Olen 40 täyttänyt. Ei tässä näin pitänyt käydä. Tässä iässä mun piti olla onnellisesti naimisissa. 2 lasta, omakotitalo ym.
Nyt ole yksin. Ei lapsia. Ei tässä näin pitänyt käydä. Miksi oloni on niin surullinen? Eletäänkö me monta kertaa? Voinko ehkä korjata ne virheet, mitkä tässä elämässä tein? Vai oliko se vaan tässä??
Nyt ole yksin. Ei lapsia. Ei tässä näin pitänyt käydä. Miksi oloni on niin surullinen? Eletäänkö me monta kertaa? Voinko ehkä korjata ne virheet, mitkä tässä elämässä tein? Vai oliko se vaan tässä??
Vastaukset 15
Vanhimmat
mutta voi kai elämästä nauttia ilman sitä omakotitaloa ja lapsiakin. Puolison voi löytää vielä vanhempanakin, joten ei kannata epätoivoon sentään vaipua. Nenä kohti uusia haasteita vaan :)
Säästyit monelta murheelta :)
Juuri niin.
Ihminen yleensä murehtii sitä, mitä hänellä ei ole tai mitä hän ei ole saanut. Se on turhaa, vaikka se kuuluukin ihmisluontoon.
Siinä on jäänyt kyllä paljon elämässä väliin jos noin on käynyt. Mutta onneksi lapsia voi saada vielä noinkin vanhana, ne ovat rikkaus joita pitäisi suoda kaikille jotka niitä haluavat. Vielä on mahdollisuus joten aloittajalle toivon että saat vielä nauttia onnesta!
..ei ole kohdallani valinta, vaan oikea lapsettomuus. Muistakaapa ihmiset se kun hehkutatte lapsettomille äitiyden/isyyden onnea ja täyttymystä. Se voi todella sattua. Ei kaikki lapsettomat välttämättä ole omasta halustaan lapsettomia.
Välillä vähän liiankin nopeasti mut menneitä ei kannata murehtia ne mennyt ja koettua. Huomenna on päivä uus eikä ikinä osaa sanoa mitä silloin tapahtuu. Jokaisella meistä tää elämän mittainen taival on erinlainen ja se menee miten menee.
Menneeseen ei pysty vaikuttaan mut kaikki tuleva sitä ei ole kirjoitettu. Haaveilla voi nyt ihan mistä vaan mut ne on vain haaveita. Aikaa on jäljellä vaikka kuinka paljon ja jos nyt tunnet olosi surulliseksi niin hae elämääsi muutosta. Ala elää ja nauttia, tee se mitä hauluat äläkä ala täällä pohtimaan mitä olis pitänyyt tehdä vaan mieti mielessäsi mitä teen huomenna.
Mulla on omakotitalo, ja oikeastaan kaikkea mitä elämässäni tarvitsen, paitsi nainen ja lapsia.
Mutta ajattelen että kaikkea ei voi saada.
"You can't always get what you want, but if you try hard, sometimes, you may get what you need"
...Täälläkin..... Rakennan juuri omakotitaloa, ilman miestä... Harrastuksia on, työ on, ystäviä on, lähisuvun kanssa on hyvät välit... jne... Kaikkea ei voi saada, mutta nyt olen oman itseni herra...
Ehkä se elämäni mies sitten ilmestyy vanhuuden päiviä minun kanssani viettämään...
Mutta olen ihan tyytyväinen näin. Ei kannata ajatella niitä asioita mitä ei ole saanut, vaan niitä mitä on saanut...
Sinun ei tarvitse elämääsi saman kaavan mukaan kuin muut ihmiset. Sinä olet vapaa kokeilemaan kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Voit ostaa vaikka sähkökitaran ja vahvistimen ja alkaa treenata Stratovariuksen biisejä.
Tai voit ostaa koiranpennun ystäväksi, käydä vuorikiipeilyllä Norjassa, mennä Sveitsiin laskettelemaan, lähteä pyhiinvaellukselle Intiaan tai ihan mitä mieli tekee.
Ja silti sinä itket sen tavallisen elämän perään.
Eikö yhtään hävetä?
Mäkin kuvittelin, että 3-kymppiseksi mennessä, mulla olisi vähintään kumppani, eipä ollut ja eipä ole ollut sen jälkeenkään :DD
Jokainen meistä tekee valintoja elämänsä aikana ja valitettavasti kaikkea ei saa (vaikka niin toivoisikin). Jossakin vaiheessa voi kokea tehneensä vääriä valintoja (virheitä) vaikkapa ammatin, asuinpaikkakunnan tai jopa ystäväpiirin suhteen.
Hyvä uutinen on että 40 täyttänyt voi vielä vaihtaa elämäntyyliään ja löytää onnea elämäänsä!!! Usein tämä kuitenkin edellyttää luopumista jostakin itselleen tärkeästä asiasta, mikä taas on monille liian vaikeaa. Lisäksi muutos edellyttää kärsivällisyyttä pitkäaikaiseen (kuukausia, vuosia kestävään) elämän uudelleen rakentamiseen.
Kyllä meillä jokaisella on vielä mahdollisuuksia tässäkin elämässä ;-)
Nyt päivällä asiat jo näyttää paljon paremmalta :)
Olipahan taas eilinen niitä päiviä, kun synkkä pilvi leijui pään päällä. Onhan mun elämässä paljon hyvääkin. Lämmin kiitos kaikille, jotka saitte mut muistamaan sen.
"Nyt kävi näin"
Olli Hokkasta siteeratakseni.
Ei muuta kuin haet lähimmästä alkosta kossun ja tuut tänne steissille istumaan niin jutellaan asiat halki. Meitä on täällä muitakin niin kokemusta kyllä riittää. Käydään vaikka sitten loppukesästä taas tallinnassa katsomassa paikallisia pirkkoja vähän lähempää, joo.
Voimii sulle! Mulla on sama tunne vaikka olen huomattavasti nuorempi kuin sinä. Mut ei kannata miettiä liikaa noita juttuja, omia virheitä, niitä on kaikilla! Elä tätä päivää ja etsi siitä ne hyvät asiat, sillä niitäkin varmasti on. Ja kumppanin voi todellakin löytää vielä vaikka vanhainkodissa! Olen ollut tämmöistä todistamassa, ja kun tuntuu että oon maailman surkein ihminen ja varmasti loppuelämäni ypöyksin niin mietin aina tätä vanhusten juttua ja se tuo hymyn huulille :)