enpä tiedä kirjoitanko edes oikealle palstalle mutta pakko kertoa jossain miltä tuntuu olla naisten ihannemies joka on varattu....
Eli olen 30v. perheellinenmies, ilmeisesti monen naisen mielestä komea (180/74/tummatukka/rusk.silmät/ hoikka ja kiinteä, en bodari mutten mikään nörttikään) silmiäni kehutaan aina ja hymyänikin sekä nuoret että vanhemmatkin naiset, onpa muutama ehdottanut että pitäisi ruveta malliksi...
no enpä tiedä, makunsa kullakin ;) mutta sen ainakin tiedän että olen ehdottoman kiltti ja rauhallinen, kaikki vapaa-aikani vietän lasteni kanssa, hoidan kotiani ja perhettäni...
mikäkö tekee olon vaikeaksi?
En oikein tiedä, onhan se tosi kivan tuntuista kun tietää että naiset katsoo perään ja kehuu, mutta tavallaan se on vaikeatakin kun miettii mielessään miten olisi kivaa kulkea "vapaana" kun voisi vapaasti flirttailla naisten kanssa..
Hulluksi asian tekee se että silloin kun olin "nuori" ja vapaa ei naiset kehuneet ulkonäköäni ja nyt kun olen varattu niin johan naiset kehuvat,yrittävät iskeä ja suoraan sanottuna jotkut ehdottelee sänkyyn menoa... (eivät kaikki tiedä että olen varattu) sehän tästä tekeekin vaikeaa kun nyt olisi "mahdollisuuksia" vaikka mihin niin ei voi tehdäkkään mitään, en ole nimittäin pettänyt kertaakaan vaimoani... sitten vielä kun tuo puoliso on hiukan mustasukkainen niin on tosi "vaikeeta" kulkea kadulla/kaupassa jne. vaimon kanssa kun tietää että naiset flirttailevat helposti minulle ja siitäkös se vaimo suuttuu mulle kotona, mutta yksin kulkiessa taas on tosi ihanaa nähdä pientä flirttiä naisilta...
Että ei se ihannemiehenä olokaan ole aina helppoa....
Eli olen 30v. perheellinenmies, ilmeisesti monen naisen mielestä komea (180/74/tummatukka/rusk.silmät/ hoikka ja kiinteä, en bodari mutten mikään nörttikään) silmiäni kehutaan aina ja hymyänikin sekä nuoret että vanhemmatkin naiset, onpa muutama ehdottanut että pitäisi ruveta malliksi...
no enpä tiedä, makunsa kullakin ;) mutta sen ainakin tiedän että olen ehdottoman kiltti ja rauhallinen, kaikki vapaa-aikani vietän lasteni kanssa, hoidan kotiani ja perhettäni...
mikäkö tekee olon vaikeaksi?
En oikein tiedä, onhan se tosi kivan tuntuista kun tietää että naiset katsoo perään ja kehuu, mutta tavallaan se on vaikeatakin kun miettii mielessään miten olisi kivaa kulkea "vapaana" kun voisi vapaasti flirttailla naisten kanssa..
Hulluksi asian tekee se että silloin kun olin "nuori" ja vapaa ei naiset kehuneet ulkonäköäni ja nyt kun olen varattu niin johan naiset kehuvat,yrittävät iskeä ja suoraan sanottuna jotkut ehdottelee sänkyyn menoa... (eivät kaikki tiedä että olen varattu) sehän tästä tekeekin vaikeaa kun nyt olisi "mahdollisuuksia" vaikka mihin niin ei voi tehdäkkään mitään, en ole nimittäin pettänyt kertaakaan vaimoani... sitten vielä kun tuo puoliso on hiukan mustasukkainen niin on tosi "vaikeeta" kulkea kadulla/kaupassa jne. vaimon kanssa kun tietää että naiset flirttailevat helposti minulle ja siitäkös se vaimo suuttuu mulle kotona, mutta yksin kulkiessa taas on tosi ihanaa nähdä pientä flirttiä naisilta...
Että ei se ihannemiehenä olokaan ole aina helppoa....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mun ihannemies et ainakaan olis:)Mä en flirttaile varatuille,ja ne lapset ei ei ja ei.En huolis miestä ikimaailimas jolla on tenavia.Kerran sellanen oli,mut ei tule enää olemaan.Yhtä helvettiä koko elämä sen jälkeen.En edes tajua mitä näiden ihmisten mielessä liikkuu jotka varattuihin iskee silmänsä.Maailmas on kuitenkin niin paljon ihania sinkkujakin.Muutaman tiiän ainakin,jotka iskee silmänsä varattuihin,ja esittävät kiinnostunutta.Kun mies tai nainen kiinnostuu jopa rakastuu,ja on valmis jättämään oman kumppaninsa toisen takia,niin silloin nää tyypit jo nauraa selän takana,kun oli niin tyhmä ihminen kyseessä.Kyse ei siis ollut siitä,että olisivat olleet oikeasti kiinnostuneita,vaan siitä omasta viehätysvoimastaan,että jättääkö toinen sen kumppaninsa.Sit ku on jättäny,ni saa kuulla kylmän totuuden.Kylläpä kehut itseäsi,mun mielest kyl nää itsensä kehujat ei oo minkään arvosia:)
Ymmärrän hyvin, että olo on hankala, mutta tavallaan varmasti kaikki pitkässä parisuhteessa olleet ovat joutuneet ajattelemaan samankaltaisia kysymyksiä. Se tasapaino on aina etsittävä ja löydettävä suhteessa haluun tehdä valloituksia, tulla valloitettavaksi ja tarpeeseen olla vakiintunut.
