Miehille ja naisille on olemassa omat roolinsa kulttuuripiirissämme, sitä ei voi kiistää. Monissa ihmisyhteisöissä nimenomaan miehet koristautuvat, eivät naiset, mutta meille koristautuva mies on useimmiten “homo”. Herkkyytensä ja hellätunteisuutensa (muille kuin lapsillensa tai vaimollensa) näyttävä mies on vähemmän Mies: miehekkäitä tunteenilmauksia ovat aggressiot ja voimankäytöt. Epätasa-arvosta kärsivät yhtälailla siis miehetkin. Ihmiskeskeinen mies saattaa olla epävarma miehisyydestään. Mitä se miehisyys siis oikeastaan on?
Kuka rohkaisisi miehiä luottamaan miehuuteensa, jotta he uskaltaisivat olla herkkiä ja heikkojakin? Joskus tuntuu, että miehet ovat naisia herkempiä, ja heikompiakin. Miestenkin pitäisi voida olla omana itsenään yhtä ihminen kuin naisetkin ja yhtä mies kuin kaikki muutkin miehet. Eikö pitäisi jo lopettaa vanhanaikainen hampaiden pureminen ja miehisyyden korostaminen? Mies on mies syntyjään. Ei se vähene tai lisäänny. Miksi miehet ovat niin herkkiä tässä asiassa?
Kuka rohkaisisi miehiä luottamaan miehuuteensa, jotta he uskaltaisivat olla herkkiä ja heikkojakin? Joskus tuntuu, että miehet ovat naisia herkempiä, ja heikompiakin. Miestenkin pitäisi voida olla omana itsenään yhtä ihminen kuin naisetkin ja yhtä mies kuin kaikki muutkin miehet. Eikö pitäisi jo lopettaa vanhanaikainen hampaiden pureminen ja miehisyyden korostaminen? Mies on mies syntyjään. Ei se vähene tai lisäänny. Miksi miehet ovat niin herkkiä tässä asiassa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itseänikin on kovasti kiehtonut se, miten puritaaniseksi länsimaiset standardit miehisestä ulkoasusta ovat muuttuneet. Kyse on ainakin osittain varmasti siitä, että teollisessa yhteiskunnassa pystytään tuottamaan visuaalisesti näyttäviä asuja halvalla, ja siten pitsit, röyhelöt ja koruompeleet eivät enää ole luotettava signaali miehen taloudellisesta asemasta. Statusesineiksi ovat vaatetuksen sijaan nousseet kalliit tekniset vimpaimet. Näin miehinen statusjärjestelmä
toimii: kun olosuhteet muuttuvat, pelin sääntöjä muutetaan niin, että saadaan aina pidettyä heikot ulkopuolella.
Olennaisinta miehenä olemisessa on se, että ei ole nainen. Miesten näkökulmasta sukupuolet eivät ole oikeastaan “mies” ja “nainen”, vaan “mies” ja “ei-mies”, ja miehuuden voi aina menettää, jos siitä ei pidä riittävän lujasti kiinni. Miehuutta ei siis varsinaisesti määritäkään se, mitä mies on, vaan se, mitä hänellä on hallussaan ja tämän “miesvaluutan” luonne vaihtelee kulttuurien ja alakulttuurien välillä (miehet luovat alakulttuureita nimenomaan päästäkseen määrittämään miehuuden ehdot itselleen edullisiksi). Täten, niin ristiriitaista kuin se onkin, miesten välisiä “mulla on isompi kuin sulla” -kilpailuja voidaan käydä siitäkin, kuka on herkin, eläytymiskykyisin, hallitsee parhaiten tunne-elämän arvoitukset ja itkee suolaisimpia kyyneleitä tragedioita katsoessaan.
