Miten olette päässeet eroon alkoholiongelmaisesta puolisosta? Nyt minulla on tullut mitta täyteen. En enää usko mieheni vakuutteluita siitä, kuinka hän pystyy olemaan juomatta, jos vaan haluaa. Välillä on ollut kuukaudenkin juomatta, mutta nyt ei näytä edes se onnistuvan. Hän juo muutamana iltana viikolla ja viikonloppuna. Ei myönnä juoneensa, mutta näen kaikki merkit jo ennenkuin hän välttämättä on edes avannut pulloa. Eilenkin hän esitti erittäin epäluuloista minua kohtaan ja meni nukkumaan jo kahdeksalta illalla.
Olen hänelle sanonut, että ei tästä tule mitään. Juomista on kestänyt jo viitisen vuotta. Hän vaan saa jotenkin puhuttua aina, että hän haluaa tosissaan yrittää ja pystyy lopettamaan. Itse tiedän takuuvarmasti, että muutosta ei tule. En enää jaksa tätä. Miten saan kerrottua hänelle tämän niin, että hän sen uskoo?
Olen hänelle sanonut, että ei tästä tule mitään. Juomista on kestänyt jo viitisen vuotta. Hän vaan saa jotenkin puhuttua aina, että hän haluaa tosissaan yrittää ja pystyy lopettamaan. Itse tiedän takuuvarmasti, että muutosta ei tule. En enää jaksa tätä. Miten saan kerrottua hänelle tämän niin, että hän sen uskoo?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Eiköhän viesti mene perille, kun panet avioeropaperit eteenpäin. Siinä faktaa miehelle.
(Ja onhan teillä sitten vielä se puoli vuotta aikaa harkita ja sinä voit katsoa josko mies vaikka avioerouhan voimalla lähtisi hankkiutumaan hoitoon.)
Olemme jo eronneet. Jotenkin vaan on talo jäänyt myymättä.
Terveyttä täytyy hoitaa. Luin illala terveysoppaasta kuinka ruotsintipoista on juomarille. Siitä vaan kokeilemaan!
Olen itsekin eronnut alkoholi-riippuvaisesta miehestä. Mieheni katoili juomisensa aikana päiväkausiksi. Mikään ei auttanut. Hän ei hakenut apua, koska ei koskaan myöntänyt, että hänellä on ongelma; ongelmia olivat hänelle muut ihmiset ja olosuhteet. Yritin aikani, mutta sitten tuli mitta täyteen. Juomisongelmaista on hyvin vaikea auttaa - juovan on itse tajuttava asia ja haettava apua. Veikkaan, että miehesi ei tule muuttamaan tapojaan, olethan yrittänyt vaikuttaa asiaan jo useamman vuoden. Tee eropäätös, miehesi havahtuu ainakin tajuamaan, että olet tosissasi.
kun kasvatimme hamppua. Puolisoni pystyi olemaan kuivilla sen avulla alkoholista noin 1 vuoden.
Se oli ihan ok aikaa. Mutta sitten tuli ongelmia kun työpaikka meni alta, kun yritys jossa oli töissä muutti toisaalle.
Hän alkoi juoda taas ja alkoholin tuomat ongelmat kuten pettäminen ja väkivaltaisuus palasivat kuvioihin.
Luulen, ettei lopullista lääkettä alkoholismiin kuitenkaan ole. On vain miedompia vaihtoehtoja joilla juomista voidaan siirtää tai hillitä.
Hän kokeili myös Bentsoja eli diapan tenox etc... mitä noita nyt on. Ne tekivät vain passiiviseksi ja tunteettomaksi.
Luulen, että viisainta on erota
Taitaa tämän ketjun aloittajalle olla turha mitään neuvoja antaa - tokkopa niitä edes haluaa tai kykenee toteuttamaan.
Huomaatteko, että ap on jo ottanut avioeron, mutta ositukset tekemättä ja asuvatkin vielä saman katon alla.
Että se siitä...
sinun on vain vietävä kamasi ja elämäsi toiseen osoitteeseen -ja pidettävä ne erillään. ero on valitettavasti ainoa varma apu. etsi myös tukea itsellesi vertaisryhmästä -alkoholisiten läheisille tarkoitettuja ryhmiä kokoontuu monilla paikkakunnilla. tietoja niistä saat a-klinikalta, mielenterveystoimistosta, perheasiainneuvottelukeskuksista, netin kautta... vaikka toinen havahtuisikin etsimään apua itselleen ja haluausi parantua, on elämä alkoholistin rinnalla rankkaa. vaikka lähtisit, hae apu itsellesi, sillä sinulla on varmasti paljon puhuttavaa, surua, elämättä jäänyttä elämää jne.
yhteyksiäå sen jälkeen, sääli on sairautta.
