on vapauttavaa. Onko teillä muillakin samanlainen suuntaus elämässä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän stressaa ulkonäköänsä? Aiemmin ei olisi tullut mieleenikään liikkua ihmisten ilmoilla meikittä, mutta nykyisin ajattelen näyttäväni ihan hyvältä ilman ehostusta. Liekö laiskuudesta, iän tuomasta itsevarmuudesta vai mistä kyse, mutta meikittä mennään useimmiten ja hyvältä tuntuu. Tietysti juhliin ja illanviettoihin meikkaan ihan mielelläni.
Meikittömyys
Mangusti.
333317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Vaimo ollut 23 vuotta ilman meikkejä, kaunistuu vaan. Iho pysyy kunnossa kuntoilulla, pesulla ja öljyillä keittiöstä. Oliiviöljy ja auringonkukkaöljy parhaita. Niitä minäkin käytän jos iho on pahasti kuiva.
Tuntemattomammat kyselevät kuinka hän pysyy niin kauniina, vastaus on että olemalla käyttämättä meikkejä! Eivät vaan meinaa uskoa että totta se on. Kauhea inttäminen aina alkaa.
Kyllä meikeillä paikkansa on kun etsitään dramatiikkaa yökerhoon tai tietyntyyppisiin juhliin, mutta siihen se sitten jääkin.
ja käyttelen luonnonöljyjä naamaani ja kroppaani enkä synteettisiä tököttejä.
Tukkani väri (vaalea, pitkä) on ollut täsmälleen sama jo vuosikymmenet ilman ensimmäistäkään värjäystä saatika permanenttia.
Ikääkin on, mutta kummasti vaan miehiltä huomiota löytyy. Joskus ns. juhlimaan lähtiessä saatan hieman meikata.
Olenkin sitä mieltä että rumat ne meikeillä koreilee.
Kerrotko miten meikit ovat pahoja iholle?
Nykyään meikit ovat koostumukseltaan hoitavia ja ihoa suojaavia, että ihmettelen niiden pahuutta vain.
olen käyttänyt välillä öljyhoitona hiuksissa. Kasvoihin käytän mieluummin ohuempaa rasvaa.
Joo, meikki saattaa ärsyttää ihoa varsinkin, jos sitä ei puhdista kunnolla illalla ennen nukkumaan menoa. Muutenkin liika ihon "hoitaminen" on haitaksi iholle.
Voihan sitä tosin uskoa ihan mitä vaan.
minäkään en jjurikaan meikkejä käytä, tunnen vain oloni paljon mukavammaksi ilman meikkiä...jos on pakkelit naamassa olo on epämukava, ei saa vapaasti hieroa silmiä kun saa pelätä et meikit on levinny. Mua on kuitenkin usein kehuttu nätiksi ja kauniiksi,voi kehua kun näkee että on ilman meikkiäkin nätti. joskus laitan kulmiin ja ripsiin kestovärin ja se riittää mulle.
naisilta niin vastaan (miehenä) kuitenkin, että on äärettömän seksikästä, kun naiselta löytyy tätä itseluottamusta olla meikeittä, jos vielä yhtään söpö, niin nam.. :)
ole tullut meikattua,en edes omista muuta kuin ripsivärin ja huulikiilteen. Hiuksiani en ole koskaan värjäyttänyt, eikä mitään permiksiäkään ole ollut kuin muutama. Olen nahaltani paremmassa kunnossa mitä ystävättäreni, joka on meikannut pienestä alkaen. Kauneuden salaisuus on taatusti jossain muualla kuin purkeissa ja purnukoissa.
Ja ikää on, lähemmäs 50v.
Meikkaan lähinnä silloin, kun on "pakko". Eli iltaisin, jos tulee johonkin lähdettyä tai juhliin tms tai harvoin jostain muusta syystä. En tiedä mitään turhauttavampaa, kuin kuluttaa aikaa paikoillaan peilin edessä kun senkin ajan voi käyttää jotenkin hyödyllisemmin.:) Mulla on luonnostaan tummat ripset ja ei kulmatkaan ihan värittömät ole, joten ei senkään puolesta tarvi. Ja ihokin on ihan hyvä, tupakoinnista huolimatta, toistaiseksi ainakin.
