Huoh... Kaikkee on tullu yritettyä naisten takia. Oon kyöränny ympäri maailmaa, pitäny hyvänä, lahjonu, leperrelly, ollu kova ja "vaarallinen". Olen tehnyt tilanteet romanttisiksi, olen huomioinu jne jne jne. mutta mikään ei tunnu kelpaavan/riittävän.
Mä oon yrittäny samalla kehittää itseänikin kun oon aina ajatellu ekana, että vika on minussa kun suhteet loppuu lyhyeen tai niiden päättymiselle on naisen puolelta joku yhtä tyhjänpäiväinen syy, kuin että "olet liian hyvä minulle" (häh?)
Olen kouluttautunut, olen edenny uralla jos raha on ollut syynä. Olen kuntoillut itseni hyväkroppaiseksi, olen sivistänyt ja harrastanut kulttuuria jne. jne. jne.
Nyt alkaa olla oikeasti takki tyhjä. En vaan yksinkertaisesti keksi mikä auttaisi... Olen kokeillut sitä välinpitämätöntä ja itsevarmaa linjaa. Olen hyysänny, palvonu, ryypänny ja kiroillu jos vaikka renttumeininki uppois paremmin, vaan kun ei...
Viimeisin 4kk. juttu päättyi juuri vastikään ihan vain niin, että minulle ei enää jaksettu vastailla posteihin tai tekstareihin. Kaikki vaan muuttui kyyniseksi ja sitten kun kysyin niin "ei vaan ole suhteen aika".
Tässä määrässä mitä olen kolunnut näitä suomalaisia "prinsessoja", olisi jo luullut olevan sen yhden oikean mutta ei. Nyt ei enää huvita. Olkoon koko hanke.
Yksinkin voi olla vallan kivaa :)
Mä oon yrittäny samalla kehittää itseänikin kun oon aina ajatellu ekana, että vika on minussa kun suhteet loppuu lyhyeen tai niiden päättymiselle on naisen puolelta joku yhtä tyhjänpäiväinen syy, kuin että "olet liian hyvä minulle" (häh?)
Olen kouluttautunut, olen edenny uralla jos raha on ollut syynä. Olen kuntoillut itseni hyväkroppaiseksi, olen sivistänyt ja harrastanut kulttuuria jne. jne. jne.
Nyt alkaa olla oikeasti takki tyhjä. En vaan yksinkertaisesti keksi mikä auttaisi... Olen kokeillut sitä välinpitämätöntä ja itsevarmaa linjaa. Olen hyysänny, palvonu, ryypänny ja kiroillu jos vaikka renttumeininki uppois paremmin, vaan kun ei...
Viimeisin 4kk. juttu päättyi juuri vastikään ihan vain niin, että minulle ei enää jaksettu vastailla posteihin tai tekstareihin. Kaikki vaan muuttui kyyniseksi ja sitten kun kysyin niin "ei vaan ole suhteen aika".
Tässä määrässä mitä olen kolunnut näitä suomalaisia "prinsessoja", olisi jo luullut olevan sen yhden oikean mutta ei. Nyt ei enää huvita. Olkoon koko hanke.
Yksinkin voi olla vallan kivaa :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
sen kummemmin yhtään mitään... oot vaan ittes.
Heh, silloin voi olla varma että auvoisa loppuelämä yksin odottaa :)
Tämän meinasit itse laittaa, mutta ehdit ensin. Aika usein sen huomaa, jos toinen yrittää olla jotain mitä ei ole tai tehdä jotain mikä ei hänelle ominaisesti kuulu, ja silloin minä ainakin vaihdan suuntaa saman tien. Koska usein (ei aina) näille henkilöille esimerkiksi avoimuus ja rehellisyys ovat vieraita käsitteitä.
Niin siis olen ollut yrittämättäkin mitään mutta siitäkään mitään iloa ole ollut. Itseasiassa noin kävi kun tuo alempana oleva selitti, että yksin saa kyllä olla...
