Kertokaa mulle kokemuksianne miehenne naispuoleisista kavereista. Omalla miehellä suurin osa ystävistä/kavereista on naisia ja välillä asia mietityttää.. Pari mukavaa riitaa ollaan saatu asiasta jo aikaiseksi kun meinaan välillä mennä mustasukkaisuuden puolelle.
Uskallanko luottaa mieheen tai tähän kaveriin vai onko oltava varpaillaan?
Miten te naiset osaatte suhtautua kun naiskavereita on paljon?
Uskallanko luottaa mieheen tai tähän kaveriin vai onko oltava varpaillaan?
Miten te naiset osaatte suhtautua kun naiskavereita on paljon?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen yrittänyt ymmärtää ja olla olematta mustasukkainen, toisaiseksi siinä ihan hyvin onnistuen :) iso MUTTA on vaan siinä, että mieheni on erittäin hyvän näköinen, eli monen naisen päiväuni, ja suurinosa hänen ns. "kavereistaan" kuvitteleekin paljon enemmän kun kaveruutta. Olemme seurusteleet muutaman kuukauden ja jo tänä aikana monta naista on saanut itku-potku-raivarit ja kukaan-ei-välitä-musta kohtauksen ja tietenkin tilittänyt poikaystävälleni että välittää tästä liikaa jne. En tiedä kuvitteleeko mieheni oikeasti, että ne kaikki tytöt pitävät häntä vain puhtaasti kavereina, vai mitä ihmettä? Vähän vaikeahan se on välillä sulattaa, mutta eipä tässä kai muukaan auta. Minut hän on valinnut, ja yritän muistaa sen. Ketään ei voi kuitenkaan väkisin pitää ja jos se päättää lähteä jonkun "kaverinsa" matkaan, niin se olisi tapahtunut ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa...
Sun kannattaa kysyä niiltä naisilta iteltään miks ne raivoo. Itellä oli aivan sama tilanne ja kun kysyin yhdeltä naiselta mikä vaivaa niin selvis et mies hoitelee meidät kummatkin ja samat selitykset oli molemmille. Kyllä noita miehiä maailmassa riittää ei niistä tarvi tapella.
Kannattaa tarkkailla tilannetta tarkkaan, saattaa hyvinkin olla aihetta epäilyille. Itse uskoin liian pitkään tollasia outoja kaverijuttuja
erottuisinko mä miehen silmissä siitä joukosta vai olisinko mäkin vain yksi niistä naispuolisista ystävistä vaikka nimellisesti olisinkin tyttöystävä.
Mielestäni se helpottaa asiaa, jos mies on valmis tutustuttamaan näitä kavereitaan minulle, kun taas jos ne tulee aina olemaan jotain salakavereita, niin sitä tuskin pystyisin hyväksymään.
Ja sekin vaikuttaa, onko ne lapsuudesta asti olleita kavereita vai jotain ekshoitoja. Luonnollisesti ensimmäiset on senverran "arvokkaampia" ystäviä, ettei niistä nyt oikein riidanaiheeksi ole.
Olen samaa mieltä; olisi helpompaa jos mies tutustuttaisi naispuolisia kavereitaan minulle... vaan mullepa kävi toisin.
Reilu vuosi seurustelua. Kertaakaan en tavannut yhtäkään miehen naispuolista kaveria enkä kyllä miespuolisiakaan. Kaupungilla kyllä tuli vastaan joitakin kavereita, mutta koskaan hän ei esitellyt minua heille, ei kertaakaan! Kenenkään luona ei käyty, en koskaan nähnyt puhuvan näiden naisten kanssa puhelimessa. Sanoi, ettei "uskalla" pitää yhteyttä heihin (puhelimen lokitiedot kertovat jotain ihan muuta.. moraalitonta vakoilla toisen puhelinta, tiedetään, mutta tässä tapauksessa mielestäni aihetta oli epäilyyn).
Riitaa asiasta saatiin aikaan, varsinkin naiskamuista, ja aina riidan päätteeksi sanoi, että he varmasti tykkäisivät minusta. Just joo..