Muista, että ei ihminen tosissaan rakastu elämässään montaa kertaa, jotkut vaan kerran. Mulla itellä on takana yksi pitkä suhde ja sen jälkeen ei ole ollut mitään vakavaa. Ei sitä tiedä, vaikka jäis viimeiseksi tai seuraava rakkaus olisi jossain kypsemmällä iällä.
Ennemmin kannattaa pohtia sitä, että millaista olisi olla ja elää yksin? Kun eroo niin, sitä saattaa "joutua" olemaan yksin pitkiäkin aikoja, vaikka miten olisi ihannemies. Mä olen joidenkin mielestä ihannenainen, koska olen kaunis ja vähän muuta. Mutta yksin olen silti... Ei niitä sopivia kumppaneita mulle ole sen enempää, kuin kenellekään muullekaan.
.. Muista myös se, että monet ihimiset on tosi raadollisia. Silloin, kun olin kihloissa ja minulla oli sormus sormessa, tuntui, että minuun suhtauduttiin peremmin sekä miesten, että naisten taholta. En muuten flirttaillut. En edes tiennyt mitä se tarkoittaa, en vieläkään osaa oikein tajuta, jos jotain sellaista tapahtuu mun ympärillä. Mutta jokatapauksessa olen saanut asiallisempaa kohtelua, enemmän arvostusta. Nyt kun olen vapaa olen epäilyttävä, uhka jne. Ja epäilemättä minussa on jotain vikaa? Osaan olla yksin jo, nautin siitä, vaikka alkuun se olikin tosi vaikeeta. Nyt olen sillä kannalla, että jos tapaan jonkun vapaan miehen joka pitää minusta ja minä hänestä, tunne on molemminpuolinen... voisin varmaan rakastua... Mutta kuten sanottu, siihen voi mennä monta vuottakin... Ei se helppoa ole.
Kun kaikkeen ihanteelliseen, oli sitten kyseessä mies tai nainen, lisätään lapsia, tilanne muuttuu lähes täysin. Vaikka ulkoinen olemus miellyttäisi vastaan tulijoita, tieto lapsista samassa tai eri taloudessa, latistaa lähes poikkeuksetta tilanteen ja ihannemiehestä -tai naisesta tuleekin suorastaan hylkiö. Mä en oo pelkän mielipiteen takana seisoja vaan oon ihan livenä huomannut.Livenä tarkoittaa nyt ravintoloissa ja ennen kaikkea netissä. Täällä kun ei tarvii edes vastata jos sua lähestytään "ei toivotulta" taholta. Kovin ikäväähän toi on mutta todellista. Se miten tää liittyy koko ketjuun on ,et mäkin (jostain syystä) oon saanu ihailua osakseni, useinkin, mut lasten olemassa olo kun käy ilmi tilannne/teet viilenee. Ja SE tuntuu raadolliselta.
Mun mielestä on ihan normaalia että lapset vaikuttaa myös yhtenä isona osana siihen päätökseen suhteesta tai mihin suuntaan se kehittyy, se vasta pelottavaa olisikin jos näin ei olisi. Tottakai lapset on niin iso osa elämää, vanhemman ja mahdollisen kumppanin yhdessä ja erikseen, että tällainen asia vaikuttaa. Ei lasten merkitys välttämättä tulevalle kumppanille ole paljoakaan pienempi kuin vanhemmalle itsellekään, kannattaa ajatella asiaa siltä kannalta myös. Toisille helpompi hyväksyä tai sopeutua tällaiseen tilanteeseen, monille aivan mahdotonta.
Kumpaakaan näistä ei voi syyllistää. Mutta lähtökohtaisesti ei voi olettaa että lapset ei mitään merkitsisi tai että niiden ei mitään pitäisi merkitä. Itsellenikin toisen osapuolen lapset ovat oikeastaan ainut asia minkä vuoksi en suhdetta olisi normaalitapauksessa valmis aloittamaan tai minkä vuoksi toinen muuttuu välittömästi ei-potentiaaliseksi kumppaniksi. Ehkä kuulostaa kovalta mutta tämä vaan on totuus yhtään kiertelemättä. Saattaa kuulostaa loukkaavalta, mutta en myöskään näe siinä mitään pahaa tai väärää.