Ja naiset on sen verran tyhmiä, etteivät tajua että miesten elämä on erilaista kuin naisten. Tuo "älä tee mitään, älä yritä ketään" neuvo toimii vain naisilla.
kuitenkin väärä ihminen kyseessä.... Mä en jotenkin usko ton kirjotukses perusteella et olisit ollu aidosti läsnä kovinkaan syvällisesti. Ja minkälaisia kumppaneita olet edes valinnut pariksesi. Ovatko edes halunneet seurustella ja minkälaisen tyypin kanssa? Jos ovat etsineet "täydellistä" ihmistä niin aika lapsen kengissä ovat olleet....
mitihän hetki kuka Sinä olet. Pyöriikö elämäsi sen ympärillä kuinka saada suhde ja pitää se? Minun neuvoni on, ole rauhassa yksin. Opettele pitämään itsestäsi, ota selvää kuka Sinä oikein olet. Tasavertaisen kummpanin voit toivoa löytäväsi vasta kun et ripustaudu häneen elämäsi tarkoituksena, tai meti miten yt pitäisi kohdella että pysyisi siinä, naiset ovat yksilöitä hekin. Ei ole yhtä tapaa toimia jolla suhde onnistuu, on vain ihmisiä jotka joko sopivat yhteen tai eivät.
Opettele ensin olemaan yksin ja tyytyväinen tisesi kanssa, vasta sitten sinulla voi olla jotain annettavaa vakaaseen parisuhteeseen, eikä suhde ole vain laastari kun yksinkään ei tahdo olla.
***
Niin kun siis en millään haluais enää olla yksin. Olen vuosia ollut yksikseni mutta sekin alkoi tuntua pahalle siinämielessä, että haluaisi kuitenkin jakaa sen elämänsä. En minä sitä väitä, etteikö yksinkin olisi ollut kivaa mutta en enää näe sitä hirmuisen mielekkäänä.
Nyt on elämä kääntynyt kuitenkin siihen, että olen huomannut, että kyllä minullekin sitä seuraa liikenee mutta näistä jatkuvista "loppumisista" on alkanut tulla enemmänkin tapa kuin poikkeus. Ja aina siihen näyttää liittyvän se, että nainen lähtee. Ketään en ole elämästäni ajanut.
Noh, eipä sitä ole pakko seurustellakaan tietty...
Ei varmaankaan auta kuin van jatkaa odottamista, ja olla avoin. Itsensä altistaminen pettymyksille on pakollista, tässäkin aiheessa on uhrattava siinä mielessä turvallisuutensa saavuttaakseen jotakin.
Tasan ei käy... toisilla vain kai on parempi tuuri. Olen realisti enkä ala lässyttää "kaikille on kyllä joku tarkoitettu" jne, totean vain että yksin jäävät ihmiset ovat hurjana vähemmistönä tällä pallolla ja todennäköisyydet ovat sinun puolellasi.
***
Mul on ihan samanlaisia ongelmia ollu. Olen huomioinut jne jne.. En ole mitenkään yli-yrittänyt viihdyttää naista jotta hän ihastuisi minuun. Olen ollut oma itseni. Ihan kohtuu hyvällä elintasolla elelen mutta en koskaan "reteile" omaisuudellani tai mitään yleensäkkä ja luonteeltani olen aika vaatimaton. Alku on mennyt aina hyvin, Ihastus on ollut "liekehtivää" molemmin puolin ja on tuntunut että tämän tyypin kanssa voisin viettää loppuelämäni kunnes naps, ja kaikki on ohi juurikin jostain käsittämättömästä syystä.
Mielessäni on käynyt sekin juuri että pitäiskö heittäytyä vallan siaksi? ryypätä hulluna ja pettää muijaa minkä ehtii ja välillä vaikka vähän pyöräytellä muijaa ja haukkua horoksi. Eikös ne tämmöset rentut niitä naisia saa? Mut sitten en olisi oma itseni.. Jotenki välillä tuntuu et olen liian "hyvä" ihminen. Oon "seurustellut" vähän erityylisten naisten kanssa, "menevä"- ja "ei menevä" -tyyppisten. Itse en ole mikään v*tun playeri kun ei mua vaan kiinnosta semmonen.
Tää jotenki tuntuu turhamaiselta kun harvoin niitä tapaa josta vois kuvitella tulevan jotain ja nekin kusee aina. ei helevata..
vaan, molemmat!
Epäilen teidän kirjoitusten perusteella, että monet pettymykset ja tietynlainen katkeruus joka heijastuu teksteistänne, jotenkin näkyy myös suhteissanne naisiin.Itse ei välttämättä huomaa takertumistaan ja tahtoo liian paljon liian pian-asennettaan..Ja tuo "olen varmaan liian hyvä"-asenne kyllä heijastuu.ja sellaista ei kukaan jaksa.Tämä sama juttuhan pätee myös naisiin.
Mun mielestä toi on pelkkää manipulointia sun puolellta.
Tilität täällä ihmis-suhteesta kuin jostain pelistä.
Sun rivienvälistä loistaa halveksunta ja katkeruus.
Ehkäpä ne olikin ongelmat sun suhteessa.