Ero tuli ja yksi syy oli minun mustasukkaisuuteni näistä kavereista. Olisin halunnut tavata näitä ystäviä, jotta epäilykseni olisivat hälvenneet. Olisi luullut olevan miehellekin helpotus, mutta ilmeisesti halusi tietoisesti pitää minut ulkopuolisena kaikesta.. Ketä tässä nyt sitten pitäisi syyttää? En tiedä oikein itsekään.
Seuraavat asiat kannattanee pitää mielessä:
1. Tuleeko tilanteita jossa mies lähtee ja seurueeseen kuuluukin vain yksi "kaveri"
2. Onko kaveriporukassa yleensäkään muita miehiä läsnä
3. Käydäänkö ryyppäämässä
4. Onko kaverinaisilla omat miehet (ja ovat ylipäätänsä tyytyväisiä miehiinsä)
5. Kuinka lähellä olet sosiaalisesti tätä kaveriverkostoa - jos jotain tapahtuu onko todennäköistä että saat tietää vai oletko ainoa joka ei tiedä.
Tietenkin miehen puhelinkäytöstä kannattaa myös pitää sivusilmällä. Ja jos kaverit on töistä, niin yllättävät "palaverit" jne.
Ja tietenkin toistuvuus... jos em. riskitekijöistä useampi toteutuu ja toistuvan säännöllisesti, niin ennen pitkää voipi käydä hassusti.
Surullinen totuushan on se että taitaa kaikissa pitkäaikaisissa suhteissa olla jopa ~80% todennäköisyys että toinen pettää ainakin viiden vuoden akselilla... Veikkaisin että "kaveriporukan" avulla säänssit kasvaa...
Tosin eihän varuillaan olo sitä ratkaise mitä toinen tekee... Vaikka kuinka kyttää, niin ei aina huomaa kaikkea. Potentiaalinen pettäjähän sen valinnan loppujen lopuksi tekee jos tekee...
luotat mieheesi niin ihan turha poru. Se kun on niin, että mitä enemmän asiasta pidät meteliä niin sen enemmän sinä sitä miestäsi toisten syliin työnnät.
kumppanini ei ole mikään pakko olla minun kanssani; hän ei hyödy minusta mitään, meillä ei ole yhteisiä lapsia tai omaisuutta tai mitään minkä takia olisi pakko olla yhdessä. Jostain syystä hän on kuitenkin "valinnut" minut ja haluaa olla kanssani. Jos hän olisi halunnut jonkun naispuolisista ystävistään, niin kai hän olisi valinnut toisin.
Jos hän nyt tutustuisi johonkin naiseen ja alkaisi viettää huomattavan paljon aikaa tämän kanssa, niin sitten saattaisin kyseenalaistaa ko. ystävyyden, mutta en näe mitään syytä olla mustasukkainen sellaisista ystävistä, jotka hän on tuntenut jo ennen minua.
Eihän se ole tyhmä joka väittää että ne on vaan kavereita, vaan se joka uskoo. Ne jutut "vain kavereista" on niitä mitä kerrotaan naisille, "pantava haaremi" on sitten se mitä kerrotaan miehille...
Oikein uskottavasti kun "kaverimiehen" roolin vetää läpi niin saa pillua eri puolilta jatkuvasti ilman että tarvitsee sen suuremmin sitoutua yhtään minnekään. Jos joku nyt yhtäkkiä herääkin tajuamaan mistä on kyse, niin seuraava "kaveri" odottaa jo!