Ymmärrän kyllä että nämä tilanteet tuntuu varmaan pahalta niinkuin kuvailit, mutta koita siinä tilanteessa hyväksyä myös sen toisen oikeus omiin valintoihin...
ONNEKSI OLKOON
IHANA VAIMOSI, HYVÄ PARISUHTEESI JA ONNELLINEN PERHEESI ovat muokanneet sinusta kumppanin, miehen ja isän ja sen prosessin tulos säteiilee myös ulospäin, saaden sinut näyttämään hyvältä, komealta ja haluttavalta. Kiitos siitä kuuluu siis tietysti vaimollesi ja uskollisuudelle, joka on parisuhteen perusta.
Mitään kestävää ja hyvää ei voi saavuttaa luopumatta jostain.
Onko se, mitä sinulla on ollut uhrauksien arvoista?
Onko se?
Tahtoisitko vaihtaa nuorempaan? Hajoittaa perheesi, rikkoa parisuhteesi, viedä lasten perusturvallisuuden? Häpäistä itsesi miehenä ja ihmisenä?
Sehän on nykyaikana yleistä ja hyväksyttyä.
Katso ympärillesi.
Kannattaako?
Palvo vaimoasi.
Hänen rakkautensa on suoristanut ryhtisi ja tehnyt sinusta komean.
Juuri tätä minäkin tarkoitin. Parisuhde saa ihmisen näyttämään paremmalta. Tutkimuksissa on myös osoitettu että mm. ne joilla on vakituinen suhde menestyvät paremmin opinnoissaan kuin sinkut. Itse ollessani parisuhteessa menestyin paremmin, kuin nyt yksin ollessani. Se näkyy kaikilla osa-alueilla. Yksin olo on aina vähän turvatonta. Eikä vaihtamalla välttämättä parempaa löydy.
itsetunnon omaava nauttii flirtistä kaikkien kanssa varattuna.
Minun ihannemiehellä on hyvä itsetunto, ylpeyttä ja selkärankaa, ettei kaipaa muiden muijien flirttiä.
Uskotko olevas ihannemiehesi veroinen? Millaisen kumppanin kuvittelet tuon ihannemiehes rinnalle? Mun mielestä kannattaa miettiä ihan yleensäkin aina välillä tuollaisia kysymyksiä.
Ensinnäkään mun mielestä ei todellakaan kannata palvoa koskaan ketään, eli jatka hyvä mies (ap.) omien juttujes tekemistä. Toisekseen ihminen on ymmärtääkseni laumaeläin, eikä parisuhde-eläin. Eli yhden ihmisen seura (enkä todellakaan tarkoita seksiseuraa) ei riitä antamaan ihmiselle tyydyttävää määrää sosiaalisia virikkeitä. En tiedä mitä edellinen kirjoittaja flirttailulla tarkoittaa, mut en oo koskaan huomannut ketään joka ei ois nauttinu positiivisesta huomiosta ja kaivannut sitä, olipa se flirttailua tai ei.
ps. Tajusin viimeisimmässä suhteessa et olen yrittäny palvoa kaikkia aikaisempia 'kumppaneitani' ja yrittänyt antaa itseni täysin silloiselle naiselleni. Tää ilmeni 'potkimalla' kaikki muut naiset elämästäni pois ja laiminlyömällä raskaasti harrastuksiani, ystäviäni yms. suhteen "hyväksi".
Vasta viimeisimmässä suhteessa tajusin olevani ihminen ja ettei todellakaan kannattanut palvonta. Kukaan nainen ei semmoista taida oikeasti kestää, enkä mäkään siihen pyyteettömästi pysty vaan ilmeisesti vastapainoksi oon ollu mustasukkainen ja kaivannu läheisyyttä, seksiä ja huomiota kohtuuttomasti vaikken sitä ollut aiemmin tajunnut.
pps. Ap:n vaimon mustasukkaisuus ja miehen vapaudenkaipuut saattais molemmat helpottaa jos nainen kävis ulkona enemmän ja toteuttais itseään. En ihmettele yhtään et toinen on mustasukkainen puolison flirttailuista jos on itse ollut esim. useamman vuoden lasten kanssa kotona toisen käydessä töissä, saunailloissa, kaupungilla flirttailemassa...
sulla heittää ihan "vähän" kupolissa..
"ettei kaipaa muiden muijien flirttiä. "
Mikä ihme se tuommoinen mies on?
ihannemies sen enempää kuin ketään mukaan mies joka on komea. Itse olen leikillisesti sanottuna samanlainen "Don Juan" kasvoiltani kuin sinä, mutta täydellinen luuseri. Ja, silti naisia on tai olisi aina riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Tietenkin vanhempana voi sitten olla vähän eri juttu, kun tässä pinnallisessa maailmassa kaikki tällainen paska on niin tärkeätä.