_tosipaikan tullen_

Äskeinen viestin aloitukseni karkasi palstalle.

vasta aidot tunteet punnitaan.

Sen olen saanut kokea itse juuri nyt.

Joskus aikaisemmin olen ajatellut kun vaimo oikein naputtaa ´mielestäni´ turhasta, että onkohan tämä pitkä avioliitto enää minkään arvoinen. Ei ole oikein mitään sanottavaa, ja toinen tuntuu aina olevan oikeassa jos jotain teetkin, tai sitten itse olen vaimolleni töykeä.

Tällä hetkellä vaimoni on sairaalassa, tautia ei vielä ole tiedossa, mutta tilanne on vakava.

Olen havainnut itsessäni surullisia tunteita. Onpa jokin tippa tuullut silmänurkasta.
Kaipaan vaimoani, ja toivon hänen paranevan sairaudestaan.

Tarvitseeko ihminen jonkin kovan koettelemuksen, ennenkuin hän huomaa puolison merkityksen, ja osaa antaa arvoa hänelle.
Pitkässä avioliitossa kaikki on niin turvallista ja itsestään selvää, että ei tarvitse tehdä mitään, millä kertoisi kumppanin olevan tärkeä. Useinkin eletään päin vastoin; erimielisyyksissäkin voi hakea aina syitä kaverista, vaikka asiat eivät aivan niin yksipuolisia olisikaan.

Tässä haluan kertoa teille toisillekin, että huomatkaa kaverinne ja antakaa hänelle arvostusta, sillä koskaan ei tiedä, milloin omalle kohdalle tulee aika, jolloin voit joutua jättämään jäähyväiset puolisollesi.
1342
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Voimia sinulle.

Mutta, pitkässä parisuhteessa olin miehelleni itsestään selvyys, joten en halua jatkaa hänen kanssaan. Ei voi mitään.

En tietenkään toivo hänelle pahaa mutta en vaan jaksa sitä ainaista yhdentekevää väkinäistä yhdessä olemista, mistä kumpikaan ei nauti.

Pakko elää jossain muualla.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


'ilari' kirjoitti:

Äskeinen viestin aloitukseni karkasi palstalle.

vasta aidot tunteet punnitaan.

Sen olen saanut kokea itse juuri nyt.

Joskus aikaisemmin olen ajatellut kun vaimo oikein naputtaa ´mielestäni´ turhasta, että onkohan tämä pitkä avioliitto enää minkään arvoinen. Ei ole oikein mitään sanottavaa, ja toinen tuntuu aina olevan oikeassa jos jotain teetkin, tai sitten itse olen vaimolleni töykeä.

Tällä hetkellä vaimoni on sairaalassa, tautia ei vielä ole tiedossa, mutta tilanne on vakava.

Olen havainnut itsessäni surullisia tunteita. Onpa jokin tippa tuullut silmänurkasta.
Kaipaan vaimoani, ja toivon hänen paranevan sairaudestaan.

Tarvitseeko ihminen jonkin kovan koettelemuksen, ennenkuin hän huomaa puolison merkityksen, ja osaa antaa arvoa hänelle.
Pitkässä avioliitossa kaikki on niin turvallista ja itsestään selvää, että ei tarvitse tehdä mitään, millä kertoisi kumppanin olevan tärkeä. Useinkin eletään päin vastoin; erimielisyyksissäkin voi hakea aina syitä kaverista, vaikka asiat eivät aivan niin yksipuolisia olisikaan.

Tässä haluan kertoa teille toisillekin, että huomatkaa kaverinne ja antakaa hänelle arvostusta, sillä koskaan ei tiedä, milloin omalle kohdalle tulee aika, jolloin voit joutua jättämään jäähyväiset puolisollesi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu