän ei kuitenkaan halunnut jättää perhettään, koska halusi hoitaa velvollisuutensa perheenisänä loppuun saakka. Yhdellä lapsista oli terveydellisiä ongelmia ja mies pelkäsi perheen hajottamisen vaarantavan lasten kehityksen. Hän sanoi rakastavansa minua yli kaiken ja haluavansa elää kanssani heti kun lapset ovat tarpeeksi isoja. Päätin odottaa ja elää toisena naisena koska tiesin, etten voi koskaan rakastaa ketään miestä kuten häntä, tai ylipäätään rakastaa ketään muuta. Välillä yritin rimpuilla itseni irti suhteesta kun uskon puute iski ja pelkäsin että mies ei pystykään ottamaan avioeroa. Kaikkien noiden kärsimyksen ja epävarmuuden täyteisten vuosien jälkeen olemme nyt eläneet yhdessä kolme vuotta. Rakkautemme vain syvenee päivä päivältä ja olemme kiitollisia jokaisesta hetkestä jonka saamme elää yhdessä.
Ex-mieheni oli aluksi katkera avioerosta, mutta nykyisin meillä on hyvät välit ja hän on myös onnellisesti naimisissa. Myös mieheni ex-vaimo on saanut elämänsä järjestykseen kaikkien vaikeuksien jälkeen. Onneani en ole saanut ilmaiseksi ja siitä ovat valitettavasti joutuneet muutkin maksamaan, mistä olen ollut todella pahoillani ja tuntenut usein voimakasta syyllisyyttä. Olen joutunut käymään läpi paljon vaikeita tunteita ja mielestäni kasvanut ihmisenä näiden vuosien aikana. Näiden kokemusten jälkeen en myöskään ole valmis kovin hanakasti tuomitsemaan muita ihmisiä heidän ratkaisuistaan. Alkuperäiselle vastaan, että hänen kysymyksenasettelunsa on minulle vieras. Ainakin omalla kohdallani voin sanoa, ettei toiseksi naiseksi ”ryhtyminen” perustunut mihinkään kannattavuuslaskelmiin, vaan todella vahvoihin ja aitoihin tunteisiin, joita vastaan en voinut taistella vaikka kuinka yritin. Luovuin mukavasta elämästä sekä hyvästä ja ”tasokkaasta” miehestä ja elin toisena naisena Suuren rakkauden tähden. Että tällainen on minun tarinani. Tuomitkoon ken haluaa. Ja tiedän, että moni haluaa.
Menin nuorena naimisiin ja saimme kaksi suloista lasta. Mieheni oli ”tasokas”: kunnollinen, komea, menestyvä ja huomaavainen aviomies. Asuimme isossa omakotitalossa, vietimme kesät merenrantahuvilalla, matkustelimme ja juhlimme ystävien kanssa. Kaikki oli päällisin puolin hyvin, mutta en ollut kovin onnellinen. Jotain tärkeää tuntui puuttuvan avioliitostani, mutta en osannut oikein määritellä mitä. Tyhjyyden tunne voimistui vuosi vuodelta ja samalla syyllisyys siitä etten osannut olla onnellinen vaikka kaiken piti olla hyvin.
Oltuani 11 vuotta naimisissa tutustuin työpaikalla mieheen. Työtoveruus kehittyi ensin ystävyydeksi, ja vähitellen välillemme syntyi vetovoima, jota vastaan emme lopulta pystyneet taistelemaan. Meistä tuli rakastavaiset. Olin kohdannut sielunkumppanin ja intohimon josta en aiemmin tiennyt mitään. Mies oli myös naimisissa ja kolmen lapsen isä. Jouduin muuttamaan käsitystä itsestäni ja muista ihmisistä. Aiemmin olin ensimmäisenä kauhistelemassa ja jakelemassa moraalisia tuomioita kuullessani muiden pettämisistä ja salarakkaista. Nyt olin itse pettäjä ja toinen nainen.
