No,ollaan seurusteltu nyt 8 kk ja poikaystävälläni on vene.Ja se hössöttää siitä koko ajan.Joka kerta talvella piti ajaa katsomaan venettä rantaan mihin se oli nostettu(vaikka olimme minun autolla).Päivät pitkät puhutaan veneestä ja sen korjaamisesta.Poikaystävän aikakin menee veneellä.on siellä nytkin korjaamassa pohjaa ja jotain muutakin..Alkaa vähitellen ottamaan aivoon hössötys veneestä.Itse vaikka olen melkein veneessä kasvanut ja saaressa,mutta silti..Apua..
Mies ja vene
Nixu
10662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Veneilyhän on ihan hyvä harrastus.Kaljasta ja naisistako sen pitäisi puhua? Kun kuuntelee niin tuntuu, että monilla ei muuta päässä liikukkaan.Älä tee asiasta ongelmaa.
Mulla on samansukuinen ongelma, mutta veneen sijasta mies harrastaa golfia. Siihen menee miehen aika ja kotona ollessakin siitä koko ajan puhutaan, kesät talvet. Monesti olen ollut aivan räjähdyspisteessä ja mieli tekisi repiä ja polttaa kaikki mailat ja bägit! Kyllähän sitä muutakin haluaisi tehdä ja jutella, ja sitäpaitsi tämä ainainen kotona odottelu... aina yrittää keksiä yksin jotain tekemistä viikonlopuiksi. Vihaan golfia jo niin paljon että en voi kuvitellakaan, että esim. lähtisin mukaan pelaamaan.
Mutta tilanteelle en mitään mahda. Tässä ei ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää sopeutua, jos haluaa yhdessä pysyä. Yrittää löytää niitä positiivisia selityksiä, eihän se sentään kaljalla juokse... yrittää suunnitella elämä sen mukaan, että meidän suhteeseen nyt vaan kuuluu tuo "kolmas", ehkä sellainen elämäntapa löytyy
Mitäs rakkautta sellainen on, jos ei hyväksy toiselle mitään intohimoista harrastusta?
Itselläni oli mies jonka intohimo oli baareissa kavereiden kanssa ryypiskely, sitä voi jo syyllä inhota!
Nykyinen mieheni ei muuta teekään kuin kalastaa.
Vaikka ihoan kalan makua ja pidin sitä eläinrääkkäyksenäkin kaiken lisäksi, niin lähdin kuitenkin ennakkoluulottomasti mieheni mukaan pilkille ja kuinkas kävikään..
Nyt me MOLEMMAT törrötämme kaiken vapaa-aikamme siiman päässä ja kyllä vain; kesät talvet.
Nyt on minullakin jokin harrastus josta nautin ja saan olla mieheni seurassa.
Vastaavasti miehenikin on alkanut innostua koira-harrastuksestani, vaikka ennen minua hän inhosi koiria yli kaiken.
Voimme oppia tosilta paljon..
otanpa minäkin osaa...
mä oon avomieheni kanssa ollut yhdessä 5v ja hän kuuluu näihin autohulluihin..niistä puhutaan aina, korjaillaan kamujen kanssa vanhoja autoja, käydään autokisoissa ym. ja kaiken kukkuraksi mies on ammatiltaan autonasentaja..ja mua kun ei noi häkkyrät kiinnosta sitten tipan tippaa.
Monesti kyllä ollut kärsivällisyys koetuksella, koska tän takia mies todella paljon poissa. viime kesänä hänen kamu sai loistavan!! ajatuksen, aletaan ajaa itekin noissa autokisoissa, kun niitä on koko iän tullut kierreltyä!!! just joo, tosi kiva idea..nyt meneekin kaikki viikonloput joko rempatessa kilpa-autoa tai sitten kisoissa..
Toki sitä pahempiakin ns harrastuksia voisi olla kuten naiset ja kalja..mutta kyllä noilla harrastuksillakin pitäs rajat olla...
Noh, tämmöstä tämä on..
Niin semmoista se on, jokaisessa meissä varmaan asuu se pieni friikki jonkin asian suhteen. Itsekin harastanut aina vuorotellen johonkin kivaa harrastukseen ja panostanut siihen sitten täysillä.
Mun mielestä on vaan terveen merkki, jos pystyy innostumaan jostain, se tuo paljon sisältöä elämään ja tekee onnelliseksi ja sitä kautta sitä onnellisuutta ja sisältöä luulisi heijastuvan myös siihen parisuhteeseenkin.
