En taida päästä exästäni yli ikinä. Suhteemme loppui hänen toimestaan viime marras-joulukuun vaihteessa ja likimain samana päivänä hän oli jo uuden (minua liki 20 vuotta vanhemman) miehensä luona, ja on aivan virallisestikin asunut siellä monta kuukautta. Kuuleman mukaan ovat ostaneet tontin ja aloittavat talon rakentamisen. Miten epäreilua elämä onkaan.
Ex on minua muutaman vuoden vanhempi ja ehdimme seurustella muutamia vuosia, joista yhden asuimme yhdessä. Olisin ollut valmis perustamaan perheen ja rakentamaan talon, ero tuli minulle kuin isku vasten kasvoja. Kaiken vihan ja katkeruuden keskellä, mitä tunnen, en voi sille mitään, että yhä häntä rakastan. Ottaisin hänet takaisin heti, jos vain saisin. Emme edes näe kuin harvakseltaan vilaukselta, vältän katsomasta häneen päin, saati puhumista hänen kanssaan.
Välissä yritin jopa seurustella uuden naisen kanssa, mutta siitäkään ei tullut mitään. Vertaan kaikkia jatkuvasti entiseeni ja mietin, millaista se ja tämä olikaan hänen kanssaan.
Minulla on yhä joitakin hänen tavaroitaan, jotka olen kieltäytynyt palauttamasta.. ne kuitenkin pitävät minut jollain lailla yhteydessä tuohon yhä rakastamaani ihmiseen.
Millä ihmeellä tästä pääsee yli?
Ex on minua muutaman vuoden vanhempi ja ehdimme seurustella muutamia vuosia, joista yhden asuimme yhdessä. Olisin ollut valmis perustamaan perheen ja rakentamaan talon, ero tuli minulle kuin isku vasten kasvoja. Kaiken vihan ja katkeruuden keskellä, mitä tunnen, en voi sille mitään, että yhä häntä rakastan. Ottaisin hänet takaisin heti, jos vain saisin. Emme edes näe kuin harvakseltaan vilaukselta, vältän katsomasta häneen päin, saati puhumista hänen kanssaan.
Välissä yritin jopa seurustella uuden naisen kanssa, mutta siitäkään ei tullut mitään. Vertaan kaikkia jatkuvasti entiseeni ja mietin, millaista se ja tämä olikaan hänen kanssaan.
Minulla on yhä joitakin hänen tavaroitaan, jotka olen kieltäytynyt palauttamasta.. ne kuitenkin pitävät minut jollain lailla yhteydessä tuohon yhä rakastamaani ihmiseen.
Millä ihmeellä tästä pääsee yli?
Vastaukset 5
Vanhimmat
sä teet itsellesi väärin just sillä ettet halua oikeasti päästää irti jo menneestä mitä ei kuitenkaan saa takas..hyväksy asia niinkuin se on ja tahdo kaikesta huolimatta jatkaa omaa elämääsi ilman häntä.. toki saa ikävöidä ja tuntea surua ja niin osin kuuluukin , mutta koita silti enemmänkin unohtaa ja luopua hänestä, muutoin saatat pian huomata että monenkin vuoden jälkeen olet vieläkin "kiinni" hänessä..
ja älä katkeroidu koska niin kauan kun olet katkera niin et pääse asiasta yli.. anna itsellesi ja hänelle anteeksi vaikka se tuntuis kuin pahalta tai vaikealta, mutta se on ainut ja oikea keino nyt tähän tilanteeseen.. ja usko pois vaikket nyt ehkä usko, niin tämän jälkeen on oikeasti mahdollista rakastua uudelleenkin johonkin toiseen aivan uuteen ihmisee. itse olen jo 4 kertaa elämässäni käynyt läpi näitä juttuja ja joka kerta oon huomannu että kyllä seelämä sittenkin voittaa, tsemppiä sulle.
se onpi.
Viha ja rakkaus, jommasta kummasta olisi päästävä yli, niin pääsisi molemmista.
