Täällä luetellaan kärkkäästi ex-puolison raskauttavia vikoja.
Kuitenkaan kukaan meistä ei ole virheetön ja syytön.
Haastankin palstalaiset tutkimaan itseään ja nimeämään 3 asiaa, mitä itse on tehnyt väärin puolisoaan kohtaan avioliitossa.
Kuitenkaan kukaan meistä ei ole virheetön ja syytön.
Haastankin palstalaiset tutkimaan itseään ja nimeämään 3 asiaa, mitä itse on tehnyt väärin puolisoaan kohtaan avioliitossa.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Hei,
Ihan hyvä aloitus.
- Keskustelukyvyttömyys
Koen, etten ole osannut puhua ikävistä asioista tarpeeksi tai sanotaanko, että oikealla tavalla.
- Turhat riidat
Kun asioista ei ole puhuttu, niin väsyneenä on tullut turhaa riitaa.
- Liian kiltti
Jos on liian kiltti, niin laittaa toisen ihan liian usein etusijalle, unohtaen omat tarpeensa. Samalla oma paha olo lisääntyy ja voi lisätä alttiutta ärtyneisyyteen, joka taas johtaa turhiin riitoihin.
Itsetutkiskelu on oikein hedelmällistä.Parempaa kuin toisen syyttäminen.Kun haluat muuttaa toista ihmistä,muuta omaa käyttaytymistä.Sillä saa paljon aikaan.
Itse en osaa keskustella kipeistä j vaikeista asioista.Oletan toisen näkevän pahan oloni.Ja olen ihan liian kiltti,alistun ja mielistelen toistaMinulla on myös äärettömän huono itsetunto ja vaivun itsesääliin vastoinkäymisten vuoksi.Olen sellainen luuserityyppi.
1. Olen ruma
2. Vaadin liikaa rakkautta ja läheisyyttä(seksiä myös)
3. Masennuin ja aloin juomaan.
Tällaista väärää on tullut tehtyä
- Epäaito toisen kuunteleminen.
- Puuttellinen anteeksipyytäminen ja -antaminen (tässä oli nyt oikeastaan kaksi).
- Kyvyttömyys auttaa toisen vaikeuksissa.
- Laistaminen kodinhoidossa (tämähän oli jo neljäs!).
Huh, huh ... taidanpa nyt lopettaa listan tekemisen ... itsesyytökset saavat riittää tälle päivälle. No niin, sitten vaan otetaan itseä niskasta kiinni ja jatketaan hymyillen kohti parempaa tulevaisuutta :-)
Pidin miestä itsestäänselvyytenä
Elin vain kodille ja lapsille
En puhunut koska luulin miehen ymmärtävän ajatuksiani
Miksi sitä tahalteen rikkoisi hyvän liiton? Outo aloitus. Virheetön tuskin on kukaan, mutta sana väärin, on todella väärin.
Ja välttämättä sitä ei tarvi edes tehdä virheitäkään, jos toinen vaan kyllästyy, tai joku tulee väliin tai muuta itsestä riippumattomia syitä on monia.
Meillä joku nainen tuli väliin ja rikkoi tahallaan liittomme. Sitä vaan mietin, et mitä siinä oli niin kiinnostavaa että vei voiton vaimosta ja lapsista, jotka jo tosin on aikuisia, mutta eipä näytä aikuisten lastenkaan seura olevan miehelle mieleen.
Kai se oli se ettei sillä ollut lapsia, sellanen nainen on miehen mieleen, Ei ole häiriötekijöitä, elämä on vapaata.
Ja välttämättä sitä ei tarvi edes tehdä virheitäkään, jos toinen vaan kyllästyy, tai joku tulee väliin tai muuta itsestä riippumattomia syitä on monia.
-Niin vai olikohan noista syistä mikään siis itsestä riippumaton. No sehän ei tietenkään haittaa minua, mutta tätä juuri varmaan tarkoitettiin..Aina voi näin ajatellen todeta, että mikään ei johtunut minusta vaan juuri toisesta.
että "virhe", jonka olet tehnyt, on miehesi mielestä ehkä juuri se, että et ole enää kiinnostava. Miehesi on ts. kyllästynyt sinuun. "Emme juuri saa päähämme, että meihin voi kyllästyä", sanoo sananlaskukin.
