Jossai sanotaan, että kiusaaminen on itse kiusatun vika. Miksi purkaa omaan vihaansa ja pahaa mieltään toiseen? Häpeävätkö kiusaajat tunnustavansa syyllisyytensä? Pelkäävätkö kiusaajan tuki ryhmä joutuvansa itse kiusatuiksi ja siksi puolustavat kiusaajaa? Miksi kiusatun pitäisi ymmärtää kiusaajaansa ja vieläpä sääliä tätä? Kiusaajat pääsevät helpolla kui koira veräjästä. Sitä pelätäään, jota kunnioitetaan. Siihen alistutaan, jota kohtaan omat voimat ei riitä puolustautumaan. Miksi ei sitten ympärillä olevat ihmiset puolusta kiusattua? Miksi pitää kiusata lisää, jos toinen menee ja kertoo asiasta, että häntä kiusataan? Miksi se on, jotenkin hauskaa, että toinen itkee? Miksi pitää haukkua toista? Se miksi itse aikanaan koulussa haukuin, jotakin johtui suurimmaksi osaksi inhosta ja vihasta ja vasta jälkeen päin tajusin sen johtuvan kateudesta ja nyt sitten pilkka onkin osunut omaan nilkkaani eikä enää ole hyvä mieli! Loppujen lopuksi kiusaamisesta EI hyödy kukaan! Se on hetkellistä hauskaa ajan vietettä siksi aikaa, kunnes tajuaa mitä on tehnyt, jos tajuaa ollenkaan! Ei ole häpeä tulla kiusatuksi, se on häpeä ettei sitten kukaan ympärillä oleva ihminen puolusta vaikka pitäisi! Se että kannustetaan, tuetaan, kuunnellaan, myönnellään... On myös kiusaamista nämä vain ovat kiusaajan avustajia tai alistajia itse pääpirule eli päätoimiselle kiusaajalle. Omat kiusaajani koulussa ainakin olivat "koulunsa suosituimpia", oman porukan kerääjiä, heillä oli paljon kavereita, ainakin se siltä näytti mitä ympärille katselin. ehkä siinä oli yksi poikkeuskin. ja pari sivustakatselijaa ainakin sillä luokalla. itse häpeän myöntää että olisin kiusannut jotakin. itse pelkään myös joutuvan taas kiusatuksi mitä taitaa tapahtua sillai salaa - paskaa puhumalla selän takana ja näitäki tapoja on monia. koulussa mua kiusattiin enemmän kui mä olisin kiusannut. tavalla tai toisella. olen monta kertaa todennut että pilkka osuu omaan nilkkaan ja odotankin nytten sitä päivää että se käy niille jotka mua pilkkaavat. mä vielä pyysin anteeksi haukkumisen kohteeltani mutta se ei voinnut koskaan pyytään multa anteeksi sitä mitä mulle teki koulussa esim julki nolasi mut ja siitäkös olen edelleen vihainen vaikka hän kiusasi mua mä tunnen nyt kiusaavani sitä kun haukuin sitä. eikö sillä sitten ollut omaa tuntoa? Koska kiusaajat tajuais pyytää anteeksi ja lopettaa? ei ne hyödy siitä kuitenkaan. koulussa kiusaajista taidetaan tykätä mtta ehkä ei työpaikoilla, luulisin. Kuka jaksaa jatkuvasti kuunnella jos toinen vaa puhuu pahaa toisesta? En minä ainakaa. en edes arvosta sellaisia ihmisiä enkä sellaisiakaan jotka kertovat asioita eteenpäin.
Sita saa mitä tilaa.
Ex-koulukiusattu 24 vee.(n)
4935
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
näin: Sillä joka kokee itsensä kiusatuksi on heikko itsetunto. Eli menehän sinäkin vaan itsetuntoasi kehittämään.
Toinen juttu: Jos joku puhuu pahaa, miksi syyllistät itseäsi - se paskan levittäjä siinä on kipee. Ei sitä tarvitse sääliä. Anna takaisin. Puhu sinäkin pahaa, ÄLÄKÄ SYYLLISTÄ ITSEÄSI. Käyttäytyminen nyt vaan on sellaista. Ja lisää jengiä keräät ympärillei jos et itse ala käyttäytyä samalla tavalla - anna mennä vaan. Kukaan ei välitä mistään. Jokaiselle pitää tuottaa paha mieli - jotkut onnettomat vain ottavat siitä kohteena olemisesta syyllisyyttä itseensä, mutta nämä jotka paskan levittämisestä nauttivat, hehän eivät kärsi syyllisyyttä mistään. Ainoa ajatus heillä on: Siitäs sait!
Maailma olis niin ihana kun puhuttaisiin vain asioista, ei ihmisistä!
Sanoivat etteivät kanna kaunaa. No, mitäs heidän tarviikaan - sen koston ja piinan kyllä saa ihan muulta suunnalta. Joo, mieti mihin liittyy.
jos kiusaajasi on mt ongelmainen, saat kuormallisen paskaa niskaan. katos, kun ne voi olla niitä pahimpia manipuloijia,ovat toisille tätä hymyä ja tonne tota hymyä.
Usein kuulee että vika on kiusatussa. Kiusaajan mielestä vika on AINA toisessa. Joko hän on liian hidas tai liian nopea, liian suulas tai liian tuppisuu, tai vaan liian herkkä ja loukkaantuu mitättömästä.
Kiusaaja itse on omasta mielestään aina erinomainen ja keskimääräistä parempi työntekijä. HÄN yrittää parhaansa, muut ei.
Valitettavasti ei se pilkka osu omaan nilkkaan kovinkaan usein.
Juuri sen takia tässä maassa kiusataan eniten: koska se on niin pirun helppoa.
Itse en ole koskaan joutunut kiusatuksi, olen aina ollut kärkäs pitämään puoleni ja puolustanut myös muita ja sen takia minua ehkä pelätään, vaikka tosi asiassa minua nössömpää ihmistä ei ole.
Mutta en vain voi olla puuttumatta siihen että jotakuta kiusataan, oikeudentajuni vie voiton ja yhtäkkiä alan meuhkata kuin heikkopää vaikka normaalisti olen niin rauhallinen ettei minun uskota puhuvan vaikka vietäisi eväslepiä kädestä.
Hiljainen tyyppikin voi joskus yllättää, varokaa vaan;)
Mutta siis siitä että pilkka osuisi omaan nilkkaan, sitä ei vain tapahdu.
Jos tapahtuisi, en näkisi joka päivä töissä kuuskymppisten naisten nokkivan toisiaan kuin kanat. he ovat jo melkein eläke-iässä, eivätkä ole vieläkään oppineet mitään.
Sama kiusaaminen jatkunee aina vanhainkotiin saakka. Kun ei kukaan siitä tee loppua.
Tässä maassa kenties luotetaan liikaa siihen, että "jos mä nyt vaan olen hiljaa niin kyllä tuolle joskus tapahtuu jotain ikävää."
Ei, niin ei käy, ei koskaan. Lopettakaa siihen uskominen!
Ainut mitä tapahtuu on että kiusatut väistyvät muualle ja kiusaajat saavat jäädä, tämä on jo niin monta kertaa nähty.
Kiusaajaakin pahempia ovat ne tyypit jotka myyvät sielunsa kiusaajalle ja liittyvät hänen mielipiteisiinsä ajattelematta itse.
Heitä pidän vielä itse kiusaajaa pahempana, sillä kiusaaja itse on vain kipinä ja nämä nöyristelevät kaverit ovat bensaa.