Naisethan ovat jo murtautuneet sukupuolirajojen läpi miehiä rohkeammin ja levittäytyneet ennen miehille varatuille alueille, niin kulttuurin kuin työelämän alueilla, ja kohdanneet miesten taholta kyllä enemmän vastustusta kuin rohkaisua. Voi siksi hyvin kysyä, miksi miestenkään muutos pitäisi olla mistään rohkaisusta kiinni, kai me siihen kykenemme, jos naisetkin kykenenvät? Olettaen, että sellainen muutos tosiaan olisi omaksi parhaaksemme.
Timo
Miehisen sukupuoliroolin kapeuteen on yksi tärkeä syy: nainen. Jos ja kun naiset kuolaavat perinteisten miehisten miesten perään ja halveksuvat muulla tavoin käyttäytyviä miehiä, niin ei kai kukaan täysissä järjissään oleva heteromies yritä olla muuta kuin perinteinen macho.
Miehellehän on suunnilleen ihan se ja sama pukeutuuko nainen hameeseen vai duunarihaalariin tai onko hän hoitsu vai kapiainen, kunhan nainen vain antaa pillua. Muulla ei ole oleellista merkitystä. Naiselle taas ei ole niin oleellista antaako mies kyrpää vai ei, kunhan hän on naisen mielestä haluttava (eli perinteinen tosiMIES).
kuin joku uskoo sua.
tärkeää on miehen antaminen. Helvetti mikä kuvio
haluaisin miestä mutta se ei anna mulle parrua.
Olipa uskottovaa, mitä te sitten täälläkin kitisette, kun suomalaiset naiset ei muka tajua olla niin "naisellisia"; pitkä tukka, meikkiä ja sipsutusta korkokenkien kanssa? Ja sitten ne venakot ja thaikut (prostituutiomaat)on niin ihq.
"Kuka rohkaisisi miehiä luottamaan miehuuteensa, jotta he uskaltaisivat olla herkkiä ja heikkojakin?"
Mies itse. Ei siihen tarvita ketään ulkopuolista.
"Joskus tuntuu, että miehet ovat naisia herkempiä, ja heikompiakin."
Miehet _ovat_ naista herkempiä. Sen näkee jo kaunokirjallisuudesta.
muka näkee? Kysymys koski viimeistä lausettasi. Tässä justiin luen Anja Kaurasen tuotoksia, vau. Hän osaa kuvailla tapahtumia, ei pelkkää selostusta juonen kulusta.
Kun ottaa laajan otoksen kaunokirjallisuutta, niin asia tulee kyllä selväksi.
Saman voi todeta muillakin taiteenaloilla.
Edustaako Anja Kauranen sinun mielestäsi erityistä herkkyyttä? Minun mielestäni ei. Miten laajalti tunnet kaunokirjallisuutta? "Pelkkää selostusta juonen kulusta" antaisi ymmärtää, ettet kovinkaan laajalti.
kuitankin kasvattavat meidät miehet.
Tytöt satuttavat itsensä joko fyysisesti tai psyykkisesti, he saavat huutaa kuin Volgan lautturit, mutta miehen aluille sanotaan, miehet ei itke. Kun tätä tolkutetaan koko lapsuus, niin johan sitä visakalloisinkin miehenalku sen uskoo.
Teini-iässä ei todellakaan olisi ollut mikään valtti "naismarkkinoilla" jos sitä olisi ollut pillittävä pissis. Silloin sitä piti olla niin kovaa, että.
Ei sitä nyt enää osaa alkaa näyttämään herkkyyttänsä muille kuin rakailleen, se ei ole kovin äijää.
Me olemme sellaisia kuin meidän oletetaan olevan.
Päälleppäin äijiä.
Itkut, jos sellaisia kehtaa edes yksin tirauttaa, tehdään tosiaan privana.
Voihan sitä tietysti miettiä, siitäkö johtuu Suomalaisten ja Japanilaisten miesten korkeat itsemurhaluvut, kun tunteita ei saa kummassakaan kulttuurissa näyttää.