Jaa-a. Minun lähipiirissäni kehitys menee niin että mitä vanhemmaksi tulee sen varmemmaksi tulee. Ei tarvitse päteä meikkaamattomuudella. Kunnon nainen pitää itsestään huolta sekä on muutenkin huoliteltu olemus.
Aikaisemmin koin olevani pätevämmän näköinen meikattuna, mutta nykyisin löydän aidoista piirteistäni enemmän ilon aihetta. Voihan se olla, että siinä vaiheessa kun alkaa oikein kunnolla rupsahtaa, niin on taas siirryttävä meikkilinjalle, vaikka enpä usko. Vanhemmilla naisilla on se etu takanaan, ettei ole oikeastaan mitään väliä sillä miltä näyttää ja voi olla aidosti sitä mitä on. Niitä aikoja odotellessa... :)
Ex-avokkini oli vanhanikodissa töissä ja kertoi, että dementit mummotkin olivat onnellisia, kun niiden tukkaa kammattiin. Että kovin tuntuu kaunistautuminen olevan naisilla verissä. Onneksi.
Minäkin luulen, että tuo meikittömyydellä ja luonnollisuudella meuhkaaminen on ennen kaikkea nuorten naisten kotkotuksia.
ja kaunistautuminen kuuluu naiseuteen, mutta ilman meikkaamistakin voi tuntea olonsa naiseksi. Trust me. Tukan kampaaminen ja hiusten näplääminen tuntuu muutenkin kivalta, kun joku muu sen tekee, joten en ihmettele dementikkovanhusten iloa.
Enpä tällä meikittömyydelläni niin meuhkaa tai kotkota, kunhan kyselin muiden naisten kuulumisia tässä asiassa. Oli mielenkiintoista huomata, että aika moni on samoilla linjoilla kuin mä, että vanhemmiten hyväksyy itsensä paremmin sellaisena kuin on - myös ulkonäkönsä. Ei tarvitse piirtää viivoja silmiin tunteakseen itsensä naiseksi. Joku varttuneempi nainen puolestaan oli sitä mieltä, että huoliteltu ulkonäkö kertoo itsevarmuudesta. Niin varmasti voi olla, mutta joillekin riittää huolitellun ulkonäön tekemiseksi pesu, rasvaus ja kampaus. Onko se sitten joltakin toiselta jotakin pois?
Missäkö iässä... riippuu varmaan henkilöstä, mutta sanoisin että siinä kuuden- seitsemänkympin hujakoilla voi ihan reilusti alkaa olla oma itsensä myös ulkonäköasioissa. Jostain syystä mun silmääni ei viehätä vanhemmat naiset, jotka käyttävät ehostusta.
###
Olen meikannut teini-iästä asti ja ikää on minullakin kohta 50.Näytän kuitenkin ilman meikkiäkin 10-15 vuotta nuoremmalta.Joten pilalle en ole itseäni "maalannut".En rasitu laittamisestani vaan tykkään hoitaa ulkonäköäni ja ihmettelen suunnattomasti, että jotkut naiset jättää meikkaamisen vähitellen "aamenen" jälkeen.Syytä olisi omankin miehen kiinnostuksen ylläpitämiseksi pitää itsensä hyvässä timmissä ja kiinnostavan näköisenä.Eikä kaikki naiset ole luonnon kauniita,kiitos kaupan tuotteille,että sillekin asialle voi jotain tehdä.Mutta ei kiinnostavana olemiseen yksin ulkonäkö vaikuta vaan monet muut asiat persoonallisuudesta;keskustelutaito,hymy ym.Jokainen tehköön niin kuin parhaalta tuntuu.
sua aamuvarhaisella ollenkaan? Entä illalla ennen nukkumaanmenoa? Entä saunassa? Meikkaatko sielläkin?
viestisi allekirjoitan, ei vaan viitsi tuhlata tuollaiseen aikaansa, krokeintaan jotain ripsaria tulee käytettyä.
