Olen muuttanut kotoa jo vuosia sitten, lähinnä vanhempieni alkoholismin takia. Silloin teininä kuvittelin, että muutto olisi vastaus ongelmiini, mutta edelleen vanhempani "kummittelevat" elämässäni. Soittelevat kännipäissään jopa kymmeniä kertoja päivässä, ruinaavat rahaa ja haukkuvat huonoksi tyttäreksi ja pahaksi ihmiseksi,jos en jaksa kuunnella heidän selityksiään. Äitini on keksinyt ovelan tavan saada minut kuuntelemaan, hän saattaa esimerkiksi väittää isäni kuolleen tms yhtä sairasta. Molemmat vanhempani ovat siis täysin juoppohulluja. Kärsin asiasta joka päivä. Miten jaksaisin kantaa tämän taakan? Olen muuttumassa kylmäksi ja välinpitämättömäksi, omat ihmissuhteeni ovat nykyään varsin hankalia eikä niitä montaa olekaan jäljellä. Onko muuta ryhmää kuin Al-Anonin ryhmä alholistien lapsille jossa saisin puhua asiasta ja tavata muita "samanhenkisiä"? En ole pätkääkään uskonnollinen ihminen ja tuollainen Al-Anonin juttu tuntuu mielestäni tyrkyttämiseltä ja "vaihtokaupalta". Korjatkaa toki jos olen väärässä.
Mistä apua alkoliongelmaisen perheen lapselle?
equus86
111227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tunnnen joitakin ihmisiä jotka ovat Al-anon jäseniä. Jäsenyys on vapaaehtoista ilman sitoumuksia ja kaiken lisäksi maksuton. Siellä ymmärtääkseni käsitellään omaa voimattomuuttaan läheisten juomiseen. Mikään ei auta, teet niin tai näin, aina teet väärin.
Älä kuitenkaan sekoita uskontoa tähän. Hengellisyys on varmaan monella osana toimintaa mutta ateistitkin ovat tervetulleita.
Se joka pelkää "uskoon tuloa", uskoo jo, eikö? Sehän voi olla toimia.
Se joka ei usko, ei välitä "uskoon tulemisesta" koska se on hänen mielestään humpuukia.
Ainoa varsinainen ehdotukseni sinulle onkin, ota etäisyyttä vanhempiisi ja jos päätät kokeilla al-anon ryhmää, ole ennakkoluuloton. Kysy itseltäsi mitä voit hävitä?
laitat vanhempien numeroiden kohdalle kännyysi soittoääneksi äänettömän ja otat omaa aikaa rauhassa vastaamatta heidän puheluihinsa. Välien lopullinen katkaisu saattaa olla sinulle ainut keino päästä viettämään ansaitsemaasi omaa elämää rauhassa.
ainakin toistaiseksi, koska tapaan muita (mukavia) sukulaisiani lähinnä vanhempieni kautta. Se tuntuu karkealta ja lopulliselta vaihtoehdolta, koska selvinpäin vanhempani ovat ihan ok. Tosin niitä selviä päiviä tuntuu olevan nykyään vähenevissä määrin.
tehdä vanhemmille selväksi heidän selvinpäin ollessaan, että kännissä ei soitella. Kerro heille, miten se häiritsee ja tuntuu pahalta. Jos se saisi vaikka jotakin liikahtamaan myös heissä? Ja sukulaisiinhan kai voi pitää yhteyttä ilman välikäsiäkin?
