Nyt on pakko yrittää saada edes jotain tästä tuskasta ulos,helppoa se ei ole ku en oikein osaa pukea sanoiksi ahdistusta sisälläni.. Tuntuu vaan et mun elämässä on nyt kaikki asiat sekaisin/mikään ei ole oikein kunnossa. En tiedä mistä aloittaisin :( Olen 21v naisenalku ja avopuolisoni(olkoot vaikka Tero) muutaman vuoden vanhempi. Ollaan oltu avoliitossa reilut 3 vuotta. Elämän pitäisi olla vasta edessä, mutta jotenki tuntuu että en pääse elämään kunnolla elämääni. En tiedä yhtään mitä elämältäni haluaisin.. en ole onnellinen tässä suhteessakaan,ahdistaa nykyään olla mieheni kans ja tuntuu etten rakasta enää. Mulla ei oikein ole ystäviä kelle puhua. Täytyis varmaan mennä juttelemaan johonkin kaikesta, mutta mihin ja miten alkuun? Terveyskeskuksen kauttako? Tä on varmaan tosi sekavaa tekstiä, mutta kiitos jos joku voi auttaa jotenkin..
En tiedä mitä tehdä..
"yksin"
102123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mene nuorten kriisipisteeseen,muualla terveyskeskukseen juttelemaan.
Kannattaa todella miettiä, että mikä on se mitä todella haluat. Osaatko toteuttaa asioita? Tuntuuko asioiden suunnitteleminen ja tekeminen kahdelle ihmiselle jotenkin vieraalta? Etkö osaa viedä miestä mukaan "sinun juttuihin"?
Kaikkeen on olemassa vastaus, voit löytää ne joko itse, yhdessä miehesi kanssa tai jonkin sortin terapeutin avulla. Ahdistus on vain suuri mörkösana kaikelle sille tuntemattomalle ja käsittelemättömälle, mistä sinun on nyt kuljettava läpi.
Se helppottaa jos voi jollekkin puhua,ota vaikka yhteyttä terveyskeskukseen ja koita saaha sieltä aika jollekkin asiantuntijalle.Ps.Ei sinun tekstisi mittää sekavaa ole.
Hei,
kriisikeskukseen voi mennä koska tahansa ja sieltä saa hyviä vinkkejä, mihin voi hakeutua sitten keskustelemaan jatkossa. Myös aivan tk-päivystyksenkin kautta voi käydä kysymässä jatko-keskustelupaikkoja. Tai sitten soittaa johonkin kunnan "keskukseen" ja kysyy, mihin voi ottaa yhteyttä näissä kriisiasioissa.
Hei!
Olen myös 21v nainen ja asun avokkini kanssa, nyt toista vuotta. Minulla on täysin sama tilanne. Jokin tässä elämässä ahdistaa, mutta en oikein tiedä mikä. Kaikki on hyvin, mutta kuitenkaan ei ole. Minulla on muutama hyvä ystävä, mutta kaipaisin kyllä sellaista "tosi ystävää", jonka kanssa jakaa mietteet ja murheet. Tuntuu, että tämä on tätä pelkää arkea päivästä toiseen eikä oikein jaksa innostuakkaan mistään.
Oletko puhunut tunteistasi avokillesi?
Olisi kiva jos kirjoittaisit, tai vaikka kenties vaihdettais sposteja?
Mulla on sama ongelma. Melkein samat lähtökohdat, ja kaiken pitäisi olla hyvin ?? Mut ei ole. Ei tiedä että rakastaako enää ja.. koko ajan tekis mieli itkeä tai lähteä pois jonneki kauas, mut ei ole pokkaa tehdä taikka uskallusta tehdä mitään.
En ole pitkän aikaan päässyt täällä käymään...
Mutta Lohduttavaa kuulla että on muitakin samassa tilanteessa olevia. Olen hieman yrittänyt jutella avokilleni tunteista, mutta useimmiten siitä tulee vaan kinaa. :( Olisi kyllä tosi mukava jutella lisää! Voit kirjotella spostiin: elize_luukku.com
Minullakin samanlainen tilanne..jo vuoden miettinyt mitä pitäisi tehdä. Nyt sitten lopulta päätin että kait se pitää tavarat pakata ja lähteä. Saas nähä miten muutto sujuu....
Jaksamisia sulle !
Nuorena kun alkaa vakituisesti seurustella niin helpolla jää oma identiteetti varjoon ja näkee itsensä vaan suhteen kautta tai tyttöystävänä. Kyllähän siinä iskee masennuskin.. Mikä on omiaan verottamaan rakkaudentunnetta poikaystävääsi.
Tarvitsisit omaa aikaa ja fiilistä että pärjäät itsenäisesti. Keskusteluapu on tietty tärkeää, ei kukaan pärjää yksin jos jää hautomaan asioita. Mutta ootpa ainakin kirjottanut asiasta tänne, mikä on hyvä alku!
Nuo paikalliset mielenterveyspalvelut on lähellä ja ilmaisia, ei mikään huono vinkki.
Mutta mieti mitä tahdot itse tehdä! Ei sun välttämättä tarvitse uhrata suhdettasi, pitää vaan oppia olemaan itsesi. Lähde esim matkalle yksin. Vaikka pelottaa, niin usko että pärjäät. Kyllä siinä itsentuonto nousee ja ajatukset selkiää kun saat etäisyyttä tilanteeseen.