Ota yhteyttä Al-anoniin eli alkoholistien läheisille tarkoitettuun tukiryhmään.
Olet vakavasti sairastunut alkoholismin tuomiin tunne-elämän häiriöihin. Et itse tiedäkään mitä elämä tarjoaa kun pääset läheisriippuvaisuudestasi, syyllisyydentunnoistasi. Vastuu alkoholistista ei ole sinun. Jokaisen on kannettava vastuu omasta elämästään. Alkoholisti monesti siirtää vastuun toiselle ihmiselle ja käyttää juomistaan aseena pitääksen toisen koukussa itseensä säälistä. Siitä syntyy tosi ahdistava läheisriippuvaisuus tai joku outo toisen vahtimisen/auttamisen/paapomisen tarve.
Alkoholisti käyttää kaikki mahdollisia negatiivisia tunnekoukkuja pitääkseen sinut lähelläsi ja itse vain kärsit, mikäli olet yhtään tekemisissa tai yhteydessä häneen.
Saa sinut syyllistettyä joka kerta. ja olet lähempänä taas sitä hänen maailmaansa johon koukutut.
Hakea myös Al-ryhmistä, alanon on alkoholistien läheisten vertaistukiryhmä josta saa apua itselleen ja sieltä varmasti löytyy samassa tilanteessa olevia ja siellä ymmärretään eikä se ero ole ainut vaihtoehto. Jo se että toinen alkaa hakemaan apua voi auttaa sitä alkoholistiakin huomaamaan että jotain on vialla. Itse elän nyt tällä hetkellä raittiin holistin rinnalla. Al- anon on minun pelastajani.
Toivon sinulle sydämeni pohjasta tahdonvoimaa! Se on suurin asia mitä tarvitset!! Uskon tietäväni että sinun(kin) miehesi on ihana selvinpäin, suorastaan täydellinen, mutta kun viina vie niin se vie..
Mä elin tuossa viinanhuuruisessa perhehelvetissä aivan liian kauan kunnes mittani todella tuli täyteen. Mies ei tietenkään ottanut todesta eroa, olihan hän ennenkin saanut "lomaa" perheestä ja sitten ollaan palattu yhteen.. vaan kun mitta täyttyi, otin lapset, tein selväksi että tällä kertaa emme palaa. Emme nyt emmekä koskaan.
Aikansa mies oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ryhdistäytyi hetkeksi. Oletti että palaamme kun hän on hetken kunnolla. Vaan kun emme palanneet, hän suorastaan sekosi. ALkoi tulla uhkailija, haukkumista, paskanjauhantaa yms - hain lähestymiskiellon, muutin numerot salaisiksi ja otin tyttönimeni.
Nyt mies tajuaa että kaikki on todellakin loppu.
Toivon sydämestäni että Sinulla olisi helpompi tie edessäsi!!
*voimahalaus*
Kiitos viestistäsi. Todellakin tarvitsen voimaa. Voimaa siihen, että pysyn päätöksessäni, että mitta on nyt täysi. Tiedän sen, että sitä "paskaa" satelee niskaan niin kauan kuin olen saman katon alla. Asuimme jo välillä erillään, mutta muutimme takaisin yhteen, kun uskoin, että hän pystyy lopettamaan tai muuttamaan juomatottumiksiaan vaikka siten, että olisi juonut jotakin vain kerran kuussa. Yhden täyden kuukauden hän jaksoi olla ilman alkoholia. Sitten taas alkoi välillä viikolla ja joka viikonloppu juominen. Niin ja tietekin hän aina kiisti juoneesta, kun siitä hänelle mainitsin. Nyt on vain aloitettava uusi vaihe elämässä.
Minulla on juomaton alkoholisti. Sekään ei usko meillä olevan ongelmia. Se lupaa aina muuttua normaaliksi ja lopettaa minun kiusaamiseni. Minulle sanottiin, että minun on erottava, vaikka minusta tulisikin työtön yksinhuoltaja. Nyt olen töissä yhteisessä yrityksessämme. Miten se tehdään? Miehen mielestä kaikki on hyvin, kun hän ei juokaan. Asiantuntijan mukaan meillä ei mikään olekaan hyvin enkä voi edes auttaa. Itse olen hakenut jatkuvasti ulkopuolista apua ahdistukseeni. Eli en jaksa.
jäin ilman työtä, kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Aika aikaansa kutakin..