etten usko enää siitä olevan hyötyä. Varsinkin äiti on hetken pahoillaan, itkeskelee ja haukkuu itseään ja sen jälkeen meininki palaa entisen kaltaiseksi. Tosin viime aikoina hän on käynyt hyökkäävämmäksi (henkisesti ja fyysisesti) ollessaan humalassa. Isä taas ei piittaa tuon taivaallista vaikka kuinka itkisin heidän edessään. Viimeksi sanoi, että voisin olla pitämättä heihin lainkaan yhteyttä kun olen niin tunteeton. Äiti hokee myös tuota tunteettomuuttani, sellainen kai olen. Mutta mitä muuta voisin olla?? Tämä kaikki kuulostanee teistä hyvin sekavalta, mutta tällaista minun elämäni vaan on. Sukulaiseni ovat tietoisia perheemme tilanteesta, mutta ilmeisesti kokevat ettei minua, aikuista ihmistä, tarvitse enää auttaa. Lapsuuteni läheisin ihminen, mummini, alkaa itse olemaan ikänsä vuoksi jatkuvan hoidon tarpeessa ja muita en koe tarpeeksi läheiseksi kertoakseni ongelmistamme. Ystäviltä olen aina salannut koko tämän asian, luulen etteivät he edelleenkään tiedä totuutta, vaikka jotain olisivatkin huomanneet. Mieheni tietää asiasta, mutta ei järkyttävimpiä yksityiskohtia (väkivalta yms). Hänelle en haluaisi kertoa yhtään enempää kuin on tarvis, koska en halua sääliä enkä surkuttelua. Haluan vain keskustella jonkun sellaisen kanssa joka on itse kokenut saman eikä vain surkuttele, että "kamala lapsuus sinulla".
Laita sama viesti tuonne Terveys-> Päihteet & Riippuvuudet palstalle, luulen että saat "parempia" vastauksia.
Joka tapaus on erilainen, mutta neuvot ovat aina samat: PUHU NIILLE!
Ihan kuin olisit ollut ikäsi tuppisuuna. Ja nyt saisit todella hienon neuvon! Puhu.
Neuvot tällä palstalla tulevat sellaisilta, joilla ei ole kokemusta alkoholimista perheessä. Jokainen asian kokenut kyllä tietää, ettei sairaus puhumalla parane.
Valitettavasti se ei parane ulkopuolisen toimenpiteillä, vaan alkoholistin itsensä on ryhdyttävä tähän elämänikäiseen työhön, koska alkoholismista ei parannuta.
Kuitenkin sinulla ei ole mitään häpeämistä. Aloita itsestäsi, lakkaa suojelemasta heitä.
Puhu jollekin sukulaisellesi, ihan muutamalla lauseella ensin. Jospa se aukaisisikin heissäkin ne tulpat, jotka heitä on pidätellyt sinuun päin.
Kyllä moni tietää enemmän kuin arvaatkaan.
Tsemppiä.
että luin madon luvut äidilleni, joka kännäilee.
Sanoin suoraan, etten puhu hänen kanssaan kun on juovuksissa ja suljin puhelimen. Vastaus oli yleensä, että olen ilkeä, paha ja kuinka kehtään sanoa niin äidilleni, mutta kännipuhelut ovat vähentyneet. Edelleen toki joudun lopettamaan puhelun todeten, että palataan kun olet selvinpäin
Olen käännyttänyt äitini juhlista, mm. lapsen ristiäisistä, saman tien kotiinsa ja ilmoittanut, ettei tulla kännissä.
Olen sanonut suoraan, etten halua olla tekemisissä kuin selvän äidin kanssa eikä meille ole tulemista päissään. Juokoot, mutta omissa oloissaan.
Olen myös sanonut ihmisille suoraan, että äiti juo ja on inhottava päissään, tai että minä ainakin inhoan häntä silloin.
Se on toiminut , mutta se ei kuitenkaan ollut mikään simsalabim-juttu. Se vei vuosia ja monia juhlia. Nykyään meillä on oikein hyvät välit. Äiti on selvinpäin kun tavataan. Juhlat sujuvat ja äiti tietää, että se on körökyyti kotiin heti jos tulee päissään ja puhelu loppuu siihen kun kuulen humalaisen äänen.
En puutu äitini juomiseen, sillä minä olen aikuinen ja äitini on aikuinen, joka tekee omat valintansa. En myöskään halunut pistää välejä poikki, koska äitini on mukava ihminen kun on selvinpäin, joten tein nämä rajaukset.
Tämä ei ole ohje kaikkeen, mutta meillä se toimi.
