anopin kanssa samassa pihassa?
Ihastukseni asuu äitinsä kanssa "symbioosissa", ainakin siltä vaikuttaa. Onko muilla kokemuksia asumisesta samassa pihassa? Yhtä helv**? Pitäisikö paeta kun vielä voi? Ehkä keski-ikäisen miehen napanuora on niin tiukasti kiinni, ettei kahta ämmää mahdu samaan pihaan ?
Mies on tosin sympaattinen päälle päin, tosin vielä(kään) ei ole uskaltanut tuoda ketään nuorikkoa näytille äitimuorille.
Ihastukseni asuu äitinsä kanssa "symbioosissa", ainakin siltä vaikuttaa. Onko muilla kokemuksia asumisesta samassa pihassa? Yhtä helv**? Pitäisikö paeta kun vielä voi? Ehkä keski-ikäisen miehen napanuora on niin tiukasti kiinni, ettei kahta ämmää mahdu samaan pihaan ?
Mies on tosin sympaattinen päälle päin, tosin vielä(kään) ei ole uskaltanut tuoda ketään nuorikkoa näytille äitimuorille.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Parhaimmatkaan välit eivät kestä saman pihan äärellä asumista. Kukin elää omaan tahtiinsa. Ihan tavallisista asioista toinen hämmästyy ja ihmettelee.
Tulee sanoneeksi väärin tai ihmtelleeksi ääneen. Varsinkin lastenkasvatus on kinkkinen asia. Sukulaisten pitäisi/ei pitäisi auttaa/puuttua/huolehtia/antaa olla/neuvoa/vaieta jne. Milloin mitenkin.
ÄLKÄÄ asuko samassa korttelissa suurperheenä. Siitä ei nykyajan kiireisille, ehkäpä pätkätöitä tekeville tai kaupan alan ihmisille ole kuin harmia, riidan aihetta, koska työt on hoidettava ja kotityöt tietenkin jäävät vapaa-ajalle.
Jos aikaa on vähän, eri perheet hoitavat asiansa eri tavoin. Jokaisen tapa on oikea, koska se on oman perheen käytäntö.
Mutta toisten mielestä olisi ehkä paljonkin huomautettavaa.
Ne ovat niin pieniä asioita, ja niistä voi kasvaa härkäsiä arvaamatta.
anoppini kanssa jopa samaa huushollia useamman vuoden ja en kyllä mitään ongelmaa huomannut. Meillä oli paljon apua toinen toisestamme ja varsinkin sitten kun lapsi tuli taloon. Kyllähän anoppi oli verraton apu monessa asiassa.
Tiedän useita tuttaviani jotka asuvat samassa talossa anoppinsa kanssa ja suuremmitta ongelmitta sulassa sovussa.
Kyllä se vain ihmisestä itsestään on kiinni tuleeko toimeen lähipiirinsä kanssa.
Ei anoppi -nimitiys ketään hirviöksi tee.
Suurperheiden aika, missä koko suku asui yhdessä, on auttamattomasti ohi. Olen edellisen kanssa samaa mieltä, että tämänpäivän työelämä ja vanhan ajan yhteisasuminen ei sovi yhteen, vaikka siitä kuinka olisi apua lastenhoidossa ja muissa kotitöissä. Hektinen työelämä ja anopin/äidin vaatima pullantuoksuinen lapsuus eivät tuo muuta kuin pahaa mieltä ja riittämättömyyden tunteita.
Välitkin pysyvät paljon parempina kun jokainen hoitelee omat asiansa omalla tyylillään. Vääristä asetelmista syntyy vaan turhia riippuvuuksia, jotka sitten onkin jo vaikempia pistää poikki ja tuskallisia kaikille osapuolille.
Kun yhteiskunta ei hoida tulevaa vanhuusongelmaa mitenkään muuten, kuin työntämällä edellisen sukupolven aikuisten lastensa kontolle, niin eihän siitä kärsi kuin lapset ja nuoret. Heillä perheissä on etusija, eikä vanhenevilla vanhemmilla. Ei olisi suomalaisilla enää varaa minkäänlaisiin syyllisyyksiin. On jo muutenkin tarpeeksi sairasta kansaa.
Pakena pian! Aikuinen mies, joka ei uskalla esitellä naistaan äidilleen... Ja vielä pitäisi muuttaa samaan pihaan. Ei taida tosiaankaan olla se napanuora vielä katki, kun äitiin ei ole tullut välimatkaa.Pakene pian!