Jos ei työtä löydy, yksi vaihtoehto on kouluttautiminen tai kurssit tai vaikkapa oppisopimuspaikka..
Kaikesta selviää, mutta meidän naisten, tai siis meidän jotka pääasiassa huolehdimme lapsista, on PAKKO huolehtia itsestämme!!! Kuinka lastemme käy jos me ainoat huolehtijat romahdamme??
Joskus on PAKKO laittaa itsensä, oma (mielen)terveytensä ja lapsensa etusijalle!
Rahasta viis, vähemmälläkin pärjää!
Tuo kuulostaa mukavalta, koska minunkin mielestäni ihminen voi kyllä kouluttautua koko työikänsä halutessaan tänä päivänä.
Lapset jäävät aivan liian vähälle huomiolle jatkuvasti itselleen huomiota hakevan varjossa.
Tuollaista ajatusta sitä tällä hetkellä kaipaa. Juuri tuollaista.
Kirjoitit, että teillä on juomaton alkoholisti. Onko niin, että hän on joskus juonut paljonkin ja sitten lopettanut. Kuinka kauan on ollut juomatta? Kirjoittamasi perusteella ei ongelmat poistu, jos vaikka alkoholi jää pois kuvioista. Miten hän sinua kiusaa?
On juonut monta kymmentä vuotta töitten jälkeen kaljaa. Määrät lisääntyivät pikkuhiljaa. Juonut vain vapaa-aikoina ja kotona. Jossain vaiheessa muuttui aggressiiviseksi illoin joutuaan. Aggressiivisuudesta tuli jatkuvaa. Pikkuhiljaa uuvuin ja hän itse älysi lopettaa. Maksa olisi pettänyt. Henkinen väkivalta kuuluu kuvaan. Vainoluuloisuutta arvelee itse potevansa. Niin minäkin luulen. Yksikin olut riittää aggressioiden syntyyn, jos retkahtaa ja meinasi jo retkahtaa ennenkuin puutuin peliin. Aggressiiviset piirteet tulevat esiin jo ennen retkahdusta (haaveilee juomisesta). Ei siis kestä enää yhtään alkoholia. Mieli voi heittää hetkessä ylenpalttiseksi ystävällisyydeksikin ja sen todisteluksi, kuin kaikki on hyvin. Eikä hän enää koskaan...
Ja minun uupumukseni ei hellitä tällaisessa ympäristössä millään. Ei ole tavallista perhe-elämää. Paljon jää rempalleen siksi. Lapset varmaan tarvitsisivat minua enemmän kuin aikuinen mies.
Ei minulla ollut tietoa, mitä tarkoittaa parantumaton alkoholisti tai kuiva huikka. Näin kantapään kautta olen sen saanut kokea.
Ei meidän liittomme ole kestänyt kuin 15v.
Siis täysin juomaton oli 3 vuotta. Kerkesi retkahtaa, mutta jäi kolmen silmäparin ja oman käytöksensä takia heti kiinni eikä pahempaa kerennyt tapahtua. Retkahdusta edeltää tietyt mielialat - sitä henkistä väkivaltaa ja vaihtelua laidasta laitaan - aloittajakin on huomannut samat merkit ilmeisesti omassaan. Jopa lapset meillä arvelivat, että kohta se juo.
Luin viestit, jotka olit kirjoittanut tähän ketjuun. Ymmärsin, että sinulla on sellainen tilanne, että olet töissä miehesi yrityksessä. Sinä itse ja parisuhdeneuvoja on sitä mieltä, että teidän liittonne ei ole toimiva. Jos todella haluat lähteä tästä avioliitosta, niin kyllä se on mahdollista. Haet itsellesi töitä muualta ja/tai menet johonkin koulutukseen ja sitä kautta uuteen ammattiin/työhön.
Voin kuvitella omasta kokemuksestani, että sinä ylireakoit miehesi käytökseen ja sitä kautta ongelmat lisääntyvät. Minun ei tee välillä mieli vastata edes johonkin normaaliin kysymykseen, jos mies on edellisenä iltana juonut jotakin ja mennyt tosi aikaisin nukkumaan. Aamulla sitten esittää sellaista, että tulipahan nukuttua univelat pois. Ihan kuin olisi nukkunut vain sen takia, että on ollut väsynyt. Olenkin ajatellut tästä jonkin aikaa yrittää käyttäytyä niinkuin hänen mahdollisella juomisellaan ei olisi mitään vaikutusta. Siis ei ole edes muuten käyttäytynyt edellisenä iltana mitenkään humalaisen tavalla.