Ja mitä viestiisi tulee, jonkinlainen mielikuvituksen puute näkyy siinäkin: toinen nainen on sinusta syyllinen, ja etenkin siksi, kun hänellä ei ole lapsia.
Niinpä niin, kasvapa asenteiltasi vähän avarakatseisemmaksi, anna aikuisten lastesi elää omaa elämäänsä, ja ala itsekin elää vihdoin omaa elämääsi.
kakkonen,ilmeisesti.Hei haloo...tämä on avioero palsta.Tänne kirjoittavat eronneet tai eroamassa olevat pääasiassa.Siksi aloittajan kysymys on naivi.Jokainen sitä rumpaa käyvä on etsinyt vikaa,vikaa itsestään ensimmäisenä.Vasta seuraavaksi on tullut mieleen että meitähän oli kaksi.Paljon rakentavampaa on kysyä itseltään MITÄ MINÄ ELÄMÄLTÄ HALUAN?
oltiin liitossa tai ei. Kukaan ei tee sitä sinun puolestasi.
Tiedätkö itse kuka tai mikä olet: ykkönen, kakkonen tai kolmonen, kenties?
Aloittajan kysymys on todella perusteltu. Se ei suinkaan tarkoita, että jokaisessa olisi ne "kolme vikaa"; sinä vain olet ymmärtänyt kysymyksen kirjaimellisesti.
Tämä palsta on kaikkien palsta, ei vain eronneiden ja karanneiden. Oletko sinä se katkera ykkönen sitten? Annat ainakin selviä vihjeitä siitä, että laitat ihmisen aina numerojärjestykseen... Elä sinäkin omaa elämääsi, ja anna toistenkin elää.
Kun olet noinkin varma et joku MUU on "turhautunut kakkonen", niin mikä sä itse aiot olla nyt kun oot ihan ilmeisesti (katkera) ykkönen. Nimittäin sul ei oo paljoo vaihtoehtoja jos tarkemmin miettii: joko sä meet luostariin ja pysyt (katkerana) ykkösenä lopun elämääsi, tai sit sä meet kimppaan jonkun toisen eronneen kanssa ja kas, susta tuleekin turhautunut kakkonen!! Eli lycka till vaan!
kultasuoneen.Miksi pinna niin tiukalla?Ymmärsinkö,että muilla ei ole elämää kun vain kakkosilla?Ei se nyt niinkään ole,voin vakuuttaa että vapaana kulkijana elämä on ihanaa..
kantaa. Että oikein toinen nainen tuli ja sotki avioliitonne...VOI PYHÄ PAAVALI, miehesi oli sitten täysin syytön(viaton)-"eeenhän minä mut ku toi nainen"-tyylin eli meni ja vikisi, yritti pistää jopa hanttiinkin, ettei toinen nainen veisi häntä...ei voi kun nauraa ja samalla ihmetellä...
...omaan nilkkaan alunperinkin. Kukakohan on väittänyt, että "muilla ei ole elämää kuin vain kakkosilla"? Ei kukaan muu kuin sinä itse. Miksiköhän kehittelet tällaisia ennakkoluuloja päässäsi - joku syyhän siihen täytyy olla?! Ettei olisi sittenkin pikkuisen "pinna tiukalla" ... :)
jo.Tuollainnen katkeruus ei johda mihinkään.
löytyvät niistä, jotka eivät omissa liitoissaan ole osanneet olla ihanteellisia puolisoita. (hyvä aloitus tämä, valaisen asiaa vain hieman toisesta näkökulmasta)
Kun erosin miehestäni (eromme oli "sopuisa", ei siis ylimääräistä dramatiikkaa), sain koko lähipiirini haukut niskaani: olin "huono" ihminen, kun näin tein (- ex-mieheni ei edes ollut tätä mieltä). Ja nämä kyseiset arvostelijat ovat kaikkea muuta kuin ihanteellisia puolisoita itse, eivät edes ole kovin onnellisia liitoissaan - sekö se pohjimmainen syy olikin?
Kun joku eroaa, muille tarjoutuu oiva tilaisuus purkaa turhaumiaan. Kannattaisi katsoa joskus peiliinkin...