Lopulta suhteemme paljastui. Aviomieheni oli valmis antamaan anteeksi ja halusi jatkaa avioliittoa. Lopetin suhteen kakkoseen, vaihdoin työpaikkaa ja yritin jatkaa avioliitossani, mutta vaikka kaikkeni yritin, en enää pystynyt ja päätin lopulta erota. Tuttavapiirissä hämmästeltiin ja kritisoitiin päätöstäni. Avioero ei ollut helppo ratkaisu, mutta en enää voinut elää parisuhteessa, josta puuttuivat sellaiset tunteet, joita olin tuntenut tätä toista miestä kohtaan. Myös hän oli kokenut erossa olomme erittäin tuskalliseksi ja aloitimme suhteen uudestaan avioeropäätökseni jälkeen. Hän ei kuitenkaan halunnut jättää perhettään, koska halusi hoitaa velvollisuutensa perheenisänä loppuun saakka. Yhdellä lapsista oli terveydellisiä ongelmia ja mies pelkäsi perheen hajottamisen vaarantavan lasten kehityksen. Hän sanoi rakastavansa minua yli kaiken ja haluavansa elää kanssani heti kun lapset ovat tarpeeksi isoja. Päätin odottaa ja elää toisena naisena koska tiesin, etten voi koskaan rakastaa ketään miestä kuten häntä, tai ylipäätään rakastaa ketään muuta. Välillä yritin rimpuilla itseni irti suhteesta kun uskon puute iski ja pelkäsin että mies ei pystykään ottamaan avioeroa. Kaikkien noiden kärsimyksen ja epävarmuuden täyteisten vuosien jälkeen olemme nyt eläneet yhdessä kolme vuotta. Rakkautemme vain syvenee päivä päivältä ja olemme kiitollisia jokaisesta hetkestä jonka saamme elää yhdessä.
Ex-mieheni oli aluksi katkera avioerosta, mutta nykyisin meillä on hyvät välit ja hän on myös onnellisesti naimisissa. Myös mieheni ex-vaimo on saanut elämänsä järjestykseen kaikkien vaikeuksien jälkeen. Onneani en ole saanut ilmaiseksi ja siitä ovat valitettavasti joutuneet muutkin maksamaan, mistä olen ollut todella pahoillani ja tuntenut usein voimakasta syyllisyyttä. Olen joutunut käymään läpi paljon vaikeita tunteita ja mielestäni kasvanut ihmisenä näiden vuosien aikana. Näiden kokemusten jälkeen en myöskään ole valmis kovin hanakasti tuomitsemaan muita ihmisiä heidän ratkaisuistaan. Alkuperäiselle vastaan, että hänen kysymyksenasettelunsa on minulle vieras. Ainakin omalla kohdallani voin sanoa, ettei toiseksi naiseksi ”ryhtyminen” perustunut mihinkään kannattavuuslaskelmiin, vaan todella vahvoihin ja aitoihin tunteisiin, joita vastaan en voinut taistella vaikka kuinka yritin. Luovuin mukavasta elämästä sekä hyvästä ja ”tasokkaasta” miehestä ja elin toisena naisena Suuren rakkauden tähden. Että tällainen on minun tarinani. Tuomitkoon ken haluaa. Ja tiedän, että moni haluaa.
Meinas tulla tippa silmään kun luin juttuasi...ihanaa,että tuollaisiakin saa täältä muuten niin masentavalta palstalta lukea(no eihän täällä pakko olisi notkuakaan;).Olen sitä mieltä,että tunteilleen ei ihminen mitään voi varsinkin jos sattuu "kolahtamaan"kovastikin joku...elämä on ihmeellistä,eikö?:)
Esittämäsi on juuri se näkökulma, joka täältä usein puuttuu.
Elämää ei voi elää toisten puolesta eikä suunnitella sille muuttumattomia latuja.
Olet ollut rohkea, moni tyytyy puolielämään ja fasadin ylläpitämiseen. Monen on myös täysin mahdotonta tehdä ratkaisuja, joihin tunne kehottaa. On vaikeaa, kun joutuu loukkaamaan toisten ihmisten tunteita, mutta sitä teemme tahtomatta ja tarkoittamattakin.
