aina kun täytyy olla erossa mun poikaystävästä,niin joka aamu heti kun herään unesta niin on jostain syystä paha henkinen tuska :S se tuntuu vatsassakin jotenki ilkeeltä ja ankeelta :/ pahin aamu on heti sen jälkeinen kun ollaan nähty.en kohta kestä enää herätä joka aamu pahaan oloon :( eikä yhtään auta se että pitää mennä uuteen kouluun elokuussa joka on paljon kauempana kuin vanha oli..uudet ihmiset ja ympäristö pistää kovasti ahdistamaan ja pelottamaan.myös päivisin on yleensä kauheen ikävä poikaystävää ja tunnen taas tuskaista oloa,myös ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta,ruokahaluttomuutta ja tuntuu että elämänhalukin pienenee vaan :S mitä ihmettä mun oikein pitäs tehdä?oon kuitenkin vasta 16v ja poikaystävä täytti eilen 18v..eli aika nuoriakin ollaan.
kiitos niille jotka vastaa ^^ apua todellakin tarvitsen..
kiitos niille jotka vastaa ^^ apua todellakin tarvitsen..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Millanen välimatka teillä on? Itellä hiukan samoja fiiliksiä välillä ton heräämisen suhteen. Oma tyttöystävä asuu toisella puolella maapalloa...
välimatkaa on n.72-75km,väli hämeenlinna-järvenpää.ja me nähään suunnilleen vaa kerran viikossa :/
Olosi on varmaan sellainen aivan kuin et saa ilmaa ei voi hengittää ja alkaa tosi pahasti ahdistaa?
Voipi tulla tästä, koska ikäväsi ja kaipuu on niin voimakasta poikaystäväsi suhteen,voipi alkaa jopa pelottaa ettei se enää rakasta sua?ja ahdistaa kun näkee niin harvoin..
mulla oli tuollaista kun olin kaukosuhteessa,en kestänyt enää,aina mua alkoi ahdistaa ja öisinkin heräsin ahdistuksen sellaiseen olotilaan, että aivan kuin tukehduin piti laittaa pää ikkunasta ulos jotta saa ilmaa mun kaipuu oli niin voimakas miestä kohtaan...
miun suhde loppu jo.
parasta näin.
Itse elän kaukosuhteessa ja muistan ainakin suhteen alkuaikoina ikävä oli suuri puolin ja toisin ja meillä kuitenkin väli matka on kaksinkertainen teihin verrattuna. Luulen, että kommunikointi ja luottamus parantaa tuota jatkuvaa läsnäolon kaipuuta. Se että tietää, että toinen välittää ja ajattelee sinua vaikka ei aina olekaan siinä vieressä. Itse olen kokenut kaukosuhteen vain hyvänä. Ehtiipähän tehdä viikot omia juttuja, opiskella ja harrastella. Pysyy suhteen laatukin parempana kun toinen ei ole koko ajan vieressä. Mielestäni on siis hyvä, että on paljon tekemistä ja muutakin elämää kuin oma poikaystävä, niin pysyy itsenäisenä eikä tule liian riippuvaiseksi toisesta, vaikka toista rakastaisikin paljon.
Ja kyllä näin kun on jo vuoden tässä seurusteltu, niin siihen ikävään tottuu... Ei se enää ole niin kamalaa, eikä oikeastaan sitä edes ajattele. Kunhan juttelee joka päivä ja luo sen tunteen välille että on turvallista olla vaikka toinen olisikin useiden kilometrien päässä. Eli teehän vain omia juttujasi kun siihen on aikaa :)
tiedän kyl että poikaystäväni mua rakastaa,kyllä me toisiamme rakastamme paljon ^^ että se asia ei pelota eikä ole epävarmaa.
hän vaa sattuu olemaan tärkeintä mun elämässä ja kai mä sit oon jo riippuvaine,vaikken haluis :/ ikävä vaan on koko ajan mielessä eikä päähän tunnu mahtuvan muuta kun poikaystävän ajattelu ja tuleva koulu joka pelottaa ja ahdistaakin :S
tuota annan neuvon käytä kaikki energias kanavoidaksesi ikävä johonkin esim siihen uuden koulun ajatteluun ja mitä kivaa siellä on. ja ylipäätään pidä huolta että kokoajan on jotain tekemistä niin silloin ikävä on helpompi kestää. Tiedän että se ei aina onnistu kuten minulla ei nyt onnistu. rakkaani asuu vielä kaksi viikkoa 1000 kilometrin päässä ikävä on raastavaa sitä on kestänyt jo kaksi kuukautta. mutta täytyy ajatella että jos on sen oikea löytänyt niin sitä jaksaa odottaa että asiat on niin että ei oo enää kaukosuhdetta. muuten uuden harrastuksen aloittaminenkin on hyvä keino saada ikävää kanavoitua muualle. kokeile purkaa ikävääsi runoiluun niin sekin auttaa . kuten minulla auttaa ainakin välillä . kohta onneksi on niin että saan rakkaani kokonaan luokseni jolloin minun kohdalta kaukosuhde on onneksi historiaa.
Ihan omia valintoja noi kaukosuhteet loppupeleissä on kuitenkin. Jos ei oikeesti kuuppa kestä sitä ikävää, niin sit vaan suunnitteleen muuttoa lähemmäks. Aina voi palata maitojunassa kotikonnuille, jos huonosti käy. :)