On, on se vapauttavaa. Mä en meikkaa koskaan viikonloppuisin (paitsi jos olen menossa ulos-ulos) ja onhan se hienoa, MUTTA kun en tunnista itseäni peilistä ilman meikkiä, ts. tietty meikki kuuluu persoonaani. Näin ollen viikonloppuisin tulee katsottua peiliin huomattavasti vähemmän kuin muulloin, mutta se vasta vapauttavaa onkin :)
Parin viikon päästä pääsen entiseen mummolaan siivoamaan, jumalan selän taakse. Meinaan laittaa ukin vanhat, reikäiset verkkarit jalkaan, tepastella liian isoissa kumppareissa ja pitää Hankkijan muovilippaista lippistä. Ja silloin, siinä ympäristössä, se on omaa minua, johon ei meikki sovi edes silloin kun käy kirkonkylällä.
on välillä tosi vapauttavaa ja tuo Hankkijan lippis kruunaa kaiken. On tärkeää antaa kaikille puolilleen mahdollisuus elää niille sopivissa ympäristöissä, koska silloin tuntee itsensä kokonaiseksi.
Mielenkiintoinen keskustelu täällä. Itse kannatan meikittömyyttä tai hyvin vähäistä sellaista.
Iho pysyy perushoidolla kunnossa eikä tukehdu "maaleihin".
Meikkaamisen lopetin hissuksiin kaksikymppisenä. Töihin joskus talvella tuli laitettua poskipunaa, kun kalpeus vaivasi, muuten on mennyt vuodet meikittä. Siinä säästää rahaa ja aikaa.
Ja lisäksi on juuri niin kaunis kuin pitääkin. Ei ole ollut flaksin puutetta eikä muuta valinnasta huolimatta.
Hyvä että flaksi käy naturellista lookista huolimatta. Jos ei kävisi, niin silloinhan olisikin syytä palata takaisin "hyvien puolien korostamiseen". ;)
Juu sama juttu. Ennen olin tarkka että ripsiväri oli just ruskeaa (ei mustaa!) ja että meikkivoiteessa oli kimalletta ja huulipunan piti olla joko tummanpunaista tai sitten täysin väritöntä, mutta en enää piittaa. Kun näytän kuitenkin ihan samalta mustassa ripsarissa ja tavallisessa meikkivoiteessa jne. :)
Musta ripsari on selvästi luonnollisempaa kuin ruskea, samoin kimalleton meikkivoide verrattuna kimalteelliseen. Siitä se lähtee.
En nyt omalta osaltani sanoisi ihan noin, kun en koe meikkaamista miksikään PAKOLLISEKSI, vaan ihan itseni piristeeksi meikkailen. Nassu näyttää arkenakin niin värittömältä ilman kulmakynän sutaisua ja ripsaria muutamia kausiluonteisesti esiintyviä extra tehosteita.
Muuten kyllä sanoisin että stressaan vähemmän nyt 'vanhemmiten' ulkonäköäni. Sitä kai jotenkin oppii laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen?
tuota itsensä piristämistä meikkaamisella... jos vietät jostakin syystä koko päivän kotosalla yksin, niin meikkaatko silloinkin? Sehän olisi aitoa itsensä vuoksi meikkaamista.
Joo, meikki on ihan hyvä juttu varsinkin, jos kulmat ja ripset ovat vaaleat ja se häiritsee ihmistä. Kestovärjäys olisi ehkä siinä tapauksessa vielä parempi juttu.
Hyvin sanottu, että vanhemmiten oppii laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.