Osta uusi känny. Anna vanhempiesi soittaa siihen vanhaan numeroon. Katsot kerran viikossa, montako puhelua on tullut.
Vastaat kerralla kaikkiin.
Oma taustani on melko samanlainen. Itse olen nyt vuoden käynyt AAL eli alkoholistien aikuiset lapset-ryhmässä. Tyrkyttämistä ei tarvitse pelätä. Itsekään en ole uskovainen ja hyvin olen pärjännyt.
Käy vaikka tutustumassa www.aal.fi ja lue ensin vaikka sivuilta löytyvä ongelmalista.
Sieltä löytyy myös oma keskustelufoorumi!
Tsemppiä!!!
Kirjoittelen nyt hoitajan, että oman kokemuksen pohjalta. Minun kokemukseni on aika pitkälle samat,mutta vain isä on alkoholisti. Vanhempani erosivat, kun mutsi ei jaksanut jatkuvaa dokaamista. Isä on aina ollut minulle todella tärkee henkilö, vaikka on mikä on. Mutta se vaan on tosiasia, että hän on minun isäni. Ja siksi just se välien katkaisu ei ole mikään helppo juttu. Tietenkin aikaa myöten olen sen oppinut, että alkoholismi on sairaus siinä missä vaikka diabeetes (diabeetikolla tekee mieli suklaata ja alkkarilla viinaa). No tietty tuo oli todella karkea esimerkki, joten älköön siihen nyt kukaan takertuko.
Työssäni joudun paljon olemaan tekemisissä myös omaisten kanssa. Aika usein juuri tämä sinun kirjoittama aihe nousee esille, varsinkin asiakkaan lasten ja sisarrusten suunnalta. Olen aikoinani itse ja nyt muiden omaisten kanssa miettinyt, mikä neuvoksi. Jokaisella meillä kun kuitenkin on oikeus omaan elämään.
Itse tein niin, etten vastannut kuin kaks kertaa viikossa faijan puheluun. Ja hän oppi tietämään ne päivät kun vastaan (ylättävän nopeasti :)). Joten hän jätti jokapäiväiset soitot pois. Faijan naapurin kanssa sovimme, että jos jotain vakavampaa sattuu, niin hän ottaa minuun yhteyttä (kun päivittäin tekemisissä kuitenkin olivat).
Ja tuo konsti on toiminut aika monella!
Kerran sitten otin puheeksi faijan kanssa, että miksen vastaa kuin niinä tiettyinä päivinä, ja hän sanoi ymmärtävänsä oikein hyvin. Hän on kanssa selvinpäin mitä ihannin ja fiksu mies.
Ota selvää paikkakuntasi päihdetukimuodoista, jotka on suunnattu omasille.Joissakin (ainakin isommilla paikoilla) on muitakin kuin al-anon, jos se sua hirvittää. Mutta voin sanoa, että se on kuitenkin hyvä paikka. Itse siellä aikoinani kävin, vaikka ateisti olen. En silti tuntenut oloani siellä vaikeaksi, vaikka silloin olin vielä nuorikin alle kakskymppinen.
Ja siellä voi syntyä hyviä ihmissuhteita, joiden kanssa voi vaikeina hetkinä jutella ryhmän ulkopuollakin.
Mutta älä anna vanhempiesi vaikuttaa omaan elämään liikaa. Tee itsestäsi "ylpeä" ja ajattele, että olet voimakas ihminen joka pärjää. Voimaks oletkin, kun tuollaista taakkaa jaksat mukanasi kantaa.
Meillä alkoholistien lapsillakin on oikeus elää ja olla onnellisia. Mutta älä missään nimessä unohda hyviä ihmissuhteita, ne antavat voimaa raskaaseen arkeen.
Ja sen voin lohdutuksena sanoa, ettet ole yhtään sen kylmempi ja kyynisempi kuin kukaan muukaan meistä alkohlistin lapsista. Sen me kaikki olemme varmasti saaneet kuulla kerran jos toisenkin.
Mutta nyt hoitajan vielä sanon, että muista huolehtia itsestäsi!
Voimia sinulle ja jaksamista!