Alussa meillä oli mukavaa ja luulin jo löytäneeni sen oikean. Muistan vieläkin ne ihanat kävelyretket ja tapaamiset luonasi. Tunsin läheisyytesi ja kosketuksesi, kun olit vierelläni. Pidit minusta paljon tai ainakin luulin niin, mutta sitten muutuit etäiseksi, etkä halunnut enää tavata. Lohdutin ja olin tukenasi huonoina hetkinä, hymyilin kanssasi, nauroimme ja itkimme yhdessä. En tiedä miksi muutuit sellaiseksi, varmaan pelkäsit, koska lopulta ihastuin ja rakastuin sinuun. Suhde oli vain lyhytaikainen, mutta sitäkin ihanampi, enkä ole koskaan kokenut samanlaista tunnetta.
Ikävöin ja kaipaan sinua ystäväni, enkä tiedä löydänkö ikinä yhtä ihanaa tapausta niin kuin sinä olit. Olisin antanut sinulle sydämeni.
Toivottavasti luet tämän, niin tiedät mitä sinusta ajattelen.
Ikävöin ja kaipaan sinua ystäväni, enkä tiedä löydänkö ikinä yhtä ihanaa tapausta niin kuin sinä olit. Olisin antanut sinulle sydämeni.
Toivottavasti luet tämän, niin tiedät mitä sinusta ajattelen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koeta pärjätä...Kaikkeen on selitys olemassa. Miksi et kysy sitä ystävältäsi ? Ei kannata arvuutella, sillä elämä on liian lyhyt sellaiseen. Mitään et menetä : )). Toimi.
kirjoittelee?