En minä ihan sitä tarkoittanut, että vain ja ainoastaan itseni vuoksi meikkaisin (enkä todellakaan kotosalla yksikseni), mutta se piristää samalla lailla kun laittaa hyvin istuvat vaatteet tai kun on puhdas tukka, u know, toisaalta tiedän, ettei ole mikään "pakko" sillä kyllä ne muutkin ihmiset kestää katsoa minua ilman meikkiäkin, mutta koen pikku huollittelun siis tosiaan virkistävänä.
ps. olen harkinnut kestovärjäystä mutta nopeasti tuo hoituu meikilläkin ;)
"ps. olen harkinnut kestovärjäystä mutta nopeasti tuo hoituu meikilläkin ;)"
Varo ettei sulle käy niin kuin Limbolle kävi. ;)
Teini-ikäisen Limbon meikkipussista löytyi jos jonkinlaista glitterikynää ja luomiväripalettia, vaikka eivät ne pahemmin käytössä kuluneet. Kokeilunhalua oli silloin kuitenkin enemmän kuin nykyisin. Tällä hetkellä perussettiin kuuluu pari tuotetta, joita lätkitään naamaan oli sitten tiedossa normi työpäivä tai baarireissu. Niitä olen harjaantunut käyttämään niin hyvin, että naispuoliset työkaveritkin kuvittelivat minun kulkevan meikittä, kunnes karmea totuus paljastui firman kesäpäivillä, kun saunasta tultua minulla ei enää ollutkaan kulmakarvoja. (Ovat ne olemassa, eivät vain näy...)
Ei ulkonäöstä tule juurikaan stressattua. Se on mikä se on, eikä sille minun meikkaustaidoillani tai viitseliäsyydelläni ihmeitä tehdä. Enää en koe, että olisi tarvettakaan. Meikittömyyttäkin vapauttavampaa tietysti olisi, jos maailmasta ei löytyisi ainoatakaan heijastavaa pintaa... ;)
Ajattele miten suuren järkytyksen aiheutit 'kulmakarvattomuudellasi' työkavereillesi. Yhtä hyvin sulta olis voinut puuttua vaikkapa nenä päästä. ;)
Maailma olisi varmaan hyvin erilainen paikka, jos heijastavia pintoja ei olisi olemassa. :)
Meikkaaminen on mulle kausiluontoista eikä mulle teetä tuskaa painella ihmisten ilmoilla ilman meikkiä, olen tänä vuonna meikannut n.5 kertaa. Pari vuotta kävin töissäkin ilman minkäännäköistä meikkiä naamassa, minusta ei kauhean hyvin kuulemma edes huomaa ettei sitä ole, sitten jos laitan jotain niin se on vaan pohjustus ja ripsiväriä. Raflaan tykkäänkin repäistä kunnolla ja laittautumiseen menee paljon aikaa.
Samaa mieltä, että meikittömyys on vapauttavaa eikä tarvi olla kokoajan lisäilemässä huulipunaa tai kyttäämässä onko vielä ripsivärit oikeassa kohdassa vai olenko jo epähuomiossa hinkannut ne poskille. Mun kohdalla ei johdu ainakaan iästä koska olen aina ollut aika suurpiirteinen tuon suhteen ja harvemmin katson edes peiliin ulos lähteissäni.
ole päässyt vielä noin pitkälle, että vain harvoin katson peiliin ulos lähtiessäni. Mä katon melkein aina. ;(
Mutta en silti vie edes roskia, ennen kuin olen laittanut ripsiväriä ja kajaalia. Aamu alkaa naamapesulla ja meikillä, aikaa kuluu molemmat yhteen laskettuna 3 min.
Tosin nyt vanhemmiten (35 v.) olen ihan tyytyväinen itseeni, mitä ennen en ole ollut. Nyt ei tarvitse niin kovasti laittautua, mitä vielä 20 v. oli mukamas pakko. :)
siskoni, joka meikkaa kans ennen roskien vientiä. Siltä mä varmaan opinkin huonoille tavoille. ;)
Eihän tuo 3 min kyllä paljon ole päivästä.