-Purkasin tuhautumistani ja pahaa oloani ex-mieheeni
olin siis pirttihirmu
(eipä auttanut sievä ulkonäkö silloin siihen)
-Pidin miestäni itsestäänselvänä
-Olin myös liian uhrautuvainen enkä kuunnellut omia tarpeitani (marttyyri)
Annan itselleni anteeksi
1. Suostuin naimisiin, vaikka epäröin mielessäni = tyhmyys ja itseluottamuksen puute
2. En tarvinnut miestä siihen mitä hän halusi, mutta en saanut liioin mieheltä sitä mitä itse halusin = itsenäisyys, itsepäisyys ja alistumattomuus
3. Vitkuttelin liian kauan huonossa suhteessa = henkinen laiskuus ja turvallisuuteen takertuminen
Onneksi kaikki on takana päin!
Jotkut ihan oikeasti nimesivät asioita joita tekivät väärin, jotkut eivät ihan kyenneet, vaan vastailivat tyyliin: " olin liian kiltti,
vaadin liikaa rakkautta ja läheisyyttä, olin liian uhrautuvainen, suostuin naimisiin vaikka epäröin mielessäni."
Miksi ja miten se liika kiltteys loukkasi puolisoa, tai läheisyyden vaatiminen?
Entä jos meni naimisiin vaikkei "halunnut". Tarkoittiko se ettei avioliitossa tarvinnut sitten yrittääkään tosissaan?
Vähän syvemmälle pitäisi mennä ja etsiä niitä oikeita syitä ja tekoja.
sä tarkkaan ottaen tällä kysymyksellä hait?Miten syvälle sä haluat että mennään,mitä sä siitä saat?
Tuossa tuo viimeisin kirjoitettu viesti: "Mies ei luottanut, en osannut pitää puoliani, alistuin, lopetin oman elämäni hänen määräyksestään, en jaksanut olla sellainen, kuin hän olis vaatinut!"
Eihän tuossa itseä tutkiskella, vaan "piilosyytetään" puolisoa siitä, ettei hän ole hyväksynyt itseä sellaisena kuin oli.
Liika kiltteys, eikö se oikeasti ole syytös siitä, että puoliso on alistanut?
Tai jos sanoo, että vaati hellyyttä, sekin on oikeasti syytös puolisolle, ettei tämä antanut hellyyttä.
Toisaalta taas esim. se, että sanoo, että menin naimisiin, vaikka epäröin ei kerro lainkaan siitä, miten sitten toimi siinä itse liitossa.
kysymyksinesi. Kyllä kuule liiasta kiltteydestäkin voi saada rehellinen ihminen vian itselleen. Oletko koskaan kuullut, että liika kiltteys parisuhteessa ja muutenkin voi olla tehokas vallankäytön ja manipuloinnin väline. Sehän riippuu täysin siitä, mitä ihminen sillä kiltteydellä tavoittelee. Ei läheskään kaikki kiltteys ole sitä pyyteetöntä kiltteyttä. Meidäthän on jo lapsena opetettu, että kilttinä ollessasi kaikki onnistuu toivomallasi tavalla.
Pitäiskö sun nyt itse kirjoittaa ne kolme mallivastausta kysymyksiisi?
Kyllä tottakai "kiltteys" saattaa olla henkistä väkivaltaa. Olet siinä ihan oikeassa.
Mutta usein liika kiltteys näillä palstoilla esitetään hyveenä, jonka vuoksi pitäisi ihailla/ sääliä kirjoittajaa.
"Mallivastaukset" viimeisimpänä vastanneen vastauksista muokattuna. En tarkoita tässä että nämä nimenomaiset kommentit tarkoittaisivat kirjoittamaani, vaan että olisi pitänyt ilmaista tuohon tyyliin:
1) Olen liian avoin, tunteellinen ja haluan käsitellä kipeätkin asiat perusteellisesti.
(Se on liikaa miehelle, joka ei kykene ilmaisemaan itseään yhtään)
--> En osannut kommunikoida mieheni kanssa. Ylianalysoin ja jankkasin samoja asioita vuodesta toiseen.
2) Olen sosiaalinen ja seurallinen, minulla on paljon ystäviä. (Haluan kuulemma mennä liikaa ja mies taas haluaa pysyä kotona)
---> En osannut elää tavallista arkea mieheni kanssa. Vietin aikaani liikaa harrastuksissa ja ystävieni kanssa ja laiminlöin parisuhdetta mieheni kanssa.
3) Pukeudun ihan väärällä tavalla, liian seksikkäästi. (Tämä tuli ilmi vasta viimeisessä keskustelussa mieheni kanssa)
---> ??? En huomioinut miestäni tarpeeksi, mikä aiheutti mustasukkaisuutta.