Mulla on myös melko samoilta ajoilta erittäin kipeitä muistoja, eikä tunnu helpottavan millään.
Tuntuu täysin mahdottomalta antaa anteeksi tiettyjä asioita.
Hetkittäin asiat nykyään jopa unohtuu, mutta todellakin vaan hetkeksi.
Hetkittäin myös tunnen jopa saavani inspiraation johonkin asiaan, mutta katkeruus syö innon nopeasti pois.
Ei vaan ole halua tehdä mitään.
Tuohon ei vaan ole mitään muuta lääkettä, kun aika. Vaikka kuinka typerältä kuulostaakin.
Tiedän itsekin joskus pääseväni yli, vaikkei siltä yhtään nyt tunnu.
Syvät arvet jää, mutta silti.
Koita jotenkin jaksella ja uskoa tulevaisuuteen.
Aika tulee sinun puolelle.
Ihmismieli on muutenkin sellainen, että se muuttaa kaiken tapahtuneen historian lopulta oikeaksi. Se on sinun elämääsi.
Siis, jos tosiaan exä on lähtenyt heti vieraan miehen matkaan ja nyt jo taloa tyyliin rakentavat, niin eiköhän sinun olisi pitänyt tajuta jo paljon ennen sitä marraskuuta, että teillä ei kovin häävisti voi mennä? Itse EN pysty antamaan vähäisintäkään sympatiaa ihmisille, jotka eivät NÄE että läheisillä ei ole hyvä olla, vaan luulevat kaiken olevan HYVIN! Ehkä seuraavassa suhteessa opettelet lukemaan rakastamaasi ihmistä paremmin ja pystyt puuttumaan ongelmiin ajoissa.
Naisesi on varmastikin huomannut, että vanhemman miehen kanssa elämä on vakaampaa, helpompaa, kypsempää. Näin ajattelee reilu 3kymppinen mies, avoliitossa
nimittelemään toista tyhmäksi yhden viestin perusteella.
Asiat ei koskaan ole niin mustavalkoisia.
Onhan tämä nainen voinut ihastua toiseen mieheen jo aiemmin, mutta pysynyt silti suhteessaan.
Ehkä talon rakennus ollut jonkinlainen porkkana.
Syitä voi olla mitä vaan.
Muutenkin tuosta sun kirjoituksesta paistaa jotain läpi.
Oletko kenties vienyt joltain vaimon?
Peilaat ainakin johonkin omakohtaiseen kokemukseesi ja unohdat, että joka ikinen suhde on yksilöllinen.
Syyllistät pelkästään jätettyä.
Kuinka tämän olisi pitänyt korjata suhteen viat ja huomata ongelmat, vaikka suhteessa on aina kaksi ja se vastuu on yhteinen.
Lyö vaan lyötyä. Niin sitä pitää.
itsellä lähes sama tilanne, tai siis ex asuu kihlattunsa kanssa ja ostivat juuri talonkin, luojan kiitos, toiselta paikkakunnalta. Mutta mulle tuo mies oli kanssa ensirakkaus, ja tulee aina olemaan mulle tärkeä, muistan kun hän itse sanoi mulle samoilla sanoilla joita sinä käytit että hän vertasi kaikkia naisia muhun, ja nyt monen monen vuoden jälkeen huomaan tekeväni samaa, tuntuu kuin olisi ikuisessa noidan kehässä, mistä ei ole ulos pääsyä, ja pahinta kun tietää että toinen on varattu, niin ei ole edes mahdollista tavata, puhua ja katsoa voisiko asiat vielä toimia. Me taas ei erottu missään huonoissa merkeissä tai ainakaan en edes muista oikeata syytä, mutta olin silloin sitoutumis kammoinen, ja en ole katuva ihminen, mutta jos jotain kadun, niin sitä että päästin hänet elämästäni. Joten voin vaan kuvitella että sinusta tuntuu samalta. Mutta voin kuvitella että myös ex naisesi ajattelee sinusta samalla tavalla, jos ei nyt niin hän kyllä tajuaa sen myöhemmin :)