Vuosien kuluessa ihmiset muuttuvat, mielestäni jokaisella on oikeus etsiä ja löytää oma tiensä. Elämme vain kerran.
joissa ykkösestä tulee kakkonen ja taas ykkönen on meillä muillakin. Niitä harva vaan viitsii kertoa, koska ei jaksa tuota huorittelijoiden toitotusta. Aika rohkeasti tehty ja kauniisti kirjoitettu.
Mistähän se palstalla esiintyvä huorittelukin kertoo? Jonkun avioliitossa jalostuneesta "kuningatar"luonteesta varmaankin?
Tapasin lomareissulla tuttavani, jonka kanssa meillä on pitkä yhteinen historia ja nykyisin tapaillaan harvakseltaan. Tiedän, että hänellä on ollut kolme vuotta suhde tai työpaikkarakkaus itseään vanhemman miehen kanssa. Tuttavani, sanotaan vaikka Vilma, on nelikymppinen, kaunis, akateemisesti koulutettu, sinkkunainen. Tällä hetkellä Vilmalla biologinen kello tikittää, henkisesti hän on kiinni miehessä, joka ei aio erota vaimostaan. Tuttavapiirimme näkee selvästi, että Vilmalle juttu merkitsee enemmän kuin miehelle eli peliä pelataan nyt eri säännöillä. Kun muut puhuvat tavatessa lapsistaan, eroistaan, uusista rakkauksista, Vilma on hiljaa, koska hän ei paljasta edes miehen sukunimeä kiinnijäämisen pelossa. Tietenkään hän ei ole voinut kertoa miesystävästään vanhemmilleen. Tällä hetkellä hän viettää lomaansa vanhempiensa kanssa mökillä, koska mies on luonnollisesti perheensä kanssa toisella puolella Suomea.
Toisen naisen elämä voi varmaan olla loistokasta itsensä kehittämistä jne. Tosiasiassa toisen naisen elämä voi pitkittyessään ja naisen vanhetessa olla vielä paljon raadollisempaa kuin halveksittujen "pikkuvaimojen". Ainakaan tuttavallani ei voi olla kovin säännöllistä seksielämää, jos miesystävä on kuukauden perheensä kanssa satojen kilometrien päässä.
On varmasti ihan kiistaton tosiasia, että vanhemmuus kasvattaa aina ihmistä. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö voisi olla hyvä ihminen ilman lapsiakin. Onkohan vähän niin, että happamia ovat edelleen pihlajanmarjat? Eli toisen naisen puolustusmekanismi pakottaa luulemaan, että vanhemmuus ja naimisissa olo on imurin varressa roikkumista ja kaurapuuron keittoa. Parempi varmaan onkin noin luulla, eipähän ainakaan kateus iske. En nimittäin itsekään pidä imurointia ja puuron keittoa kovin suuressa arvossa. Toivottavasti ette saa koskaan tietää, että monissa perheissä ne teidän himoitsemat miehet hoitavat osansa kotitöistä ja ainakin meillä käy siivooja siivoamassa pahimmat sotkut. Tokihan normaaliperheissä myös kakaralauma kasvaa ja tuomansa ilon ja ihmissuhteiden lisäksi hoitavat osuutensa myös kotihommista.
Miksi muuten rinnastat sinkut ja naineet, kun kyse oli toisista naisista? Sinkkuus ei ole käsittääkseni missään tapauksessa sama asia kuin toisena naisena olo. Toiset naiset voivat olla sosiaalisesti "säälittäviä", mutta se ei tarkoita, että sinkut olisivat. Tunnen itse monta fiksua sinkkua, mutta kaikki tuntemani toiset naiset ovat kieltämättä jossain määrin sosiaalisesti tumpeloita.
Kuin tarinaa minun elämästäni. Paitsi että olen mies ja tapaamani toinen nainen ei ole työpaikaltani. Olemme sinun tekstisi kakkoskappaleessa menossa. Saas nähdä, mihin tämä nyt sitten kehittyy.