" olin liian kiltti,
vaadin liikaa rakkautta ja läheisyyttä, olin liian uhrautuvainen, suostuin naimisiin vaikka epäröin mielessäni."
En sanoisi, että tässä joku syyttää miestänsä siitä, ettei saanut tarpeeksi läheisyyttä yms.
Minäkin olisin voinut kirjoittaa samanlailla. Kysymys vain on siitä, että jos toinen on läheisyyskaipuinen, eikä toinen ole, syntyy ongelma. Eihän ongelmaa olisi, jos molemmat olisivat ei-läheisyyskaipuisia. Kuka sanoi, että läheisyyskaipuisuus olisi hyve?
Liiallinen kiltteys on tosiaan vika, jos sitä ei ole aidosti. Tunnen ihan oikeasti kilttejä ihmisiä. Itse olen tuota "liian kilttiä" tyyppiä, jonka kiltteys yhdistyy jonkinlaiseen alistumiseen ja periksi antamiseen nimenomaan parisuhteessa. En jaksa perustella näkemyksiäni kotona ja kiltteys sitten kostautuu aika ajoin räjähdyksinä.
Omat kolme vikaani avioliitossa (ollaan vielä vähän aikaa naimisissa) ovat:
1) Avioituminen liian nopeasti tutustumisen jälkeen. Olin nimenomaan se naimisiin haluava.
2) Nössöys. Jos on kuitenkin perimmältään itsenäinen, itsensä elättävä, työssäkäyvä nainen, kannattaisi pitää puolensa päivittäisessä elämässä, jottei tulisi noita ajoittaisia räjähdyksiä, kun mitta tulee kuitenkin täyteen.
3) Laiskuus. En ollut kovinkaan aktiivinen löytämään yhteisiä harrastuksia tms, joka olisi pitänyt meidät henkisesti yhdessä.
Mies ei luottanut, en osannut pitää puoliani, alistuin, lopetin oman elämäni hänen määräyksestään, en jaksanut olla sellainen, kuin hän olis vaatinut!
ITse kanssa olen omia vikoja tässä pohtinut, kun eropaperit jo kuoressa ja tulin tähän tulekseen:
1) Olen liian avoin, tunteellinen ja haluan käsitellä kipeätkin asiat perusteellisesti.
(Se on liikaa miehelle, joka ei kykene ilmaisemaan itseään yhtään)
2) Olen sosiaalinen ja seurallinen, minulla on paljon ystäviä. (Haluan kuulemma mennä liikaa ja mies taas haluaa pysyä kotona)
3) Pukeudun ihan väärällä tavalla, liian seksikkäästi. (Tämä tuli ilmi vasta viimeisessä keskustelussa mieheni kanssa)
Tämän listauksen perusteella ihmettelen vielä enemmän miksi koskaan päädyimme yhteen?
Mitkäs ne oikeat vikasi ovat?
- Patistin ja nalkutin laiskaa miestäni
- vinoilin tuon tuostakin
- en ottanut mieheni tarpeita tarpeeksi huomioon, kun keskityin liiaksi lapsiin
Minun syyni avioeroon:
1. Halusin seksiä, halusin olla haluttu. Kun mies oli haluton, minusta tuli mäkättävä akka, koska elin puutteessa vuosikausia. Rakastajaa en halunnut, en halunnut pettää.
2. Olin tyytyväinen siihen taloudelliseen asemaan, mikä perheellä oli. Mies olisi halunnut enemmän, minä olisin Elänyt silloin, kun siihen oli mahdollisuus.
3. En ollut tarpeeksi naisellinen. Minun olisi pitänyt käyttää hameita ja korkkareita myös talvella (kesäkäyttö ei riittänyt).
Eli syytät miestä haluttomuudesta ja siitä että hän halusi taloudellisesti parempaa elämää.
Ihan oikeasti: näistä vastauksista näkee selkeästi ketkä eivät koskaan ole menneet itseensä.
-nalkuttaja, nalkutin aina ja jatkuvasti miehen alkoholin käytöstä (toisaalta mahdollistin miehen alkoholisoitumisen omalla käytökselläni.. hän pääsi "vain nalkutuksella" ja pystyi jatkamaan..)
-loppuajasta aloin olla laiska hoitamaan "aviollisia velvollisuuksiani"
-omin lapset, en antanut miehen ottaa vastuuta