Tautisia aiheita, tehdään avioehto ja toinen puoliso ansaitsee enemmän, yleensä mies, sitten kysytään miten menetellään, kun asuntoa maksetaan ja syödään yhteisestä jääkaapista. Nyt järki käteen etenkin pieni palkkaiset naiset, jotka hoidatte lapsianne kotona. Mies joka haluaa avioehdon, ei kun kantapäät vastakkain ja menoksi, ei sellaisen miehen perään kannata kuolata, jos ei ole mitään erityisesti suuria omaisuuksia, siis todella suuria. Kyllä tämä maailma on rahastuksen maailma, naiset hotiaa kodin ja yrittää käydä työssä ja miehet teettää testamentit vanhemmilleen ja perii kaiken. HERÄTKÄÄ NAISET, MIEHET HÄVETKÖÖN, eivät ole rotankaan arvoisia.
avioehto
herätkää naiset
8841
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen kanssasi periaatteessa samaa mieltä, vaikka en nyt näitä järkeviä - joskin naista hyväksikäyttäviä - miehiä sentään nimittelisi...
Kyllä se on niin, että jos aletaan lapsia hankkia, niin silloin saavat avioehdot jäädä. Ehkä korkeintaan laaditaan koskemaan ENNEN AVIOLIITTOA hankittua omaisuutta.
Se on sitten toinen juttu, kun ollaan jo keski-ikäisiä ja "toisella tai kolmannella kierroksella" ja sitä omaisuutta on karttunut molemmille - ja kartuu edelleen... Ja lapsiakin on sinun ja minun lapset; siinä tapauksessa avioehto lienee paikallaan kaiken kattavana...
Jaa'a, sinun logiikallasi voisi sanoa herätkää miehet, älkää menkö avioliittoon ilman avioehtoa.
Ensin teette töitä ja uraa, tietenkin osallistutte myös kotitöihin... olette opiskelleet ammatin jossa sattuu tienaamaan enemmän kuin lähihoitajana (uravalintakysymys, muuten) ... maksatte asuntoa ja koetatte säästää pahan päivän varalle. Sitten vaimo kyllästyy, ja lähtee bulgarialaisen sitransoittajan matkaan... ja omaisuutenne puolitetaan.... sinut on erotettu ja rahastettu.
Tämä on asia, josta voidaan kehittää mitä villeimpiä kuvioita... puolesta ja vastaan. Mitäs jos pysyttäisiin asiassa... mitä avioehto merkitsee ja mitä ei. Kuinka avioliitto sujuu, ei riipu tehdystä sopimuksesta, vaan puolisoista.
>
AIVAN, tehdään... sitä ei ole pakko tehdä (ketään ei voi pakottaa siihen), ei myöskään ole pakko solmia avioliittoa ilman ehtoa. Kysymys molemmissa on SOPIMIMUKSESTA.
Miksi mies ansaitsee enemmän? Suomessa ka. perheessä noin kaksi lasta, joista suurinosa päivähoidossa... turha siis väittää että KAIKKI naiset ovat vuosikausia kotirouvina (mutta mitä työtä minä ainakin arvostan). He siis hakeutuvat vapaaehtoisesti huonommin palkatuille aloille... vai?
>
Tsjaah... yleensä avioehto tehdään ennen avioliittoa... ja ihmiset joilla järkeä tehdä avioehto eivät ole lisääntyneet ennen avioliittoa. Mutta sikäli olet oikeassa, ettei avioehtoon tarvitse suostua... vieläkään.
>
Jaa'a... eikö rahastusta sitten ole se, jos puoliso hakisi avioehdottomasta avioliitosta eroa sillä hetkellä kun appi päästää kylmän pierun... eipä kai...
Huomaathan, kaikki riippuu miltä kantilta asiaa katsoo. Ja sen vuoksi ihmiset SOPIVAT avioehdosta (tai siitä, ettei sitä tehdä), ja usein puolisot jotka ajattelevat muistakin asioista samalla tavalla, eivät näe avioehtoa millään tavalla ongelmana, vaan itsestäänselvyytenä ja kummankin etuna.
