Mun vanhemmat jäi eläkkeelle maatilan pidosta muutama vuosi sitten ja minä olen itsekseen pyörittänyt tilaa siitä lähtien.
Vanhemmat asuu lähellä ja käyvät toisinaan auttamassa minua mutta samaan aikaan molemmat valittaa että kun en tee töitä tarpeeks ( maatila on monipuolinen ja kun tila oli vielä heidän nimissään niin isä teki peltotyöt ja urakoinnin ja äiti teki tuotteiden myyntityön ja hoiti sikalan, no nyt kun minä olen vastuussa niin teen yksin kaikki edellä mainitut työt ja sen lisäks mulla on vielä omia sivuhommia niitten lisäks joista vanhemmat ei ole edes tietoisia ).
Saas nähdä miten kyrpiintynyt oon siinä vaiheessa kun täytän 30 kun jo nyt tuntuu sille ettei millään oo mitään väliä
Vanhemmat asuu lähellä ja käyvät toisinaan auttamassa minua mutta samaan aikaan molemmat valittaa että kun en tee töitä tarpeeks ( maatila on monipuolinen ja kun tila oli vielä heidän nimissään niin isä teki peltotyöt ja urakoinnin ja äiti teki tuotteiden myyntityön ja hoiti sikalan, no nyt kun minä olen vastuussa niin teen yksin kaikki edellä mainitut työt ja sen lisäks mulla on vielä omia sivuhommia niitten lisäks joista vanhemmat ei ole edes tietoisia ).
Saas nähdä miten kyrpiintynyt oon siinä vaiheessa kun täytän 30 kun jo nyt tuntuu sille ettei millään oo mitään väliä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuollaisille vanhemmille ei mikään tule riittämään.
tuhoat HEIDÄN elämäntyönsä,sano, että,niin,teidän elämäntyönne.
Mulla ei ole kuin kaksi kättä,teillä oli neljä....luulis tokenevan!
Vanhempasi antoivat elämällesi hyvän alun, ainakin taloudellisessa mielessä. Arvosta sitä. Mutta jos elämäntyyli ei sinulle sovi, tee se selväksi vanhemmillesi. Parempi, jos joku ostaa tilan, joka todella sitä rakastaa. Jokaisella on oma elämänsä elettävänään.
Sie tarttet "maajussille morsiammen", joka sit hoitelee ainakin osan hommista...;)