Aina on varmaankin joku syy, miksi sietää toisen juomista. Nyt kun mietin sitä, että miksi en ollut aikaisemmin ajatellut eroa, tulee mieleeni se, että ajattelin, ettei se olisi ollut mahdollista siinä elämäntilanteessa. Eli tilanne oli tuolloin sellainen, että matkustin työni puolesta jonkin verran muutaman päivän - 7 vrk:n matkoja. Ajattelin, että tarvitsen kuitenkin lapsille jonkun henkilön kotiin, etteivät he voi olla yksin sitä aikaa, kun en itse ole kotona. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuon asian olisi varmastikin pystynyt järjestämään.
Sinun varmaankin kannattaa miettiä, mikä on oikea syy sinulle siihen, että ajattelet ettet voi erota.
Olen itse tavallaan yrityksen "johtohahmo". Mies on töissä muualla. Työ vei/vie suuren osan ajastani, joten en reagoinut ongelmaan ajoissa. Vasta, kun yhteinen aika lisääntyi...
Parisuhdeneuvoja oli ehdottoman jyrkkä - ei antanut edes vaihtoehtoja. Joku kurssi pitää vielä käydä, mutta se on siinä sitten. Apua olen hakenut itselleni tähänkin saakka niin paljon kuin olen tuntenut tarvetta.
Työ on ollut myös voimavarani. Ja on sitä edelleen.
Minä en kenenkään juomisista pidä lukua enkä ole pitänyt enkä ala pitämään. Tämän sairauden kanssa eläminen vaan on mahdotonta. Tunneilmasto heittää laidasta laitaan. Ei minulla. Ei minun päästäni ole vikaa löytynyt. En ole sairastunut vielä mihinkään - "vain" ahdistunut. Normaali elämä on mahdotonta ja kaikki jää vähän rempalleenkin. Lapsetkin ovat kypsyneet mukanani ja olen kaikille avoin.
Mutta näissä jutuissa pitää muistaa, että toisilla on vielä toivoa paremmasta myös suhteessaan alkoholistiin. Minulla kuulema ei. Nyt on vakaa tilanne, mutta tämä tilanne ei tule olemaan pysyvää, valitettavasti.
Tunneilmastossa on pahinta se omasta todellisuudesta kiinni pitäminen, kun kumppanin maailma on välillä pelkkää kuvitelmaa kaikista kuvitelluista ajatuksista ja teoista häntä vastaan. Mikään ei ole totta.
En todellakaan voi jättää asiakkaitanikaan pulaan lähtemällä yht'äkkiä. Jotenkin aikuisesti pitäisi selvitä niin paljosta etten käsitä kuinka kukaan voi selvitä sellaisesta. Mutta pikkuhiljaa... Ja työtön tulen olemaan ensialkuun ainakin. Aika paljon sulatettavaa. Ja mieskin pitäisi saada hankkimaan apua. Ehkä sitten, kun hän tajuaa lähtöni olevan edessä. Ehkä se selviää siellä kurssilla, joka on alkoholistien puolisoille tarkoitettu. Tottakai panikoin ajatuksia. Ja surutyötäkin puolin jos toisinkin. On ollut hyvääkin joskus. Hyviä puolia on nytkin, mutta se ei kuulema riitä eikä kelpaa sekään syyksi jäädä. Ei kuulema mikään kelpaa.
Olenhan minä oppinut paljon: Tiedän, kuinka juominen saadaan loppumaan, mutta se on aivan liian rankka osa puolisolle. Se kuuluu ammattilaisille se puoli. Mieheni tahtoisi tietysti, että minä aina herättäisin hänet tästäkin eteenpäin todellisuuteen, mutta ei minunkaan todellisuudentajuni ikuisesti kestä. Ja todennäköisesti seuraava tilanne alkaa alle kolmen vuoden sisällä. Ja aina pahenee. Kamala sairaus - kertakaikkiaan. Ja jotkin jutut voivat tulevaisuudessa vaatia jo sairaalahoitoa henkiselläkin puolella. Ei sellainen enää sovi lasten/nuortenkaan silmille. Ei esikuvaksi miehestä.