Jos lasket kaikki toisenpuolesta tekemäsi asiat, et oikeasti rakasta sitä naista.
Rakkaus on sitä että tekee jatkuvasti asioita toisen puolesta tehdäkseen toisen onnelliseksi. Ei niitä lasketa.
Teinijuttuja. Heittää kaikki naiset johonkin samaan "suomalaiset prinsessat" kastiin.
Kasvaisit aikuiseksi.
Parisuhde perustuu tasa-arvoon, jossa kummalakin on omat tehtävänsä.
Kompromissit, keskustelu ja molemminpuolinen kunnioitus = parisuhde.
Parisuhteessa kaksi erillistä persoonaa tahtovat jakaa elämänsä yhdessä.
Sä kuulostat joltain narsistilta.
Itsessäs ei mitään vikaa?
Oletpa totisesti täydellinen.
Taitaa olla vähän yksipuolinen näkemys itsestäsi.
Mitä jos kelaisit hieman myös sitä mitä negatiivista olet tehnyt renttuillessasi jne. Millaisia viestejä olet lähettänyt, jos niitä ei toinen tahdo lukea. Palvovia ja kunnioittaviako?
Kannattaa katsoa itseään peiliin kriittisesti ja miettiä omaa toimintaansa realistisesti.
Jos olet nähnyt noin paljon vaivaa, miksi luovuttaa nyt?
Et tainnut koskaan ollakaan tosissasi.
Jos olet loukannut toista, kannattaisi miettiä miten, pyytää anteeksi ja lakata toistamasta samaa virhettä.
Jos hän on kaiken tuon arvoinen, hän varmasti antaa sinulle anteeksi.
Vai eikö hän ole tehnyt sinun hyväksesi mitään?
Silloinhan suhde on yksipuolinen ja kannattaa lopettaa.
Minulle kelpaisit varmasti! Ajatella, mies joka kohtelee hyvin ja on romanttinen!
AAHH!
Mutta nyt se minun ohje: Ole oma itsesi, älä esitä mitään muuta. Se oikea, kun tulee kohdalle niin palaset loksahtaa yhteen nopeasti. Tiedät kyllä kun näin tapahtuu.
Sille oikealle naiselle sinun ei tarvitse esittää, etkä saa hänelle esittää muuta kuin olet.
(josta naiset eivät ehkä innostu): osa naisista tuntuu ajattelevan että parisuhteen tehtävä on tehdä heistä onnellisia, ja jos näin ei tapahdu niin ei kun mies vaihtoon.
vaan tämähän on aivan mahdoton tehtävä, teki mies mitä tahansa, sillä perusonnelisuustasoa ei parisuhdekaan voi nostaa kuin väliaikaisesti. Ja kun tuo suhteellisen onnellinen väliaika päättyy, niin nainen on juuri ehtinyt tottua siihen ja pettyy kun palaa normaalille onnellisuustasolleen.
tässä mielessä alun kova yritys tehdä nainen onnelliseksi on väärä taktiikka... (johon sitten itse kukin helposti sortuu)
ettet ole löytänyt sitä oikeaa. Monen kanssa voi olla ystävä tai harrastaa seksiä (tai no monenkaan kanssa ei voi harrastaa seksiä, riippuu katsojasta) Mutta harva on sellainen "sileunkumppani" jonka kanssa kaikki natsaa. Sitä paitsi ihmiset muuttuvat. On niin monta asiaa joiden pitäisi osua kohdalle, jos meinaisi "täydellisen" puoliskonsa kohdata. ja eikö se olisi aika tylsää lopulta jos sellaisen löytäisi...
Jos et edes itse tiedä millainen olet, muuta kuin täydellinen, mikä ei ole totta sillä kukaan ei ole täydellinen. Jos muutat itseäsi ja muokkaat itseäsi jatkuvasti niin mikä on se sinun perusluonne kuitenkin?
Et ehkä ole antanut toisen tutustua sinuun kovin syvällisesti, olet pitänyt toisen etäällä itsestäsi vaikka koetkin antaneesi liikaa ja yrittäneesi liikaa. Et kuitenkaan ole ollut oma itsesi tai aidon oloinen, luotettavan oloinen sillä et ole päästänyt itseäsi lähelle, olet vaan koittanut olla toiselle jotain jotta tämä viihtyisi. Oletko ollut aidosti läsnä?
Minkälaisia kumppaneita olet valinnut?
Etsitkö jotain täydellistä kumppania itse? Etkö osaa olla yksin? Arvostatko itseäsi silloinkin kun olet itseksesi vaan eikä kukaan kaipaa sinua?