Niin moni haluaa uskoa unelmiin.
se vaan niin on, että heteromies ei koskaan ole naisen kanssa puhtaasti kaveri. Tutustukaa tikapuuteoriaan (ladder theory).
noi viimeset oli tyhjentävästi sanottu
Entisellä miehellänikin oli juuri joita kavereita, kerran paljasti vahingossa kännipäissään, että ne on takaportteja. Saattavat sinunkin tapauksessa olla jonkinlaisia takaportteja tai varalla. Sinuna en luottaisi mieheen, tuollaiset kaverisuhteet tiedetään.
jep, varo ihmeessä. voihan olla, että mies on epävarma itsestään ja pelkää tautisesti jäävänsä yksin. Itselle kävi niin, että kun sairastin (sairaalaski tuli oltuu)valitti mies, kun ei saa minulta mitään ja jättikin minut, kun olin toipilas, tapaili jotai "kavereita", kävi leffassa, kahvilla jonkun kotona, jossakin parisuhdeluennolla..no hetihän se oli takas tulossa seuraavana päivänä ja jos näistä "kavereista" jotain kysyin, niin hirveet puolustukset heti päälle, eikä asia kuulemma minulle kuulu,(herranen aika!mikä järki?)Akat soitteli. Eli oma napa todellakin on tällä vain mielessään, vaikka rakkaudesta on puhunut, pah! onneksi minulla ei ole lämpimiä tunteita häntä kohtaan. Nuorta ja nättiä elämänsä pelastajaa hän minusta halusi, mut minullapa on muutakin tekemistä..
Täytyy sanoa, että olin itsekin seurustelumme alussa mustasukkainen mieheni naiskavereista, asiat vain kuulostivat siltä, että minua kyllä huijataan.. Mutta reilu kahden vuoden jälkeen uskon kyllä että naiskaverit olivat vain kavereita. Eikä mieheni nykyään heihin niin yhteyttä pidäkkään, vaan on mielummin minun kanssani.
Alussa hän siis näki naiskavereita joka viikko, mutta kyllä hän minutkin pyysi aina mukaan. Mutta olin mustasukkainen etenkin yhdestä kaverista, joka kohteli minuakin jotenkin epäystävällisesti. Ja mieheni oli ollut hänen luonaan yötäkin joskus baari-illan jälkeen. Kaikki vain tuntui niin uskomattomalta, mutta kyllä nykyään uskon, että he vain ovat olleet kavereita.
Neuvoisin siis ainakin katsomaan pidemmälle, mutta kannattaa silti olla varuillaan.
"Ja mieheni oli ollut hänen luonaan yötäkin joskus baari-illan jälkeen."
Siis asunnossa oli vain sinun mies ja tämä toinen nainen... humalassa, hasukanpidon jälkeen... ja mitään ei tapahtunut? Todisteena tästä heidän molempien "sana"?
Sanoisin että tuossa on yli 50/50 että jotain tapahtui... ja vaikka ei tapahtunutkaan, niin jompikumpi ainakin yritti saa sellasiet 70/30 oddsit vähintään.
miehiä kohtaan. Naiset toimii aivan samoin.
Olen nyt seurustellut 3 kuukautta erään naisen kanssa. Hänellä on mieskavereita ja minulla naiskavereita. Olemme molemmat tunnustaneet, että ne on nyt kavereita ja ns. takaportteja joita pidetään varalla jos tämä meidän juttu loppuu.
Toki nyt kun suhteemme syvenee, niin niitä lähimpänä olevia joudutaan karsimaan. Eli sellasia joiden kanssa on vietetty aikaa baareissa ja kahden kesken.
Ensimmäisenä ne tiputetaan ne seksisuhteessa olevat häiritsemästä omaa ja toisen mieltä.
Sitten jäljelle jää ne ns. todelliset kaveriasteella olevat suhteet joista ei sinkkuaikanakaan syvempiä tullut, vaikka pientä viritystä olisi ollut.
Ne onkin hankalia nyt kun luottamuksen löytyminen on hiukan hakusessa.
Koska en näe mitään pahaa siinä jos naisellani on muita miesystäviä, kunhan se sillä tasolla pysyy. Itse toki vaadin sitä samaa itselleni.
Jos toisen omistaa suhteessa liiaksi niin se alkaa ahdistaa molemmin puolin.
Rehellisuus ja luottamus sekä hyvä itsetunto tarvitaan toki.