Mielestäni avioehto pitäisi olla pakollinen. Joka tapauksessa appivanhemmat voivat sulkea pienipalkkaisen naisen/miehen ulos omaisuudestaan testamentilla. Vaikka avioliitossa olisi kaksi täysin persaukista ihmistä ja sitten toinen perisi varakkaat vanhempansa yksin, mutta testamentissa olisi tällainen toisen puoliskon pois sulkeva lauseke, ei tämä ulkopuolelle suljettu mahtaisi asialle mitään. Jos perijä sitten päättäisi lähteä avioliitosta ja heillä olisi avioehto sekä testamenttimääräyksellä suojattu omaisuus "jaossa" ei toinen osapuoli saisi senttiäkään. Mielestäni tämä on aivan oikein.
Meillä ei avioehdosta ole edes puhuttu vaikka mies on varakkaampi.
Hän sellaiseen pikkuseikkaan kiinnitä huomiota, ettei vaikuttaisi köyhältä.
En muuten ihmettelisi vaikka appivanhemmat tekisivät testamentin minun edukseni. Niin paljon olen siellä vieraillut ja hoitanut heitä ja heidän asioitaan.
Miehestäni kun sattuneesta syystä ei useinkaan ole hoitamaan yhtään mitään.
Appivanhemmat eivät ymmärrä eronneita, enkä minäkään hetikään kaikkia.
Siksi koetan syödä sopan jonka keitin valitsemalla mieheni. Hän on ensimmäinen ja viimeinen aviomieheni joka tapauksessa. Ja lastemme isä.
Meillä ei kukaan taida välittää rahasta tuon taivaallista. Lapset ehkä, koska he saavat valtavan määrän häpeissään ostettuja lahjoja.
Heidän takiaan en haluaisi joutua kunnan elätiksi.
En oikein usko, että olisin ahneempi kuin aloittaja, vaikka toivonkin, että minua ei olisi suljettu perinnön ulkopuolelle.
Kaikki kun ei aina ole ihan mustavalkoista.
Tästä minun työssäkäynnistäni käytiin monet kiivaat keskustelut mieheni (nykyään ex) kanssa. Hänen mielestään minun olisi pitänyt hoitaa pienet lapsemme kotona mahdollisimman pitkään. Mies oli ja on edelleen hyvätuloinen ja olisi pystynyt elättämään koko perheen. Minä taas olen hyvin koulutettu, vakitöissä ja tyytyväinen tulotasooni. Minulle kotiin jääminen olisi merkinnyt irtisanoutumista ja jäämistä tulottomaksi ja epävarmaa paluuta työelämään sitten vuosien jälkeen.
Kotiäitiyttä arvostetaan vain miesten puheissa, mutta teot puhuu omaa kieltään. Palasin siis äitiyslomaien ja lyhyiden hoitovapaiden jälkeen töihin enkä todellakaan koe olevani vähemmän äiti näin tehdessäni. Siitä minua oli miehenkin turha syyllistää. Kehotankin kaikkia naisia miettimään tarkkaan tätä avioehdon ja kotiäitiyden muodostamaa yhtälöä. Elämässä ja avioliitossa on vain valittava mitä asioita on valmis sietämään ja mitä uhraamaan. Harvoin voi saada kaikkea.
mielessä ees ollut avioehto. Naimisiin mentiin rakkaudesta. Mieleeni tulee varakkaammat ihmiset, jotka haluavat sellasen rahojensa suojaksi. Minusta muutoin tuntuu laskelmoidulta hommalta, mennä naimisiin rikkaamman kanssa ja sitten vaatia isoja summia itelleen...en tiedä, mutta ei rakkaudelta ainakaa kuulosta, rahanahneus enemmänki. Ihmiset on erilaisia, samoin ajtusmaailma...eräs rikkaus sekin.
Kyllä naisetkin osaa. Tässa keskustelun avaus tältä samalta palstalta muutamia päiviä sitten:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000027790497
kannattaa tehdä, tai ainakin me teimme sen koskien perittyä omaisuutta. eivätpähän eron sattuessa mene sukutilat jakoon.palkkasäästöt ja yhdessä hankkimamme omaisuuden tietysti jakaisimme.