Rakas harrastus on kuitenkin aina pysyvämpää omassa elämässä kuin se oma rakas kulta vaikka kuinka hyvin menisikin. Ja ketään ei kannata ruveta muuttamaan, koska miksi viedä omalta kullalta se mistä hän tulee onnelliseksi. Ei saa sitoa toista liikaa ja jos tuntuu tosi tylsältä, niin miettikääpäs onko teillä itsellänne tarpeeksi omia mielenkiinnon kohteita ja jokin kiva harrastus ja jos ei ole, niin hankkimaan, maailma on täynnä mielenkiintoista tehtävää ja koettavaa !
Mun vaimo on kuntoiluhullu. Joka päivälle on joku treeni tai vähintään juoksulenkki, mitään yhteistä ei voida suunnitella ottamatta huomioon vaimon pakkoa käydä liikkumassa. Elämä siis kulkee vaimon harrastuksen ehdoilla, alkaa jo tympäistä.
Tuntuu aika itsekeskeiseltä ja kypsymättömältä tollanen jatkuva kehonsa ympärillä hössöttäminen. ja minä olen se joka joustaa ja odottelen kotona lasten kans, vaimo ei koskaan.
Oli harrastus mikä tahansa, niin jossain kulkee raja, milloin se ei enää oo tervettä eikä ainakaan hyväksi suhteelle. Ratkaisua en oo keksinyt.
Meillä isännän intohimo on rekka-autot ja yksi nimenomainen automerkki. Työkin pyörii näissä kuvioissa. Mikään muu ei ole tärkeää. Asiasta on kehkeytynyt hänelle eräänlainen uskonto... Kaiken aikaa jauhaa samasta asiasta ja minua alkaa todella rassaamaan! En jaksa kuunnella joka päivä aiheesta, joka minua ei kiinnosta ja josta en ymmärrä! Minun jutut omista mielenkiinnon kohteista siivuutetaan tyyliin "joojoo" ja taas jatkuu sama autohöpinä!
Olen sitä mieltä että intohimoja saa olla, mutta jossain pitää kulkea raja! On omituista jos elämä ja ajatukset pyörivät vain yhden ja saman asian ympärillä! Seurassa hän ei osaa keskustella yhtään mistään muusta. Nolottaa kun äijä jauhaa koko ajan autoista, vaikka seura olisi sellaista ettei kukaan muu niistä ymmärrä!
Mielestäni olisi terveellisempää, jos intohimon ja kiinnostuksen kohteita olisi useampi kuin vain yksi. Yksi ja ainut asia ei saisi hallita koko elämää! Olen ollut ymmärtäväinen häntä kohtaan, mutta nyt alkaa jurppimaan, kun mikään muu ei kiinnosta, varsinkaan sellaiset asiat jotka olisivat MINULLE tärkeitä!
mua kummastuttaa kanssa kun t-ystäväni on kokoaika liikkeellä. olemme seurustelleet n. 1/2 vuotta ja nyt alkaa ottaa pannuun. haluaisin enemmän aikaan meille kuin pari päivää viikosta. yhteisiä harrastuksia tai jotain. mutta ei.
meilläpäs sitten jokseenkin samanlaiset miehet.
Mä olen kyllä sitä mieltä että kyllä harrastuksia saa ja pitääkin olla..mutta sitten kun se menee "hieman" yli rajojen niin kyl sitte jossai mättää!!
Kyllä meillä ainakin pyöritetään arkea vain isännän menojen mukaan, mutta yleensä kyllä yhteiset suunnitelmat peruuntuvat kun on joku uus rempattava auto löytynyt..ei kauhean mieltäylentävää!
Ja jos itte jostain harrastuksesta ym puhuu, niin eipä paljon kiinnostusta toiselta löydy..mutta kai tätä vaan kestettävä..
mieheni on friikki; saattaa valvoa taideharrastuksensa parissa monta viikkoa kaikki yöt, nukkuu milloin sattuu, muu perhe joutuu hiipimään ja kuiskailemaan, mies on kiukkuinen ja väsynyt, mitään yhteistä ei voi koskaan suunnitella koska hän ei tiedä aikatauluistaan, ei voi sopia mitään tekemistä...ja kun sovin ystävien kanssa sitten tekemistä, niin hän onkin loukkaantunut kun en olekaan kotona seurana, koska usein juuri silloin, kun minulla on joku sovittu meno hänellä onkin yhtäkkiä aikaa...ja hirveän ankeaa koska en ole seurana...aika lapsellista, eikä tuosta voi edes keskustella ilman että hän suuttuu; häntä yritetään rajoittaa...vaikka hän on itse aivan mahdoton.