Minunkin yhdyttävä, työpaikalla ja omassa kaveripiirissä on naisia jotka ovat kakkosnaisina ja pakko vaan myöntää että heissä on samoja piirteitä, erittäin heikko itsetunto mikä mielestäni vaan huononee, mietin johtuneeko siitä että joutuvat itselleen ja muille jatkuvasti selittelemään ja pohtimaan miehen liikkeitä, odottavat soittoa jota ei tänään tullutkaan jne..elävät toisen ehdoilla ja säännöillä , kyllä se romuttaa ihmisen ku ihmisen.
"Onko ihmisenä kasvaminen siis sitä, että ryhtyy pitämään huolta kakaralaumasta ja kodinkoneista?" Onko kakkosilla ollut kurja lapsuus, jossa pienipalkkainen tai kotiäiti oli nyrkin ja hellan välissä siivoamassa ja kakaralaumasta huolehtimassa. Ainakin minun lapsuuden kodissani sekä nykyisessä omassa perheessäni äidit ovat ihmisiä, joilla on omakin elämä. Elämä ei ole täydellinen, mutta ainakin täyteläinen elämään kuuluvine iloineen, onnen hetkineen, suruineen ja huolineen.
Ovatko kakkoset eläneet lapsuutensa perheissä, joissa heitä on kohdeltu kuin pieniä prinsessoja, säästetty kaikelta arkipäiväiseltä. Vanhemmat ja ehkä erityisesti äiti on ollut olemassa vain täyttääkseen prinsessan toiveet. Kun prinsessat ovat kasvaneet "aikuisiksi", heidän ihmiskäsityksensä mukaan muut ovat olemassa vain täyttääkseen heidän toiveensa ja tarpeensa.
Olen naimisissa, äiti ja harrastan liikuntaa, minulla on hyvä sosiaalinen elämä, aktiivinen seksielämä, joka jatkuu todennäköisesti senkin jälkeen, kun olen rupsahtanut ja vähemmän haluttava muiden kuin aviomieheni mielestä. Varmasti harrastaisin kulttuuria enemmän, jos olisin sinkku, mutta en elä missään kulttuurisessa tyhjiössäkään. Toisaalta minulla on myös ihana kakaralauma, joka on työllistänyt minua ja välillä olen eniten kaivannut yksinäisiä hetkiä. Tällä hetkellä lapset ovat jo ala-asteiässä ja pystyn käytännössä harrastamaan ihan niin paljon kuin tahdon. En tunne yhtään töissä käyvää äitiä, joiden elämä pyörii vain kodin ja kaurapuurokattilan ympärillä. Tunnen kyllä kakkosia, joiden elämä pyörii kännykän vahtimisen ympärillä.
tuon... Auttaa jaksamaan... :)
Ehdotan, että tästä lähtien ei enää keskustella vain "toisista naisista" vaan myös "toisista miehistä". Tärkeää olisi keskustella etenkin uskottomuudesta... ei siis syyllisistä.
Oikeassa elämässä toiset naiset/miehet voivat olla sitä moneen suuntaan, toiset naiset/miehet voivat myös itse olla naimisissa jne. Pohtikaamme siis myös esim. miltä tuntuu, kun rakastaja (M F) on uskoton aviossa olevalle rakastetulleen, rakastaja (M F) on mustasukkainen....jne. Syyllisen etsiminen ja kaikki tuollainen on pelkkää pintaa ja jonninjoutavaa höpötystä.
Kokemusta löytyy!
sillä kovin yksipuolista pohdintaa tuo osittain on. Toki yrität ottaa huomioon sen seikan että hän, joka lähtee etsimään sopimuksen vastaisesti suhdetta muualta, on ensisijainen. Kuitenkin väännät sen tuomitsevan sormen siihen toiseen naiseen.
Kannattaako alkaa toiseksi naiseksi, vastaus on kyllä ja ei. Nämä naiset ovat ihan samalaisia kuin muutkin, ikähaitaria löytyy 17 - 70 vuoteen. Heitä on rumia ja kauniita, laihoja ja lihavia - mistä kulloinkin mies tykkää. Nämä naiset ovat sivistymättömiä ja oppineita, sinkkuja, yksinhuotajia, leskiä ja varattuja. Eikä avioliitto tai äitiys mitenkään välttämättä kasvata, sillä myös heitä löytyy myös toisen naisen roolista.