Ystäväni mies asui vanhempiansa kanssa samassa talossa (kummallakin eri sisäänkäynnit, mutta kuitenkin) lähes kolmikymppiseksi saakka, eikä muuttaessaankaan kadonnut kovin kauas, parin kilometrin päähän. Tässä vaiheessa ystäväni astui kuvaan.
Nyt, yksi yhteinen lapsi takana pitää miestään lähes munattomana miehenä, joka on äitinsä käskyvallan alla edelleen. mies ei sano äidille vastaan mistään ja tukee äitinsä ajatuksia mm. kasvatuksesta ystäväni jäädessä vaille tukea. Ystäväni on sanonut, että hänen mielestään tämä kaikki huono lähtee siitä, että ihan liian kauan äijä asui vanhempiensa silmien alla ja muuttaessaankin muutti ihan lähelle.
Mun mielestä muutenkin on aika huono juttu jos ei uskalla vanhemmistaan kauempana kuin naapurissa asua. Oman mieheni puoli sukua asuu kaikki toistensa naapureissa ja siellä onkin "ilo" ylimmillään. Välillä hädintuskin tervehditään.. Mieti siis, mihin sukuun pääsi tunget, mutta hyvä on että olet riskeistä jo selvillä :)
Minulla on ollut pitkään hyvä suhde appivanhempiin. He asuvat maalla ja heidän luonaan meille on tilaa ja lapsilla hyvät leikkipaikat. Ollaan vietetty paljon aikaa maalla, koska mieheni ja lapset viihtyvät siellä. Nyt sitten viime viikonloppuna tuli todettua, että en haluaisi asua ihan naapurissa. Tarkoittaen juuri samassa pihapiirissä asumista, mutta anoppipa ottikin nokkiinsa. Hän käsitti, että hän vierailee meillä liikaa, mikä ei pidä ollenkaan paikkansa. Toki silloin kun hän vierailee, niin hän täyttää tiskikoneen, pesee pyykit, imuroi ja viikkaa kuivat vaatteet. Tulee kyllä itselle olo, että olen minä aika huono äiti. En ole ottanut tuosta nokkiini, enkä sanonut mitään, vaikka kyllä minua hieman aina harmittaa. Viime käyntiä varten siivoilin hieman jo valmiiksi. Anoppi tuli kylään, avasi tiskikoneen ja sanoi, että hän voi tyhjätä sen. (olinpas ehtinyt ensin, koneessa oli vain muutama likainen astia). Anopilla oli kuitenkin päässään se ajatus, että täällä ei voi olla tiskikone tyhjättynä ja ihmetteli sitä suureen ääneen. Eli minä en todellakaan halua asua anopin lähinaapurissa. Se on totuus, mutta jouduin kuitenkin lasten ja mieheni vuoksi pyytämään anopilta anteeksi, että olin kertonut mitä ajattelen. Pistää vain vihaksi kun joutuu pyytelemään anteeksi asioita ihan vain muodon vuoksi. Eipä anoppikaan pyytele anteeksi sitä, että hän "sotkee" meidän kotimme ja järjestyksemme. Hänhän vain haluaa auttaa. Nyt meidän pitäisi mennä viikonloppuna anoppilaan taas ja en tiedä miten minun pitäisi suhtautua. Niin ja anoppihan on totaalinen alkoholista kieltäytyjä ja kieltää sen myös lähipiiriltään. Mieheni siis hänen poikansa taas tykkää kulkea työpaikkansa illanvietoissa. Ja siitähän riittää v....lua moneksi päiväksi. Vietimme alkukesästä yhteisiä syntymäpäiviä kaveriporukalla ja anoppi lupasi vahtia lapsia. Mutta kun tuli puheeksi, että saatamme jäädä yöksi niin siitä tuli taas porua. Olimme anoppilassa klo 3 yöllä. Aamulla vittuitiin huonosta olosta. Totesin, että vähän väsyttää (itse en käytä alkoholia juuri ollenkaan), mutta vittuilu jatkui. Ärähdin, että saa kai sitä omia syntymäpäiviään viettää kun käytän lähes kaiken työajan ulkopuolisen ajan lasten kanssa olemiseen. Tähän todettiin, ettei leikistä pidä suuttua. heh heh. Ihana anoppi vai mitä?