Kun kaksi aikuista sopii tälläisestä suhteesta, niin että molemmat ymmärtävät pelin säännöt, on kyse tasavertaisesta tilanteesta. Liian usein kuitenkin nämä miehet valheen ja manipuloinnin avulla johtavat naisia harhaan saadakseen suhteen. Manipuloinnin tarkoitus on saada nainen ihastumaan tai rakastumaan itseensä, vaikka jälkeenpäin he sysäävät tuon vastuun naiselle.
Selitykset että ero on ovella, on hämmästyttävän tavallista. Tuntuu että se on jotenkin jopa sallittua miehille - muttei naisille.
Tuntemani naiset ovat monenlaisista syistä tälläisessa suhteessa. Monet käyttävät lähinnä miestä seksuaalisiin tarpeisiin, jotka meillä useimmilla säilyvät vaikkei omaa miestä ole. Osa naisista pystyy jäädyttämään itsensä, osa ei. Osalla on kyse lähinnä mukavasta seurasta aina tarpeen mukaan. Aika harva tänäpäivänä odottaa siellä kotona milloin mies suvaitsee ottaa yhteyttä. Tähän sortuvat ne, jotka ovat panneet liikaa tunteita peliin. Kyse ei siis ole siitä, kelpaako nainen miehelle ja missä mielessä, vaan myös siitä kelpaako mies naiselle. Elämme sentään 2000 lukua!
Kun itse oli jonkun aikaa toisena naisena, en todellakaan odotellut miestä. Elin ihan samoin kuin siihenkin asti, aktiivisesti ja sosiaalisesti. Sellainen ei kuitenkaan oikein sopinut minulle, joten panin miehen valitsemaan. Kyse oli ihan oikeista tunteista joten tänään olemme pari.
Elämääm 2000-lukua. Miehet ja naiset solmimaan aikuisten välisiä suhteita avioliitosta huolimatta. Naiset, lapset hoitoon ja suhteisiin vieraiden miesten kanssa. Kyllä mies ja ympäristö hyväksyy, eletäänhän nyt 2000-luvulla. Kyllä aviomies vaimoaan tämän jälkeen huorana pitäisi.
ymmärtää väärin? Ei tänäpäivänä eletä vain miesten ehdoilla.
Tuo huorittelu on vain tyhjää mollamista, nainenhan on aina huora sellaisen miehen mielessä, joka ei naisia paljon arvosta. Huora on kun ei anna ja huora on kun antaa. Itse kyllä jakelevat itseään kaikille halukkaille, mutta se kuulemma ei ole huoraamista vaan itsensä toteuttamista.
Huorittelun tarkoitus on pitää naisen seksuaalisuus aisoissa ja vain yksinoikeutena tälle urokselle. Ei paljoa hetkauta kun tälläiset huoripukit haukkuvat - itse ovat pahempia huoria.
Huorittelu on ollut keino pitää naiset aisoissa. Onneksi me ei enää välitetä siitä. Täältä tullaan!
nainen voi tulla uskottomuuden seurauksena raskaaksi ja mies voi joutua kasvattamaan äpärää omanaan.
Ai, miehen kanssa se mies sitten onkin uskoton, koska kukaan ei voi tulla raskaaksi.
se toinen nainen voi ilmoittaa sen varatun miehen isäksi, jolloin hän joutuu maksamaan ruokot ehkä salaa vaimoltaan. Näin saattaa se vaimokin elättää tietämättään vierasta lasta, sillä yhteisestä taloudestahan se raha on pois.
tunneta ehkäisyvälineitä?
Kysymyksessä surullinen kolmiodraama-tilanne, joka yleensä päättyy kaikkien osapuolinen osalta huonosti. Jokainen "polttaa siipensä" ja kärsii asian johdosta traumaattisesta tunne-elämästä loppuelämänsä.